Mankeli

Mankeli on liinavaatteiden ja muiden kodintekstiilien käsittelyyn tarkoitettu kodinkone, jonka avulla tekstiileistä saadaan sileämpiä. Mankelointi ehkäisee tekstiilipölyn muodostumista ja epäpuhtauksien tarttumista kankaan kuituihin sekä vähentää liinavaatteiden säilytykseen tarvittavaa tilaa. Toimintaperiaatteeltaan mankeli muistuttaa kaksikorkeaa valssainta.

Myös peltien muokkaamiseen on mankeleita. Säätämällä mankelin teloja sopivasti pelti saadaan muokattua sopivan kaarevaksi.

Historia

Mankelin edeltäjiä Pohjoismaissa olivat kaulauslauta ja kaulaustukki.

Mankeli keksittiin 1700-luvulla, jolloin ne olivat käsikäyttöisiä. Mankeleissa saatettiin käyttää painona kiviä, jotka muodostivat tarvittavan voiman tekstiileillä vuorattujen mankelilieriöiden puristamiseksi yhteen. Myöhemmin mankeleiden koko on pienentynyt, ja ne toimivat sähköllä.

Rakenne

Käsikäyttöinen mankeli vuodelta 1925

Tasomankeli, jossa suuri kivilaatta liikkuu edestakaisin moottorin voimalla ja pyörittää sen alle asetettuja puuteloja, joiden ympärille mankeloivat tekstiilit on kierretty.

Mankelin osat ovat:

• pellavakankainen mankeliliina
• mankelitelat
• teloja yhteen puristavat jouset
• avonainen tai suljettu runko

Mankelin puristusvoima on useita satoja kiloja. Mankelitelat on valmistettu perinteisesti puusta, mutta kevyissä, kotitalouksiin tarkoitetuissa malleissa ne ovat yleensä metallia tai kevytmetallia. Suurten pesuloiden teollisuusmankelit ovat niin ikään täysin metallisia. Mankelin runkoon saattaa kuulua tekstiilin syöttämistä helpottava taso.

Mankelit ovat yksinkertaisuutensa vuoksi hyvin käyttöä kestäviä kodinkoneita. Yleisin mankeliin vaihdettava osa on käytössä rispaantunut mankeliliina.

Käyttö

Mankeloitaessa tekstiili asetetaan hieman kosteana mankeliliinan päälle, joka syötetään mekaanisesti tai käsin veivin avulla koneen sisällä pyörivän mankelilieriön ympärille. Syöttämisen aikana tekstiiliä venytetään hellävaraisesti, jotta se asettuisi suorassa kulmassa ja rypistymättä mankelilieriön päälle. Ennen mankelointia suuret liinavaatteet taitellaan ja venytetään mahdollisimman säännöllisen muotoiseksi suorakaiteeksi. Pienet yksittäiset liinavaatteet, kuten astiapyyhkeet ja tyynyliinat, mahtuvat mankeliin usein sellaisenaan.

Mikäli mankeloitava tekstiili on liian märkää ja paksua, se saattaa jäädä jumiin kahden mankelitelan väliin ja laite pysähtyy. Tällöin tulee selvittää lukemalla laitteen käyttöohjeesta oikeaoppinen telojen vapautus ja tekstiilin poistaminen niiden välistä käsin.

Mankeloinnin hyödyt

Tekstiilejä pestäessä kankaan kuitujen päät nousevat pystyyn, ja niihin tarttuu käytön ja säilytyksen aikana pölyhiukkasia, likaa, ja liinavaatteiden osalta ihosta irtoavaa rasvaa. Mankelin puristusvoima litistää syötetyn kankaan kuitupäät niin, että epäpuhtauksille jää vähemmän tarttumapintaa ja tekstiili säilyy puhtaana pidempään.

Mankeloinnilla voidaan materiaalista riippuen vähentää tekstiilipölyn määrää 10–60-kertaisesti. Mankelointiin sopivia tekstiilejä ovat liinavaatteet, pellavapöytäliinat, astiapyyhkeet ja pyyheliinat. Mankelointi säästää myös säilytystilaa ja lisää tekstiilien käyttömukavuutta.

Mankeloinnin haitat

Isojen liinavaatteiden (pussilakanat) saumoihin kohdistuu suurin puristusvoima mankelin sisällä. Pussilakanoiden valmistuksessa kudelma ja loimi eivät juuri koskaan ole tarkasti 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden, ja tällöin lakana alkaa mankeloitaessakin "vetää" johonkin suuntaan. Mikäli vinossa oleva sauma osuu joka kerta samaan paikkaan, saattaa kangas mankeloinnin seurauksena ennen pitkää haurastua ja rikkoontua.

Aiheesta muualla

• Marttaliitto: Silitys ja mankelointi