Marjo Matikainen-Kallström
| Marjo Matikainen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Marjo Matikainen-Kallström |
| Syntynyt | 3. helmikuuta 1965 Lohja |
| Uran tiedot | |
| Seura | EHS |
| Laji | maastohiihto |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 1984–1989 |
| Voitot | 8[1] |
| Palkintokorokkeella | 16[1] |
|
Tietolaatikko päivitetty 6.3.2019 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Naisten hiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Calgary 1988 | 5 km (p) | |
 Pronssia |
Sarajevo 1984 | 4×5 km viesti | |
| Pronssia |
Calgary 1988 | 4×5 km viesti | |
| Pronssia |
Calgary 1988 | 10 km (p) | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Oberstdorf 1987 | 5 km (p) | |
| Kultaa |
Lahti 1989 | 15 km (p) | |
| Kultaa |
Lahti 1989 | 4×5 km viesti | |
 Hopeaa |
Oberstdorf 1987 | 10 km (p) | |
| Hopeaa |
Lahti 1989 | 10 km (v) | |
| Pronssia |
Lahti 1989 | 10 km (p) | |
| Pronssia |
Lahti 1989 | 30 km (v) | |
Marjo Tuulevi Matikainen-Kallström (o.s. Matikainen, s. 3. helmikuuta 1965 Lohja)[2] on suomalainen kilpailu-uransa lopettanut hiihtäjä ja moninkertainen arvokisavoittaja. Hän toimi europarlamentaarikkona, kokoomuksen kansanedustajana ja Espoon kaupunginvaltuutettuna. Hän oli puolueensa varapuheenjohtaja kesäkuuhun 2006 asti.
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matikainen oli 1982 nuorten MM-kisoissa Suomen viestipronssia voittaneessa joukkueessa. Seuraavana vuonna hän voitti nuorten MM-kisoissa viestikultaa. Matikainen voitti ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa vuonna 1984. Samana vuonna hän oli Sarajevon olympialaisissa viidellä kilometrillä 22. ja oli mukana Suomen viestijoukkueessa, joka voitti olympiapronssia. Seefeldin MM-kisoissa 1985 Matikainen sijoittui viidellä kilometrillä 11:nneksi ja viestissä neljänneksi. Seuraavana vuonna hän voitti hiihdon maailmancupin ja vuoden lopuksi hänet valittiin Suomen vuoden urheilijaksi.[3]
Matikainen voitti Oberstdorfin MM-kisoissa 1987 kultaa viidellä kilometrillä ja hopeaa kymmenellä kilometrillä. Hän hiihti neljänneksi 20 kilometrin kilpailussa. Hän uusi maailmancupin ja Suomen vuoden urheilija -voittonsa. Seuraavana vuonna Calgaryn olympialaisissa Matikainen voitti olympiakultaa viiden kilometrin kilpailussa. Kymmenen kilometrin henkilökohtaisella matkalla ja viestissä hän saavutti olympiapronssia. Hän voitti myös kauden maailmancupin. Lahden MM-kisoissa 1989 Matikainen voitti MM-kultaa 15 kilometrin perinteisen tyylin hiihdossa ja MM-hopeaa kymmenen kilometrin vapaan tyylin kisassa. Kisojen kymmenen kilometrin perinteisen ja 30 kilometrin vapaan tyylin kilpailuista hän voitti molemmista MM-pronssia. Lisäksi hän oli mukana Suomen viestijoukkueessa, joka voitti MM-kultaa. Hänet valittiin vuoden lopuksi Suomen vuoden urheilijaksi.[3]
Juniori-ikäisenä Matikainen juoksi nuorten SM-tasolla 800 metriä ja osallistui maastokisoihin. Hänen ennätyksensä 800 metrillä on 2.16,42 vuodelta 1986. Yleisurheilussa Matikaisen seura oli Espoon Tapiot.[4]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matikainen voitti hiihdossa 11 arvokisamitalia. Henkilökohtaisilla matkoilla hän voitti kolme kultaa: viiden kilometrin perinteisellä hiihtotavalla Obertsdorfin MM-kisoissa 1987 ja Calgaryn olympialaisissa 1988 sekä 15 kilometrin perinteisessä hiihdossa Lahden MM-kisoissa 1989. Matikainen voitti hiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun vuosina 1986–1988.
Matikainen valittiin Vuoden urheilijaksi 1986, 1987 ja 1989.[5] Hänet valittiin neljä kertaa 1986–1989 pääkaupunkiseudun parhaaksi urheilijaksi.[3] Hän lopetti huippuhiihdon 24-vuotiaana keväällä 1989.[6]
Doping-epäilyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huhtikuussa 2008 Nelosen uutiset kertoi, että Matikaisen pöydällä oli ollut EPO-hormonipullo hiihtomaajoukkueen leirillä vuonna 1988. Nelosen tiedot perustuvat kahden maajoukkueen jäsenen (Erja Kuivalainen ja Jaana Savolainen)[7] valaehtoisiin lausuntoihin. Matikainen-Kallström kiisti olleensa koskaan uransa aikana tekemisissä EPO-hormonin tai muiden kiellettyjen aineiden kanssa.[6] EPO on ollut Kansainvälisen olympiakomitean kiellettyjen aineiden listalla vuodesta 1990.[8]
Kesäkuussa 2008 myös Suomen maastohiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö väitti Matikaisen käyttäneen dopingia hiihtomenestyksen saavuttamiseen.[9] Matikainen-Kallströmistä tehtiin tietojen perusteella rikosilmoitus, mutta syyttäjä ei löytänyt väitteille näyttöä.[7]
Työura ja politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Eduskuntavaalit | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Vaalipiiri | Äänet | Tulos | |
| 2003 | Uusimaa | 10 807 | valittiin | [10] |
| 2007 | 6 249 | valittiin | ||
| 2011 | 3 360 | valittiin | ||
| Kunnallisvaalit | ||||
| Vuosi | Kunta | Äänet | Tulos | |
| 2004 | Espoo | 2 457 | valittiin | [10] |
| 2008 | 2 536 | valittiin | ||
| Europarlamenttivaalit | ||||
| Vuosi | Vaalipiiri | Äänet | Tulos | |
| 1996 | Suomi | 77 120 | valittiin | [11] |
| 1999 | 107 444 | valittiin | [12] | |
Urheilu-uransa jälkeen Matikainen-Kallström valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1992. Hän on työskennellyt Imatra Steelillä (1989–1990), Neste Oy:ssä (1992), IVO International Oy:ssä (1992–1995) ja ennen siirtymistään politiikkaan Posiva Oy:ssä (1996).[2]
Vuoden 1996 europarlamenttivaaleissa Matikainen-Kallström valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kokoomuksen listalta. Hän sai puolueessaan Kirsi Pihan (147 066 ääntä) jälkeen eniten ääniä (77 120 ääntä).[11] Matikainen-Kallström uusi paikkansa vuoden 1999 eurovaaleissa kokoomuksen ääniharavana ja maan toiseksi suurimmalla äänimäärällä (107 444 ääntä).[12]
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Matikainen-Kallström valittiin kansanedustajaksi, mutta hän istui europarlamenttikautensa loppuun, ja hänen tilalleen eduskuntaan nousi runsaan vuoden ajaksi Tapani Mäkinen. Matikainen-Kallström palasi eduskuntaan europarlamenttikautensa päätyttyä heinäkuussa 2004. Hänet valittiin jatkokausille vuosien 2007 ja 2011 vaaleissa.[2] Lokakuussa 2014 Matikainen-Kallström ilmoitti, ettei asetu ehdolle enää vuoden 2015 vaaleissa.[13] Hän oli eduskunnassa jäsen talousvaliokunnassa (2007–2015, vuosina 2011–2015 varapuheenjohtaja), suuressa valiokunnassa (2004–2006, 2006–2007), tulevaisuusvaliokunnassa (2004–2006, 2006–2011) ja eduskunnan pankkivaltuustossa (2011–2015).[2]
Matikainen-Kalström toimi Espoon kaupunginvaltuustossa vuosina 2005–2012. Hän on vuodesta 2011 Karjalan Liiton ja Tekniikan Akateemiset TEK:n puheenjohtaja.[2] Hän on myös Neo Industrial -sijoitusyhtiön hallituksen jäsen vuodesta 2015.[14] Jättäydyttyään politiikasta Matikainen-Kallström perusti yrityksen nimeltä HAVU&PER Oy,[15] jonka nimi viittaa hänen tunnettuun huudahdukseensa ”Havuja, perkele!” Oberstdorfin MM-kisoissa 1987[16].
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matikainen-Kallström on ollut vuodesta 1995 naimisissa Arne Matias Kallströmin kanssa. Heillä on kolme lasta.[2]
Arvokisamitalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olympialaiset
- Sarajevo 1984 – pronssi viestistä
- Calgary 1988 – kulta (5 km p), kaksi pronssia (10 km p ja viesti)
MM-kisat
- Oberstdorf 1987 – kulta (5 km p) ja hopea (10 km p)
- Lahti 1989 – kaksi kultaa (15 km p ja viesti), hopea (10 km v), kaksi pronssia (10 km p ja 30 km v)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marjo Matikainen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Soukola, Timo: Matikainen-Kallström, Marjo (1965—) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Marjo Matikainen-Kallström Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Marjo Matikainen-Kallström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ a b c Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilutieto 11, 1990, s. 33. Sporttikustannus, 1990. ISBN 951-8920-10-9
- ↑ Marjo Matikainen (maksullinen palvelu / vaatii kirjautumisen) Tilastopaja. Viitattu 14.8.2018.
- ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 325. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b Nelosen uutisten väite: Marjo Matikaisen pöydällä epoa vuonna 1988 Ilta-Sanomat. 8.4.2008. Helsinki: Sanoma Oy. Viitattu 8.9.2015.
- ↑ a b Matikainen-Kallströmin epäily perustui Kyröön ja epo-pulloon Yle Urheilu. 27.10.2010 (päivitetty 5.6.2012). Yleisradio Oy. Viitattu 8.9.2015.
- ↑ Erytropoietiini (EPO) ja sen dopingkäytön osoittaminen (PDF) Suomen Antidopingtoimikunta. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 8.9.2015.
- ↑ Kyrö: Sain Vähäsöyringiltä dopingia, Matikainen valehdellut Yle Urheilu. 17.6.2008 (päivitetty 26.4.2012). Viitattu 8.9.2015.
- ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit) pxdata.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ a b Europarlamenttiin 1996 vaaleissa valitut ehdokkaat 24.10.1996. Oikeusministeriö. Arkistoitu 15.9.2005. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ a b Europarlamenttivaalit 1999: Valitut europarlamentaarikot Tilastokeskus. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ Ahtokivi, Ilkka: Marjo Matikainen-Kallström ei asetu ehdolle eduskuntavaaleissa Verkkouutiset. 20.10.2014. Kansalliskustannus Oy. Viitattu 8.9.2015.
- ↑ Hallituksen jäsenet Neo Industrial. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 8.9.2015.
- ↑ Karisto, Ilkka: Mihin on kadonnut Marjo Matikainen-Kallström? Helsingin Sanomat. 5.9.2015. Sanoma Media Finland. Viitattu 8.9.2015.
- ↑ Lindfors, Jukka: Havuja… perkele! Yle Elävä arkisto. 29.1.2008 (päivitetty 3.2.2016). Viitattu 8.9.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uutisia Wikiuutisissa
Kuvia Commonsissa
Sitaattikokoelmia Wikisitaateissa
- Kotisivut
- Marjo Matikainen-Kallström Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
- Marjo Matikainen-Kallström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Marjo Matikainen rikkoi venäläisnaisten rintaman voittamalla 5 kilometrin kilpailun Calgaryn talviolympialaisissa vuonna 1988. Yle Elävä arkisto. 21.1.2010 (päivitetty 22.11.2011).
|
1964: Klavdija Bojarskih | 1968: Toini Gustafsson | 1972: Galina Kulakova | 1976: Helena Takalo | 1980: Raisa Smetanina | 1984: Marja-Liisa Hämäläinen | 1988: Marjo Matikainen | 1992: Marjut Lukkarinen | 1994: Ljubov Jegorova | 1998: Larisa Lazutina |
Sari Essayah (2009–2014) | Raimo Ilaskivi (1996–1999) | Ville Itälä (2004–2012) | Riitta Jouppila (1995–1996) | Piia-Noora Kauppi (1999–2009) | Eija-Riitta Korhola (1999–2014) | Ritva Laurila (1995–1996) | Marjo Matikainen-Kallström (1996–2004) | Jyrki Otila (1996–1999) | Sirpa Pietikäinen (2008–) | Kirsi Piha (1996–1999) | Pirjo Rusanen (1995–1996) | Petri Sarvamaa (2012–) | Eva-Riitta Siitonen (2009) | Alexander Stubb (2004–2008) | Ilkka Suominen (1999–2004) | Kyösti Toivonen (1995–1996) | Ari Vatanen (1999–2004) | Henna Virkkunen (2014–)
