Muse

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muse
Muse esiintymässä Bristolissa vuonna 2019. Vasemmalta oikealle: Matthew Bellamy, Christopher Wolstenholme ja Dominic Howard
Muse esiintymässä Bristolissa vuonna 2019. Vasemmalta oikealle: Matthew Bellamy, Christopher Wolstenholme ja Dominic Howard
Tiedot
Toiminnassa 1994–
Tyylilaji vaihtoehtorock, new prog, space rock, sinfoninen rock, progressiivinen metalli
Kotipaikka Englanti Teignmouth, Devon, Englanti
Laulukieli englanti
Jäsenet

Matthew Bellamy, laulu, kitara, koskettimet
Chris Wolstenholme, basso, taustalaulu
Dominic Howard, rummut, lyömäsoittimet

Levy-yhtiö

Warner Brothers Records
Helium 3
Mushroom Records
Taste Media

Aiheesta muualla
Kotisivut

Muse on brittiläinen rockyhtye, joka on perustettu vuonna 1994 Teignmouthissa, Lounais-Englannissa. Yhtyeessä on kolme jäsentä: Matthew Bellamy (laulu, kitara, koskettimet), Chris Wolstenholme (basso, taustalaulu) ja Dominic Howard (rummut ja lyömäsoittimet). Vuonna 2006, neljännen albuminsa julkaisun jälkeen yhtyeen keikkakokoonpanoon on liittynyt myös live-esiintymisiin kosketinsoittaja Morgan Nicholls.[1] Bellamy on päälauluntekijä ja yhtyeen kantava voima, tosin osa yhtyeen uudemmasta materiaalista on nimetty myös Wolstenholmen ja Howardin nimiin.

Musen musiikissa voi kuulla vaikutteita The Vervestä ja Queenista, mutta heitä inspiroivat alussa yhdysvaltalaiset grungeyhtyeet kuten Nirvana, Pearl Jam ja Soundgarden. Yhtye on myynyt yli 18 miljoonaa albumia maailmanlaajuisesti.[2]

Muse on vieraillut Suomessa monta kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 2000 Tavastialla. Sen jälkeen keväällä 2002 Nosturissa ja myöhemmin samana vuonna Ilosaarirockissa, kaksi keikkaa Nosturissa vuonna 2003, 2007 Helsingin jäähallilla, The Resistance -kiertueensa aikana lokakuussa 2009 Hartwall Areenalla ja heinäkuussa 2010 Kaisaniemen puistossa. The 2nd Law World Tourin aikana he esiintyivät 2012 Hartwall Areenalla ja 27. heinäkuuta 2013 Helsingin Olympistadionilla. Vuonna 2015 Muse vieraili Seinäjoella Provinssirockissa ja viimeksi yhtye on esiintynyt Suomessa 18. kesäkuuta 2019 Suvilahdessa osana Simulation Theory World Tour -kiertuetta.

Vuonna 2012 Muse kantoi olympiasoihdun kotikaupunkinsa Teignmouthin läpi. Muse teki myös olympialaisten virallisen kappaleen, Survivalin albumilta The 2nd Law.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen ja alkuvuodet (1992–1997)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtyeen keulahahmo Matthew Bellamy

Musen jäsenet soittivat eri yhtyeissä ollessaan Teignmouth Community Collegessa ja Coombeshead Collegessa 1990-luvun alussa.[3] Musen muotoutuminen alkoi, kun Matthew Bellamy pääsi kitaristin rooliin Dominic Howardin yhtyeessä. He pyysivät Chris Wolstenholmea, silloista rumpalia, opettelemaan bassokitaran soittoa, ja Wolstenholme suostuikin ottamaan bassokitaratunteja.

Vuonna 1994 Rocket Baby Dolls -nimellä toiminut yhtye voitti paikallisen bändikilpailun, tuhoten esityksessään samalla myös soittimensa.[4] Kilpailun jälkeen kolmikko päätti luopua yliopistopaikasta, erota töistä, muuttaa yhtyeen nimen Museksi ja muuttaa pois Teignmouthista.[5]

Ensimmäiset EP:t ja Showbiz (1998–2000)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutaman vuoden fanipohjan rakentamisen jälkeen Muse soitti ensimmäiset keikkansa Lontoossa ja Manchesterissa. Yhtye piti merkittävän tapaamisen Sawmills Studiosin omistajan, Dennis Smithin, kanssa Cornwallissa.

Tapaaminen johti yhtyeen ensimmäisiin kunnon levytyksiin ja ensimmäisen EP:n julkaisuun,[4] jonka kannen suunnitteli Howard. Yhtyeen toinen EP, Muscle Museum EP, saavutti kolmannen sijan indie-singlelistalla ja sai huomiota brittiläiseltä radiotoimittaja Steve Lamacqilta ja brittiläiseltä musiikkijulkaisu New Musical Expressiltä. Dennis Smith esitteli Musen Safta Jafferylle, jonka kanssa hän oli aiemmin aloittanut levy-yhtiö Taste Median. Muse allekirjoitti sopimuksen Smithin ja Jafferyn kanssa ja julkaisi ensimmäiset kolme albumiaan Taste Median kanssa: Showbiz, Origin of Symmetry ja Absolution.

UNO-singlen CD.

Toisen EP:n suosiosta huolimatta brittiläiset levy-yhtiöt eivät ottaneet Musea vastaan. New Yorkin CMJ-musiikkifestivaalin jälkeen amerikkalainen levy-yhtiö lennätti yhtyeen Los Angelesiin esittelyyn. Tämän matkan aikana, 24. joulukuuta 1998, Muse allekirjoitti sopimuksen Maverick Recordsin kanssa. [6] Yhdysvalloista palaamisen jälkeen Taste Media järjesti Muselle sopimuksia useiden levyjulkaisijoiden kanssa Euroopassa ja Australiassa, jotta yhtye voisi säilyttää uransa hallinnan yksittäisissä maissa.

John Leckieta pyydettiin tuottamaan yhtyeen ensimmäinen albumi, Showbiz. Albumi esitteli Musen pehmeämmän puolen, ja sanoitukset ottivat kantaa vaikeuksiin, joita he olivat kohdanneet aloitellessaan yhtyettä Teignmouthissa.[4] Albumin julkaisun jälkeen Muse sai lämmittelypaikkoja Red Hot Chili Peppersin ja Foo Fightersin keikoilla Yhdysvalloissa. Vuosina 1999 ja 2000 Muse esiintyi suurilla musiikkifestivaaleilla Euroopassa ja keikoilla Australiassa.

Origin of Symmetry ja Hullabaloo (2001–2002)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen albumin, Origin of Symmetryn, luomisen aikana yhtye kokeili muitakin soittimia, kuten kirkkourkuja, mellotronia ja laajennettua rumpusettiä. Albumilla esiteltiin enemmän Bellamyn korkeaa lauluääntä, arpeggiotyylillä soitettua kitaraa ja pianon soittoa. Bellamy kertoo kitaravaikutteiden tulleen Jimi Hendrixiltä ja Tom Morellolta, joista jälkimmäinen näkyy Origin of Symmetryn riffipohjaisissa kappaleissa ja soolojen aikana käytetyissä äänenkorkeudenmuuttamisefekteissä.[7] Albumilla on myös muokattu versio Anthony Newleyn ja Leslie Bricussen "Feeling Good" -kappaleesta. Muse haastoi Nestlén oikeuteen vuonna 2003, kun yhtiö oli käyttänyt Musen "Feeling Good" -kappaletta Nescafén televisiomainoksessa ilman lupaa. Yhtye voitti oikeusjutun ja lahjoitti korvaukseksi saadut 500 000 puntaa Oxfamille.[8]

Myös Celine Dionia uhattiin oikeusjutulla vuonna 2002, kun hän suunnitteli kutsuvansa Las Vegas -esitystään nimellä ”Muse”, vaikka Muse omisti maailmanlaajuiset käyttöoikeudet esitysnimelle. Celine Dion tarjosi 50 000 dollaria oikeuksista, mutta Muse kieltäytyi sanoen ”Emme halua ihmisten luulevan, että olemme Celine Dionin taustabändi”. Lopulta Dionin piti luopua esityksen nimestä.[9]

Maverickilla oli epäilyksensä Bellamyn lauluäänen sopivuudesta levylle, ja pyysi Musea muuttamaan joitain kappaleita ennen levyn Yhdysvaltojen julkaisua. Yhtye kieltäytyi ja jätti Maverickin, mikä johti Maverickin päätökseen jättää Origin of Symmetry julkaisematta Yhdysvalloissa. Albumi julkaistiin lopulta Yhdysvalloissa 20. syyskuuta 2005, kun Muse teki sopimuksen Warnerin kanssa.

Muse julkaisi live-DVD:n, Hullabaloon, joka sisälsi materiaalia Le Zenithissä, Pariisissa vuonna 2001 käydyltä keikalta sekä dokumentin yhtyeestä kiertueella. Tupla-albumi, Hullabaloo, julkaistiin samaan aikaan, joka sisälsi kokoelman B-puolista ja levyn, joka nauhoitettiin Le Zenithin esityksissä. Tupla-A-puolella julkaistiin myös kappaleet ”In Your World” ja ”Dead Star”.

Q-lehden vuoden 2006 helmikuun numerossa Origin of Symmetry listattiin sijalle 74 fanien äänestyksessä kaikkien aikojen sadasta parhaasta albumista.

Absolution (2003–2005)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musen Chris Wolstenholme esiintyy Mod Club Theatressa, Torontossa vuonna 2004. Maailmanlaajuinen Absolution-kiertue sisälsi yhtyeen ensimmäiset esiintymiset Pohjois-Amerikassa sitten vuoden 1999.

Rich Costeyn tuottama Absolution-studioalbumi julkaistiin vuonna 2003. Muse aloitti pian albumin ilmestymisen jälkeen yhtyeen ensimmäisen maailmanlaajuisen stadionkiertueen. Kiertue kesti lähes vuoden, ja tämän aikana Muse vieraili Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ranskassa. Yhtye julkaisi samalla viisi uutta singleä: Time Is Running Out, Hysteria, Sing for Absolution, Stockholm Syndrome ja Butterflies and Hurricanes.

Yhtye soitti myös Glastonbury-festivaalilla kesäkuussa 2004. Yhtye kertoi festivaalin olleen heidän ”elämänsä paras keikka”[10][11] siitäkin huolimatta, että rumpali Dominic Howardin isä, William Howard, joka oli festivaaleilla katsomassa yhtyettä, kuoli sydänkohtaukseen hieman esityksen jälkeen.[4]

Muse jatkoi tämän jälkeen kiertuettaan. Kiertueen viimeiset keikat olivat Yhdysvalloissa ja Earls Court -areenalla Lontoossa, jossa he esiintyivät ylimääräisen päivän lippujen hyvän menekin vuoksi. Yhtye voitti kaksi MTV Europen palkintoa, ”paras alternative-esiintyminen” ja ”paras live-esiintyminen”. Muse sai ”paras live-esiintyminen” -palkinnon myös vuoden 2005 BRIT Awardseissa. Vuoden 2004 lopussa Vitamin Records julkaisi The String Quartet Tribute to Muse, tribuuttialbumin Musen kappaleista jousisoittimilla soitettuna. Kiertueen päätyttyä alkuvuodesta 2005, Muse osallistui kesällä 2005 Live 8 -konserttiin Pariisissa, jossa he esittivät kappaleet ”Plug In Baby”, ”Bliss”, ”Time Is Running Out” ja ”Hysteria”.

Yhtye julkaisi joulukuussa 2005 DVD:n Absolution Tour. Julkaisu sisälsi parhaita paloja Glastonbury-festivaalilta ja ennennäkemätöntä materiaalia Lontoon Earls Courtilta, Wembley Arenalta ja Wiltern Theatrelta Los Angelesissa. Ainoa kappale Absolution-albumilta, jota DVD:llä ei ole, on ”Falling Away With You”, jota ei ole koskaan esitetty livenä.[12] Absolution myi lopulta kultaa Yhdysvalloissa.[13]

Black Holes & Revelations ja HAARP (2006–2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muse julkaisi heinäkuussa 2006 neljännen albuminsa Black Holes & Revelations. Sen tuottivat Muse ja Rick Costey yhdessä. Albumi julkaistiin Japanissa 28. kesäkuuta 2006, Euroopassa 3. heinäkuuta 2006 ja Pohjois-Amerikassa 11. heinäkuuta 2006. Albumi nousi listoilla ensimmäiseksi Isossa-Britanniassa ja monissa muissa Euroopan maissa sekä Australiassa. Se myi hyvin myös Yhdysvalloissa nousten yhdeksännelle sijalle Billboard 200 -albumilistalla.[14] Black Holes & Revelations sai Platinum Europe -palkinnon, kun sitä myytiin miljoona kappaletta yhdessä maanosassa.[15] Albumin nimi ja teema juontuvat yhtyeen kiinnostuksesta science fictionia ja poliittista epäjärjestystä kohtaan.[16][17] Muse nauhoitti live-esiintymisen elokuussa 2006 Abbey Road -studiolla Live from Abbey Road -ohjelmalle.

Muse soittamassa Readingin ja Leedsin festivaaleilla vuonna 2006

Albumin ensimmäinen single, Supermassive Black Hole, julkaistiin digitaalisena latauksena 9. toukokuuta 2006. Kappaleesta julkaistiin samalla myös musiikkivideo, jonka ohjasi Floria Sigismondi. Seuraavassa kuussa, ennen varsinaisen albumin julkaisua, kappaleesta julkaistiin myös tavallinen single. Albumin toinen single, Starlight, julkaistiin 4. syyskuuta 2006. Knights of Cydonia julkaistiin singlenä vain radiosoittoon Yhdysvalloissa 13. kesäkuuta 2006 ja Isossa-Britanniassa 27. marraskuuta 2006. Kappaleesta tehtiin kuusiminuuttinen Romaniassa kuvattu musiikkivideo ja se pääsi myös Guitar Hero III: Legends of Rock -videopelin kappalelistalle. Albumin neljäs single, Invincible, julkaistiin seuraavan vuoden huhtikuussa.[18]

Ennen uuden albumin julkaisua yhtye jatkoi live-esiintymistä, joka oli keskeytynyt nauhoituksien aikana. Pääkiertue alkoi juuri ennen albumin julkaisua ja sen alkuperäinen tarkoitus oli tehdä festivaaliesiintymisiä, näistä tärkeimpänä Readingin ja Leedsin festivaalit elokuussa 2006.[19] Pääkiertue alkoi Pohjois-Amerikan kiertueella heinä–elokuussa 2006. Kesän viimeisten festivaalien jälkeen alkoi kiertue Europpassa, mikä sisälsi myös areenakiertueen Isossa-Britanniassa. Yhtye kiersi Eurooppaa marras-joulukuussa 2006 brittiläisen yhtyeen, Noisettesin, kanssa. Kiertue jatkui Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kaakkois-Aasiassa alkuvuodesta 2007 ennen yhtyeen paluuta Englantiin kesäksi. Kiertueen suurimmat keikat olivat uudella Wembley Stadiumilla 16. ja 17. kesäkuuta 2007. Molemmat Wembleyn konsertit nauhoitettiin CD/DVD:lle nimeltä HAARP, joka julkaistiin 17. maaliskuuta 2008 Isossa-Britanniassa ja 1. huhtikuuta 2008 Yhdysvalloissa. Muse oli ensimmäinen yhtye, joka sai koko stadionin täyteen.

Kiertue jatkui Euroopassa heinäkuussa 2007 ja palasi Yhdysvaltoihin elokuussa, missä he soittivat loppuunmyydyn keikan Madison Square Gardenilla, New Yorkissa.[20] Muse jatkoi esiintymistä Itä-Euroopassa, Venäjällä ja Skandinaviassa ennen siirtymistä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Muse soitti Black Holes & Revelations -kiertueen viimeisen keikan KROQ Almost Acoustic Christmas -tapahtuman pääesiintyjänä. Vuonna 2008 Muse teki myös yksittäisiä live-esiintymisiä. Maaliskuussa yhtye soitti Dubaissa, Johannesburgissa ja Kapkaupungissa.[21]

The Resistance (2009–2011)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Resistance -kiertueen lavarakennelma Birminghamissa, Isossa-Britanniassa.

The Resistance, Musen viides täyspitkä albumi, julkaistiin 11. syyskuuta 2009 Italiassa, Saksassa ja Benelux-maissa, 14. syyskuuta Isossa-Britanniassa, ja 15. syyskuuta Pohjois-Amerikassa. Albumin ensimmäinen single, Uprising, julkaistiin viikkoa aiemmin. The Resistance on Musen ensimmäinen kokonaan itse tuotettu albumi. Albumin miksasi Mark Stent. Albumi nousi heti julkaisun jälkeen albumilistojen ensimmäiseksi 19 maassa ja saavutti kolmannen paikan Yhdysvaltojen albumilistalla.

Kesäkuussa 2009 yhtye ilmoitti sähköpostilla ja verkkosivuillaan aloittavansa lokakuussa kiertueen Euroopassa. Kiertue alkoi 22. lokakuuta 2009 Hartwall Areenalla, Suomessa ja se loppui 4. joulukuuta Palasport Olimpicolla, Torinossa, Italiassa. Kiertueen konsertit myytiin loppuun yhdeksässä maassa. Muse esiintyi ensimmäisen kerran historiansa aikana Yhdysvaltojen televisiossa syyskuussa 2009, kun se soitti kappaleen Uprising MTV Video Music Awards -palkintogaalassa.

Kappaleen toinen single United States of Eurasia päästettiin vapaaseen levitykseen yhtyeen verkkosivuilla maailmanlaajuisen aarteenetsinnän, ”Project Eurasian”, jälkeen. Aarteenetsintään sisältyi USB-avaimia, joita oli piilotettuna seitsemään suurkaupunkiin: Pariisiin, Berliiniin, Moskovaan, Dubaihin, Hongkongiin, Tokioon ja New Yorkiin. Jokainen kuudesta ensimmäisestä USB-muistitikusta sisälsi 1/6 kappaleesta, jotka siirrettiin Musen verkkosivulle löytymisen jälkeen. New Yorkin muistitikun löydyttyä kappaleen pystyi myös lataamaan ilmaiseksi.

Yhtye soitti ensimmäiset keikkansa sitten albumin nauhoitusten Teignmouthissa, Devonissa syyskuun alussa. Kahtena peräkkäisenä iltana soitetut keikat keräsivät molempina iltoina jopa 15 000 ihmistä.

Muse kertoi MTV:n haastattelussa lokakuussa 2009, että yhtye saattaisi olla valmis tekemään kappaleita myös Twilight – Epäilys -elokuvaa varten.[22] Muse luovutti kappaleitaan sarjan kahteen edelliseen elokuvaan. Vuoden 2008 elokuvaan Twilight – Houkutus he luovuttivat kappaleen ”Supermassive Black Hole” ja vuoden 2009 elokuvaan Twilight – Uusikuu kappaleen ”I Belong to You (New Moon Remix)”. Toukokuun alussa Stephenie Meyer kertoi virallisilla kotisivuillaan, että Muse tekee elokuvan soundtrack-levylle kappaleen, josta tulee myös single.[23] Myöhemmin saatiin tietää, että kappale on nimeltään Neutron Star Collision (Love is Forever).[23]

The 2nd Law (2012–2013)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muse esiintymässä Air Canada Centressä Torontossa 10. huhtikuuta 2013 The 2nd Law-kiertueella

Yhtyeen basistin Chris Wolstenholmen mukaan se aloitti uuden levyn teon syys-lokakuussa 2011. Musen Twitter-tilin julkaisujen mukaan albumi oli edistynyt hyvää vauhtia, ja se olisi ulkona syksyllä 2012.[24] Musen oli määrä palata keikkalavoille syyskuussa, ja tuleva kiertue alkoi lokakuussa, kuten The Resistance Tour alkoi. Bellamy oli vahvistanut vuoden huhtikuussa, että uusi levy julkaistaisiin syyskuussa 2012. Albumi numero kuusi oli valmis toukokuussa 2012. Musen uuden albumin nimeksi luvattiin The 2nd Law, ja samalla siitä julkaistiin traileri. 6. elokuuta yhtyeen kotisivuilla tuli tieto levyn ensimmäisen varsinaisen sinkun julkaisupäivästä, 'Madness' kappale julkaistaisiin 20. päivä samaa kuuta, mutta samalla kerrottiin myös, että albumin julkaisu myöhästyisi ja se julkaistaisiin 1. lokakuuta. The 2nd Law julkaistaisiin maailmanlaajuisesti 17. syyskuuta 2012. 25. syyskuuta yhtye vuoti levyn julkisuuteen omilla sivuillaan.

Muse kirjoitti virallisen kappaleen Lontoon olympialaisiin. Kappale 'Survival' sai ensisoittonsa samana päivänä BBC Radio 1:llä Zane Lowen lähetyksessä. Survival oli saatavilla iTunesissa ja Musen virallisilla sivuilla heti lähetyksen jälkeen.

Muse konsertoi Suomessa Hartwall Areenalle 10. joulukuuta 2012 ja jälleen 27. heinäkuuta 2013 Helsingin Olympiastadionilla.

Drones (2014–2017)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muse julkaisi Instagram-tilillään kuvan 3. lokakuuta 2014, missä yhtye ilmoitti aloittaneensa seitsemännen albuminsa äänitykset. [25] Yhtye vahvisti 11. maaliskuuta 2015 uuden albumin kantavan nimeä Drones. Albumi julkaistiin 8. kesäkuuta 2015. [26]

Simulation Theory (2018-)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muse julkaisi vuonna 2018 uuden levyn "Simulation Theory".

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viralliset jäsenet
Kiertuemuusikot
  • Morgan Nicholls – keytar, sampleri, taustalaulu, lyömäsoittimet, kitara, basso (2004,2006–)
  • Dan "Trumpet Man" Newell – trumpetti (2006–2008)
  • Alessandro Cortini – koskettimet, syntetisaattori (2009, korvaaja)

Konsertit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Musen diskografia

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Muse play supermassive free show 28. kesäkuuta 2006. NME.com. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  2. ↑ http://www.telegraph.co.uk/sport/olympics/olympicsvideo/9361112/Muse-song-Survival-unveiled-as-the-official-London-2012-Olympic-theme-tune.html
  3. ↑ Teignmouth Community College Rock Pilgrimages. Virgin Radio. Viitattu 27.1.2008.
  4. ↑ a b c d muse: biography microcuts.net. Viitattu 19.2.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Muse Biography Taste Music. Viitattu 19.2.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Muse biography ticketmaster.ie. Viitattu 19.2.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Muse's Matt Bellamy Talks ultimate-guitar.com. 25. joulukuuta 2003. Viitattu 19.2.2009. (englanniksi)
  8. ↑ NME article NME. 2003. Viitattu 10.4.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Band muses on Dion name victory BBC News. 18.10.2002. BBC. Viitattu 10.4.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Muse MTV European: Artist Of The Week. 18.1.2008. MTV. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  11. ↑ Muse: Road To Wembley Part 4 – Glastonbury, triumph and tragedy NME News. 18.1.2008. NME.COM. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  12. ↑ Adam, Mamo: Tales of the Tracks – Muse. Rip It Up, Joulukuu/Tammikuu 2008, s. 31.
  13. ↑ Search Results Gold and Platinum. 18.1.2008. RIAA. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Muse – Black Holes & Revelations Music Charts. aCharts. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  15. ↑ IFPI Platinum Europe Awards – 2006 News. IFPI. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  16. ↑ 'Kate Moss? We briefly met once' Popworld. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  17. ↑ Raper, Dan: Black Holes & condoms 19.7.2006. Pop Matters. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Muse confirm new single nme.com. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  19. ↑ Confirmed Festival Dates and Album Release Date 13.3.2006. Muse Management. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Muse headlining Madison Square Garden 4.5.2007. The Rock Radio. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Tour Dates Muse. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  22. ↑ Muse May Be On Third 'Twilight' Soundtrack Too MTV. Viitattu 2.6.2010. (englanniksi)
  23. ↑ a b Muse WILL Be On Eclipse Soundtrack With The First Single MTV. Viitattu 2.6.2010. (englanniksi)
  24. ↑ https://twitter.com/#!/muse
  25. ↑ https://instagram.com/p/ttM3RYnXTU/ instagram.com.
  26. ↑ muse.mu - Drones muse.mu.
  27. ↑ American Music Awards: 2010 Winners 21.11.2010. ABC. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)
  28. ↑ Brits 2005: The winners BBC News. 9.2.2005. BBC. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)
  29. ↑ Brit Awards 2007: List of winners BBC News. 13.2.2007. BBC. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)
  30. ↑ Nominees And Winners Grammy. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muse
Studioalbumit
Kokoelmat ja konserttitallenteet
Demot ja EP:t
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muse&oldid=22833083”