Ruusunorsukierto
| Ruusunorsukierto | |
|---|---|
,_Singapore_Botanic_Gardens_-_20050901.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Rosopsida |
| Lahko: | Koisomaiset Solanales |
| Heimo: | Kiertokasvit Convolvulaceae |
| Suku: | Norsukierrot Argyreia |
| Laji: | nervosa |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Ruusunorsukierto (Argyreia nervosa) on köynnöskasvi, joka on lähtöisin Intian niemimaalta ja jota viljellään laajalti kautta maailman.[1] Sen yleisiä englanninkielisiä nimityksiä ovat muun muassa Hawaiian Baby Woodrose ("havaijilainen puuruusuvauva") ja Elephant Creeper ("norsuköynnös"),[2][3] joihin myös sen suomenkielinen nimitys todennäköisesti pohjautuu. Ruusunorsukiertoa käytetään koristekasvina.[1] Sen siemeniä saatetaan käyttää myös päihtymistarkoituksessa.
Ulkonäkö ja ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusunorsukierto on monivuotinen ja ikivihreä rakenteeltaan vahva köynnös, joka kukkii kaikkina vuodenaikoina. Sen kukat ovat suppilomaisia ja kasvavat 3-6 kukan kukinnoissa. Niiden väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen ja purppuraan. Kukkien keskustat ovat väriltään tummempia. Kukat ovat halkaisijaltaan enimmillään noin 7–8 cm. Kasvilla on nahkamaiset ja sydämenmuotoiset lehdet, joiden koko vaihtelee 10–25 cm välillä kasvin iän ja kunnon mukaan. Lehtien alapinta ja jopa kymmenmetriseksi kasvava varsi ovat valkeita ja niissä on villamaisia karvoja. Ruusunorsukierron hedelmät ovat pallomaisia koteloita, joissa kussakin on neljä ruskeaa siementä. Koteloiden halkaisija on 1-1,8 cm. Kasvi leviää joko siementen tai istukkaiden avulla.[2][4][5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvia kasvaa Intian lisäksi ainakin Karibialla, Yhdysvaltojen mannermaalla ja Havaijilla, jonne kasvi on levinnyt ihmisen mukana.[6]
Kemialliset yhdisteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusunorsukierron siemenet sisältävät useita eri alkaloideja, joista selvästi eniten isoergiinia ja ergiinia. Taulukoitujen alkaloidien ohella siemenistä löytyy muun muassa penniklaviinia ja ergometriinia. Ruusunorsukierron siementen ergoliinijohdannaisten alkaloidien pitoisuus onkin yksi suurimmista kiertokasvien heimossa.[7]
Alkaloidien osuudet prosentteina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Alkaloidin nimi | Osuus alkaloidien määrästä | Osuus kuivien siementen painosta |
|---|---|---|
| agroklaviini | 1,09 | 0,006 |
| kanoklaviini-I | 2,65 | 0,016 |
| elymoklaviini | 3,62 | 0,022 |
| ergiini | 22,68 | 0,136 |
| isoergiini | 31,36 | 0,188 |
| lysergihapon hydroksietyyliamidi | 8,20 | 0,049 |
| isolysergihapon hydroksietyyliamidi | 3,98 | 0,024 |
| muut ja tunnistamattomat | 18,82 | 0,113 |
| Yhteensä | 100,00 | 0,600 |
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käyttö koristekasvina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvihuoneisiin ja ruukkukasviksi soveltuvaa ruusunorsukiertoa käytetään usein trooppisen vaikutelman luomiseksi. Lajia kasvatetaan myös ristikoita ja aitoja vasten, jotka se peittääkin hyvän kasvuvauhtinsa[8] ansiosta nopeasti kokonaan.[4] Kasvi kasvaa parhaiten varjoisessa tai puolivarjoisessa suojaisessa paikassa ja tarvitsee keskivertomäärän vettä. Se suosii vahvasti hedelmällistä maaperää, jonka pH tulee olla mielellään väliltä 5-6,5. Kasvi ei kestä kuivuutta, eikä myöskään kylmyyttä ja se vaurioituukin alle 4 °C:n lämpötilassa.[5]
Käyttö päihteenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusunorsukierron siemeniä käytetään päihteenä lähinnä niiden sisältämän ergiinin vuoksi. Hallusinogeeniset vaikutukset ilmenevät 2–5 mg annoksilla ja päihtymys kestää neljästä kahdeksaan tuntia. Keskitason annos on 5-10 siementä. Päihdekäyttöä varten siemenet murskataan, idätetään, syödään kokonaisina tai niistä tehty uute juodaan siementen liottua vedessä.[9]
Laillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusunorsukierron laillinen status vaihtelee valtioittain. Ruusunorsukierto on luokiteltu Suomessa lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean päätöksen mukaan lääkeluetteloon rohdokseksi.[3] Venäjällä sen myynti on kielletty.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Taxon: Argyreia nervosa (Burm. f.) Bojer Germplasm Resources Information Network. 3.9.2002. USDA. (englanniksi)
- ↑ a b Argyreia nervosa James Cook University Australia. Arkistoitu 12.10.2011. Viitattu 29.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen päätös lääkeluettelosta FINLEX. 11.12.2009. Arkistoitu 23.8.2020. Viitattu 29.4.2011.
- ↑ a b Whistler, Arthur: Tropical Ornamentals: A Guide, s. 65. Timber Press, 2000. ISBN 9780881924756 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Argyreia nervosa Plant Database. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Argyreia nervosa (Burm. f.) Bojer ITIS. (englanniksi)
- ↑ Chao, Jew-Ming & Der Marderosian, Ara: Ergoline alkaloidal constituents of Hawaiian Baby Wood Rose, Argyreia nervosa. Journal of Pharmaceutical Sciences, 1973, nro 62, s. 590. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Farmer, Jenks: Colossal Climbers. Horticulture, 2001, nro 98, s. 20. ISSN 0018-5329 (englanniksi)
- ↑ Halpern, John: Hallucinogens and dissociative agents naturally growing in the United States (PDF) (s. 5) Pharmacology & Therapeutics. 2004. Arkistoitu 27.8.2010. Viitattu 30.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Light drugs available in free sale in Russia Pravda. 14.4.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ITIS: Argyreia nervosa (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Argyreia nervosa (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Argyreia nervosa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)