Ryhmä Wagner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wagner-ryhmä
Группа Вагнера
Gruppa Vagnera
Tunnus
Tunnus
Wagner-ryhmän päämaja Pietarissa.
Wagner-ryhmän päämaja Pietarissa.
Toiminnassa 2014–2023
Valtio  Venäjä
(kiistää viralliset yhteydet)
Rooli palkka-armeija
Koko yli 50 000 (2022)
Tukikohta Venäjä Pietari, Venäjä
Motto Veri, kunnia, kotimaa, rohkeus
(ven. Кровь, Честь, Родина, Отвага)
Sodat ja taistelut Syyrian sisällissota
Ukrainan sota
Libyan toinen sisällissota
Komentajat
Tunnettuja komentajia Jevgeni Prigožin

Ryhmä Wagner (ven. Группа Вагнера, Gruppa Vagnera) oli venäläinen yksityinen palkka-armeija, joka toimi puolisotilaallisena joukkona. Se ajoi Venäjän oligarkkien ja hallituksen asioita niissä maissa, joissa oli oligarkkien omistamaa liiketoimintaa.[1][2] Sen palkkalistoilla on sopimussotilaita. Ryhmän vahvuus on noin 25 000 sotilasta.

Wagner-ryhmä oli käynyt sotaa Syyriassa ja taistellut sekä Ukrainassa että useassa Afrikan maassa, kuten Khalifa Haftarin joukkojen mukana Libyan toisessa sisällissodassa.[1][3]

Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtajan Hanna Smithin mukaan Wagneria on rahoittanut Jevgeni Prigožin (”Putinin kokki”[1]), joka tunnetaan myös Pietarin trollitehtaasta. Wagner on harjoitellut Venäjän sotilastiedustelupalvelun GRU:n kanssa. Tällaiset yritykset ovat Smithin mukaan Venäjälle keino kiistää vastuunsa operaatioistaan.[4] Wagnerin komentaja, Dmitri Utkin, joka tunnetaan myös nimellä sodan ”Wagner”, oli palkintojenjako­tilaisuudessa Moskovassa joulukuussa 2016. Tiedon on vahvistanut Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov, mutta edes uutislehti Fontanka ei saanut selville, mistä ansioista Utkin palkittiin ja minkä mitalin hän sai.[5][6][7]

Marraskuussa 2022 vihittiin käyttöön Wagnerin päämaja Pietarissa.[8]

Wagnerin sotilastoimia Sahelissa alettiin loppusyksystä 2023 hoitaa Venäjän puolustusministeriön alaisilla puolisotilaallisilla Africa Corps -joukoilla.[9]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä entistä Venäjän turvallisuuspalvelun (FSB) upseeria perusti Moran Security Groupin. Johtajaksi tuli eversti Vjatšeslav Kalašnikov. Yhtiö toimii ja tarjoaa koulutusta turva-alalla ympäri maailmaa, aluksi erityisesti nykyajan merirosvousta vastaan. Yhtiö rekisteröitiin Belizessä ja Moskovassa vuonna 2011. Seuraavana vuonna yhtiön johto rekisteröi Pietarissa ja Hongkongissa Slaavilaisen armeijakunnan, jonka tarkoitus oli suojata öljykenttiä ja -putkia Syyriassa. Vuonna 2013 Syyriaan lähti 267 palkkasoturia. Latakian sotilastukikohdassa heistä muodostettiin kaksi yksikköä. Toista kerrotaan johtaneen Dmitri Utkin.[10][11][12]

Kesäkuussa 2014 ensimmäiset palkkasoturien ryhmät ylittivät Ukrainan rajan. Yhtä ryhmää johti eläkkeelle jäänyt GRU:n prikaatinkomentaja, everstiluutnantti Dmitri Utkin. Hänen johtamiaan ”wagnerilaisia” oli ollut puolalaisen ajatuspaja Warsaw Instituten mukaan jo helmi-maaliskuussa 2014 Krimillä.[6][12][13] Toimittaja Pekka Hakalan mukaan ensimmäiset GRU:n suojeluksessa muodostetut Wagnerin osastot ilmestyivät ensiksi Luhanskiin kesällä 2014.[14]

Ideologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On väitetty, että armeijan johtohahmolla Dmitri Utkinilla olisi intohimo Kolmanteen valtakuntaan ja Adolf Hitleriin. Ryhmän nimi on peräisin Hitlerin suosikkisäveltäjältä Richard Wagnerilta. Ryhmän taistelupaikolla Keski-Afrikan tasavallassa ja Malissa näkyy propagandaa ja t-paitoja, jossa on ”Valkyyrioiden ratsastus” -tunnuksia. Vaikka taistelijoilla on sympatioita äärioikeistolaisiin ryhmiin, Wagner ei ole ideologinen ryhmä, vaan pikemminkin palkkasoturien verkosto, joka liittyy Venäjän valtion turvallisuuteen.[15]

Merkittäviä wagnerilaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wagnerilaisilla on ollut tärkeä rooli Ukrainan sodassa, mutta varjoarmeijan komentajista on vähän tietoa. Vasta vuonna 2022 sotilasyhtiön perustaja, Jevgeni Prigožin, alkoi esiintyä aktiivisesti julkisuudessa. Hän omistaa mediaimperiumin ja pitää säännöllisesti puheita mediassa.[16] Eurooppa-neuvosto asetti 13. huhtikuuta 2023 pakotelistalle Wagner-ryhmän lisäksi RIA FAN -median, joka on osa Patriot Media Group -ryhmää, jonka johtokuntaa Prigožin johtaa.[17]

  • Dmitri Utkin ("Wagner", 1970–2023) on tunnetuin "Wagnerin" komentajista. Hän osallistui Tšetšenian sotiin, jäi eläkkeelle everstiluutnanttina ja lähti Moran-yhtiön palkkasoturiksi ensin Syyriaan ja sitten Ukrainaan. Sodan laajennettua, eli vuodesta 2022 alkaen, Utkin on käynyt säännöllisesti valloitetuilla alueilla tarkistamassa tilannetta.
  • Andrei Trošev ("Sedoj", s. 1962)[18] oli mukana jo Afganistanin sodassa. Eversti Troshev on ollut "Syyrian joukkoja kouluttavan ja ohjaavan Wagner-ryhmän johtaja (esikuntapäällikkö)"[19] sekä wagnerilaisten harjoitustukikohdan johtajia Molkinossa. Hän on saanut urhoollisuusmitalit Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloilta, mikä todistaa hänen osallisuutensa sotaan Ukrainassa.
  • Andrei Bogatov ("Brodiaga", s. 1964)[19] osallistui jo Afganistanin ja Jugoslavian sotiin. Syyriassa hän johti yksikköä, jossa oli 350 palkkasoturia. Hän menetti vasemman kätensä Palmyran lähellä keväällä 2016.
  • Aleksandr Kuznetsov ("Ratibor", s. 1977)[18] loukkaantui taistellessaan vuonna 2019 Libyan kansallisen vapautusarmeijan rinnalla Wagnerin komentajana.[19] CNN:n tietojen mukaan hän valvoi sen jälkeen kullan lastausta Sudanista. 11.1.2023 RIA FAN kertoi, että Wagnerin legendaarinen komentaja, ilmeisesti Ratibor, menetti toisen jalkansa ja toisen kätensä Soledarin lähellä.
  • Konstantin Pikalov ("Mazai", s. 1968) on Bellingcatin, Der Spiegelin ja The Insiderin tutkimusten mukaan henkilö, joka vastaa Wagner-ryhmän toimista Afrikassa. Eversti Pikalovia syytetään yllyttämisestä kolmen venäläisen toimittajan murhaan Keski-Afrikan tasavallassa heinäkuussa 2018.[20]
  • Anton Elizarov ("Lotos", s. 1981) haavoittui Syyriassa vuonna 2017. Hän osallistui Prigoshinin kanssa Ukrainassa 20.9.2022 kuolleen Wagner-upseerin Aleksei Naginin hautajaisiin. Tammikuussa 2023 Elizarov johti Soledarin hyökkäystä.[21]
  • Sergei Kononov ("Rus") taisteli Wagnerin riveissä Donbasissa, Syyriassa ja Libyassa. Vuoden 2022 hyökkäyksessä majuri Kononov johti Venäjän 331. kaartin maahanlaskupataljoonaa. Hän kuoli heinäkuussa 2022.[22]

Lähde:[16]

Loikkareita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2022 Wagnerin entiseksi komentajaksi väitetty Marat Gabidullin arvioi ryhmän kärsineen Ukrainassa pahoja tappioita ja sen sotilaiden taistelumoraalin olevan alhainen. CNN:n mukaan Gabidullin erosi joukoista kolme vuotta sitten ja haki turvapaikkaa Euroopasta.[23][24]

Toinen itseään entiseksi Wagner-komentajaksi väittävä Andrei Medvedev loikkasi Norjaan tammikuussa 2023 ja haki turvapaikkaa.[25]

Petturin kohtalo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jevgeni Nužin oli istumassa 24-vuotista tuomiota murhasta, joka oli tehty vuonna 1999, kun hän liittyi Wagneriin heinäkuussa 2022. Jäätyään vangiksi syyskuussa Nužin antoi useita haastatteluita, joissa hän arvosteli Venäjän johtoa ja kertoi haluavansa liittyä Ukrainan joukkoihin. Vahvistamattomien tietojen mukaan ukrainalaiset kuitenkin luovuttivat hänet Venäjälle vankienvaihdossa. Jevgeni Nužin päätyi Wagner-joukkojen käsiin. 11.11.2022 Telegram-kanava Grey Zonella näytettiin video, jossa hänet teloitettiin moukariniskuilla.[26]

Prigožin kehui surmaamisesta tehtyä videota ja kutsui murhattua koiraksi. Myöhemmin hän kiisti Wagnerin osallisuuden ja syytti Yhdysvaltain tiedustelupalveluja, "jotka sieppaavat ihmisiä". Hän korosti: "Wagnerin työntekijät tunnetaan esimerkillisestä kurinalaisuudestaan ja tiukasta kansainvälisten standardien ja maailmanlaajuisesti hyväksyttyjen sosiaalisen käyttäytymisen sääntöjen noudattamisesta."[27]

24.11.2022 Prigožin sanoi lähettävänsä moukarin toimitettavaksi EU-parlamentille, joka oli edellispäivänä moittinut Wagneria ja leimannut Venäjän "terrorismia tukevaksi valtioksi". Prigožinin työtoveri heilutti viulukoteloa, jonka kahvassa oli tekoverta ja sisällä moukari.[28]

Asema ja toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkkasoturit ovat Venäjällä laissa kiellettyjä (perustuslain art. 13 ja rikoslain art. 208 sekä 359). Niinpä Venäjän yksityiset sotilasyritykset on rekisteröity ulkomailla, kuten Belizessä (Moran Security) tai Brittiläisillä Neitsytsaarilla (RSB-ryhmä).[29] Palkkasotureille kuitenkin on käyttöä useissa konflikteissa, jos ei taisteluissa, niin vartioimassa öljylähteitä. Uskotaan, että GRU tai jokin muu korkea viranomaistaho loi Wagnerin ja pitää sitä yllä. Wagnerilla on koulutuskeskus Etelä-Venäjällä Krasnodarin aluepiirin Molkinossa, Venäjän sotilastukikohdan vieressä. Lännessä on usein väitetty, että Wagnerin ryhmä olisi liikemies Jevgeni Prigožinin valvonnassa.[13][30] Vasta syyskuussa 2022 Prigožin vahvisti perustaneensa Wagner-ryhmän. Aiemmin hän oli kiistänyt asian ja oli jopa haastanut toimittajia oikeuteen yhteydestä kirjoittamisesta.[31]

Duumassa tehtiin 2010-luvulla useita palkkasoturiyritysten laillistamisehdotuksia, mutta ne kumottiin perustuslain vastaisina.[32] Ranskan strategian laitoksen tutkijan Emmanuel Dreyfusin mukaan Venäjän hallinto hyötyy laittomuudesta: se auttaa valtion roolin kiistämisessä. Silti raporttien mukaan Wagnerin joukkoja on koulutettu Venäjän erikoisjoukkojen tukikohdan yhteydessä Krasnodarissa. Samanlaisia palkkasoturijoukkoja Kreml käytti jo 1990-luvulla tukiessaan Transnistrian ja Georgian kapinallisia.[1]

Venäjän väitetään käyttävän ulkoisia sotilasyrityksiä sen takia, että se vähentää armeijan tappioita. Toinen syy ulkoisen yrityksen käyttöön lienee se, ettei sen toimia voi suoraan kytkeä Venäjän hallintoon.[12][33]

Yhdysvaltain liittovaltion poliisi on tarjonnut jopa 250 000 dollarin palkkion tiedoista, jotka johtavat Jevgeni Prigožinin pidättämiseen. Syynä on Yhdysvaltain vaaleihin vaikuttaminen vuosina 2016–2018. FBI:n mukaan Prigožin yritti heikentää vaalijärjestelmää ja viranomaisten työtä satojen valepersoonien ja identiteettivarkauksien avulla.[34][35]

EU asetti 13. joulukuuta 2021 pakotteita Wagner-ryhmää vastaan. Ne koskevat myös kolmea yritystä (Velada LLC, Mercury LLC ja Evro Polis LLC) ja kahdeksaa Wagnerin johtohenkilöä. Päätöksen mukaan ”Wagner-ryhmä on vastuussa vakavista ihmisoikeusrikkomuksista Ukrainassa, Syyriassa, Libyassa, Keski-Afrikan tasavallassa, Sudanissa ja Mosambikissa, kuten kidutuksesta ja laittomista, sattumanvaraisista tai mielivaltaisista teloituksista”. Pakotelistalle joutui myös Dmitri Utkin, joka päätöksen mukaan ”määräsi henkilökohtaisesti sotilaskarkurin kiduttamisen kuoliaaksi sekä teon kuvaamisen” Homsissa kesäkuussa 2017.[36][19] Marraskuussa 2019 Venäjällä katsottiin paljon videota, jossa syyrialainen Hamdi Bouta tapettiin julmasti. Novaja Gazeta tunnisti murhaajat wagnerilaisiksi.[37]

Vuonna 2019 presidentti Putin erehtyi epäsuorasti myöntämään Wagner-ryhmän toiminnan. Toimittaja oli kysynyt: ”Syyrian sodan alusta lähtien Venäjä ei ole tunnustanut Jevgeni Prigožiniin kytköksissä olevan yksityisen sotilasurakoitsijan työntekijöiden kuolemia… Kertokaa meille, herra presidentti, miksi on ongelmallista kunnioittaa ja tunnustaa henkilöitä, jotka taistelivat maan etujen puolesta.” Putinin mukaan kyseessä oli öljyntuotantoon liittyvä puhtaasti taloudellinen asia, kuitenkin ”kaiken kaikkiaan tämä vahvistaa taistelua terrorismia vastaan, kun he palauttavat nämä kentät Isisiltä, mutta tällä ei ole mitään tekemistä Venäjän valtion tai Venäjän armeijan kanssa, joten me emme kommentoi tähän”.[38] Maaliskuussa 2021 moskovalaiseen oikeuteen jätettiin valitus kuuden venäläisen tekemästä silpomis- ja kidutusmurhasta Syyrian Homsissa. Ilja Novikov, yksi kantajan asianajajista sanoi, että valtiolla on velvollisuus tutkia kansalaisten ulkomailla tehtyjä rikoksia. Tutkintakomitea ei ollut aloittanut tutkintaa, vaikka kaikki todisteet oli jätetty yli vuotta aiemmin.[39] Helmikuussa 2022 Moskovan pääoikeusistuin vahvisti Basmannyn tuomioistuimen päätöksen. Tuomarin mukaan oli epäiltävissä, että video, jossa henkilöt puhuvat venäjää ja kiduttavat uhriaan, on epäaito. Novaja Gazeta toimitti oikeudelle suurimman osan todisteista.[40]

Wagner-ryhmää ei ole rekisteröity missään valtiossa. Kevin Limonier, Wagnerin asiantuntija Pariisi 8 -yliopistossa, sanoo, että Wagner ei ole ryhmä vaan brändi. Yhdysvaltain Blackwaterista, joka ansaitsi miljardeja Irakissa ja Afganistanissa ja muutti sitten nimensä, Wagner eroaa juuri siinä, että ”se ei ole olemassa virallisesti”. Wagner kuuluu organisaatioiden galaksiin, ”jolla on monia nimiä ja jota on vaikea jäljittää”. Jevgeni Prigožinin monialayhtymä toimii kolmella alueella: 1) palkkasoturit ja turvallisuus, 2) disinformaatiobisnes ja informaatiosota sekä 3) luonnonvarojen riisto Afrikassa. Limonierin mukaan Wagnerin tulot ovat viime vuosina kasvaneet valtavasti Afrikan operaatioiden myötä.[33]

Pietarin päämaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syksyllä 2022 avattu Wagner-keskus Pietarissa.

Marraskuussa 2022 vihittiin käyttöön Wagnerin päämaja Pietarissa. Aikaisemmin salaperäisenä esittäytyneen palkkasoturijärjestön uusi päämaja on lasiseinäinen, monikerroksinen rakennus. Se toimii järjestön hallinnollisena keskuksena ja innovaatiokeskuksena, jossa on ”isänmaallisia startup-yrityksiä”.[8] Päämaja rekisteröitiin virallisesti PMC Wagner-keskus -nimiselle osakeyhtiölle 27.12.2022. Osakkeenomistajien nimiä ei julkistettu. Toimitusjohtajana on kuitenkin Aleksei Tensin, joka on johtanut Kalašnikov-konsernin päätuotantolaitosta. Valtionrekisterissä yhtiö ilmoitti monia toimintoja kirjojen kustantamisesta lentokoneiden vuokraukseen. Palkka-armeijan tehtäviä ei mainittu.[41]

Ukrainassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wagner-ryhmän väitetään avustaneen ”pieniä vihreitä miehiä” (naamioituneita sotilaita, joiden univormuissa ei ole sotilastunnuksia) Krimin niemimaan miehityksessä vuonna 2014.[12][42] Wagnerin osuus Krimin operaatiossa on epäselvä, sillä ryhmän virallisena muodostamisajankohtana on mainittu vasta alkukesä 2014.[43]

BBC kertoi kesäkuussa 2014, että Venäjä-myönteiset kapinalliset olivat ampuneet alas armeijan Il-76 -kuljetuskoneen, minkä seurauksena 49 sotilashenkilöä kuoli.[44] 3 vuotta myöhemmin Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU ilmoitti, että koneen alasampumiseen ja hyökkäykseen Luhanskin lentokenttää vastaan oli osallistunut 72 PMC Wagnerin taistelijaa, joista 15 kuoli.[45]

Ukrainan turvallisuuspalvelun mukaan Wagner-ryhmä lähetettiin Luhanskin alueelle toteuttamaan samanlaista vallansiirtoa kuin Donetskin alueella. Vuosina 2014–15 Wagnerin operaatiot Ukrainassa olivat yleensä pienimuotoisia. Isoimmat taistelut käytiin Luhanskin lentokentällä vuonna 2014 ja Debaltsevessa vuonna 2015.[43]

Vuosina 2014–16 Ukrainassa operoi useita palkka-armeijoita. Myöhemmin Wagnerilla on ollut hallitseva rooli. Ukrainalaislähteiden mukaan Wagner osallistui Luhanskin kansantasavallan johtajien vastustajien eliminoimiseen ja heidän ryhmiensä aseistariisumiseen.[43] Murhattuihin kuuluivat johtajat Aleksandr Bednov (Batman), Sergei Kosogorov (Kosogor) ja Aleksei Fomin (Foma). Vuonna 2017 Luhanskissa erotettu "sisäministeri" Igor Kornet syytti "presidentti" Igor Plotnitskia Ukrainan vakoojaksi. Venäjältä saapuneet wagnerilaiset varmistivat, että presidentti syrjäytettiin.[46]

Britannian sotilastiedustelun mukaan hyökättyään Ukrainaan Venäjä lähetti maaliskuun lopussa 2022 Itä-Ukrainaan yli tuhat Wagner-yhtiön palkka-armeijaan kuuluvaa sotilasta. Heillä on määrä paikata Venäjän armeijan suuria tappioita kärsineitä joukkoja.[47]

Lokakuun 2022 alussa CNN kertoi, että Ukrainassa taisteli vähintään yli 5000 wagnerilaista. He toimivat etulinjan alueillaan lähes kuin tavallinen armeija, mikä on selvä poikkeus alkuajan rajoitetuista operaatioista, kertoi Britannian puolustusministeriö. Kuukausipalkka oli 4000–5000 dollaria, ja bonusta kertyisi esimerkiksi ukrainalaisten tankkien tuhoamisesta. Syyskuussa Wagnerin päällikkö Prigožin oli tarjonnut värväysvideollaan vangeille armahdusta vastineeksi kuuden kuukauden taistelusta Ukrainassa. Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikovin mukaan Wagner-joukkoja käytettiin vaikeimmissa ja tärkeimmissä taisteluissa Ukrainassa, ja ne olivat olennaisia Venäjän voitoissa Mariupolissa ja Hersonissa.[23]

Britannian hallituslähteiden mukaan joulukuussa 2022 Wagnerin joukkoja oli Ukrainassa jo yli 20 000, eli noin 10 % Venäjän maajoukoista Ukrainassa. Kasvu liittyi vankien värväykseen. Britttiviranomaisten mukaan tuomittujen määrä väheni Venäjän vankiloissa syys-lokakuussa 23 000:lla. Monien arvellaan liittyneen Wagneriin, mutta tarkkoja lukuja ei ole käytettävissä.[48] Ranskassa oleskeleva Vladimir Osetškin, joka väittää että hänellä on tietolähteiden verkko Venäjän vankiloissa, kertoi Newsweek-lehdelle, että sodan alusta joulukuun loppupuolelle oli värvätty 30 000 vankia. Näistä yli 5000 oli kuollut Wagnerin riveissä. Värväyksiä on tehty useista maista, myös Valko-Venäjältä.[49]

Yhdysvaltalainen Institute for the Study of War on kehitellyt draamaa Wagnerin ja Venäjän armeijan välille ja väittänyt näiden kilpailevan keskenään. Todisteena ISW piti esimerkiksi sitä, että raportissaan Soledarin valtauksesta tammikuussa 2023 Venäjän puolustusministeriö ei antanut siitä kunniaa Wagnerille.[50] Ukrainalaisten tietojen mukaan Jevgeni Prigožinin kenraali Sergei Surovikinin antoi Wagnerin joukoille raskaita aseita asevoimien varastoista ja yhdessä kaksikko kilpaili vallasta puolustusministeri Sergei Šoigua vastaan, mutta ISW:n mukaan Wagnerin kasvanut rooli ei tuottanut tulosta ja Surovikinin raskas siviili-infran pommitus tyhjensi Venäjän ohjusvarastot.[51]

”Liigaan 18 000 syyrialaista”

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. maaliskuuta 2022 Ukrainan puolustusministeriö ilmoitti, että ”Liigan (tunnettiin aiemmin nimellä Wagner) palkkaamat palkkasoturit osallistuvat jo taistelu­operaatioihin Ukrainassa osana Venäjän armeijaa”.[52] Huhtikuussa 2022 Helsingin Sanomat ilmoitti, että Wagner-ryhmä käyttää nykyisin nimeä Liga. Lisäksi lehti kertoi, että Syrian Observatory for Human Rights -järjestön (SOHR) johtaja oli sanonut 20. huhtikuuta 2022, että Syyriassa 40 000 vapaaehtoista oli rekisteröitynyt halukkaaksi taisteluun Ukrainaan Venäjän puolesta. Näistä 18 000 olisi ilmoittautunut Wagner-palkkasotilasyhtymälle.[53]

SOHR oli julkaissut 16. maaliskuuta 2022 samat luvut mainiten kuitenkin, että Syyrian hallituksen edustaja kiisti tiedot jyrkästi.[54] The Jerusalem Post ilmoitti 17. maaliskuuta 2022, että Ukrainan puolustusministeriö on kertonut, että Bašar al-Assad on luvannut Venäjälle 40 000 sotilasta Ukrainan sotaan.[55] Kesäkuun lopulla 2022 Carnegie Endowment -ajatushautomo ilmoitti, että väite 40 000 vapaaehtoisen rekisteröitymisestä muutamassa päivässä ei pidä paikkaansa. Syyria on kyllä yrittänyt värvätä vapaaehtoisia, mutta tulokset ovat olleet mitättömiä.[56]

Ukrainan isku päämajaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan kerrotaan iskeneen Luhanskissa Popasnassa sijaitsevaan Wagnerin päämajaan viikonloppuna 13.–14. elokuuta 2022. Isku on ehkä tehty yhdysvaltalaisilla Himars-ohjuksilla. Kuvia tuhosta on julkaistu viestipalvelu Telegramissa. Päämajassa oli iskun aikana väitetty olleen Wagnerin rahoittajan Jevgeni Prigožinin. Uhreista ei ole tarkkaa tietoa. Tiedon päämajan sijainnista livautti Telegramissa julkaisemillaan kuvilla venäläinen toimittaja. Kopio viestistä ja kuvista lähti kiertämään verkossa ennen kuin se poistettiin.[57]

Taistelut Soledarissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wagner valtasi Soledarin kaupungin Donetskin alueella tammikuussa 2023. Ajoituksesta on erimielisyyksiä: Wagner ilmoitti kaupungin valtauksesta 11. tammikuuta, Venäjän asevoimat tiedotti siitä 13. päivä, mutta Ukraina tunnusti menetyksen vasta 25. tammikuuta.[58] Joka tapauksessa Wagner postasi nettiin jo 16. päivä videon joukkojensa poseerauksesta Silin rautatieasemalla kaupungin luoteispuolella.[59]

Wagnerin komentaja "Lotos":in Vladimir Solovjoville antaman haastattelun mukaan Ukrainan asevoimat menetti Soledarissa jopa 15 000 sotilasta. Wagnerin tiedustelun mukaan seitsemän Ukrainan prikaatia vetäytyi kärsittyään 70 % henkilöstötappiot. Pahimmat tappiot kärsivät 61 ОМБр, 46 ОАеМБр, 77 ОАеМБр, 128 ОГШБр, 10 ОГШБр ja 25 ОПДБр.[60] Taistelujen jälkeen Wagner ilmoitti palauttavansa 80–100 rekkalastillista puolustajien ruumiita Ukrainalle.[61]

Syyriassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyrian sodassa Wagner-ryhmä toimi paremmin koulutettuna kärkijoukkona, jonka turvin Syyrian armeija eteni kapinallisalueilla, kehui pietarilainen Oleg-niminen palkkasoturi. Hänen mukaansa Wagner oli ”nopean toiminnan joukko, joka lähetettiin paikalle kaikkein vaikeimpiin tilanteisiin”.[62] Palmyran toinen taistelu oli palkkasotureille erityisen tappiollinen: yli sata kuoli. lähde? Nettiin vuotaneen videon mukaan palkkasoturit syyllistyivät Syyrian armeijan sotilaskarkurin, Muhammed Abdullah al-Ismailin, kidutusmurhaan Homsissa vuonna 2017, al-Shairin öljykentän lähellä.[63]

Evro Polis, joka on kytketty Prigožiniin ja Wagneriin, ja Syyrian valtion omistama General Petroleum Corp. ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan venäläisyhtiö saa 25 % niiden öljy- ja kaasukenttien voitoista, jotka se valtaa ja suojaa Isisin taistelijoilta.[30][42]

Khashamin taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Khashamin taistelu

Iltayöllä 7. helmikuuta 2018 lähestyi noin 500 sotilaan ja 25 ajoneuvon ja panssarivaunun vahvuinen sotajoukko Eufratin lähellä olevaa yhdysvaltalaisten vartioimaa Conocon kaasukenttää, joka on Deir al-Zourin maakunnassa. Kenttää puolusti vain noin 40 Yhdysvaltain erikoisjoukkojen sotilasta. Amerikkalais­asiakirjojen mukaan venäläiset (ilmeisesti wagnerilaiset) ja muut Syyrian hallitusta tukevat joukot tulittivat Conocon joukkoa panssarivaunuilla, raskaalla tykistöllä ja kranaatinheittimillä.

Yhdysvaltalaiset soittivat kuuman linjan kautta venäläisille, mutta ”Venäjän sodanjohto Syyriassa vakuutti meille, ettei kyse ollut heidän väestään”, kertoi puolustusministeri James Mattis myöhemmin senaatin kuulustelussa. Mattis määräsi vihollisjoukon hävitettäväksi. Yhdysvaltain ilmavoimat pommitti vihollista kolme tuntia. Puolustajista vain yksi yhdysvaltalaisten puolella taistellut syyrialaissotilas haavoittui. Vihollisen tappioiksi arvioitiin lopulta 200–300 kuollutta.[64]

Taistelun jälkeisenä päivänä liittouman puolella arvioitiin, että yli 100 Syyrian hallitusta tukevaa taistelijaa oli kuollut. Venäjän puolustusministeriö puolestaan kertoi, että 25 Syyrian hallituksen miliisiä oli haavoittunut USA:n johtaman liittouman pommituksessa, kun miliisillä oli ollut koordinoimaton "tiedustelu- ja etsintäoperaatio" venäläisen komentoryhmän kanssa lähellä öljynjalostamoa.[65] 15.2. Venäjän ulkoministeriö kertoi, että viisi venäläistä oli ehkä kuollut. Myöhemmin se kertoi, että ”useita kymmeniä” oli kuollut tai haavoittunut, mutta nämä eivät kuuluneet Venäjän armeijaan eivätkä käyttäneet Venäjän armeijan kalustoa.[66]

Valko-Venäjällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useita Wagnerin sotilaita pidätettiin Valko-Venäjällä heinäkuussa 2020. Valtiollisen uutistoimiston mukaan maassa olisi parisataa Wagnerin sotilasta sekaantumassa maan vaaleihin. 33:sta pidätetystä ainakin 14 oli aiemmin taistellut Itä-Ukrainassa. Svoboda-uutistoimisto arveli heidän olleen vain matkalla Sudaniin, jossa Wagner on toiminut vuodesta 2019.[67]

Myöhemmin Bellingcat väitti, että Valko-Venäjällä pidätetty ryhmä palkkasotilaita ei kuulunut Wagneriin vaan oli Ukrainan sotilastiedustelu GUR:n perustaman peiteyhtiön tehtävissä. Ukrainalaiset yrittivät saada heiltä tiedustelutietoja ja kaapata ryhmän Ukrainaan, jossa heidät voitaisiin pidättää. Valko-Venäjän tiedustelu kuitenkin suhtautui epäluuloisesti miesjoukkoon, joka noudatti sotilaallista kuria ja oleskeli selvin päin kylpylähotellissa odottamassa, ja pidätti heidät, koska epäili heidän tulleen vaikuttamaan presidentinvaaleihin.[68]

Afrikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ryhmä Wagnerin toiminta Afrikassa
Venäläiset palkkasoturit suojelevat Keski-Afrikan presidentin saattuetta helmikuussa 2022.

Ryhmä Wagnerin toiminta Afrikassa alkoi vuonna 2017, josta lähtien venäläisten palkkasotureiden armeijayhtiöt ovat tarjonneet asiakkailleen suoraa sotilaallista tukea ja siihen liittyviä turvallisuuspalveluja propagandatoimien ohella.[69] Wagnerilla on ollut Afrikassa sekä onnistuneita, että epäonnistuneita operaatioita. Lokakuussa 2019 Vladimir Putin nimesi Afrikan "merkittävien mahdollisuuksien" alueeksi yhteistyölle Venäjän kanssa.[70]

Wagnerin suurin sotilaallinen menestys on luultavasti ollut toimiminen presidentin suojeluskaartina ja sotilasvallankaappauksen estäjänä Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungissa Banguissa. Luultavasti suurin epäonnistuminen tapahtui Mosambikissa, jonne Wagner asettui syyskuussa 2019 kapinallisten vastaisiin operaatioihin. Seitsemän Wagnerin henkilöstön ja 20 Mosambikin erikoisjoukkojen surmaaminen lokakuussa omassa tulessa johti sen vetäytymiseen vuoden 2020 alussa.[71]

Venäjän vallankaappausyritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Wagner-ryhmän kapina

Wagner aloitti kapinan Venäjän sotilasjohtoa vastaan lauantaina 24. kesäkuuta 2023 ja valtasi Rostovin.[72][73] Wagnerin mukaan Venäjän armeijan sotilaita on liittynyt mukaan kapinaan. Putin tuomitsi lauantaina aamupäivällä kapinan petokseksi.[74] Venäjän viranomaiset ovat kehottaneet kapinallisia antautumaan ja luvanneet taata näiden turvallisuuden.[72]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Koskinen, Matti: Venäläinen Wagner-ryhmä hoitaa valtion puolesta likaisia operaatioita – näin toimii yksityinen sodankäynti Ulkopolitiikka. 5.12.2019. Viitattu 6.1.2021.
  2. ↑ Lankinen, Jussi: Salamyhkäinen palkkasotilasyhtiö hoitaa Venäjän likaisia operaatioita ulkomailla – Wagner toimii sekä Venäjän että omien intressiensä mukaisesti Keski-Uusimaa. 2.1.2021. Viitattu 6.1.2021.
  3. ↑ Similä, Ville: Venäläisyhtiön palkkasoturit pakenevat Tripolista, sotapäällikkö Haftarin hyökkäys kuivumassa kokoon Helsingin Sanomat. 26.5.2020. Viitattu 24.6.2020.
  4. ↑ Vihonen, Elina: Palkka-armeijasta voi aina pestä kätensä: Wagner-ryhmä on Venäjälle edullinen tapa ulkoistaa ulkopolitiikkaa Turun Sanomat. 4.8.2018.
  5. ↑ Russian Mercenary Leader Attends Kremlin Banquet 15.12.2016. The Moscow Times. Arkistoitu
  6. ↑ a b Gostev, Aleksandr & Coalson, Robert: Russia's Paramilitary Mercenaries Emerge From The Shadows Radio Free Europe / Radio Liberty. 16.12.2016. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
  7. ↑ Wagner in the Kremlin 12.12.2016. Fontanka. Arkistoitu
  8. ↑ a b Russia’s Wagner Group opens defence tech centre in St Petersburg The Guardian. 2022-11-04. Viitattu 2022-11-12.,
  9. ↑ 'Africa Corps': Russia's Sahel presence rebranded Le Monde.fr. 17.12.2023. Viitattu 27.1.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Oylupinar, Huseyin: Wagging “Wagner”: Genesis of a Russian Private Military Security Contractor 10.3.2022. Foreign Policy Institute. Arkistoitu
  11. ↑ Sukhankin, Sergey: Russian PMCs in the Syrian Civil War: From Slavonic Corps to Wagner Group and Beyond 18.12.2019. Jamestown Foundation. Arkistoitu
  12. ↑ a b c d Kuczyński, Grzegorz: Putin’s Invisible Army 30.3.2018. Warsaw Institute. Arkistoitu
  13. ↑ a b What is Russia's Wagner Group of mercenaries in Ukraine? (Molkinon sijainti, GRU, Utkinin sotilasarvo, Mali) 5.4.2022. BBC.
  14. ↑ Hakala, Pekka: Miten tässä näin kävi? Helsingin Sanomat, 24.2.2024. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ This secretive mercenary group has been accused of war crimes. Now it's fighting in Ukraine ABC News. 13.4.2022. Viitattu 18.7.2023. (englanti)
  16. ↑ a b Leshan, Yevgen: Commander of «Wagner»: in the shade of Prigozhin 20.3.2023. Crimean Center for Investigative Journalism, Ukraine. Arkistoitu
  17. ↑ Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan: Wagner-ryhmä ja RIA FAN lisätty EU:n pakoteluetteloon 13.4.2023. EU:n neuvosto.,
  18. ↑ a b SBU nimesi kaikki "wagnerilaiset", jotka kuvattiin Putinin kanssa Kremlissä 7.7.2017. Kramatorsk.info. Arkistoitu (venäjäksi).
  19. ↑ a b c d Neuvoston asetukset (EU) 2021/2192-2195 ja päätökset (YUTP) 2021/2196-2199 13.12.2021. Euroopan unionin virallinen lehti.
  20. ↑ Neuvoston päätös (YUTP) 2023/433 (pdf) Euroopan unionin virallinen lehti. 25.2.2023. Viitattu 18.7.2023.
  21. ↑ Olivier, Mathieu: CAR to Ukraine: Anton Elizarov, the armed wing of Wagner and Yevgeny Prigozhin 20.1.2023. The Africa Report. Arkistoitu,
  22. ↑ Zum Schutz der Zivilbevölkerung des Ural wird in der Ukraine gestorben (Henkilö nro 60) 3.4.2022. OskarMaria's. Arkistoitu (saksaksi).
  23. ↑ a b Vandoorne, Saskya ym.: Morale is plummeting in Putin's private army as Russia's war in Ukraine falters 7.10.2022. CNN.
  24. ↑ CNN: Wagner-palkkasotilaiden taistelutahto Ukrainassa on alhainen Yle Uutiset. 12.2.2022. Viitattu 7.10.2022.
  25. ↑ Venäjältä Norjaan loikannut entinen Wagner-komentaja otettiin kiinni MTV Uutiset. 23.1.2023. Viitattu 18.7.2023.
  26. ↑ Family ‘horrified’ by video of sledgehammer killing of Wagner Group defector The Guardian. 14.11.2022. Viitattu 18.7.2023. (englanti)
  27. ↑ Wagner Denies Involvement After Mercenary Killed in Ukraine The Moscow Times. 15.11.2022. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  28. ↑ Russia’s Wagner Group Says Sending Blood-Stained Sledgehammer to EU Parliament The Moscow Times. 24.11.2022,
  29. ↑ Klein, Margarete: Private military companies – a growing instrument in Russia’s foreign and security policy toolbox (PDF) Kesäkuu 2019. Hybrid CoE, Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus.
  30. ↑ a b AP: Thousands of Russian private contractors fighting in Syria 12.12.2017. Fox News. Arkistoitu Viitattu 23.11.2019.
  31. ↑ "Putinin kokki" Prigozhin vahvistaa perustaneensa Wagner-palkkasotilasyhtiön 26.9.2022. MTV Uutiset,
  32. ↑ Dreyfus, Emmanuel: Private Military Companies in Russia: Not So Quiet on the Eastern Front? (PDF) (duuma s. 3, Sudan s. 11) 12.10.2018. Institut de Recherche Stratégique de l'Ecole Militaire.
  33. ↑ a b An ex-member of one of the world's most dangerous mercenary groups has gone public 6.6.2022. NPR.
  34. ↑ Yevgeniy Viktorovich Prigozhin FBI. Arkistoitu Viitattu 6.7.2022.
  35. ↑ What is the Wagner Group, and who is Yevgeny Prigozhin? What to know about the Russian private military company CBS News. 27.6.2023. Viitattu 18.7.2023. (englanti)
  36. ↑ Toivonen, Janne: Eurooppa-kirje: Venäjän-pakotteet eivät ole paukkupanoksia vaan tekevät kipeää kaikille, ja siksi EU kiristää ruuvia vain jos on pakko 17.12.2021. Yle.
  37. ↑ New Report Exposes Brutal Methods of Russia’s Wagner Group Foreign Policy. 11.6.2020. Viitattu 18.7.2023. (englanti)
  38. ↑ Answers to journalists’ questions following Direct Line 20.6.2019. Kremlin. Arkistoitu
  39. ↑ Complaint filed in Moscow against Wagner paramilitary fighters, on behalf of Syrian victim 22.3.2021. International Federation for Human Rights.
  40. ↑ Wagner in Syria: Moscow court upholds decision in murder case, obstructing accountability 9.2.2022. International Federation for Human Rights.
  41. ↑ Tkachenko, Tatiana: Registration of Wagner Center is unlikely to help Prigozhin legalize PMCs - British intelligence 20.1.2023. myc.news. Arkistoitu
  42. ↑ a b Rabin, Alexander: Diplomacy and Dividends: Who Really Controls the Wagner Group? Foreign Policy Research Institute. 4.10.2019. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi).
  43. ↑ a b c Sukhankin, Sergey: Unleashing the PMCs and Irregulars in Ukraine: Crimea and Donbas 3.9.2019. Jamestown Foundation.
  44. ↑ Ukraine crisis: Military plane shot down in Luhansk BBC News. 14.6.2014. Viitattu 18.7.2023. (englanti)
  45. ↑ Hrytsak: SBU uncovers involvement of Russian ‘Wagner PMC’ in destroying Il-76 in Donbas, Debaltseve events KyivPost. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  46. ↑ SBU: mercenaries of Wagner private military company arrived in Luhansk from Russia 26.11.2017. UAWire. Arkistoitu,
  47. ↑ Haavisto, Antti: Palkka-armeijan joukkoja lähetetty Ukrainaan – kolme keskeistä uutista illalta ja yöltä Yle Uutiset. 29.3.2022. Viitattu 29.3.2022.
  48. ↑ Russia-supporting Wagner Group mercenary numbers soar BBC News. 22.12.2022. Viitattu 18.7.2023. (englanti)
  49. ↑ Russia's Wagner Group resorting to recruiting prisoners from Belarus-Report Newsweek. 3.1.2023. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  50. ↑ ISW: Wagner-johtaja ja Venäjän puolustusministeriö ovat ajautuneet riitaan – Soledarin tilannetiedotus toi valtataistelun näkyville 14.1.2023. Demokraatti,
  51. ↑ ISW: Wagnerin johtaja ja kenraali harmageddon sössivät tilaisuutensa kääntää hyökkäyksen kulku – ohjusvarastot tyhjenivät eikä suurta edistystä saavutettu MTV Uutiset. 23.1.2023. Viitattu 18.7.2023.
  52. ↑ Wagner private military contractors already dying in Ukraine - intelligence 8.3.2022. Ukrainska Pravda.
  53. ↑ Hakala, Pekka: Ukraina väittää surmanneensa ensimmäiset Lähi-idästä värvätyt taistelijat Itä-Ukrainassa 21.4.2022. Helsingin Sanomat. ”22 000 olisi ilmoittautunut Venäjän asevoimille ja 18 000 Wagner-palkkasotilas­yhtymälle, joka käyttää nykyisin nimeä Liga” Viitattu 22.4.2022.
  54. ↑ SOHR: Russia Recruits Thousands of Fighters in Syria for War in Ukraine 16.3.2022. SOHR.
  55. ↑ Syria to supply Russia with 40,000 mercenaries - Ukrainian Defense Min 17.3.2022. The Jerusalem Post.
  56. ↑ Boussel, Pierre: Syrian Mercenaries in Ukraine: Delusion or Reality? 23.6.2022. Carnegie Endowment for International Peace.
  57. ↑ Saarilahti, Elina: Ukrainan väitetään iskeneen palkka-armeija Wagnerin päämajaan Itä-Ukrainassa (16.8.2022 s. A 22) Helsingin Sanomat. 15.8.2022. Viitattu 16.8.2022.,
  58. ↑ Lovett, Ian & Gershkovich, Evan: Moscow Says It Has Seized Ukrainian Town of Soledar WSJ. 2023-01-13. Viitattu 2023-01-25.,
  59. ↑ Оркестр Вагнера Telegram. Viitattu 2023-01-25.,
  60. ↑ Оркестр Вагнера, 2023-01-27
  61. ↑ Russia's Wagner to send Kyiv bodies of soldiers killed in Soledar - report The Jerusalem Post. 21.1.2023. (englanniksi)
  62. ↑ Eerola, Antero: Salaperäinen ”Ryhmä Wagner” teki likaisen työn – Venäjällä palkkasotureita Syyriassa Iltalehti. 31.12.2016. Viitattu 23.2.2018.
  63. ↑ Summanen, Kasperi: Venäjän palkkasotilaista video raa’assa kidutussurmassa Verkkouutiset.fi. 21.11.2019. Viitattu 22.11.2019.,
  64. ↑ Summanen, Kasperi: Näin eteni USA:n kommandojen ja Venäjän palkkasotilaiden verinen taistelu Syyriassa Verkkouutiset.fi. 25.5.2018. Viitattu 25.5.2018.,
  65. ↑ US-led coalition strikes kill pro-regime forces in Syria CNN Politics. 7.2.2018. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  66. ↑ Myllyniemi, Timo: Venäjä: Viisi venäläistä kuollut Yhdysvaltain koalition iskuissa Syyriassa Ilta-Sanomat. 15.2.2018. Viitattu 25.5.2018.,
  67. ↑ Halminen, Laura: Valko-Venäjä pidätti 33 Venäjän yksityisarmeija Wagnerin sotilasta – presidentti Lukašenka määräsi hätäkokouksen ja syyttää Venäjää vaalien häirinnästä Helsingin Sanomat. 29.7.2020. Viitattu 29.7.2020.
  68. ↑ Halminen, Laura: Bellingcat: Venäläisten palkkasotilaiden pidätys Valko-Venäjällä viime vuonna oli Ukrainan tiedustelun juoni, joka meni pieleen Helsingin Sanomat. 18.11.2021.
  69. ↑ What Is Russia’s Wagner Group Doing in Africa? Council on Foreign Relations. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  70. ↑ Daniel Sixto: Russian Mercenaries: A String of Failures in Africa Geopolitical Monitor. 24.8.2020. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  71. ↑ Wagner in Africa: Precarious future after Prigozhin's reported death BBC News. 26.8.2023. Viitattu 29.8.2023. (englanti)
  72. ↑ a b Tämä tiedetään Venäjän tilanteesta: Wagner-joukot ylittivät rajan ja etenivät Ukrainasta Rostoviin – Putin myönsi tilanteen televisiopuheessa ja kutsui kapinaa "puukoniskuksi selkään" ts.fi. 24.6.2023. Viitattu 24.6.2023.
  73. ↑ Pizzalähetti kaahaa Wagner-sotilaiden välistä – Näin Rostovin asukkaat reagoivat kapinaan Iltalehti. 24.6.2023. Viitattu 24.6.2023.
  74. ↑ STT–IS: Tämä tiedetään nyt Wagnerin kapinasta – tilanne kello 11.45 Ilta-Sanomat. 24.6.2023. Viitattu 24.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ryhmä_Wagner&oldid=22549870”