Nika-kapina

Nika-kapina (m.kreik. ἡ στάσις τοῦ Νίκα) tapahtui Bysantin valtakunnan pääkaupungissa Konstantinopolissa tammikuussa 532. Kapinan yhteydessä suuria osia kaupungista paloi maan tasalle ja peräti 30 000–50 000 ihmistä sai surmansa.

Antiikin Roomassa ja Bysantissa hevosurheilu oli suosittua ja vaunukilpa-ajojen katsojat olivat järjestäytyneet niin sanottuihin sirkuspuolueisiin. Roomassa puolueita oli ollut neljä, ja ne oli nimetty suosikkijoukkueen käyttämän värin mukaan. 500-luvun Bysantissa oli vain jäljellä kaksi puoluetta, ”siniset” ja ”vihreät”. Kummallakin puolueella oli paljon vaikutusvaltaa. Sirkuspuolueita voitaisiin verrata niin huligaaneihin kuin poliittisiin puolueisiinkin. Sinisten johtajat edustivat maanomistajaluokkaa ja vihreiden johto lähinnä kauppaa ja teollisuutta.

Puolueiden jäsenillä oli muun muassa tapana huudella keisarille omia vaatimuksiaan kilpa-ajojen yhteydessä. Konstantinopolin hippodromi oli tavallaan koko kaupungin olohuone. Puolueiden kannattajissa oli myös korkea-arvoisia henkilöitä. Esimerkiksi keisari Justinianus I oli sinisten kannattaja. Sirkuspuolueilla oli tapana mellakoida ja esimerkiksi keisari Anastasioksen aikana tapahtui peräti kymmenen mellakkaa, jotka voidaan liittää sirkuspuolueisiin.

Konstantinopolin palatsi- ja hippodromialue.

Nika-kapinan taustana oli se, että vuonna 531 eräät sinisten ja vihreiden edustajat tuomittiin murhasta ja heidät oli tarkoitus hirttää. Muutama tuomittu pääsi karkaamaan 10. tammikuuta 532. He pakenivat kirkkoon, jonka ympärille kerääntyi kiihtynyt ihmisjoukko. Keisari Justinianus neuvotteli juuri rauhasta persialaisten kanssa ja nyt pääkaupungissa oli samalla syntynyt mahdollinen kriisi. Kansa oli myös raivoissaan korkeasta verotuksesta. Rauhoittaakseen tilannetta Justinianus julisti kilpa-ajot pidettäväksi 13. tammikuuta ja perui tuomiot.

Kilpa-ajot pidettiin niin kuin oli luvattu. Aluksi ihmiset vain huusivat erilaisia solvauksia Justinianukselle, mutta päivän lopulla katsojat alkoivat huutaa ”Nika!” (suom. ”Voitto!”) tavanomaisten ”vihreä” ja ”sininen”-huutojen sijaan. Tämän jälkeen alkoi yleinen mellakka. Ihmismassat yrittivät hyökätä keisarilliseen palatsiin, mutta eivät onnistuneet. Seuraavien päivien ajan palatsi oli käytännössä piiritettynä.

Eräät senaattorit näkivät nyt tilaisuutensa päästä eroon Justinianuksesta, jota pidettiin nousukkaana. Senaatin tukemana mellakoitsijat vaativat, että Justinianus erottaisi kansan erityisesti vihaamia virkamiehiä. Nämä olivat verotuksesta vastaava prefekti Johannes Kappadokialainen ja lainsäädännön uudelleenkirjoittamisesta vastaava kvestori Tribonianus. Lopulta he julistivat uudeksi keisariksi Hypatiuksen, joka oli entisen keisari Anastasiuksen veljenpoika.

Justinianus oli jo valmis pakenemaan pääkaupungista, mutta keisarinna Theodora sai hänet jäämään paikalleen. Tämän jälkeen Justinianus määräsi kenraalinsa Belisariuksen ja kamariherra Narseksen kukistamaan kapinan. Kapinalliset saatiin koottua Hippodromiin, jossa heistä teloitettiin arviolta 30 000. Myös kapinalliset senaattorit ja Hypatius teloitettiin.