Ruissalo
| Ruissalo | |
|---|---|
| Runsala | |
 |
|
 Kaupungin kartta, jossa Ruissalo korostettuna. Turun kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Turku |
| Suuralue | Keskusta |
| Pinta-ala | 23,1 km² |
| Väkiluku | 121 (31.12.2016) |
Ruissalo (ruots. Runsala) on Turun kaupunkiin kuuluva saari aivan Turun edustalla. Ruissalo on myös Turun kaupunginosa, johon kuuluu lisäksi ympäröiviä saaria, kuten Iso-Pukki, Pikku-Pukki, Kukkarokivi, Iso-Kaskinen, Vähä-Kaskinen, Äijäkari, Pöllönkari, Kaletto, Viittakari ja Loistokari.
Vuonna 2016 Ruissalon kaupunginosassa oli asukkaita 121. Väestöstä 12,4 % on alle 15-vuotiaita ja 33,1 % yli 65-vuotiaita. Suomea puhuu äidinkielenään 85,1 % väestöstä ja ruotsia 10,8 %. Muun kielisiä on 4,1 %.[1]
Itä–länsi-suunnassa Ruissalo on seitsemän kilometriä pitkä. Pohjois–etelä-suunnassa sen leveys vaihtelee vajaasta kilometristä kolmeen kilometriin. Pohjoisessa ja idässä pitkä ja kapea Pohjoissalmi erottaa sen mantereesta. Sen lounaispuolella avautuu Airisto, ja kaakossa sen erottaa Hirvensalon saaresta kapea Pukinsalmi, jota pitkin kulkee Turun satamasta avomerelle johtava laivaväylä.
Ruissalo on sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue Suomessa. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000. Jo ennen Natura-verkkoon liittämistä saarelle oli perustettu Ruissalon ja Marjaniemen luonnonsuojelualueet, joiden yhteispinta-ala on noin 85 hehtaaria. Luonnonsuojelualueilla on liikkuminen polkujen ulkopuolella kielletty 15.4.–31.7. välisenä aikana.
Lehtojen ja muiden luonnonvaraisten alueiden lisäksi Ruissalossa on myös viljeltyä maata sekä Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Saaren rannoille rakennettiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa myös joukko edelleen asuinkäytössä olevia huviloita. Uudempia asuinrakennuksia siellä sen sijaan ei juuri ole.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruissalon pohjoispuolella sijaitsee Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare Kukkarokivi.[2]
Litorinakauden (noin 8 500 – 4 000/2 000 vuotta sitten) alussa Ruissalo oli yhä kokonaan meren peitossa. Saaren luonnonhistoria alkoi 5 000 vuotta sitten, kun nykyisen Kallanpään alue nousi merestä jääkauden (alkoi Suomessa noin 116 000 ja päättyi noin 11 500 vuotta sitten) jälkeisen maankohoamisen seurauksena. Kallanpää oli tuolloin vain pieni ulkosaariston luoto. 3 500 vuotta sitten saaresta oli noussut esiin muutamia luotoja lisää, muttei vielä yhtäkään merkittävää saarta. Iso-Pukin ja Pikku-Pukin saaret olivat vielä tuolloin täysin veden alla. Ne tulivat näkyviin noin 1100 ennen ajanlaskun alkua. Nykyinen Ruissalon alue edusti tuolloin ulkosaaristovaihetta.
Rautakaudella vuoden 200 eaa. tienoilla Ruissalo oli muuttumassa välisaaristoasteelle. Tällöin saaren länsi-, keski- ja itäosa rakentuivat jo muutamasta isommasta saaresta, joita pienet luodot reunustivat. Sisäsaaristovaiheeseen Ruissalo siirtyi Viikinkiajan lopussa vuoden 1000 tienoilla. Tällöin vain Saaronniemen alue oli avoimen meren lähettyvillä. Saaren läntiset ja itäiset osat olivat erillään saaren keskiosista, josta niitä erotti kapeat ja matalat salmet. Nykyisin peltoina olevat saaren matalimmat alueet olivat yhä tuolloin veden peitossa. 1400-luvulla syntyi maayhteys matalina kannaksina Ruissalon keskiosan sekä läntisen ja itäisen osan välille. Viljelykseen sopivat savitasangot olivat ylemmiltä osiltaan nousseet esiin.
Vielä 1900-luvun alkuun saakka Ruissalon läntisimmän pään alue Kolkanniemi oli oma erillinen saarensa, jonka erotti muusta Ruissalosta kapea salmi. Maayhteyden syntymistä kiihdyttivät vuosisadan alussa rannikonsuuntaisten virtojen salmeen kasaama hiekka. Tulevaisuudessa maankohoamisen myötä Ruissalo kiinnittyy mantereeseen, ennusteiden mukaan ensimmäisenä maayhteys syntyy Marjaniemen ja Pahaniemen välillä noin 200 vuoden kuluttua. Tällöin Ruissalo muuttuu saaresta rannikon niemeksi. On kuitenkin mahdollista että salmet halutaan pitää auki ruoppaamalla laivojen kulkua varten.
Liikenneyhteydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruissaloon pääsi aluksi vain laivalla. Ensimmäinen kiinteä yhteys saarelle saatiin vuonna 1852, ja se kulki Linnanniemeltä laivatelakan kohdalle, nykyisen Tammenterhon opastuskeskuksen liepeille. Aluksi matkan pituus oli 2100 kyynärää, mutta tarvittavan sillan pituus lyheni merkittävästi, kun Ruissalon puolelle rakennettiin meripengertä. Sillan käytöstä perittiin tiemaksua, ja siltavahdeille oli rakennettu kahdeksankulmainen rakennus nykyisen Siljan terminaalin kohdalle. Niemenkärki sai tämän johdosta nimen Otkantti (ruots. Åttkanten).[3][4]
Ruissalon tieyhteyksien myöhempi historia liittyy kiinteästi Turun sataman laajentumiseen. Kanavaniemi haluttiin antaa kokonaan täyttömaalla laajentuvan sataman käyttöön, joten Ruissaloon rakennettiin uusi tie ja silta vuonna 1911.[5] Myöhemmin tätä siltaa on uusittu vuosina 1962 ja 1990.[3][6] Alkuperäinen tieyhteys oli käytössä 1950-luvulle, mistä on edelleen jäänteenä nimi Ruissalontie.[7] Nykyinen linjaus taas ollut käytössä 1980-luvulta saakka, jolloin liikenne ohjattiin pois Länsisatamasta.[8] Alkujaan Ruissalon erotti Turusta jopa kilometrin levyinen merialue. Tämä kaventui ajan mittaan, ja 1970-luvulta lähtien sataman ja Ruissalon välissä on ollut enää vain hyvin kapea kanava.[5]
Ruissaloon on ympärivuotinen bussiyhteys Turun keskustasta linjalla 8. Kesäisin Martinsillan ja Ruissalon välillä kulkee vesibussi.
Kasvisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruissalo kuuluu tammimetsävyöhykkeeseen, joka kattaa vain maan eteläisimmät osat. Saaren itäosassa on noin 100 hehtaarin laajuiset tammimetsät, joissa tammi on vallitsevin puulaji. Itäpuolen tammimetsissä kasvaa myös lehmuksia ja pähkinäpensaita.
Yhteensä tammimetsää on 312 hehtaaria. Ruissalon tammet ovat joko alle 100-vuotiaita tai hyvin vanhoja, jopa 400-vuotiaita. 1750-luvulta 1900-luvun alkuun asti laiduntava karja söi tammenversot. Lisäksi 1700-luvun alussa Isovihan aikana venäläiset hakkauttivat lähes kaikki suorarunkoiset laivanrakennukseen soveltuvat tammet.
Länsipuolella vallitseva metsätyyppi on havu- ja sekametsää.
Luonnostaan esiintyvien puiden lisäksi Ruissaloon on 1930-luvulla istutettu ulkomaisia puita (lehtikuusi, sembramänty, pyökki ja valkopyökki) kuten myös kotimaisia lajeja (saarni ja metsäkuusi). Myöhemmin on istutettu siperianjalokuusta ja palsamikuusta.
Osa Ruissalon niityistä kuuluu vuonna 2002 kuuluneeseen projektiin, jolla niitä pyritään säilyttämään vanhassa muodossaan.
Saarella kasvaa runsaasti mm. valkovuokkoja, sinivuokkoja ja kieloja, joka on Suomen kansalliskukka.
Eläimistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruissalon monipuolinen kasvillisuus elättää myös monipuolista eläimistöä. Saari on myös perhosharrastajien suosiossa ja saarelta löytyy perhosten lisäksi monia muitakin selkärangattomia lajeja. Erikoisuuksiin kuuluu Suomen suurimpiin kovakuoriaisiin kuuluva komea erakkokuoriainen.
Nisäkäslajisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ruissalon nisäkäslajisto
Ruissalon nisäkäslajisto koostuu lähinnä pienistä ja keskikokoisista nisäkkäistä. Saaren nisäkkäisiin kuuluu kuitenkin suuremmista nisäkkäistä myös metsäkauris ja hirvi. Metsäkauriskanta on ilmeisesti manner-Suomen tihein ja kanta on uhka tammien uusiutumiselle. Vuonna 2017 metsäkauriita laskettiin olevan yli 200.[9] Valkohäntäpeuroja saarella lienee muutama kymmenen. Juhana-herttuan aikana Ruissalo toimi Turun linnan hovin metsästyspuistona, jonne tuotiin ensimmäiset saksanhirvet vuonna 1562. Ne kaikki hävisivät 1500-luvun lopulla.
Suurilukuisin saaren nisäkkäistä on rusakko, jonka suuri lukumäärä on ollut kohtalokas saaren puustolle, etenkin tammelle jonka vesoja se usein syö. Saarella tavattuja petoeläimiä ovat muun muassa lumikko, näätä, minkki ja kärppä.
Ruissalon lepakkokanta kartoitettiin kesällä 2002. Pohjanlepakko ja viiksi- sekä isoviiksisiipat ovat saaren runsaslukuisimpia lajeja. Pohjanlepakoita tavataan kaikissa Ruissalon osissa. Vuoden 2004 kevättalvella ja syksyllä havaittiin Ruissalossa talvehtivia tai välihorroksessa olevia ripsisiippoja. Rantalepikoita suosiva pikkulepakko havaittiin ensimmäistä kertaa Ruissalosta kesällä 2004.[10]
Linnusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ruissalon linnusto
Ruissalossa lintuja on tavattu kaiken kaikkiaan 259 eri lajia ja pesimälinnustoon kuuluu 95 lajia. Saarella yleisiä mutta muualla Suomessa harvinaisia lajeja ovat muun muassa nokkavarpunen, kultarinta, lehtopöllö, uuttukyyhky ja harmaapäätikka. Linnuston kokonaistiheys on luonnonsuojelualueilla jopa 1000 paria neliökilometrillä, kun lounaissuomalainen metsä ylläpitää keskimäärin 250 parin tiheyttä. Iäkkäät jalopuumetsät tarjoavat sekä ravintoa että pesäpaikkoja.
Huolimatta Ruissalon tiheistä lintukannoista useat saaren lintulajit ovat taantuneet. Yhteensä 17 lajia on hävinnyt 1900-luvun aikana. Niistä useat ovat kärsineet peltoympäristön muutoksista, kuten peltosirkku, peltopyy, isokuovi sekä tuulihaukka.
Turun ympäristönsuojelutoimisto on luonnehtinut Ruisrockin vaikutuksia Ruissalon linnustoon erittäin negatiivisiksi, sillä musiikkitapahtuma häiritsee Ruissalon lintujen pesintää. Ruisrock vaikeuttaa erityisesti valkoposkihanhien ja pikkulepinkäisten elämää. Tapahtuma-alueen ulkopuolella ainakin uuttukyyhkyn pesintä häiriintyy.[11]
Perhoslajisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ruissalon perhoslajisto
Ruissalon perhoslajisto on Suomessa ainutlaatuinen. Pelkästään Ruissalon tammissa elää yli 50 erilaista perhoslajia. Yhteensä perhoslajeja on esiintynyt saarella lähes 600. Ruissalon runsas ja monipuolinen kasvillisuus luo erilaisille perhoslajeille hyvät edellytykset lisääntyä. Pääosan Ruissalon perhoslajistosta muodostavat koko Lounais-Suomen rannikolla yleisinä esiintyvät lajit. Heinäkuun lopussa on mahdollista nähdä muun muassa ohdakkeilla tavallisempien lajien ohella myös harvinaisempia tammi- ja ruostenopsasiipiä.[12] Vuodenajanvaihtelut vaikuttavat tiettyjen perhoslajien näkyvyyteen tiettyyn vuodenaikaan.
Harvinaisempia kesän perhosia ovat Ruissalossa esimerkiksi kampasarvinen juuriperhonen, erilaiset allaskehrääjät sekä useat harvinaisemmat mittarit ja yökköset. Etenkin elokuussa öiseen aikaan liikkuvia lajeja ovat muun muassa tammiritariyökkönen sekä hämypensasyökkönen, jotka viihtyvät samankaltaisilla elinalueilla ja jotka ovat harvinaisia Ruissalon ulkopuolella.
Kalalajisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ruissalon kalalajisto
Ruissalon kalalajisto on hyvin monimuotoinen. Lajisto on mantereen puoleisilta osilta sisimmän saariston tyyppinen, kun taas Airiston puoleinen alue on verrattavissa ulkosaaristoon. Tämän vuoksi Ruissalon vesistöissä ja merialueilla on mahdollista tavata lähes kaikki Saaristomeren kalalajit.
Ruissalon vesialueita on suojeltu muun saaren tapaan. Kalanhoidollisia toimenpiteitä Ruissalossa ovat olleet muun muassa alueiden rauhoitukset, kututurojen sijoittaminen ja kalanpoikasten istutus. Yksi jo vuosia rauhoitettuna olleista alueista on Krottilanlahti Ruissalon eteläpuolella.
Virkistyskäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruissalon laajempi käyttö virkistysalueena alkoi 1800-luvun puolessa välissä, jolloin alueelle alettiin rakentaa useita huviloita sekä yleinen virkistysalue, Yleinen käytäwä, josta myöhemmin tuli Kansanpuisto ja sinne johtava Rantapromenadi.
Ruissalo on suosittu luonnonläheinen virkistysalue. Suosittuja piknik-paikkoja ovat Kansanpuisto ja Saaronniemi. Saaronniemellä sijaitsee myös leirintäalue Ruissalo Camping ja 1,5 kilometriä uimarantaa. Kansanpuistossa järjestetään vuosittain Ruisrock-festivaali. Ruissalossa sijaitsevat myös Ruissalon Kylpylä, Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja Aura Golfin golfkenttä, joka rankattiin vuonna 2005 Suomen toiseksi parhaaksi kentäksi.[13] Ruissalossa sijaitsee jo kuivunut Choraeuksen lähde, joka oli muun muassa kirjailija Mikael Choraeuksen mielipaikkoja.[14] Hän ylisti Ruissaloa myös runoissaan. Kesäisin juostaan Paavo Nurmi Marathonin, jonka reitti kulkee Ruissalon läpi.
Kulttuuriympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulttuuriympäristönä Ruissalo on yksi varhaisimmista 1800-luvulla kaupunkien ympäristöön syntyneistä huvila-alueista Pohjoismaissa. Hangon ohella Ruissalo on Suomen edustavin 1800-luvulta periytyvä suurhuvila-alue. Museovirasto onkin määritellyt Ruissalon huvila-alueen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[15]
Omistus ja hallinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saari oli Turun linnan omistuksessa laidunmaana, kruunun metsästysmaana ja viljelysmaana 1200-luvulta lähtien aina 1600-luvulle asti.[15]
"Vastapäätä Turun linnaa on Ruissalon saari, joka on saanut nimensä viljavuudestaan. Se näet tuottaa runsaasti viljaa, ja siellä on kaikenlaisia yrttejä, ruohoja ja puita, joita ei tavata muualla Suomessa." (Daniel Juselius: "Vanha ja uusi Turku", 1700)[16]
Vielä 1700-luvulla se oli laidunmaana ja valtion omistuksessa, mutta Turun kaupungille myönnettiin siihen ikuinen hallintaoikeus senaatin päätöksellä vuonna 1845. Vuosina 1998–2005 Turun kaupunki ja valtio neuvottelivat saaren omistuksesta. Valtio haki lainhuutoa ja Turun kaupunki vaati vakaan hallintaoikeuden kirjaamista.[17]
24. toukokuuta 2005 talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti kannattaa Turun esittämää ratkaisua, jossa Turku saa Ruissalon omistukseensa ja antaa valtiolle kaksi valtion käytössä ollutta aluetta. Ehtona oli lisäksi se, että Natura-ohjelmaan merkityistä suojelualueista perustetaan luonnonsuojelualueet. Valtion ja kaupungin kiistely saaren omistuksesta päättyi 13. toukokuuta 2006, kun saaren siirtyminen kaupungin omistukseen vahvistettiin Ruissalo-sopimuksella.[18]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruissalon nisäkäslajisto
- Ruissalon linnusto
- Ruissalon kalalajisto
- Ruissalon perhoslajisto
- Ruissalon kahakka
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paavo Kallio: Ruissalo, luontoa ja kulttuuria. Otava, 1979. ISBN 951-1-05368-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Väestö iän ja kielen mukaan alueittain 31.12.2016 - Sivu 23 Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2017. Turun kaupunki. Viitattu 24.5.2021.
- ↑ Aimo Kejonen: Geologiset kohteet, s. 39. Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-052-1
- ↑ a b Ruissalon liikenteen monet vaiheet Turun kaupunki. Viitattu 27.2.2014.
- ↑ Nieminen, Jamie: Turun–Tukholman laivaväylän varrella on sodittu, seikkailtu ja tehty tv-sarjaa. Turun Sanomat, 9.6.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.2.2014.
- ↑ a b Lahtinen, Rauno: Linnanlahti oli maankuulu lintualue. Turun Sanomat, 13.2.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.2.2014.
- ↑ Siltojen rakentamisen ja korjaamisen seuranta. Seurantaraportti, osa 3, s. 32. Tiehallinto, 2005. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 27.2.2014).
- ↑ Nimistö - katujen ja alueiden nimet Turun kaupunki. Viitattu 27.2.2014.
- ↑ Turun bussilinja 8 Leino, Risto. Viitattu 5.8.2018.
- ↑ Turun Ruissalossa jatketaan peurojen ja kauriiden ampumista – luonnonsuojelualueen tammimetsiä uhkaavista eläimistä halutaan eroon Yle Uutiset. Viitattu 29.7.2018.
- ↑ Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto: Ruissalon lepakot 5.turku.fi. Viitattu 19. huhtikuuta 2008.
- ↑ Turun Sanomat: Ruisrockin vaikutukset linnustoon hälyttäviä ts.fi. 28.3.2008. Viitattu 19. huhtikuuta 2008.
- ↑ Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto: Perhosia Ruissalon kukkakedoilla 5.turku.fi. Viitattu 19. huhtikuuta 2008.
- ↑ Nordens bästa banor svenskgolf.golf.se
- ↑ Choraeuksen lähde Turku.fi. Viitattu 26.2.2020.
- ↑ a b Ruissalon huvila-alue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ puukausi www.nba.fi. Viitattu 28.7.2018.
- ↑ Turun Kaupunki: Ruissalon omistusoikeudesta neuvottelu Turun kaupungin ja Suomen valtion välillä 5.turku.fi. Viitattu 29. lokakuuta 2014.
- ↑ Turun Kaupunki: Turun kaupunki ja Suomen valtio allekirjoittivat Ruissalo-sopimuksen turku.fi. 13. toukokuuta 2006. Viitattu 29. lokakuuta 2014.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lahti, Johannes: Ruissalo : auringonkierron saari. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15646-2
- Rosengren, Carola. Unelmana kesä : huvilaelämää 1910-luvun Ruissalossa. Turun yliopisto, 2003. ISBN 951-29-2457-9.
- Rosengren, Carola. Kesäksi Ruissaloon! Turun maakuntamuseo 2005. ISBN 9512929058.
- Soiri-Snellman Helena. Ruissalon huvilat. Turun Ruissalon, Iso-Pukin ja Pikku-Pukin saarien huviloiden rakennushistoria ja rakennusluettelo. Turun Maakuntamuseo, 1985. ISBN 951-9125-56-6.
- Nils Söderman, Rauno Tenovuo. Ruissalon linnut. WSOY 1960.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruissalo Wikimedia Commonsissa
- Turun kaupungin Ruissalo-sivut
- Turun kaupungin Ruissalo-sivut
- Ruissalo-yhdistyksen Internet-sivut
- Ruissalon venesatamat
| Hirvensalo |
|
|---|---|
| Kakskerta | |
| Satava |
|
| Ruissalo |
|