Pacita Abad
Pacita Abad | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. lokakuuta 1946 Basco, Filippiinit |
Kuollut | 7. joulukuuta 2004 (58 vuotta) Singapore |
Ammatti | taiteilija |
Taiteilija | |
Aktiivisena | 1971–2004 |
Ala | maalaustaide |
Taidesuuntaus | feministinen taide |
Aiheesta muualla | |
www.pacitaabad.com | |
Pacita Abad (5. lokakuuta 1946 Basco, Filippiinit – 7. joulukuuta 2004 Singapore) oli filippiiniläis-yhdysvaltalainen[1] taidemaalari, joka yhdisti teoksissaan tekniikoita eri maiden kulttuureista. Hän käytti monia erilaisia pohjamateriaaleja ja hyödynsi tilkkutäkkimäistä trapunto-tekniikkaa. Abadin teoksia ei arvostettu hänen elinaikanaan, mutta hänen monivivahteiset työnsä ovat herättäneet uutta kiinnostusta 2020-luvulta alkaen.
Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pacita Abad syntyi 1946 Filippiineillä. Hänen kotinsa oli Etelä-Kiinan merellä syrjäisellä Batanesin saariryhmällä. Pacita oli viidenneksi vanhin vanhempiensa viidestätoista lapsesta. Hänen isänsä Jorge Abad valittiin 1949 itsenäistyneen saarivaltion parlamenttiin, ja perhe muutti Bascosta Manilaan. Jorgesta tuli 1962 ministeri Diosdado Macapagalin hallitukseen, ja Pacitan äiti valittiin myös parlamenttiin.[2]
Pacita Abadin tarkoitus oli jatkaa vanhempiensa perässä politiikkaan. Hän opiskeli Filippiinien yliopistossa, josta hän suoritti 1968 alemman korkeakoulututkinnon politiikan tutkimuksesta. Hän jatkoi sen jälkeen opiskeluja oikeustieteellisessä ja oli vuonna 1969 mukana isänsä vaalikampanjassa. Perhe joutui epäsuosioon vastustettuaan Ferdinand Marcosin toimia, ja Abadin vanhemmat suostuttelivat tyttärensä jatkamaan opiskelujaan Madridissa.[2]
Abad vieraili Yhdysvalloissa ja päättikin jäädä sinne opiskelemaan. Opiskelupaikkaa odotellessaan hän muun muassa kävi Lone Mountain Collegessa Aasian historian tutkinnon. Hän myös meni 1971 naimisiin taiteilija George Kleimanin kanssa. He asuivat ateljeessa San Franciscon hippiliikkeen keskuksessa Haight-Ashburyssä. Lyhyen liiton aikana Kleiman tutustutti myös Abadin taiteeseen.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Abad sai 1973 täyden stipendin Berkeleyn yliopiston oikeustieteelliseen, mutta hän viivästytti sinne menemistään ja lähti matkustelemaan ympäri maailmaa Jack Garrityn kanssa. Abad palasi seuraavana vuonna Kaliforniaan. Hän päätti tuolloin jättää opintonsa ja ryhtyä taidemaalariksi.[2]
Abad oli taiteilijana pitkälti itseoppinut, mutta hän myös opiskeli vuonna 1975 maalaustaidetta taiteen ja muotoilun Corcoran-koulussa ja vuonna 1977 Art Students League of New Yorkissa.[3][4]
Abad vieraili elämänsä aikana yli 80 valtiossa, ja hän sai myös paljon vaikutteita eri maiden kulttuureista. Tämän seurauksena hänen tyylinsä oli jatkuvassa muutoksessa. Abad aloitti yhteiskunnallisilla tai poliittisilla maalauksilla, jotka olivat pääosin esittäviä. Hän siirtyi myöhemmin abstrakteihin aiheisiin, joihin hän sai materiaalia matkoiltaan.[5]
Abad käytti taiteessaan useita erilaisia alustoja. Hän käsitteli muun muassa kanvastia, paperia, kaarnaa, metallia, keramiikkaa ja lasia.[4] Hän tunnetaan erityisesti trapunto-tilkkutekniikasta, jossa maalausalusta luodaan ompeleilla ja täytteillä. Abad loi näin teoksistaan kolmiulotteisia ja veistoksellisia. Hän käytti puhtaita värejä sekä erilaisia materiaaleja, kuten kankaita, peilejä, helmiä, simpukankuoria ja muovisia nappeja.[4][3]
Abad teki yli 3 500 taideteosta uransa aikana. Hänen viimeisimpiä töitään oli 55-metrinen silta Singaporeen. Sen hän peitti tuhansilla monivärisillä ympäröillä. Hän kärsi sitä tehdessään keuhkosyövästä, johon hän myös kuoli 2004.[5]
Kuolemanjälkeinen tunnustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Abad ei saanut juurikaan tunnustusta elinaikanaan, ja hänen töitään pidettiin naiiveina, lapsellisina ja etnisinä.[6] Kuraattori Victoria Sungin mukaan Abadia pidettiin aikanaan käsityöläisenä taidemaailman laitamilla. Yhdysvaltain taidekeskuksissa arvostettiin 1980- ja 1990-luvuilla erityisesti käsitetaidetta ja huoliteltua minimalismia. Abadin teokset eivät ollenkaan vastanneet aikansa muotivirtauksia.[1]
Abad on 2020-luvulla saanut aiempaa selvempää tunnustusta. Walker-taidekeskus ja Abadin perikunta järjestivät 2024 MoMA PS1:ssä ensimmäisen retrospektiivin Abadin taiteeseen. Hänen töitään on 2020-luvulla hankittu myös merkittäviin taidelaitoksiin, kuten Tate Moderniin ja Guggenheim Abu Dhabiin.[3][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Alex V. Cipolle: Coloring in the Margins: Pacita Abad NYTimes.com. 25.4.2023. The New York Times Company. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Pacita Abad (1946-2004) Pacitaabad.com. Pacita Abad Art Estate. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Pacita Abad MoMA PS. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Elisabeth Luquin: Pacita Abad Archives of Women Artists Research & Exhibitions. Villa Vassilieff. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Julkaisu = Artnet: Pacita Abad Artnet Worldwide Corporation. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Pacita Abad San Francisco Museum of Modern Art. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Raymond Ang: Overlooked During Her Lifetime, Filipino American Artist Pacita Abad Has Suddenly Become a Global Star Vogue. 19.4.2024. Condé Nast. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pacita Abad Wikimedia Commonsissa
- Pacitaabad.com (englanniksi)