Presidentinlinna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Presidentinlinna
Presidentens slott
Osoite Mariankatu 2, 00170 Helsinki
Sijainti Kauppatori, Kruununhaka
Koordinaatit 60°10′06″N, 024°57′22.5″E
Valmistumisvuosi 1820
Suunnittelija Pehr Granstedt
Rakennuttaja Heidenstrauch-suku
Omistaja Suomen valtio
Käyttäjä Suomen tasavallan presidentti
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Presidentinlinna on Suomen tasavallan presidentin edustusasunto Helsingin Kruununhaassa Kauppatorin laidalla. Talo edustaa enimmäkseen pietarilaissävytteistä empiretyyliä. Presidentinlinnassa järjestetään joka vuosi 6. joulukuuta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, joka on vuosittain kävijämäärältään suurin tapahtuma linnassa.

Historia ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehti Pehr Granstedt suunnitteli talon alkujaan 1814 varakkaan Heidenstrauch-suvun kauppiastaloksi ja asunnoksi. Kolmikerroksisen rakennuksen ensimmäinen kerros oli varattu kaupankäyntiä varten, toinen Heidenstrauchien omaksi asunnoksi ja kolmas kerros oli jaettu pieniksi vuokrahuoneistoiksi. Kauppaneuvos J. H. Heidenstrauch oli 1800-luvun alkupuolella Helsingin rikkain asukas.

Heidenstrauchit ehtivät asua kauppakartanossaan vain 17 vuotta, kunnes Suomen senaatti osti talon vuonna 1837 Venäjän keisareiden Suomen palatsiksi.[1] Kauppaa edelsi vuosia kestänyt suunnitteluvaihe, jolloin palatsia oli suunniteltu sijoitettavaksi milloin minnekin päin Helsinkiä, muun muassa Tähtitornin vuorelle ja Katajanokan vuorelle. Suomeen Berliinistä tuotu Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehti Carl Ludvig Engel olisi halunnut rakennuttaa keisarille uuden palatsin joko Esplanadin puiston päähän Kauppatorin länsipuolelle taikka Katajanokalle. Keisari ei kuitenkaan lämmennyt Engelin ajatuksille, vaan määräsi Heidenstrauchien kauppiaskartanon ostettavaksi valtiolle.

Rakennusta muutettiin ja laajennettiin huomattavasti Engelin suunnitelmien mukaan 1843. Rakennusta kutsuttiin nyt virallisesti nimellä "keisarillinen palatsi Helsingissä". Palatsin ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin palatsin keittiöt sekä henkilökunnan asuintilat. Toisessa kerroksessa eli pääkerroksessa sijaitsivat keisarinnan vastaanottotilat ja osa keisarillisista makuuhuoneista sekä kolmanteen kerrokseen ulottuvat suuri ja pieni ruokasali sekä tanssisali. Palatsin kolmannen kerroksen makuu- ja työhuoneet varattiin keisarille ja tämän lähiseurueelle, ja sieltä oli myös kulku pienelle näköalatornille sekä salaiset kierreportaat keisarinnan makuuhuoneeseen.

1900-luvun alussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnan laajennusta suunniteltiin useampaan otteeseen 1800-luvun loppupuolella, mutta vasta vuonna 1907 rakennettiin suurempi valtiosali odotushalleineen arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnitelmien mukaisesti.

Ensimmäisen maailmansodan aikana palatsi toimi sotasairaalana, jonne voitiin sijoittaa 200 rintamalla haavoittunutta sotilasta. Venäjän vallankumouksen aikana se toimi venäläisen sotilas- ja työläisneuvoston päämajana. Vuoden 1918 sisällissodan aikana talossa oli saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten esikunta.[2] Sisällissodan jälkeen rakennusta kaavailtiin Suomen kuninkaan linnaksi, jolloin rakennuksesta alettiin puhua ”linnana”. Se ehdittiin jopa osittain sisustaa tähän tehtävään, mutta valtiomuodon vakiinnuttua tasavallaksi jo tilatut tai hankitut huonekalut joutuivat myyntiin Stockmannille. Viron vapaussodan aikana 1918–1919 pihasiivessä toimi Viron Avustamisen Päätoimikunnan kanslia.[3]

Itsenäisen Suomen presidentinlinnana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1919–1921 talon kolmannessa kerroksessa oli Suomen ulkoasiainministeriö. Presidentinlinnaksi rakennus kunnostettiin vuonna 1921. Tällöin esimerkiksi ortodoksinen kirkkosali linnan toisesta kerroksesta purettiin ja paikalle rakennettiin kirjasto. Kirkon esineet otettiin Kansallismuseon kokoelmiin.

Presidentin virka-asunto sijaitsi alun perin presidentinlinnassa. Vuonna 1940 Tamminiemi lahjoitettiin presidentin virka-asunnoksi; Ryti ja C. G. E. Mannerheim asuivat siellä, kun taas Paasikivi vietti koko presidenttikautensa linnassa. Urho Kekkonen muutti presidenttikautensa alussa 1956 Tamminiemeen, jossa hän asui kuolemaansa 1986 asti ja josta tehtiin myöhemmin museo. Mauno Koivisto asui presidentinlinnassa, kunnes uusi virka-asunto Mäntyniemi valmistui 1993.[2] Vuodesta 1993 lähtien kaikki tasavallan presidentit ovat asuneet Mäntyniemessä.[4]

Presidentinlinnassa asui myös osa keisarillisen residenssin ja myöhemmin tasavallan presidentin kanslian henkilökuntaa. Nykyisin kaikki Linnan asuintilat on muutettu työtiloiksi, joissa työskentelee suurin osa tasavallan presidentin kanslian henkilökunnasta. Linnassa työskentelevään kabinettiin kuuluvat kansliapäällikkö ja presidentin lähimmät neuvonantajat ja avustajat. Lisäksi linnassa työskentelevät adjutantit, jotka vastaavat presidentin ja hänen puolisonsa ohjelman käytännön valmistelusta ja toteuttamisesta. Linnassa on myös hallintohenkilöstön työtiloja ja keittiö.[4]

Korjaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin Presidentinlinnan peilisalissa vuonna 2018.

1970-luvun alussa Presidentinlinnan sisätiloista tehtiin ilmeeltään vaaleat ja pelkistetyt. Kun linnassa ei 1990-luvulta alkaen enää asuttu, linnan eriluontoisista tiloista tuli toistensa kaltaisia työhuoneita. Korjauksia tehtiin 2000-luvulle asti yksi kerrallaan ilman laajempaa kokonaisnäkemystä.[5]

Presidentinlinnan kokonaisvaltaisen peruskorjauksen suunnittelu alkoi vuonna 2006. Suunnitteluun kuului muun muassa rakennushistoriallinen selvitys ja antiikkikalusteinventointi. Peruskorjaussuunnittelusta vastasi LPR-arkkitehdit Oy. Korjaustyöt aloitettiin vuonna 2013 ja saatiin päätökseen 2015.[6]

Peruskorjauksen tavoitteena oli ennen kaikkea luoda toimivat tilat kaikille käyttäjille, sujuvoittaa kulkua talossa ja etsiä talotekniikalle parhaat reitit. Kulun helpottamiseksi linnan eri osien välillä tehtiin suuria purkutöitä. Joitain ahtaita portaikkoja uusittiin tai korvattiin hisseillä. Esteettömyyttä parannettiin luiskilla ja nostimilla. Kellaritilat uusittiin perusteellisesti.[7]

Rakennuksen perustuksen puupaaluja vahvistettiin ja täydennettiin. Ilmanvaihto ja sähköistys uudistettiin koko rakennuksessa. Valaistus uudistettiin huolellisesti, arvovalaisimia kunnostettiin ja sijoitettiin uudelleen, ja valaistusta parannettiin moderneilla valaisimilla. Myös julkisivun valaistusta parannettiin. Salien kaikuisuutta vähennettiin lisäämällä vaimennusverhouksia.[8]

Linnan ulkonäkömuutoksiin kuului arkipäiväisten, tavanomaisten ja vanhentuneiden ratkaisujen korvaaminen edustavammilla ja alkuperäistä lähempänä olevilla ratkaisuilla. Aikaisempia värejä etsittiin seinämaalien ja tapettien alta sekä vanhoista valokuvista. Goottilaisen salin seinien värit perustettiin järjestyksessä toiseen maalausvaiheeseen. Myös ovia palautettiin vanhempaan asuun, ja alkuperäisiä kalusteita tuotiin Kansallismuseon kokoelmista Tamminiemestä. Pääsisäänkäynnin portaikkoon ja aulaan palautettiin marmorointimaalaus.[9] Sisätilojen väritys valittiin empiresävyihin tukeutuvaksi ja kertomaan eri huoneiden arvojärjestyksestä. Tapettipintoihin tuotiin eloa ja tekstuuria mutta ei kuitenkaan kuvioita, koreutta tai kimalletta. Myös verhoja uusittiin.[10]

Tapahtumat ja vierailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentinlinnassa järjestetään vuosittain itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto. Sen lisäksi linnassa järjestetään muita edustustilaisuuksia, kuten valtiovierailujen juhlallisuuksia, sekä tapaamisia ja neuvotteluja. Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe kuvataan presidentin virallisessa työhuoneessa.[4]

Presidentinlinnassa järjestetään toisinaan avoimien ovien päiviä, jolloin vierailijat voivat tutustua rakennukseen omatoimisesti tai varata ajan ryhmälle. Avoimien ovien päiviä on ollut esimerkiksi vuosina 2017, 2015, 2011 ja 2009.[11][12]

Huoneet ja sisustus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnan sisätiloja.

Presidentinlinnassa on noin sata erikokoista huonetta, ja kerroksia on kolme. Ensimmäisessä kerroksessa ovat linnan työntekijöiden ja tasavallan presidentin kanslian työtilat, linnan keittiöt ja sauna. Toisessa kerroksessa ovat presidentin edustustehtäviin käytettävät huoneet. Kolmannessa kerroksessa on presidentin yksityistiloja. Valtionpäämiehen yksityisasunnoksi presidentinlinnan yksityistilat olivat vaatimattomat: kolme huonetta ja keittiö.[13]

Linnan toisen kerroksen edustustiloja:

  • Valtiosali, linnan suurin yksittäinen huone. Valtiosalissa pidetään itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton kättelyt, diplomaattipäivälliset sekä vierailevien valtionpäämiesten kunniaksi vietetyt juhlaillalliset. Ennen vuotta 1918 huonetta käytettiin keisarin valtaistuinsalina. Huone rakennettiin 1907, koska eduskuntauudistuksen jälkeen tarvittiin entistä suuremmat tilat valtiollisille juhlamenoille. Salin esikuvana käytettiin Pietarin Talvipalatsin Pyhän Yrjön salia. Valtiosalin ja siihen liittyvän Atriumin suunnitteli arkkitehti Ahrenberg.
  • Ruokasali, suhteellisen suuri huone linnan toisessa kerroksessa. Itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton ruoat ja juomat tarjoillaan tässä huoneessa. Ruokasalin katon holvikaarien taidokkaat kattomaalaukset on tehnyt Alexander Engel.
  • Peilisali, jossa entinen hallitus jättää eronpyyntönsä ja uusi nimitetään. Sali on linnan toisessa kerroksessa. Sali rakennettiin alun perin tanssisaliksi, mutta se toimi myös valtiosalina valtiopäivien avajaisissa ennen uuden valtiosalin rakentamista.
  • Keltainen sali, jossa presidentti ottaa vastaan lähetystöjä ja virallisia vieraita. Salissa suoritetaan myös diplomaattikirjeiden jättö. Keisarien aikaan huonetta kutsuttiin keisarinnan suureksi kabinetiksi. Huoneen empirekalusto on aikoinaan hankittu Pietarista, ja huoneen lattiaan on käytetty kahdeksaa eri puulajia. Kalusto oli sijoitettuna alun perin kerrosta ylemmäksi, keisarin kabinettiin. Huoneen alkuperäinen kalusto siirrettiin Smolnaan valtionhoitaja Mannerheimin aikana, jossa se on vieläkin.
  • Presidentin työhuone, tasavallan presidentin pääasiallinen työtila. Tavallisesti tasavallan presidentin vuosittainen uudenvuodenpuhe on pidetty tässä huoneessa.

Lisäksi linnassa ovat ainakin seuraavat huoneet: punainen odotushuone, goottilainen sali, puolisoiden huone, keltainen salonki ja kirjasto.

Presidentinlinnaan on sijoitettu lukuisia Suomen valtion omistamia taideteoksia, kuten Albert Edelfeltin öljyväritöitä ja Walter Runebergin veistoksia. Valtaosa taideteoksista on peräisin vuosilta 1850–1890, ja tätä osaa linnan kokoelmista kutsutaan keisarilliseksi taidekokoelmaksi. Eräs tunnetuimmista Presidentinlinnan taideteoksista on Severin Falkmanin historiamaalaus Kaarle Knuutinpoika Bonde lähdössä Viipurin linnasta Tukholmaan kuninkaanvaaliin 1448. Presidentin työhuoneessa oleva Edelfeltin maalaus Nyländska Jaktklubbenin soutusatama Helsingissä (1899) näkyi vuosien ajan tasavallan presidentin uudenvuodenpuheen taustalla. Linnan huonekalut ovat suurimmaksi osaksi empireä tai siihen sekoittuneita kertaustyylejä, kuten uusrokokoota. Linnassa on myös paljon uusrenessanssityylisiä huonekaluja ja koriste-esineitä, jotka ovat peräisin Venäjän keisarin Lappeenrannan-residenssistä. Linnan esineistö ei ole säilynyt täysin koskemattomana, vaan osa siitä on kulkeutunut muihin valtion rakennuksiin, kuten Kultarantaan, Tamminiemeen ja Kesärantaan.

Presidentinlinnassa on rintakuvat Suomen presidenteistä ja valtionhoitajista sekä muotokuvamaalaukset heidän puolisoistaan. Presidenttien rintakuvat on sijoitettu Atriumin aulan seinustoille. Niistä varhaisin, presidentti K. J. Ståhlbergin rintakuva, valmistui vuonna 1921. Presidenttien puolisojen virallisia muotokuvamaalauksia alettiin teettää 1930-luvun puolivälissä. Maalaukset ripustettiin 2010-luvun peruskorjauksessa Atriumin ylätasanteen seinille samaan tilakokonaisuuteen presidenttien rintakuvien kanssa.[14]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Presidentinlinna Tasavallan presidentin kanslia. Arkistoitu 19.1.2016. Viitattu 6.5.2012.
  2. ↑ a b Linnan historia Linnanjuhlat 2004. Yle. Viitattu 6.5.2012.
  3. ↑ Linnainen, Pekka: Presidentinlinnan ”Viro-keskus” 100 vuotta Estofennia. 11.7.2018. Helsinki. Viitattu 11.7.2018.
  4. ↑ a b c Presidentinlinna 2018. Tasavallan presidentin kanslia. Arkistoitu 31.8.2021. Viitattu 13.3.2019.
  5. ↑ Jetsonen, Sirkkaliisa & Heikkilä, Elisa (teoksessa Presidentinlinna, 2017), s. 322.
  6. ↑ Jetsonen & Heikkilä 2017, s. 323–324.
  7. ↑ Jetsonen & Heikkilä 2017, s. 325–328.
  8. ↑ Jetsonen & Heikkilä 2017, s. 334.
  9. ↑ Jetsonen & Heikkilä 2017, s. 328–333.
  10. ↑ Jetsonen & Heikkilä 2017, s. 336–339.
  11. ↑ Jäikö vierailu välistä? Tältä näyttää remontoidussa Presidentinlinnassa Turun Sanomat. 22.9.2015. Arkistoitu 9.9.2018. Viitattu 13.3.2019.
  12. ↑ Presidentinlinnan ovet aukeavat yleisölle – "Jonoon kannattaa tulla hyvissä ajoin" Helsingin Uutiset. 12.4.2017. Viitattu 13.3.2019.
  13. ↑ Ex-linnanvouti järkyttyi: Näin vaatimaton on Linnan asuinosa Studio 55. 3.4.2012. MTV. Viitattu 30.5.2015.
  14. ↑ Lindgren, Liisa (teoksessa Presidentinlinna, 2017), s. 206–215.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Presidentinlinna.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Presidentinlinna&oldid=22709889”