Radamel Falcao

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Radamel Falcao
Henkilötiedot
Koko nimi Radamel Falcao García Zárate
Syntymäaika 10. helmikuuta 1986 (ikä 38)
Syntymäpaikka Santa Marta, Kolumbia
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 177 senttimetriä
Lempinimi El Tigre (suom. tiikeri)[1]
Seura
Seura Rayo Vallecano
Pelinumero 9
Junioriseurat
2001–2005 River Plate
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2005–2009 River Plate 90 (34)
2009–2011 Porto 51 (41)
2011–2013 Atlético Madrid 68 (52)
2013–2019 Monaco 108 (65)
2014–2015 → Manchester United (laina) 26 (4)
2015–2016 → Chelsea (laina) 10 (1)
2019–2021 Galatasaray 34 (19)
2021– Rayo Vallecano 52 (9)
Maajoukkue
2007– Kolumbia 104 (36)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 5. lokakuuta 2023.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 5. lokakuuta 2023.

Radamel Falcao García Zárate (s. 10. helmikuuta 1986 Santa Marta, Kolumbia) on kolumbialainen jalkapalloilija. Hän edustaa Espanjan Primera Divisiónissa pelaavaa Rayo Vallecanoa. Falcao on luontaiselta pelipaikaltaan hyökkääjä, mutta hän voi pelata myös hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Falcao on niin sanottu molempijalkainen pelaaja, sillä hän pystyy laukomaan molemmilla jaloillaan yhtä hyvin. Kohtalaisen pienestä koostaan huolimatta hänet tunnetaan erittäin hyvänä pääpelaajana.

Hän on toisen polven jalkapalloilija. Hänen isänsä Radamel García oli pelipaikaltaan puolustaja. Falcaon nimi tulee entisen brasilialaislegenda Paulo Falcãon mukaan.

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falcao on River Platen kasvatti ja nousi edustusjoukkueeseen vuonna 2004. Kesällä 2009 hän siirtyi Portoon 5,5 miljoonan euron siirtosummalla. Sopimus on pituudeltaan viisivuotinen.[2] Siirtokilpailussa oli mukana myös Porton kilpakumppani Benfica.

Porto (2009–2011)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2009–2010

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensiesiintymisensä Portossa Falcao teki 16. elokuuta 2009 kauden avausottelussa Paços de Ferreiraa vastaan, jossa hän myös onnistui maalinteossa tasoittaen ottelun 1–1.[3] Falcao teki seuraavissa kolmessa pelissä niin ikään maalin, ja liittyi näin yksiin harvoista, jotka ovat onnistuneet tekemään neljässä ensimmäisessä pelissään maalin Primeira Ligassa.

Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Mestarien liigassa 15. syyskuuta 2009 englantilaista Chelseaa vastaan.[4] Kuudennella sarjakierroksella hän teki upean puskuosuman arkivihollisseura Sporting Clube de Portugalia vastaan, jolla Porto lopulta voitti ottelun 1–0. Neljä päivää myöhemmin 30. syyskuuta 2009 Falcao onnistui maalinteossa myös Euroopan kentillä, kun hän laukoi Porton ensimmäisen maalin Mestarien liigan ottelussa espanjalaista Atlético Madridia vastaan.[5] 2. helmikuuta 2010 hän teki kaksi maalia Portugalin cupin puolivälierissä Sporting Clube de Portugalia vastaan. Myöhemmin samassa kuussa Falcao teki ottelun voittomaalin Mestarien liigan pudotuspelien neljännesvälierien ensimmäisessä osassa englantilaista Arsenalia vastaan. Maali oli hänelle järjestykseltään turnauksen neljäs osuma.[6] 3. huhtikuuta 2010 hän onnistui kahdesti maalinteossa ottelussa Marítimoa vastaan ja nousi näin sarjan parhaaksi maalintekijäksi 20 osumallaan.[7] Hän jäi kuitenkin lopulta toiseksi taistelussa sarjan maalinkuninkuudesta, jonka vei nimiinsä Benfican paraguaylaiskärki Óscar Cardozo yhteensä 26 maalilla. Falcaon kauden kokonaismaalisaldoksi muodostui lopulta 34, joka oli hänen yhden kauden henkilökohtainen ennätyksensä.

Kausi 2010–2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Falcao kauden 2010–2011 Eurooppa-liigan ottelussa Rapid Wieniä vastaan.

Falcao aloitti toisen kautensa Portossa vauhdikkaasti osuen heti kauden ensimmäisessä virallisessa ottelussa Portugalin supercupissa Benficaa vastaan.[8] Sarjassa hän avasi maalitilinsä kahdella osumallaan 22. elokuuta 2010 toisella kierroksella ottelussa Beira-Maria vastaan. 7. marraskuuta 2010 hän onnistui kahdesti maalinteossa 5–0-voitossa hallitsevaa mestarijoukkuetta Benficaa vastaan.[9] Vajaa kuukausi myöhemmin 2. joulukuuta 2010 Falcao teki kauden ensimmäisen hattutemppunsa, kun Porto kohtasti Eurooppa-liigassa itävaltalaisen Rapid Wienin. 7. huhtikuuta 2011 syntyi jälleen yksi hattutemppu, kun hän upotti Eurooppa-liigan puolivälierissä kolme maalia venäläisen Spartak Moskovan verkkoon. Hattutempullaan hän nosti turnauksen maalimääränsä 10.

Porto varmisti kotimaisen sarjan mestaruuden 25. sarjakierroksella vierasottelussa Benficaa vastaan. Falcao kuului ottelun avainpelaajiin, kun joukkue kaatoi puolustavat mestarit lopulta numeroin 2–1. Eurooppa-liigan välierien ensimmäisessä osaottelussa espanjalaista Villarrealia vastaan hän teki neljä maalia. Ottelu päättyi 5–1, ja kun Porto voitti myös toisen osaottelun 3–2, se eteni turnauksen loppuotteluun yhteismaalein 8–3.

18. toukokuuta 2011 pelatussa Eurooppa-liigan loppuottelussa Falcao teki ottelun ainoan maalin ja toi lopulta tällä tittelin Portolle.[10] Hänen turnauksen lopulliseksi maalimääräkseen tuli yhteensä 17, jolla hän teki uuden ennätyksen, rikkoen näin Jürgen Klinsmannin nimissä olleen aiemman ennätyksen (15).[11] Heinäkuussa 2011 hänen sopimukseensa kirjattiin 45 miljoonan euron purkupykälä.[12]

Atlético Madrid (2011–2013)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2011–2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falcao siirtyi elokuussa 2011 pelaamaan espanjalaisseura Atlético Madridiin.[13] Hänestä maksettiin 40 miljoonan euron siirtokorvaus, jolloin hänestä tuli seuran historian kallein pelaaja.[14] Falcao teki ensiesiintymisensä joukkueessa 10. syyskuuta 2011 ottelussa Valenciaa vastaan. Ensimmäisen maalinsa madridilaisseurassa hän teki viisi päivää myöhemmin Eurooppa-liigan kotiottelussa skotlantilaista Celticiä vastaan.[15] Falcao jatkoi tämän jälkeen maalitehtailujaan myös La Ligassa, kun hän iski hattutempun Racing Santanderin verkkoon. Kolme päivää myöhemmin hän teki kaksi maalia Sporting Gijónia vastaan ja siirtyi näin maalintekijätilaston jaetulle kärkipaikalle yhdessä Lionel Messin ja Roberto Soldadon kanssa.

3. marraskuuta 2011 hän teki maalin Eurooppa-liigan ottelussa italialaista Udinesea vastaan, joka oli yhteensä hänen 19 maalinsa viimeisissä 18 ottelussaan Eurooppa-liigassa.[16] Falcaon toinen hattutemppu Primera Divisiónissa syntyi 21. tammikuuta 2012 vierasottelussa Real Sociedadia vastaan. 16. helmikuuta 2012 pelatussa Eurooppa-liigan pudotuspelien ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä osassa italialaista Laziota vastaan hän teki kaksi maalia ja syötti yhden. Seuraavalla kierroksella joukkue kohtasi turkkilaisen Beşiktaşin, josta madridilaisseura eteni jatkoon yhteismaalein 6–1. Falcao teki joukkueiden toisessa kohtaamisessa yhden maalin, joka päättyi Atlético Madridin 0–3-vierasvoittoon.[17] 21. maaliskuuta 2012 hän teki kaksi maalia tärkeässä sarjaottelussa Athletic Bilbaota vastaan, joukkueiden taistellessa kiivaasti europeleihin johtavista sijoituksista.[18] Eurooppa-liigan pudotuspeleissä saksalaista Hannoveria vastaan, hän teki maalin molemmissa osaotteluissa, josta Atlético Madrid eteni lopulta jatkoon yhteismaalein 4–2.

Falcao pelasi ensimmäisen Madridin paikallistaistonsa Real Madridia vastaan 11. huhtikuuta 2012, sillä kauden ensimmäisestä kohtaamisesta hän joutui olemaan pois loukkaantumisen takia. Ottelussa hän teki joukkueensa ainoan maalin, kun Real Madrid kaatoi Atléticon Vicente Calderónilla numeroin 1–4. Eurooppa-liigan välierien ensimmäisessä osaottelussa Valenciaa vastaan hän teki kaksi maalia, joilla hän siivitti Atlético Madridin historian ensimmäisenä joukkueena kymmenenteen perättäiseen voittoon kyseissä kilpailussa. 9. toukokuuta 2012 pelatussa Eurooppa-liigan loppuottelussa Stadionul Naționalilla toista espanjalaista Athletic Bilbaota vastaan Falcao teki sekä joukkueensa avausmaalin. Myöhemmin ottelun aikana hän osui vielä toistamiseen.[19]

Kausi 2012–2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2012–2013 Falcao aloitti vakuuttavasti, tehden toisessa pelissään Primera Divisionissa Athletic Bilbaota vastaan hattutempun.[20] UEFA Super Cupissa Atlético Madrid kohtasi Eurooppa-liigan hallitsevana mestarina edellisen kauden Mestarien liigan voittajan Chelsean. Falcao teki hattutempun jo ensimmäisellä puoliajalla ottelussa, joka päättyi lopulta Atlético Madridin selvään voittoon numeroin 4–1.[21] Samalla hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on onnistunut tekemään hattutempun UEFA Super Cupin ottelussa nykyisessä muodossaan. Ennen vuotta 1998 loppuottelu pelattiin kaksiosaisena. 16. syyskuuta 2012 hän teki voittomaalin rangaistuspotkusta paikallisvastustaja Rayo Vallecanoa vastaan.[22] Myöhemmin samalla viikolla pelatussa ottelussa Real Valladolidia vastaan hän teki niin ikään Atlético Madridin voittomaalin.[23] 7. lokakuuta 2012 kohtaamisessa Málagaa vastaan joukkueet lähtivät otteluun asetelmista, jossa kumpikaan ei ollut kokenut vielä tappiota kuuden pelatun kierroksen jälkeen. Falcao vei puskuosumallaan madridilaisjoukkueen johtoon ottelussa ja oli myös mukana joukkueen toisessa maalissa, joka myöhemmin tulkittiin Málagan omaksi maaliksi.[24] Ottelun jälkeen joukkue oli toisena sarjassa tasapisteissä sarjaa johtaneen Barcelonan kanssa, joka piti kärkipaikaa hallussa maalieronsa turvin.

Maaottelutauon jälkeen Falcao palasi tehokkaasti, tehden ainoan maalin 21. lokakuuta 2012 pelatussa ottelussa Real Sociedadia vastaan.[25] 25. marraskuuta 2012 pelatussa ottelussa Sevillaa vastaan hän teki maalin rangaistuspotkusta sekä alusti tämän lisäksi yhden maaleista, kun Atlético Madrid kaatoi kotikentällään sevillaisseuran 4–0. Maali oli järjestykseltään Falcaon Atlético-uran 50.[26] 9. joulukuuta 2012 Deportivo La Coruñaa vastaan käydyssä taistossa tehtiin historiaa, kun Falcao onnistui illan aikana uskomattomasti peräti viisi kertaa maalinteossa. Hänestä tuli täten ensimmäinen pelaaja yli vuosikymmeneen, joka on onnistunut tekemään viisi maalia samaisessa ottelussa.[27][28] 16. joulukuuta 2012 pelatussa sarjan kärkikamppailussa Barcelonaa vastaan Falcao vei maalillaan Atlético Madridin 0–1-vierasjohtoon ottelun 31. peliminuutilla. Barcelona voitti kuitenkin kärkikamppailun lopulta numeroin 4–1 ja kasvatti näin eron madridilaisseuraan yhdeksään (9) pisteeseen sarjan piikkipaikalla.[29]

Falcao joutui olemaan sivussa vuoden 2013 ensimmäisestä ottelusta loukkaantumisen takia, mutta palasi jälleen seuraavaan otteluun, jossa joukkue kohtasi kotikentällä Real Zaragozan. Hän teki ottelussa yhden maalin rangaistuspotkusta. 17. tammikuuta 2013 pelatussa Copa del Reyn neljännesvälierien ensimmäisessä osaottelussa Falcao onnistui kertaalleen maalinteossa, kun sevillaisseura Real Betis kaatui numeroin 2–0.[30] 17. helmikuuta 2013 lyhyen suvantovaiheen jälkeen hän onnistui jälleen maalinteossa, kun madridilaisseura haki komean 0–3-vierasvoiton Valladolidista.[31] Falcao pelasi kauden ensimmäiset ottelunsa Eurooppa-liigassa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella venäläistä Rubin Kazania vastaan. Hän teki toisessa osaottelussa ottelun ainoan maalin, kun madridilaisseura kaatoi Kazanin vieraskentällä. Kazan eteni lopulta kuitenkin otteluparista jatkoon yhteismaalein 2–1.[32] 24. helmikuuta 2013 pelatussa ottelussa Espanyolia vastaan, hän viimeisteli ottelun ainoan maalin rangaistuspotkusta.

27. helmikuuta 2013 pelattuun Copa del Reyn toiseen välieräotteluun Atlético Madrid lähti 2–1-etulyöntiasemasta. Ottelu päättyi lopulta tasatulokseen 2–2 ja Falcao teki toisen joukkueensa maaleista.[33] Atlético Madrid eteni cupin loppuotteluun, jossa se tuli kohtaamaan paikallisvastustajansa Real Madridin. 31. maaliskuuta 2013 pelatussa ottelussa Valenciaa vastaan hän tasoitti ottelun 6. peliminuutilla 1–1, kun vain hetki aikaisemmin valencialaisseura oli ottanut johtoaseman.[34] Seuraavassa kotiottelussa 14. huhtikuuta 2013 kaatui Granada selvin numeroin 5–0, hänen onnistuttua maalinteossa kahdesti.[35] Toinen maali oli Falcaon ammattilaisuran 200., kun mukaan lasketaan sekä seuraottelut että maaottelut.[36] Sevillaa vastaan pelatussa vierasottelussa 21. huhtikuuta 2013 hän teki ottelun ainoan maalin, Atléticon haettua tärkeät kolme pistettä kilpailussa sarjan kakkospaikasta.[37] 27. huhtikuuta 2013 pelatussa kauden toisessa Madridin derbyssä Real Madridia vastaan Falcao vei Atléticon johtoon ottelun alussa, mutta lopulta kuitenkin Real vei ottelun nimiinsä 1–2.[38] 8. toukokuuta 2013 hän ratkaisi 1–3-voiton Atlético Madridille vierasottelussa Celta Vigoa vastaan, jossa joukkue varmisti samalla paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigaan neljän vuoden tauon jälkeen.[39]

Copa del Reyn loppuottelu 2013
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 Copa del Reyn loppuottelu pelattiin madridilaisseurojen välillä, kun Atlético Madrid sai kauden viimeisen mahdollisuutensa ottaa voiton Real Madridista ja katkaista samalla 14 vuoden voitoton putki paikallistaistoista. Cristiano Ronaldo vei kuitenkin ottelun alussa 14. peliminuutilla Real Madridin 1–0-johtoon. Ottelun 35. peliminuutilla nähtiin Falcaolta upea yksilösuoritus, kun hän sai haastollaan kolmen vastustajan pelaajan huomion itseensä ja tämän jälkeen antoi vapauttavan syötön puolustuksen läpijuosseelle Diego Costalle, joka laukoi pallon takanurkkaan ja tasoitti tilanteen näin 1–1. Ottelu meni lopulta aina jatkoajalle asti, jossa Atléticon puolustaja Miranda onnistui maalinteossa 98. peliminuutilla. Atléticon johtoasema säilyi jatkoajan loppuun saakka, jonka jälkeen joukkue pääsi juhlimaan cupin voittoa. Näin katkesi myös 14 vuoden voitoton putki paikallistaistoissa. Falcao sai pelisuorituksestaan ylistystä ottelun jälkeen, vaikkakaan hän ei onnistunut maalinteossa. Etenkin huomiota sai hänen kyvykkyytensä rakentaa myös peliä.[40][41] Copa del Reyn voitto oli Falcaon ensimmäinen kansallinen mestaruutensa Atlético Madridissa.

20. toukokuuta 2013 madridilaisseuran omistaja Miguel Ángel Gil Marín ilmoitti, että mikäli Falcao haluaa vaihtaa joukkuetta tulevan kesän 2013 aikana, seura ei aio asettua tämän siirron esteeksi.[42][43]

Monaco (2013–2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

31. toukokuuta 2013 ranskalaisseura Monaco ilmoitti päässeensä sopimukseen Falcaon siirtymisestä seuraan. Falcao teki joukkueen kanssa viisivuotisen sopimuksen.[44] Lehtitietojen mukaan hänestä maksettiin 60 miljoonan euron siirtokorvaus, jota kummpikaan seura ei ole kuitenkaan virallisesti vahvistanut.[45] Hänen kauden nettotuloikseen arvioitiin noin 14 miljoonaa euroa.[46]

Kausi 2013–2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Falcao lämmittelemässä ennen ottelun alkua Monacossa vuonna 2014.

Falcao pelasi ensimmäisen ottelunsa Ranskan pääsarjassa 10. elokuuta 2013, kun Monaco kohtasi kauden avausottelussa vieraskentällä Bordeauxin. Hän onnistui avaamaan maalitilinsä heti ensimmäisessä ottelussaan, kun vierasjoukkue vei ottelun lopulta nimiinsä numeroin 2–0. Hän teki joukkueensa avausmaalin rangaistuspotkusta 17. elokuuta 2013 pelatussa ottelussa Montpellier Hérault’ta vastaan.[47] 1. syyskuuta 2013 Olympique de Marseillea vastaan pelatussa vierasottelussa, Falcao toi joukkueensa tasalukemiin 1–1, mikä päättyi lopulta Monacon 1–2-vierasvoittoon. Voitolla Monaco nousi sarjan kärkipaikalle, voitettuaan neljästä ensimmäisestä pelistään kolme ja pelattuaan yhden tasan.[48] Huolimatta, pienistä sopeutumisvaikeuksista uuden seuransa pelityyliin, Falcao viimeisteli voittomaalin rangaistuspotkusta 15. syyskuuta 2013 pelatussa kotiottelussa Lorientia vastaan.[49] 22. syyskuuta 2013 Monaco kohtasi sarjan kärkitaistossa Paris Saint-Germainin, jossa Falcao toi joukkueensa tasoihin 1–1, joka lopulta jäi myös ottelun lopputulokseksi.[50] 25. syyskuuta 2013 hän teki kaksi maalia ottelussa Bastiaa vastaan.[51] Maaottelutauolle mentäessä hän johti sarjan maalipörssiä seitsemällä (7) osumallaan.

Falcaon kolmen ottelun mittainen maaliton putki sai päätöksensä 27. lokakuuta 2013 pelatussa kotiottelussa Olympique Lyonnaisia vastaan. Hän viimeisteli joukkueensa toisen maalin chippaamalla.[52] 8. marraskuuta 2013 hän tasoitti maalillaan ottelun Evian Thonon Gaillardia vastaan numeroihin 1–1.[53] 27. marraskuuta 2013 Falcaon ilmoitettiin loukaanneen reitensä edellisessä pelaamassaan ottelussa, eikä hän ole vielä täysin toipunut vammastaan. Hän joutui olemaan sivussa seuraavat neljä (4) ottelua.[54][55] Takaisin tositoimiin hän palasi 20. joulukuuta 2013 pelatussa kotiottelussa Valenciennesiä vastaan. Ottelu päättyi Monacon 1–2-kotitappioon Falcaon epäonnistuttua rangaistuspotkussa.[56]

Falcao pelasi vuoden 2014 ensimmäisen ottelunsa, kun Monaco kohtasi Ranskan cupissa Vannesin. Monaco voitti ottelun numeroin 3–2, joista Falcao alusti kaksi ja teki lisäksi itse yhden maalin.[57] Monaco kohtasi Ranskan cupin seuraavalla kierroksella neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Monts d'Or Azergues Footin. Monaco voitti ottelun numeroin 3–0 Falcaon onnistuessa kertaalleen maalinteossa.[58] Ottelusta kuului myös ikäviä uutisia, kun Falcao jouduttiin vaihtamaan pois kentältä 47. peliminuutilla vasemman polven eturistisidevamman vuoksi. Seuraavana päivänä tehtyjen arvioiden mukaan toipuminen loukkaantumisesta saattoi kestää jopa liki kuusi (6) kuukautta, mikä tarkoitti että Falcao ei näin pystyisi osallistumaan vuoden 2014 Brasiliassa pelattaviin MM-kilpailuihin.[59]

Kausi 2014–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falcao palasi takaisin joukkueen harjoitteluvahvuuteen heinäkuussa 2014 puolen vuoden poissaolonsa jälkeen ja hänen oli tarkoitus osallistua normaalisti tulevalle harjoituskaudelle.[60] Ensimmäisen ottelunsa loukkaantumisen jälkeen hän pelasi 2. elokuuta 2014 Emirates Cupissa espanjalaisseura Valenciaa vastaan.[61] Seuraavana päivänä pelattiin turnauksen toiset ottelut, jossa Monaco kohtasi isäntäjoukkue Arsenalin. Falcao pelasi ottelussa tunnin ja viimeisteli sen ainoan maalin ensimmäisellä puoliajalla 36. peliminuutin kohdalla.[62]

Kauden ensimmäisessä sarjaottelussa 10. elokuuta 2014 Monaco kohtasi kotikentällään Lorientin. Falcao aloitti ottelun vaihtopenkiltä ja pääsi kentälle vasta 59. peliminuutin kohdalla, josta 19 minuuttia myöhemmin hän avasi kauden maalisaldonsa onnistuttuaan rangaistuspotkusta. Monaco tasoitti Falcaon maalilla ottelun numeroihin 1–1, mutta hetkeä myöhemmin vierasjoukkue siirtyi jälleen johtoasemaan 1–2, mikä jäi lopulta myös ottelun lopputulokseksi.[63] 24. elokuuta 2014 vierasottelussa Nantesia vastaan Falcao oli ensimmäistä kertaa kauden aikana avauskokoonpanossa. Hän viimeisteli ottelun ainoan osuman, kun Monaco haki 0–1-voiton Länsi-Ranskasta.[64] Ottelun jälkeisessä haastattelussa hän toivoi jatkavansa Monacossa, huolimatta muun muassa italialaisseurojen Juventuksen ja Milanin kiinnostuksesta.[65] Siirtohuhut saivat kuitenkin jälleen lisäpontta, kun Falcaoa ei valittu kokoonpanoon otteluun Lilleä vastaan ja myöhemmin ottelun aikana hänet kuvattiin katsomossa istumassa seuraomistaja Vadim Vasilyevin vierellä.[66]

Manchester United (laina)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesän 2014 siirtoikkunan viime hetkillä Falcao siirtyi kauden mittaiselle lainasopimuksella englantilaisseura Manchester Unitediin.[67] Lainan arvo on noin 7,5 miljoonaa euroa, ja siihen liittyy 55 miljoonan euron osto-optio kauden päätteeksi.[68] Falcao otti käyttöönsä pelinumeron 9.[67] Huolimatta lainasopimuksesta Falcao ilmoitti haluavansa jäädä Manchesteriin myös tulevaisuudessa ja tavoitteekseen hän asetti nousta yhdeksi seuralegendoista.[69]

Kausi 2014–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falcao teki ensiesiintymsensä uudessa seurassaan 14. syyskuuta 2014 kotiottelussa Queens Park Rangersia vastaan, kun hän korvasi kentältä vaihtoon tulleen Juan Matan.[70] Falcao otettiin vastaan suurin suosionosoituksen, kun hänen nimeään huudettiin sekä lämmittelyvaiheessa että ottelun aikana.[71] Hän avasi maalitilinsä manchesterilaisseurassa 5. lokakuuta 2014 pelatussa kotiottelussa Evertonia vastaan.[72] 20. joulukuuta 2014 Falcao palasi lyhyen loukkaantumisjaksonsa jälkeen takaisin joukkueen vahvuuteen ja aloitti ensimmäistä kertaa avauskokoonpanossa ottelussa Aston Villaa vastaan. Hän teki ottelussa 1–1-tasoitusosuman, mikä jäi myös lopulta lopputulokseksi.[73] 26. joulukuuta 2014 pelatussa ottelussa Newcastle Unitedia vastaan hän tarjosi syötön Wayne Rooneyn tekemään osumaan.[74]

1. tammikuuta 2015 vieraskentällä Stoke Cityä vastaan Falcao onnistui jälleen itse maalinteossa ja tasoitti ottelun numeroihin 1–1.[75] Spekulaatiot Falcaon mahdollisesta jäämisestä pysyvällä siirrolla manchesterilaisseuraan eivät ole juurikaan saaneet kannatusta lehdistön keskuudessa perustuen hänen peliesityksiinsä yhteensä 19 pelaamassaan ottelussa.[76] 9. maaliskuuta 2015 pelatussa FA Cupin puolivälieräottelussa Arsenalia vastaan, Falcao ei esiintynyt kentällä kamppailun aikana.[77] Päivää myöhemmin hän pelasi seuran alle 21-vuotiaiden joukkueessa Tottenham Hotspuria vastaan, jossa otteluaikaa kertyi kolumbialaiselle 72 minuuttia.[78] Entiset jalkapalloilijat Dietmar Hamann ja Willem van Hanegem ottivat kantaa päävalmentaja Louis van Gaalin tekoon ja pitivät hänen päätöstään lähettää Falcao nuorisojoukkueen otteluun epäkunnioitettavana ja häpeällisenä tekona.[79][80]

24. toukokuuta 2015 Manchester United ilmoitti jättävänsä käyttämättä Falcaon lainasopimukseen sisältyneen osto-option. Hän pelasi kauden aikana englantilaisseurassa yhteensä 29 ottelua ja teki niissä neljä maalia.[81]

Chelsea (laina)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. heinäkuuta 2015 lontoolaisseura Chelsea ilmoitti Falcaon siirtyvän joukkueeseen kauden kestävällä lainasopimuksella. Seurassa pelasivat jo ennestään Falcaon maanmiehistä ja vanhoista joukkuetovereista tutut Juan Cuadrado, Diego Costa, Filipe Luís ja Thibaut Courtois. Osana kauppaa Mario Pašalić matkasi Monacoon lainasopimuksella.[82]

Kausi 2015–2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän teki ensiesiintymisensä joukkueessa 2. elokuuta 2015 pelatussa FA Community Shieldin ottelussa Arsenalia vastaan.[83] Ensimmäisen sarjaottelunsa lontoolaisseuran riveissä Falcao pelasi kuusi päivää myöhemmin kauden avauskierroksella Swansea Cityä vastaan, kun hänet otettiin vaihdosta kentälle ottelun 84. peliminuutilla.[84] Hän teki ensimmäisen maalinsa joukkueessa 29. elokuuta 2015 ottelussa Crystal Palacea vastaan.[85] 3. marraskuuta 2016 Falcao loukkaantui harjoitusten aikana ja hänen arvioitiin olevan sivussa muutamia viikkoja.[86]

15. tammikuuta 2016 joukkueen uusi päävalmentaja Guus Hiddink ilmoitti Falcaon viimeisimmän loukkaantumisen olleen odotettua vakavampi ja sen vaatien pidempää paranemisaikaa.[87] Seuraavassa kuussa Falcao pudotettiin lontoolaisseuran Mestarien liigaan osallistuvasta 25-henkisestä miehistöstä ja hänen paikkansa otti brasilialainen Alexandre Pato.[88]

12. toukokuuta 2016 ilmoitettiin, että Chelsea ei tule käyttämään pelaajan lainasopimukseen sisältynyttä osto-optiota ja niin Falcao palasi kauden jälkeen takaisin omistajaseuraansa Monacoon.[89]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vuodet 2005–2010

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falcao teki ensimmäisen maalinsa maajoukkueessa 21-vuotiaana ottelussa Montenegroa vastaan vuonna 2007 Japanissa järjestetyssä Kirin cupissa. Toisen maalinsa hän teki niin ikään ystävyysottelussa, kun Kolumbia kohtasi 8. syyskuuta 2007 Perun. Hänen maajoukkueuransa kolmas maali sai odotella tuloaan hieman yli vuoden, kun hän ratkaisi maalillaan 19. marraskuuta 2009 Nigeriaa vastaan pelatun ystävyysotteluun.

Falcao vuoden 2014 MM-karsintaottelussa Uruguayta vastaan 10. syyskuuta 2013.

Falcaon ensimmäinen maali maajoukkueessa kilpailullisissa otteluissa syntyi 10. kesäkuuta 2009 pelatussa vuoden 2010 MM-kilpailujen karsinnoissa Perua vastaan. Vuosi 2010 sujui Falcaon osalta hiljaisissa merkeissä maalien suhteen, kun hän teki vain yhden maalin maajoukkueessa 8. lokakuuta 2010 pelatussa ystävyysottelussa Ecuadoria vastaan.

Copa América 2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falcao valittiin Kolumbian kokoonpanoon vuoden 2011 Copa Américaan, jotka pelattiin Argentiinassa. Lohkovaiheen viimeissä ottelussa Boliviaa vastaan, Falcao teki kaksi maalia ja johdatti joukkueensa puolivälieriin lohkovoittajana.[90] Puolivälieräottelussa joukkue kohtasi Perun, joka eteni jatkoajalle. Falcaolla oli paikka viedä Kolumbia johtoon ottelun toisella puoliajalla, mutta hän epäonnistui rangaistuspotkussa. Jatkoajalla Peru onnistui kahdesti maalinteossa ja eteni lopulta otteluparista välieriin.

MM-kilpailujen 2014 karsinnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbia aloitti karsinnat vuoden 2014 MM-kilpailuihin ottelulla Boliviaa vastaan. Falcao ratkaisi maalillaan voiton Kolumbialle aivan ottelun viime hetkillä. 29. helmikuuta 2012 pelatussa ystävyysottelussa Meksikoa vastaan hän onnistui kertaalleen maalinteossa. Falcao teki yhden maalin 7. syyskuuta 2012 pelatussa karsintaottelussa vuoden 2011 Copa Américan voittanutta Uruguayta vastaan, ottelun päätyttyä lopulta Kolumbian selvään 4–0-voittoon. Neljä päivää myöhemmin pelatussa karsintaottelussa Chileä vastaan, hän onnistui niin ikään maalinteossa.

12. lokakuuta 2012 Kolumbia kaatoi karsintalohkon viimeisenä majailleen Paraguayn numeroin 2–0. Falcao teki ottelussa Kolumbian molemmat osumat. Falcao pelasi vuoden 2013 ensimmäisen maaottelunsa Boliviaa vastaan. Hän onnistui jo ottelun ensimmäisellä 10 minuutilla maalinteossa puskiessaan pallon verkkoon, mutta tämä tuomittiin kuitenkin virheellisesti paitsiona. Hän sai lopulta kuitenkin nimensä maalintekijätilastoon onnistuttuaan tekemään joukkueensa neljännen maalin.[91]

11. lokakuuta 2013 Kolumbia kohtasi Chilen toistamiseen vuoden 2014 MM-karsintaottelussa. Chile johti ottelua ensimmäisen puoliajan jälkeen 0–3, mutta kotijoukkue onnistui toisen puoliajan aikana nousemaan lopulta 3–3-tasapeliin Falcaon kahden rangaistuspotkumaalin siivittämänä. Kolumbia varmisti tällä tuloksella paikkansa vuoden 2014 MM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa 16 vuoteen.[92]

MM-kilpailut 2014 ja ystävyysottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

14. marraskuuta 2013 pelatussa ystävyysottelussa Belgiaa vastaan Falcao teki ottelun avausmaalin. 23. tammikuuta 2014 sattuneen loukkaantumisen jälkeen ilmoitettiin, että Falcao ei mahdollisesti pysty osallistumaan vuoden 2014 Brasiliassa pelattaviin MM-kilpailuihin.[59] Hän kertoi itse uskovansa nopeampaan kuntoutumisajanjaksoon ja näin ollen olevansa vielä toiveikas pelaamisestaan tulevissa MM-kilpailuissa.[93] Huolimatta Falcaon loukkaantumisesta, hän kuului 5. helmikuuta 2014 päävalmentaja José Pekermanin julkaisemaan alustavaan 30 pelaajan osallistujalistaan vuoden 2014 MM-kilpailuihin.[94]

Huhtikuussa 2014 Falcaon polven operoinut kirurgi José Carlos Noronha kertoi uskovansa kolumbialaisen toipuvan loukkaantumisesta ennen MM-kilpailujen alkua, joskaan ei välttämättä täysin 100 prosenttisesti. Myös Falcao itse kertoi olevansa hieman edellä toipumisaikataulustaan, mutta samalla vakuutti ajan olevan vielä liian aikainen voidakseen olla varma osallistumisestaan MM-kilpailuihin.[95] 16. toukokuuta 2014 Falcao myönsi, että hänen on lähes mahdottomuus toipua täyteen kuntoon ennen kesäkuussa alkavia MM-kilpailuja, mutta tästä huolimatta yrittävänsä päästä mukaan joukkueeseen.[96] Samoihin aikoihin hän palasi takaisin seurajoukkueensa harjoituksiin.[97] Pitkien spekulaatioiden jälkeen Falcao lopulta ilmoitti jäävänsä pois Kolumbian joukkueesta, koska hän ei ollut toipunut tarpeeksi hyvään kuntoon ja täten piti epäoikeudenmukaisena tulemistaan joukkueeseen puolikuntoisena.[98][99]

Copa América 2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loukkaantumisensa jälkeen hän teki paluun maajoukkueeseen 10. lokakuuta 2014 ystävyysottelussa El Salvadoria vastaan. Hän pääsi ottelussa myös maalin makuun 11 kuukauden tauon jälkeen. Maali oli ensimmäinen puskuosuma Falcaolle maajoukkuepaidassa.[100] 26. maaliskuuta 2015 Falcao onnistui maalinteossa kahteen otteeseen sekä alusti yhden joukkueensa maaleista, kun Kolumbia kaatoi ystävyysottelussa Bahrainin numeroin 6–0.[101] Samalla hän nosti maalimääränsä maajoukkueessa 23:een ja oli näin vain kahden maalin päässä kautta aikain maajoukkueen parhaasta maalintekijästä Arnoldo Iguaránista. Neljä päivää myöhemmin hän onnistui maalinteossa rangaistuspotkusta ystävyysottelussa Kuwaitia vastaan.[102]

6. kesäkuuta 2015 viimeisessä harjoitusottelussa ennen vuoden 2015 Copa Américaa Costa Ricaa vastaan, Falcao teki maalin ja sivusi näin Iguaránin hallussa olevaa ennätystä.[103] Turnauksessa Falcao toimi joukkueen kapteenina, mutta maaleja hän ei onnistunut tekemään kolmessa alkusarjan ottelussa.[104] 26. kesäkuuta 2015 pelatussa puolivälieräottelussa Argentiinaa vastaan hän menetti paikkansa avauskokoonpanossa Jackson Martínezille.[105] Kolumbia hävisi ottelun rangaistuspotkukilpailun jälkeen luvuin 4–5.[106]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 25. elokuuta 2019.[107][108]

Seura Kausi Sarja Cup Liigacup Maanosan sisäiset Muut1 Yhteensä
Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
River Plate 2004–05 4 0 – – 0 0 – 4 0
2005–06 7 7 – – 0 0 – 7 7
2006–07 20 3 – – 3 0 – 23 3
2007–08 27 11 – – 12 8 – 39 19
2008–09 32 13 – – 6 3 – 38 16
Yhteensä 90 34 – – 21 11 – 111 45
Porto 2009–10 28 25 5 5 2 0 8 4 0 0 43 34
2010–11 22 16 3 3 0 0 16 18 1 1 42 38
2011–12 1 0 0 0 0 0 0 0 1 0 2 0
Yhteensä 51 41 8 8 2 0 24 22 2 1 87 72
Atlético Madrid 2011–12 34 24 1 0 – 15 12 – 50 36
2012–13 34 28 4 2 – 2 1 1 3 41 34
Yhteensä 68 52 5 2 – 17 13 1 3 91 70
Monaco 2013–14 17 9 2 2 0 0 – – 19 11
2014–15 3 2 0 0 0 0 – – 3 2
2016–17 29 21 2 1 2 1 10 7 – 43 30
2017–18 26 18 1 0 3 3 5 3 1 0 36 24
2018–19 33 15 1 1 0 0 5 0 – 39 16
Yhteensä 108 65 6 4 5 4 20 10 1 0 140 83
Manchester United 2014–15 26 4 3 0 0 0 - – 29 4
Yhteensä 26 4 3 0 0 0 – – 29 4
Chelsea 2015–16 10 1 0 0 1 0 0 0 1 0 12 1
Yhteensä 10 1 0 0 1 0 0 0 1 0 12 1
Yhteensä 353 197 22 14 8 4 82 56 5 4 470 275

1Muissa kilpailuissa on huomioitu FA Community Shield, Portugalin supercup ja UEFA Super Cup.

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkuetilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 18. syyskuuta 2019.[109]

Kolumbia
Vuosi Ottelut Maalit
2007 8 2
2008 5 1
2009 9 2
2010 4 1
2011 8 4
2012 7 5
2013 9 5
2014 3 1
2015 9 4
2016 2 0
2017 6 3
2018 11 4
2019 8 2
Yhteensä 89 34

Maajoukkuemaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vuelve el ‘tigre’ Falcao Semana. Viitattu 19.6.2016. (espanjaksi)
  2. ↑ River / El Tigre se despide de Nuñez Olé. Viitattu 18.10.2009. (espanjaksi)
  3. ↑ Falcao García le dio el empate 1-1 a Oporto frente a Pacos Ferreira futbolred.com. Viitattu 18.10.2009. (espanjaksi)
  4. ↑ "Match details / line-up: Chelsea FC – FC Porto (Champions League 2009/2010)" worldfootball.net. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  5. ↑ "Match details / line-up: FC Porto – Atlético Madrid (Champions League 2009/2010)" worldfootball.net. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  6. ↑ "Match details / line-up: FC Porto – Arsenal FC (Champions League 2009/2010)" worldfootball.net. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Doblete de Falcao García en la victoria del Porto contra Marítimo en el fútbol portugués El Tiempo. Viitattu 29.2.2012. (espanjaksi)
  8. ↑ "FC Porto 2–0 Benfica" zerozerofootball.com. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  9. ↑ "FC Porto 5–0 Benfica" zerozerofootball.com. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Prolific Falcao leads Porto to glory (Arkistoitu – Internet Archive) ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Falcao record as Porto progress (Arkistoitu – Internet Archive) ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Comunicado FC Porto. Viitattu 29.2.2012. (portugaliksi)
  13. ↑ ‘El Tigre’ Falcão rugirá en el Vicente Calderón clubatleticodemadrid.com. Viitattu 19.8.2011. (espanjaksi)
  14. ↑ Atlético Madrid sign striker Radamel Falcao from Porto for £34.7m The Guardian. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Hoops travel sickness continues[vanhentunut linkki] ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  16. ↑ On-song Atletico smash four past Udinese (Arkistoitu – Internet Archive) ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  17. ↑ Polished Atlético too good for Beşiktaş UEFA. Viitattu 22.3.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Falcao to the rescue for Atletico (Arkistoitu – Internet Archive) ESPN. Viitattu 22.3.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Atletico land Europa League Sky Sports. Viitattu 28.8.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Atletico Madrid 4-0 Athletic Bilbao[vanhentunut linkki] ESPN. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  21. ↑ Falcao fires Atlético to Super Cup glory UEFA. Viitattu 23.1.2013 (englanniksi)
  22. ↑ Atlético de Madrid ganó al Rayo con gol de Falcao (Arkistoitu – Internet Archive) Vanguardia.com. Viitattu 22.10.2012. (espanjaksi)
  23. ↑ Atlético, en puestos de Champions (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 22.10.2012. (espanjaksi)
  24. ↑ Este Atlético es una cosa seria Marca. Viitattu 22.10.2012. (espanjaksi)
  25. ↑ Liga - Brilliant Falcao grabs late win for Atletico Yahoo Sport. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Atlético Madrid 4-0 Sevilla: Falcao marks 50th goal from the spot (Arkistoitu – Internet Archive) Inside Spanish Football. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  27. ↑ Soccer-Five-goal Falcao hails unforgettable La Liga night (Arkistoitu – Internet Archive) Yahoo Sport. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  28. ↑ Five-star show from Falcao ESPN. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  29. ↑ Dueño y señor de la Liga Marca. Viitattu 17.12.2012. (espanjaksi)
  30. ↑ Falcao inspires Atletico past Real Betis FOX Sports. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  31. ↑ El Atleti recupera su espíritu Marca. Viitattu 17.2.2013. (espanjaksi)
  32. ↑ El Atleti despierta tarde Marca. Viitattu 24.2.2013. (espanjaksi)
  33. ↑ El Atlético acepta el reto Marca. Viitattu 4.3.2013. (espanjaksi)
  34. ↑ Atleti y Valencia aprietan pero no ahogan Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  35. ↑ Un juego de niños Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  36. ↑ Un 'Tigre' a 200 Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  37. ↑ Falcao-Courtois, pareja de la Feria Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  38. ↑ Di María decide un derbi de saldo Marca. Viitattu 28.4.2013. (espanjaksi)
  39. ↑ A la Champions por la vía rápida Marca. Viitattu 10.5.2013. (espanjaksi)
  40. ↑ Atleti stun Real in extra time (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi)
  41. ↑ Atlético deny rivals Madrid to lift Copa del Rey UEFA. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi)
  42. ↑ Radamel Falcao Will Leave Atletico Madrid at End of Season Bleacher Report. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi)
  43. ↑ Atletico Madrid gives green light for Falcao exit Goal. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi)
  44. ↑ Agreement with Atletico Madrid for Falcao AS Monaco FC. Viitattu 31.5.2013. (englanniksi)
  45. ↑ El Mónaco bate el récord: 60 millones por Falcao Marca. Viitattu 1.6.2013. (espanjaksi)
  46. ↑ Monaco confirm £50m Falcao signing (Arkistoitu – Internet Archive) ESPN. Viitattu 11.8.2013. (englanniksi)
  47. ↑ Soccer-Riviere outshines Falcao with hat-trick as Monaco cruise (Arkistoitu – Internet Archive) Yahoo. Viitattu 19.8.2013. (englanniksi)
  48. ↑ Radamel Falcao on target as Monaco beat Marseille to go top of the table The Guardian. Viitattu 2.9.2013. (englanniksi)
  49. ↑ Ligue 1: Week 5-Falcao, Ibrahimovic and Cavani Watch Bleacher Report. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  50. ↑ Paris Saint-Germain 1-1 Monaco: Falcao cancels out Ibra opener Goal. Viitattu 23.9.2013. (englanniksi)
  51. ↑ AS Monaco vs SC Bastia Lineups and Statistics Goal. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  52. ↑ Monaco 2-1 Lyon: Falcao sends Ranieri's men top Goal. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  53. ↑ Monaco 1-1 Evian: Falcao strike not enough to draw hosts level with PSG Goal. Viitattu 9.11.2013. (englanniksi)
  54. ↑ Radamel Falcao Injury: Updates on Monaco Star's Groin and Return Bleacher Report. Viitattu 21.12.2013. (englanniksi)
  55. ↑ Falcao still on Monaco's injured list (Arkistoitu – Internet Archive) The Star. Viitattu 21.12.2013. (englanniksi)
  56. ↑ Monaco 1-2 Valenciennes: Abidal own goal and Ducourtioux stun Stade Louis II Goal. Viitattu 21.12.2013. (englanniksi)
  57. ↑ Live Commentary: Vannes OC 2-3 AS Monaco - as it happened sportsmole.co.uk. Viitattu 6.1.2014. (englanniksi)
  58. ↑ Live Commentary: Monts D'or Azergues 1-3 AS Monaco - as it happened sportsmole.co.uk. Viitattu 23.1.2014. (englanniksi)
  59. ↑ a b Falcao se queda sin Mundial Marca. Viitattu 23.1.2014. (espanjaksi)
  60. ↑ Radamel Falcao regresa a la canchas despúes de seis meses (Arkistoitu – Internet Archive) Comutricolor.com. Viitattu 3.8.2014. (espanjaksi)
  61. ↑ Falcao makes return from injury Goal. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
  62. ↑ Arsenal 0-1 Monaco: Gunners denied penalty as Valencia win Emirates Cup Goal. Viitattu 4.8.2014. (englanniksi)
  63. ↑ Monaco 1-2 Lorient: Falcao makes goalscoring return in defeat Goal. Viitattu 11.8.2014. (englanniksi)
  64. ↑ Nantes 0-1 Monaco: Falcao makes hosts pay the penalty Goal. Viitattu 25.8.2014. (englanniksi)
  65. ↑ Falcao: I hope to stay at Monaco Goal. Viitattu 25.8.2014. (englanniksi)
  66. ↑ Monaco 1-1 Lille BBC Sport. Viitattu 5.9.2014. (englanniksi)
  67. ↑ a b Radamel Falcao signs for Manchester United on loan Manchester United FC. Viitattu 2.9.2014. (englanniksi)
  68. ↑ BBC Sport - Radamel Falcao: Man Utd complete deadline-day loan BBC Sport. Viitattu 5.9.2014. (englanniksi)
  69. ↑ Falcao: I want to stay at Manchester United for many years Goal. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  70. ↑ Man Utd 4-0 QPR BBC Sport. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  71. ↑ Falcao thanks United fans for warm welcome Manchester United FC. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  72. ↑ Man Utd 2-1 Everton BBC Sport. Viitattu 8.10.2014. (englanniksi)
  73. ↑ Aston Villa 1-1 Man Utd BBC Sport. Viitattu 11.1.2015. (englanniksi)
  74. ↑ Man Utd 3-1 Newcastle BBC Sport. Viitattu 11.1.2015. (englanniksi)
  75. ↑ Stoke City 1-1 Man Utd BBC Sport. Viitattu 11.1.2015. (englanniksi)
  76. ↑ Radamel Falcao: Is his time at Manchester United running out? BBC Sport. Viitattu 20.2.2015. (englanniksi)
  77. ↑ Man Utd 1-2 Arsenal BBC Sport. Viitattu 12.3.2015. (englanniksi)
  78. ↑ Radamel Falcao: Man Utd striker faces Tottenham Under-21s BBC Sport. Viitattu 12.3.2015. (englanniksi)
  79. ↑ Dietmar Hamann: Louis van Gaal can’t treat Radamel Falcao like Chris Smalling or Jonny Evans Squawka. Viitattu 12.3.2015. (englanniksi)
  80. ↑ Falcao turun kelas, LVG dikecam Waspada Online. Viitattu 12.3.2015. (hollanniksi)
  81. ↑ Falcao deja el United y vuelve al Mónaco Marca. Viitattu 25.5.2015. (espanjaksi)
  82. ↑ Falcao loan agreed Chelsea FC. Viitattu 4.7.2015. (englanniksi)
  83. ↑ Arsenal 1-0 Chelsea BBC Sport. Viitattu 11.8.2015. (englanniksi)
  84. ↑ Chelsea 2-2 Swansea BBC Sport. Viitattu 11.8.2015. (englanniksi)
  85. ↑ Chelsea 1-2 Crystal Palace BBC Sport. Viitattu 1.11.2015. (englanniksi)
  86. ↑ Chelsea's Falcao out for 'few weeks,' Ivanovic, Pedro resume training ESPN. Viitattu 19.6.2016. (englanniksi)
  87. ↑ Radamel Falcao's latest injury 'very serious' - Guus Hiddink ESPN. Viitattu 19.6.2016. (englanniksi)
  88. ↑ Radamel Falcao: Chelsea striker dropped from Champions League squad ESPN. Viitattu 19.6.2016. (englanniksi)
  89. ↑ Falcao regresará al Mónaco Marca. Viitattu 19.6.2016. (espanjaksi)
  90. ↑ Colombia beat Boliva to reach quarters[vanhentunut linkki] ESPN. Viitattu 29.2.2012. (englanniksi)
  91. ↑ Five-star Colombia go second (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  92. ↑ Colombia progress with thrilling fightback (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)
  93. ↑ Falcao no descarta poder jugar el Mundial Marca. Viitattu 25.1.2014. (espanjaksi)
  94. ↑ Colombia striker Falcao could be set for World Cup after all hereisthecity.com. Viitattu 26.3.2014. (englanniksi)
  95. ↑ Falcao expected to go to World Cup Goal. Viitattu 19.4.2014. (englanniksi)
  96. ↑ Falcao: "Imposible llegar al 100 por ciento" (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 19.5.2014. (espanjaksi)
  97. ↑ Falcao returns to training with Monaco (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 19.5.2014. (englanniksi)
  98. ↑ Falcao se pierde el Mundial 2014 Marca. Viitattu 1.7.2014. (espanjaksi)
  99. ↑ Radamel Falcao Left off Colombia's World Cup Roster Bleacher Report. Viitattu 1.7.2014. (englanniksi)
  100. ↑ Manchester United's Radamel Falcao nets first Colombia goal in 11 months in win over El Salvador Mirror Online. Viitattu 10.2.2015. (englanniksi)
  101. ↑ Bahrain 0-6 Colombia: Falcao stars in resounding victory Goal. Viitattu 28.3.2015. (englanniksi)
  102. ↑ Radamel Falcao: Manchester United striker equals goal record BBC. Viitattu 31.3.2015. (englanniksi)
  103. ↑ Falcao, máximo goleador de la selección colombiana Marca. Viitattu 1.11.2015. (espanjaksi)
  104. ↑ Falcao named team captain over James despite shoddy season Colombia Reports. Viitattu 1.11.2015. (englanniksi)
  105. ↑ Colombia captain Falcao dropped for Argentina clash (Arkistoitu – Internet Archive) Yahoo. Viitattu 1.11.2015. (englanniksi)
  106. ↑ Colombia pay the penalty as Argentina go through to semi-finals Copa América 2015. Viitattu 1.11.2015. (englanniksi)
  107. ↑ Falcao Statistics (Arkistoitu – Internet Archive) Soccernet. Viitattu 10.5.2013. (englanniksi)
  108. ↑ Falcao Statistics (Arkistoitu – Internet Archive) footballzz.co.uk. Viitattu 29.3.2012. (englanniksi)
  109. ↑ García, Radamel Falcao National Football Teams. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolumbian joukkue – Copa América 2011

1 N. Ramos | 2 Zapata | 3 Yepes | 4 Bolívar | 5 Anchico | 6 Sánchez | 7 Armero | 8 Aguilar | 9 Falcao | 10 Cuadrado | 11 Rodallega | 12 N. Martínez | 13 Guarín | 14 Perea | 15 Valencia | 16 Soto | 17 Moreno | 18 Zúñiga | 19 Gutiérrez | 20 A. Ramos | 21 J. Martínez | 22 Mosquera | 23 Castillo | Valmentaja Gómez

Kolumbian joukkue – Copa América 2015

1 Ospina | 2 Zapata | 3 Franco | 4 Arias | 5 Andrade | 6 Sánchez | 7 Armero | 8 Cardona | 9 Falcao | 10 James | 11 Cuadrado | 12 Vargas | 13 Valdés | 14 Ibarbo | 15 Mejía | 16 Valencia | 17 Bacca | 18 Zúñiga | 19 Gutiérrez | 20 Muriel | 21 Martínez | 22 Bonilla | 23 Murillo | Valmentaja Pekerman

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Radamel_Falcao&oldid=22370736”