Robert Schuman
| Robert Schuman | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | Vincent Auriol |
| Edeltäjä | Paul Ramadier |
| Seuraaja | André Marie |
| Edeltäjä | André Marie |
| Seuraaja | Henri Queille |
| Euroopan parlamentin puhemies | |
| Edeltäjä | Hans Furler |
| Seuraaja | Hans Furler |
| Ranskan ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Georges Bidault |
| Seuraaja | Georges Bidault |
| Ranskan oikeusministeri | |
| Edeltäjä | Emmanuel Temple |
| Seuraaja | François Mitterrand |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. kesäkuuta 1886 Luxembourg |
| Kuollut | 4. syyskuuta 1963 (77 vuotta) Scy-Chazelles, Moselle |
| Kansalaisuus |
saksalainen (1886–1919) ranskalainen (1919–) |
| Ammatti | asianajaja |
| Arvonimi | Kunnianarvoisa |
| Tiedot | |
| Puolue | Mouvement Républicain Populaire |
| Uskonto | katolilaisuus |
.png) Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.robert-schuman.com | |
_1968,_MiNr_556.jpg)
Robert Schuman, koko nimeltään Jean-Baptiste Nicolas Robert Schuman[1], (29. kesäkuuta 1886 Luxemburg – 4. syyskuuta 1963 Scy-Chazelles, Moselle, Ranska) oli syntyperältään luxemburgilais-ranskalainen poliitikko.[2] Hän oli Ranskan pääministeri[3] 1947–1948. Häntä pidetään yhtenä Euroopan unionin perustajista.[4][5]
Tausta ja yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Schuman syntyi Luxemburgissa mutta oli kuitenkin syntyperäinen Saksan kansalainen. Hänen isänsä oli alkujaan Lothringenista mutta Saksan otettua alueen haltuunsa paennut vuonna 1870 Luxemburgiin, vain parin kilometrin päähän kotikylästään Evrangesta. Äiti oli luxemburgilainen.[6] Schumanin äidinkieli oli luxemburgin kieli ja toinen kieli saksa, joka oli hänen varhaisempien kouluvuosiensa opetuskieli. Ranskaa hän oppi myöhemmin koulussa, jossa opetettiin sekä saksaksi että ranskaksi.[7][8]
Schuman suoritti 1910 oikeustieteellisen tutkinnon Humboldtin yliopistossa Berliinissä. Äidin kuoleman jälkeen Schuman harkitsi hetkellisesti papin uraa mutta päätyi jatkamaan lakiopintoja.[9] Valmistuttuaan vuonna 1912 Schuman alkoi työskennellä asianajajana Metzissa.[10]
Maailmansotien aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Schuman vapautui asepalveluksesta terveyssyistä eikä osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan.[9]
Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Ranska otti takaisin Elsass-Lothringenin alueen, jolloin Schumanin kansalaisuus vaihtui Saksasta Ranskaan vuonna 1919, ja hän alkoi osallistua Ranskan politiikkaan.[11] Vuonna 1919 hänet valittiin Thionvillesta parlamenttiin, jossa hän toimi vuoteen 1940 asti.[9] Hän osallistui merkittävästi Lex Schumanin työstämiseen ja läpimenoon. Schuman tutki ja paljasti Lothringenin terästeollisuuden sodanjälkeisen korruption.lähde?
Toisen maailmansodan sytyttyä Schuman ei monien muiden Ranskan johtajien tavoin, kuten esimerkiksi Charles de Gaulle, paennut maasta.[7] Sen sijaan Schuman liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen. Vuonna 1940 Gestapo pidätti Schumanin, mutta hän pakeni 1942 ja jatkoi tämän jälkeen vastarintaliikkeessä aina Ranskan vapauttamiseen saakka.[2]
Sodan loppua kohden Schuman toimi lyhyen aikaa Philippe Pétainin alaisuudessa, mutta tämä ei aiheuttanut merkittävää mainehaittaa hänen tulevalle poliittiselle uralleen.[7]
Poliittinen ura maailmansotien jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan jälkeen Schuman oli mukana neuvottelemassa kaikkia merkittäviä sopimuksia ja perustamassa muun muassa Euroopan neuvostoa ja Natoa.[6]
Schuman oli keskustalaisen Mouvement Républicain Populaire -puolueen perustajia.[2] Vuonna 1946 hänestä tuli Ranskan valtiovarainministeri ja seuraavana vuonna pääministeri marraskuusta 1947 syyskuuhun 1948 ja myös ulkoministeri alkaen toisesta hallituksestaan 1948–1953. Vuonna 1955 Schuman nimitettiin sinettien vartijaksi (ransk. Garde des Sceaux) eli oikeusministeriksi.[10]
Euroopassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Schuman kutsui 9. toukokuuta 1950 pitämässään puheessa Jean Monnet'n kehotuksesta saksalaiset hallitsemaan yhteisesti maiden hiilivaroja ja terästeollisuutta. Tämä muodosti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustan, josta kehittyi nykyinen Euroopan unioni. Puhe tunnetaan Schumanin julistuksena ja 9. toukokuuta Eurooppa-päivänä.[12][13]
Vuonna 1958 Schuman nousi Euroopan parlamentin puhemieheksi.[6]
Vierailu Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Schuman vieraili Suomessa huhtikuussa 1953 Ulkomaankauppaliiton tilaisuuden puhujana. Paikalla oli kuuntelemassa muun muassa presidentti J. K. Paasikivi. Puheessaan Schuman lupaili Suomelle jäsenyyttä yhdentyvässä Euroopassa. Kommunistit Ville Pessistä alkaen suhtautuivat vierailuun kielteisesti. Työkansan Sanomat julkaisi uutisessaan neuvostotutkimuksen, jonka mukaan "Schuman-suunnitelma on sodanjälkeisen Amerikan imperialismin synnyttämä." Neuvostoliittolainen Pravda hyökkäsi vierailua vastaan vielä viikkoa myöhemmin. Äärivasemmiston kirjoituksiin vastasi vain Helsingin Sanomat, muu lehdistö raportoi ainoastaan vierailun tapahtumista.[14]
Viimeiset vuodet ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Schuman kuoli 4. syyskuuta 1963.[4] Hänen viimeinen asuntonsa Scy-Chazelles'ssa on sittemmin muutettu museoksi.[9]
Kunnianosoituksia ja muistaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iranin kruunun ritarikunta (Iran, suurristi)
Paavi Pius IX:n ritarikunta (Vatikaani, 1956)
Bundesverdienstkreuz (Saksa, 1959, suurristi)
Lähde:[1]
Vuonna 1958 Schuman sai Kaarle Suuren palkinnon Aachenin kaupungin myöntämänä Euroopan idean ja rauhan edistämisestä.[4] Brysselissä hänen mukaansa on nimetty metroasema, tori ja rautatieasema (ransk. Bruxelles-Schuman, hollanniksi: Brussel-Schuman). Luxemburgin kaupunki nimitti Schumanin vuonna 1949 kaupungin kunniakansalaiseksi.[9]
Tavoitteena katolinen pyhimys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosituhannen vaihteessa joukko yksityishenkilöitä alkoi kerätä aineistoa Schumanin julistamiseksi katolisen kirkon autuaaksi (beatifikaatio), mikä olisi ensimmäinen askel kohti julistamista katoliseksi pyhimykseksi. Aiheesta keskusteltiin julkisuudessa vuonna 2004, mutta Vatikaanin kanta ei ollut kovin myönteinen.[15] Schuman oli sitä mieltä, että kristinusko on demokratian pohja.[11] Vuonna 2021 paavi Franciscus julisti Schumanin kunnianarvoisaksi.[16] Tämä on ensimmäinen askel kohti pyhimykseksi julistamista.[17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Robert Schumanille omistetut nettisivut
- Schumanin julistus suomeksi
- Robert Schuman julistuksen veideotallenne CECA – European NAvigator
- Robert Schumanin säätiö
- Metzin hiippakunnan arkistosivut Robert Schumanin tiestä pyhimykseksi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Vivre l'Europe culturelle-sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- R. Schuman ja muiden Eurooppa-aatteen keskeisten henkilöiden biografiat (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Généalogie de Robert (Jean Baptiste Nicolas Robert) SCHUMAN Geneanet. 2024. Viitattu 11.6.2024. (ranska)
- ↑ a b c Robert Schuman Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Pääministerin nimike tuli käyttöön vasta Viidennen tasavallan myötä vuonna 1958. Sitä ennen tittelinä, kuten Robert Schumaninkin kohdalla, oli Neuvoston puheenjohtaja eli neuvoston presidentti.
- ↑ a b c Charlemagne Prize Laureate 1958 Robert Schuman Stiftung Internationaler Karlspreis zu Aachen. 2024. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Von der Leyenin puhe tulvi sielua ja spirittiä, mutta myös konkretiaa siitä, mitä EU:n pitäisi tehdä uusien kriisien vaaniessa Yle.fi, uutiset. 15.9.2021. Viitattu 11.6.2024.
- ↑ a b c Biography of Robert Schuman Robert Schuman European Centre. 2024. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c The story behind 9 May celebrating Europe Day Luxembourg Times. 11.6.2024. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Domingo, Rafael: Robert Schuman: (1886–1963), s. 404–420. Cambridge: Cambridge University Press, 2019. ISBN 978-1-108-48408-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.6.2024).
- ↑ a b c d e Knowledge Bites: Robert Schuman and the beginnings of the EU RTL. 1.8.2021. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Biographie de Robert Schuman, père fondateur de l'Union européenne Toute l'Europe. 29.4.2024. Viitattu 11.6.2024. (ranska)
- ↑ a b Gehler, Michael; Guasconi, Maria Eleonora & Pierini, Francesco: Narrating Europe: Speeches on European Integration (1946–2020), s. 92–93. Nomos Verlag, 26.10.2022. ISBN 978-3-7489-2827-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.6.2024). (englanniksi)
- ↑ Robert Schuman – EU pioneer European Union. 2024. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Eurooppa-päivä 9.5. – EU:n rauhan ja yhtenäisyyden juhla Yle uutiset. 17.5.2010. Viitattu 11.6.2024.
- ↑ Pauli Heikkilä, Yhteisön seitsemäs jäsen? Kanava 1/2018 s. 52–54 (sis. kuvauksen vierailuohjelmasta)
- ↑ Vatican resists drive to canonise EU founder Telegraph. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ EU founding father Robert Schuman declared 'venerable' by Pope Francis Catholic News Agency. 19.6.2021. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
- ↑ EU founder Robert Schuman on path to sainthood Politico. 19.6.2021. Viitattu 11.6.2024. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Schuman Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Schuman Declaration on Wikiaineistossa (englanniksi)
| Yleiskokous: 1952–1958 | |
|---|---|
| Parlamentin yleiskokous: 1958–1962 | |
| Euroopan parlamentti (nimitetty): 1962–1979 | |
| Euroopan parlamentti (valittu): 1979– | |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
