Nanjingin rauha
Nanjingin rauhansopimus (kiin. 南京條約, Nánjīng Tiáoyuē) on Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kiinan välillä 29. elokuuta 1842 solmittu sopimus, joka päätti Kiinalle tappiollisen ensimmäisen oopiumisodan.[1]
Sopimuksen allekirjoittivat kuningatar Viktorian puolesta Britannian Itä-Intian kauppakomppanian kenraalimajuri Henry Pottinger ja Kiinan keisari Daoguangin puolesta Kantonin varuskunnan kenraali pääkomissaari Keying, Chapoon varuskunnan komentaja kenraaliluutnantti Elepoo sekä Liang Kingin varakuningas Niukie. Sopimuksen ratifiointiasiakirjat vaihdettiin 26. kesäkuuta 1843 Hongkongissa.[2]
Rauhansopimuksen ehdot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauppasatamien avaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiina myönsi Britannian alamaisille oikeuden harjoittaa vapaasti kauppaa viidessä satamakaupungissa[1]: Amoyssa (Xiamen), Foochow-fussa (Fuzhou), Kantonissa, Ningpossa (Ningbo) ja Shanghaissa. Britannian hallitsija sai oikeuden nimittää lähettiläitä ja diplomaattisia edustajia kyseisiin kaupunkeihin. Lisäksi Kiinan piti luovuttaa Hongkong Britannian lainsäädännön alaisuuteen tukikohdaksi.[2]
Näissä kaupungeissa tuli julkaista yleinen tullitariffi eikä tuoduista tavaroista saanut periä prosenttia suurempia lisämaksuja, mikäli ne vientiin muualle Kiinaan.[2]
Sotakorvaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotakorvauksina Kiinan piti maksaa kuusi miljoonaa dollaria korvauksena Kantoniin maaliskuussa 1839 toimitetusta oopiumista, brittien pääkomissaarin ja muiden Britannian alamaisten vangitsemisesta sekä uhkaamisesta kuolemantuomiolla. Lisäksi Kiinan tuli maksaa kolme miljoonaa dollaria siitä, että Kantoniin tulleet Kiinan hallituksen valtuuttamat kauppiaat olivat muuttuneet maksukyvyttömiksi ja jääneet velkaa Britannian alamaisille sekä luvata lopettaa vastaisuudessa kiinalaiskauppiaiden valtuuttaminen. Lisäksi Kiinan tuli maksaa 12 miljoonaa dollaria 1. elokuuta 1841 jälkeisistä tapahtumista, mitkä pakottivat Britannian lähettämään sotajoukon Kiinaan.[2]
21 miljoonaa dollaria tuli Kiinan suorittaa siten, että kuusi miljoonaa dollaria maksetaan heti, kolme miljoonaa dollaria 30. kesäkuuta 1843 mennessä, kolme miljoonaa dollaria 31. joulukuuta 1843 mennessä, kaksi ja puoli miljoonaa dollaria 30. kesäkuuta 1844 mennessä sekä toiset kaksi ja puoli miljoonaa dollaria 31. joulukuuta 1844 mennessä. Loput neljä miljoonaa dollaria piti maksettaman niin ikään puolivuosittain kahden miljoonan dollarin erissä. Myöhästyskorko maksuille määriteltiin 5%:ksi.[2]
Seuraukset ja täydennys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saatuaan ensimmäisen maksuerän sotakorvauksista Britannia sitoutui vetäytymään Nanjingista ja suurelta kanavalta sekä lopettamaan Kiinan kauppasaarron sekä luopumaan Chinhain tukikohdasta. Brittijoukot jäivät sopimuksen mukaan Kolangsoon ja Chusanin saarille siksi, kunnes järjestelyt viiden kaupungin avaamiseksi brittikauppiaille olisi loppuun suoritettu.[2]
Nanjingin sopimus loi Britannialle sen oman lainsäädännön alaisuudessa olevan Hongkongin tukikohdaksi sekä viisi kauppasatamaa muualle Kiinaan. Nanjingin sopimukseen kirjoitettiin lisäys 8. lokakuuta 1843 koskien kiinalaisten ja brittien väärinkäytöksiä viitta kauppasatamaa perustettaessa.
Myöhemmin Kiinan sopimuskauppasatamien määrä kasvoi viidestä kahdeksaankymmeneen vuoteen 1860 mennessä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Treaty of Nanjing Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.7.2024.
- ↑ a b c d e f Treaty Of Nanjing (Nanking), 1842 Univeristy of Southern California. Viitattu 21.7.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lisää luettavaa aiheesta Nanjingin rauha on Wikiaineistossa