Tämä on lupaava artikkeli.

Luis Suárez

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Luis Alberto Suarez)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1987 syntynyttä uruguaylaista jalkapalloilijaa. Muita samannimisiä luetellaan täsmennyssivulla.
Luis Suárez
Henkilötiedot
Koko nimi Luis Alberto Suárez Díaz
Syntymäaika 24. tammikuuta 1987 (ikä 37)
Syntymäpaikka Salto, Uruguay
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 182 cm[1]
Lempinimi El Pistolero[2]
Seura
Seura Inter Miami
Pelinumero 9
Junioriseurat
2001–2005 Nacional
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2005–2006 Nacional 27 (10)
2006–2007 Groningen 29 (10)
2007–2011 Ajax 110 (81)
2011–2014 Liverpool 110 (69)
2014–2020 Barcelona 191 (147)
2020–2022 Atlético Madrid 67 (32)
2022 Nacional 14 (8)
2023–2024 Grêmio 45 (24)
2024– Inter Miami 29 (21)
Maajoukkue
2006–2007 Uruguay U20 4 (2)
2012 Uruguay U23 5 (3)
2007–2024 Uruguay 143 (69)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 4. marraskuuta 2024.[3]

Luis Alberto Suárez Díaz (s. 24. tammikuuta 1987 Salto, Uruguay) on uruguaylainen jalkapalloilija, joka pelaa hyökkääjänä tai oikeana laitalinkkinä. Hän edustaa Major League Soccerissa pelaavaa Inter Miamia. Hän edusti Uruguayn maajoukkuetta vuodet 2007–2024 ja on kaikkien aikojen eniten maaleja tehnyt uruguaylainen. Suárez tunnetaan lempinimellä El Pistolero (suom. revolverisankari).

Suárez pelasi vuoteen 2006 asti uruguaylaisessa Nacionalissa. Hän siirtyi 19-vuotiaana vuonna 2006 hollantilaiseen Groningeniin, josta hän jatkoi vuonna 2007 Ajaxiin. Suárez muodosti seurassa tehokkaan kärkikaksikon aluksi Klaas-Jan Huntelaarin ja myöhemmin Marko Pantelićin ja Mounir El Hamdaouin kanssa. Hänet nimitettiin Ajaxin kapteeniksi vuonna 2009. Suárez erosi Ajaxista ja siirtyi tammikuussa 2011 Liverpooliin 26,5 miljoonan euron siirtosummalla. Suárez nimettiin Alankomaiden vuoden jalkapalloilijaksi vuonna 2010 hänen voitettuaan sarjan maalipörssin 35 liigaosumallaan.

Suárez edusti Uruguayta vuoden 2010 MM-kilpailuissa, joissa hän teki kolme maalia. Vuoden 2011 Copa Américassa Suárez teki neljä maalia ja hänet valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, kun Uruguay voitti turnauksen.[4]

Brasilian MM-kilpailuissa 2014 Suárez puri alkulohkon viimeisessä ottelussa vastapelaajaa Giorgio Chielliniä olkapäähän ja sai Fifalta yhdeksän maajoukkueottelun pelikiellon, neljän kuukauden kiellon kaikesta jalkapallotoiminnasta sekä 100 000 Sveitsin frangin (82 000 euroa) sakon.[5]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suárez kasvoi Saltossa seitsenlapsisessa perheessä. Perhe muutti Montevideoon Suárezin ollessa seitsemän, ja 14-vuotiaana hän siirtyi montevideolaiseen Nacionaliin. Suárez nousi nopeasti edustusjoukkueeseen ja debytoi toukokuussa 2005 Libertadores cupin ottelussa. Hän oli nuoresta iästään huolimatta yksi joukkueen avainpelaajia, kun Nacional voitti Uruguayn mestaruuden 2006.[6] Hyvän kauden jälkeen hollantilainen FC Groningen osti Suárezin 800 000 eurolla.[7] Suárezilla oli aluksi vaikeuksia sopeutua Groningenissa, mutta kauden edetessä hän vakiinnutti paikkansa ja onnistui hyvin. Hän teki lopulta liigassa kymmenen maalia 29 ottelussa,[8] ja muut kilpailut mukaan lukien 17 maalia 37 ottelussa.[6]

Suárezin otteet herättivät kiinnostusta suuremmissa seuroissa, ja kesällä 2007 Ajax tarjosi hänestä 3,5 miljoonaa euroa. Groningen hylkäsi tarjouksen, mutta Suárez vei asian Alankomaiden jalkapalloliiton välityslautakunnan käsiteltäväksi. Lautakunta hylkäsi hänen siirtovaatimuksensa, mutta heti päätöksen jälkeen Ajax tarjosi 7,5 miljoonaa euroa, minkä Groningen hyväksyi.[6][9]

Ajax

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suárez debytoi Ajaxissa Mestarien liigan karsintaottelussa Slavia Prahaa vastaan.[10] Liigadebyyttissään hän puolestaan teki sarjanousija De Graafschapia vastaan maalin ja syötti kolme.[11] Ensimmäisellä Ajax-kaudellaan Suárez viimeisteli 20 maalia 40 ottelussa, ja tehokas yhteistyö Klaas-Jan Huntelaarin kanssa jatkui myös kaudella 2007–2008, jolloin hän oli 22 maalillaan liigan toiseksi paras maalintekijä Mounir El Hamdaouin jälkeen.[12] Kauden aikana Suárezin temperamentti aiheutti ongelmia, joiden vuoksi hän sai paljon varoituksia ja oli kireissä väleissä valmentaja Marco van Bastenin kanssa.[13][14]

Suárez (keskellä alhaalla) Ajaxin kapteenina.

Kaudella 2009–2010 Ajaxin valmentajaksi tuli Martin Jol, joka nimitti Suárezin kapteeniksi. Suárez ja hänen uusi kärkiparinsa Marko Pantelić pelasivat hyvin yhteen. Suárez voitti liigan maalipörssin 35 maalillaan, ja kaikki kilpailut mukaan lukien hän viimeisteli 48 ottelussa 49 maalia, joilla hän oli kauden eniten maaleja tehnyt pelaaja Euroopassa. Hän myös syötti sarjassa eniten maaleja.[15] Ajax jäi Suárezin maaleista huolimatta sarjassa toiseksi, mutta voitti Alankomaiden cupin.[13] Hän oli cupin paras maalintekijä kahdeksalla maalillaan.[15] Yhdessä cupin ottelussa Suárez teki peräti kuusi maalia amatööriseura WHC Wezepiä vastaan. Kauden päätteeksi hänet valittiin Alankomaiden vuoden jalkapalloilijaksi.[13]

Kaudella 2010–2011 Suárezilla oli jälleen kuriongelmia. Hänet ajettiin ruman taklauksen jälkeen ulos Alankomaiden supercupin ottelussa kauden alussa, ja lokakuussa 2010 Suárez sai seitsemän ottelun pelikiellon purtuaan kostoksi PSV Eindhovenin Otman Bakkalia.[16] Tammikuussa 2011 Englannin Valioliigassa pelaava Liverpool ilmaisi halunsa ostaa Suárezin, ja siirto toteutui lopulta siirtoikkunan lopussa. Siirtosummaksi sovittiin 26,5 miljoonaa euroa.[13]

Suárez on yksi harvoista pelaajista, jotka ovat tehneet Ajaxissa virallisissa otteluissa yli sata maalia.[17] Kaikkiaan hän teki 111 maalia 159 ottelussa, minkä lisäksi hän syötti yli 50 maalia.[13]

Liverpool

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suárez Liverpoolin paidassa.

Siirtyessään Liverpooliin Suárezista tuli hetkellisesti Liverpoolin kallein pelaajahankinta, kunnes tunti myöhemmin Andy Carroll ohitti hänet. Sopimuksen oli tarkoitus ulottua vuoteen 2016, mutta FC Barcelona osti hänet.[18] Suárez debytoi Liverpoolin paidassa liigaottelussa Stoke Cityä vastaan 28. tammikuuta ja teki heti maalin 2–0-voitossa.[19] Loppukauden aikana hän pelasi 11 Valioliigaottelua, joissa hän teki neljä maalia.[8]

Suárez aloitti kauden 2011–2012 tehokkaasti tehden maalin kolmessa ensimmäisessä ottelussaan.[8] Lokakuussa hän joutui vaikeuksiin rasistisesta kielenkäytöstä Patrice Evraa kohtaan ottelussa Manchester Unitedia vastaan. Suárez kiisti syytteet, mutta pitkän tutkinnan jälkeen Englannin jalkapalloliitto langetti hänelle kahdeksan ottelun pelikiellon ja 40 000 punnan sakon.[20] Joulukuun alussa Suárez näytti Fulhamin kannattajille ottelun jälkeen keskisormea, mistä hän sai 20 000 punnan sakot ja yhden ottelun pelikiellon.[21] Huhtikuussa 2012 Suárez teki hattutempun Norwichia vastaan: yksi maaleista oli veto lähes puolesta kentästä.[22] Hän oli voittamassa Englannin liigacupin mestaruutta. Hän teki kaudella 2011-12 Premier Leaguessä yhteensä 11 maalia ja 6 maaliin johtanutta syöttöä 31 ottelussa.[23] Kaikki kilpailut mukaan lukien Suárez teki kauden aikana 17 maalia ja 10 syöttöä.[23]

Seuraavankin kauden Suárez aloitti hyvin: 12 ottelun jälkeen koossa oli 10 maalia ja 3 syöttöä. 21. huhtikuuta 2013 Chelseaa vastaan Suárez hankkiutui uudestaan ongelmiin, kun hän puri pelin aikana käteen Chelsean Branislav Ivanovićia.[24] FA:n tuomio oli nyt 10 peliä, joista Suarez kärsi 4 peliä kauden 2012–2013 aikana ja loput syksyllä 2013.[25] Kesällä 2013 Suárez esiintyi vaihtopelaajana kahdessa Liverpoolin harjoituspelissä ja joutui noin viikoksi pois jopa seuran harjoituksista, kun manageri Brendan Rodgers kyllästyi Suarezin toistuviin pyyntöihin siirrosta pois Liverpoolista.[26] Sopu kuitenkin palasi, ja Suárez jäi seuraan seuraavaksikin kaudeksi.[27]

Suoritettuaan pelikieltonsa Suárez palasi Liverpoolin kokoonpanoon ja aloitti hurjan kauden rikkoen Englannin Valioliigan ennätyksiä tehden ensimmäisenä pelaajana jo tammikuuhun mennessä 16 ottelussa 22 maalia.[28] Hän teki muun muassa hattutempun 26. lokakuuta 4–1-voitossa West Bromwich Albionista [29] sekä neljä (4) maalia Norwichia vastaan 5. joulukuuta 2013.[30] Hän teki lopulta yhteensä 31 maalia ja syötti 17 maalia 33 Valioliigan ottelussa,[31] millä voitti sekä maali- että syöttötilaston.[15]

Barcelona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallon MM-kisoissa Suárez syyllistyi jälleen kerran vastustajan puremiseen, ja sen seurauksena Liverpool päätti myydä Suárezin FC Barcelonaan. Siirto varmistui 11. heinäkuuta yli 70 miljoonalla punnalla.[32] Fifan asettaman rangaistuksen mukaan Barcelona ei saanut esitellä uutta hankintaansa kannattajilleen ennen kuin Suarezin kaikkea jalkapallotoimintaa koskeva panna päättyi.[33] 14. elokuuta Suárezin saamaa pannaa lievennettiin, ja näin hän pääsi osallistumaan Barcelonan harjoituksiin ja epävirallisiin otteluihin.[34][35] 19. elokuuta El Pistolero esiteltiin Barcelonan faneille ensimmäistä kertaa.[36] Debyyttiottelunsa hän oli pelannut edellisenä päivänä meksikolaista Leónia vastaan.[37]

Suárez voitti ensimmäisellä Barcelona-kaudellaan La Ligan, Copa del Reyn ja Mestarien liigan tittelit. Espanjan sarjassa hän teki 27 ottelussa 16 maalia ja syötti niin ikään 16. Espanjan Cupissa hän teki kuudessa ottelussa kaksi maalia. Mestarien liigassa hän viimeisteli kymmenessä ottelussa seitsemän maalia. Loppuottelussa Juventusta vastaan hän teki voittomaaliksi jääneen 2−1-osuman. Saman vuoden seurajoukkueiden MM-kilpailuissa hän teki kaikki kolme maalia välieräottelussa Guangzhou Evergrande vastaan ja kaksi maalia loppuottelussa, jossa Barcelona kukisti River Platen niin ikään 3−0.[15]

Suárez voitti La Ligan maalikuninkuuden kaudella 2015−2016 viimeisteltyään 35 ottelussa peräti 40 maalia. Huhtikuussa hän teki kolmen päivän välein pelatuissa otteluissa Deportivo de La Coruña ja Sporting de Gijónia vastaan neljä maalia kummassakin. Neljässä muussa ottelussa hän teki kolme maalia. Lisäksi hän antoi kauden aikana 18 maalisyöttöä. Barcelona voitti jälleen maan mestaruuden. Hän oli voittamassa myös Espanjan Cupia. Mestarien liigassa hän teki yhdeksässä ottelussa kahdeksan maalia.[15]

Joulukuussa 2016 Suárez solmi FC Barcelonan kanssa jatkosopimuksen, joka ulottuu vuoden 2021 kesäkuuhun saakka.[38] Kaudella 2016−2017 hän teki La Ligassa 35 ottelussa 29 maalia ja antoi 14 maalisyöttöä. Copa del Reyssä hän teki kuudessa ottelussa neljä maalia, mutta oli pelikiellossa voittoisasta loppuottelusta. Mestarien liigassa hän teki yhdeksässä ottelussa kolme maalia.[15]

Barcelona voitti Espanjan liiga- ja cupmestaruudet jälleen kaudella 2017−2018. Suárez viimeisteli La Ligassa 33 ottelussa 25 maalia ja syötti 12. Espanjan cupissa hän teki kuudessa ottelussa viisi maalia, näistä kaksi 5−0-voittoon päättyneessä loppuottelussa Sevillaa vastaan. Mestarien liigassa hän teki kymmenessä ottelussa vain yhden maalin.[15]

Suárezista tuli 8. heinäkuuta 2020 Barcelonan kaikkien aikojen kolmanneksi paras maalintekijä, kun hän ohitti Laszlo Kubalan 194 maalitilaston 195 maalillaan.[39]

Atlético Madrid

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suárez siirtyi syksyllä 2020 Atlético Madridiin vain kuudella miljoonalla eurolla, koska Barcelonan uusi päävalmentaja Ronald Koeman ei nähnyt Suárezille seurassa enää mitään käyttöä.[40] Hän teki 83 ottelussa 34 maalia.[15] Sopimus päättyi kesäkuun lopussa 2022.[41] Hän oli kuun loppuun asti ilman seuraalähde?.

Club Nacional

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suárez palasi juurilleen Uruguayhin syyskaudeksi 2022, kun hän liittyi Club Nacionaliin.[15] Joukkue voitti kaudella Uruguayn Primera Divisiónin,[42] ja Suárez teki kahdeksan maalia 14 ottelussa.[3]

Grêmio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suárez solmi Qatarin MM-kilpailujen jälkeen Grêmion kanssa kaksivuotisen sopimuksen, joka kestää vuoden 2024 loppuun.[43] Ensimmäisessä ottelussa hän teki hattutempun eli kolme maalia 45 minuutissa.[44] Hän teki Série A:ssa 17 maalia 33 ottelussa kaudella 2023.[3] Joukkue voitti kaudella Campeonato Gaúchon,[45] jossa Suárez teki seitsemän maalia 12 ottelussa.[3]

Inter Miami

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suárez solmi joulukuussa 2023 vuoden sopimuksen yhdysvaltalaisseura Inter Miamin kanssa.[46] Joukkue voitti MLS Supporters’ Shieldin vuonna 2024, kun se kukisti finaalissa Columbus Crewin lukemin 3–2.[47] Suárez teki kauden 2024 runkosarjassa 20 maalia, mikä oli tasoissa Lionel Messin kanssa.[48]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suárez (vas.) ja Diego Forlán MM-kilpailuissa 2010.

Suárez debytoi Uruguayn maajoukkueessa helmikuussa 2007 ottelussa Kolumbiaa vastaan. Ottelussa hänet ajettiin ulos.[16] Suárezista tuli maajoukkueen vakiojäseniä vuoden 2010 MM-kilpailujen karsinnoissa, joissa hän viimeisteli viisi maalia.[49] Hänen maajoukkueuransa ensimmäinen maali syntyi karsintaottelussa Boliviaa vastaan. Suárez muodostaa Diego Forlánin kanssa tehokkaan kärkiparin.[50]

Suárez valittiin mukaan MM-kilpailuihin.[51] Alkusarjan ottelussa Meksikoa vastaan Suárez ratkaisi ottelun ja Uruguayn lohkon ykköspaikan maalillaan.[52] Neljännesvälierässä Etelä-Koreaa vastaan hän teki kaksi maalia Uruguayn 2–1-voitossa.[53] Puolivälierässä Ghanaa vastaan hän torjui pallon käsillään maaliviivalta jatkoajan viimeisillä sekunneilla. Tämän seurauksena hänet ajettiin kentältä ulos suoralla punaisella kortilla, ja Ghanalle tuomittiin rangaistuspotku. Sitä ampumaan mennyt Asamoah Gyan kuitenkin laukoi pallon ylärimaan, josta se kimposi maalin yli. Oli hiuskarvan varassa, että Uruguay olisi lähtenyt tässä vaiheessa kotimatkalle. Näin ollen jatkoaikaa seurasi rangaistuspotkukilpailu, jonka Uruguay voitti 4–2 ja eteni välieriin Hollantia vastaan. Suárez oli sivussa välierästä pelikiellon vuoksi.[54] Pronssiottelussa Uruguay hävisi Saksalle 2–3.

Suárez valittiin vuoden 2011 Copa Américaan, jossa hän tuli valituksi turnauksen parhaimmaksi pelaajaksi tehtyään neljä maalia. Hän teki kaksi maalia välierässä Perua vastaan ja voitokkaassa finaalissa Paraguayta vastaan yhden maalin.[4]

Suárez oli yksi yli-ikäisistä pelaajista, joka edusti Uruguayta Lontoon olympialaisissa 2012. Hän pelasi täydet minuutit Uruguayn kaikissa kolmessa ottelussa ilman maaleja. Joukkue karsiutui alkulohkon jälkeen.[15]

Suárez oli MM-kilpailuissa 2014 vaihtopenkillä Uruguayn avausottelussa. Toisessa pelissä Englantia vastaan hän teki joukkueen molemmat maalit 2−1-voittoon päättyneessä ottelussa.[15] Avauslohkon päätösottelussa hän syyllistyi puremaan Italian Giorgio Chielliniä olkapäähän ja sai pitkän pelikiellon.[5]

Suárez pelasi MM-kilpailuissa 2018 Uruguayn kaikki viisi ottelua ja teki maalin Saudi-Arabiaa ja Venäjää vastaan.[15]

MM-kilpailussa 2022 Suárez pelasi kaikki Uruguayn kolme alkulohkon ottelua tekemättä maaleja.[15] Uruguay ei selvinnyt pudotuspeleihin.[55]

Suarez päätti maajoukkueuransa syyskuussa 2024 joukkueen kotikentällä Estadio Centenariolla pelatussa ottelussa Paraguayta vastaan MM-karsinnoissa 2026. Hän teki maajoukkueessa yhteensä 69 maalia 143 ottelussa ja on Uruguayn kaikkien aikojen paras maalintekijä.[56]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suárez syntyi Saltossa seitsenlapsiseen perheeseen.[6] Hän meni naimisiin lapsuusaikojensa tyttöystävän Sofia Balbin kanssa 2009, ja pariskunta sai ensimmäisen lapsensa, Delfinan 5. elokuuta 2010.[50] Tyttö on nimetty anagrammina Liverpoolin kotistadionin Anfieldin mukaan.[57]

Myös Suárezin veljet Paolo, Maximiliano ja Diego ovat jalkapalloilijoita.[58]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suárez ja Copa Américan 2011 parhaan pelaajan palkinto.
  • Atlético Madrid

Henkilökohtaiset

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Luis Suárez Eurosport. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Suarez the El Pistolero Gets Off To a Flyer Box Office Football. Arkistoitu 3.3.2013. Viitattu 8.6.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d L. Suárez Soccerway. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Luis Suárez and Diego Forlán shoot Uruguay to record 15th Copa América 24.7.2011. Guardian. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)
  5. ↑ a b Luis Suarezille ennätyspitkä pelikielto MM-tasolla Iltasanomat.fi. 26.6.2014. Arkistoitu 28.6.2014. Viitattu 1.7.2014.
  6. ↑ a b c d Pearce, James: Luis Suarez’s rise from the streets of Montevideo to Liverpool FC hero 9.2.2011. Liverpool Echo. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  7. ↑ Luis Suarez: A fresh start for football's persona non grata? sport.co.uk. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Luis Suarezin seurajoukkuetilastot Soccerbase. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  9. ↑ Ajax made to pay for Suarez 9.8.2007. UEFA. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Gunners boss finds lethal weapon The Standard. 31.8.2007. The Standard Newspapers Publishing Ltd. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Huntelaar nets four as Ajax pound De Graafschap: 1-8 Ajax USA. 19.8.2007. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Goal.com Special: Eredivisie Team Of The Season 2008-09 Goal.com. 23.5.2009. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e Pearce, James: New Liverpool FC star always one to hit the headlines 10.2.2011. Liverpool Echo. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Taylor, Louise: Luis Suárez, the romantic hothead who fought his way to Liverpool The Guardian. 5.2.2011. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e f g h i j k l m Luis Suárez Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
  16. ↑ a b Liverpool agree fee with Ajax for Luis Suarez 28.1.2011. ESPN Soccernet. Arkistoitu 31.1.2011. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Suarez veertiende Ajacied met minimaal honderd goals Voetball International. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 13.6.2011. (hollanniksi)
  18. ↑ Liverpool land Luis Suarez in £22.7m deal with Ajax 28.1.2011. BBC Sport. Viitattu 27.2.2011. (englanniksi)
  19. ↑ Sanghera, Mandeep: Liverpool 2–0 Stoke 28.1.2011. BBC Sport. Viitattu 27.2.2011. (englanniksi)
  20. ↑ Suarez banned for eight games 20.12.2011. ESPN Soccernet. Arkistoitu 8.1.2012. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Suarez banned for Fulham gesture 28.12.2011. ESPN Soccernet. Arkistoitu 9.1.2012. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  22. ↑ BBC Sport – Norwich 0–3 Liverpool BBC Sport 28.4.2012 Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  23. ↑ a b Luis Suárez – Performance data 2012 Transfermarkt (englanniksi) Viitattu 11.7.2014.
  24. ↑ Luis Suárez puri Chelsean puolustajaa Yle 21.4.2013. Viitattu 11.7.2014.
  25. ↑ Suárezille pitkä pelikielto puremisesta Yle 24.4.2013. Viitattu 11.7.2014.
  26. ↑ Luis Suárez sai porttikiellon Liverpoolin harjoituksiin (Arkistoitu – Internet Archive) Ilta-Sanomat 8.8.2013. Viitattu 11.7.2014.
  27. ↑ Luis Suárez jää Liverpooliin Yle 14.8.2013. Viitattu 11.7.2014.
  28. ↑ No one has scored more goals than Luis Suárez at this point of a Premier League season FOX Football 17.1.2014. Viitattu 11.7.2014 (englanniksi)
  29. ↑ Manchester United nousi takaa, Liverpoolin Suárez liekeissä Yle 26.10.2013. Viitattu 11.7.2014.
  30. ↑ Suárez nöyryytti Norwich-puolustusta Yle 5.12.2013. Viitattu 11.7.2014.
  31. ↑ Luis Suárez - Performance data 2014 Transfermarkt Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  32. ↑ Nyt se on varmaa: Suarez siirtyy Barcelonaan Yle Urheilu 11.7.2014. Viitattu 22.8.2014.
  33. ↑ BBC Sport – Luis Suarez bite: Uruguay striker banned for four months BBC 1.7.2014. Viitattu 22.8.2014. (englanniksi)
  34. ↑ Luis Suarezin pannaa muutettiin Yle Urheilu 14.8.2014 Viitattu 22.8.2014.
  35. ↑ Suarez treenasi ensi kertaa Barcelonassa – voi pelata jo maanantaina Yle Urheilu 15.8.2014. Viitattu 22.8.2014.
  36. ↑ Luis Suarez rauhoitteli Barca-faneja: "En pure enää" Yle Urheilu 19.8.2014. Viitattu 22.8.2014.
  37. ↑ BBC Sport – Barcelona: Luis Suarez makes debut in friendly at Nou Camp BBC 18.8.2014. Viitattu 22.8.2014. (englanniksi)
  38. ↑ Barcelona-tähti teki pitkän jatkodiilin – ulosostohinta mieletön 200 miljoonaa euroa iltalehti.fi. Viitattu 17.12.2016.
  39. ↑ Luis Suarez on takonut Barcelonalle hillittömän kasan maaleja – keskiviikkoillan osuma nosti kovaan kerhoon, Lionel Messi yhä omissa oloissaan MTV Uutiset. 9.7.2020. Viitattu 9.7.2020.
  40. ↑ Nyt se on varmaa: Luis Suárez siirtyy Barcelonasta kilpakumppanin riveihin pilkkahinnalla iltalehti.fi. Viitattu 25.9.2020.
  41. ↑ Luis Suárez se despide del Atlético con una carta: "Ganar una Liga con el Atlético es algo inexplicable" MARCA. 26.5.2022. Viitattu 25.1.2023. (espanja)
  42. ↑ Nacional es el Campeón Uruguayo 2022 AUF. 30.10.2022. Viitattu 12.11.2024. (espanjaksi)
  43. ↑ Univision: Luis Suárez es presentado como refuerzo del Gremio TUDN. Viitattu 25.1.2023. (espanja)
  44. ↑ Univision: Luis Suárez debuta en el Gremio con un hat-trick en 45 minutos TUDN. Viitattu 25.1.2023. (espanja)
  45. ↑ Gauchão 2023 Federação Gaúcha de Futebol. Viitattu 12.11.2024. (portugaliksi)
  46. ↑ Hellanto, Riku: Robert Taylor ja Lionel Messi saavat supertähden joukkuetoverikseen MTV Uutiset. 22.12.2023. Viitattu 12.11.2024.
  47. ↑ Signal, Jonathan: Inter Miami win 2024 MLS Supporters' Shield MLSsoccer.com. 2.10.2024. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
  48. ↑ Chalker, Braden: Inter Miami's Top 10 Goalscorers From 2024 MLS Season Sports Illustrated. 7.10.2024. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
  49. ↑ Luis Suarez FIFA. Arkistoitu 3.2.2013. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
  50. ↑ a b Lyttleton, Ben: In Suarez's absence Uruguay will lean even more heavily on Forlan 4.7.2010. Sports Illustrated. Arkistoitu 4.11.2012. Viitattu 8.6.2011. (englanniksi)
  51. ↑ Tabarez trims Uruguay team to 23 1.6.2010. FIFA. Arkistoitu 28.4.2014. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  52. ↑ Hassan, Nabill: Mexico 0–1 Uruguay BBC Sport. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  53. ↑ Chowdhury, Saj: Uruguay 2–1 South Korea BBC Sport. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  54. ↑ Fletcher, Paul: Uruguay 1–1 Ghana (aet) 2.7.2010. BBC Sport. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
  55. ↑ Knockout and groups Fifa. Viitattu 25.1.2023. (englanniksi)
  56. ↑ Luis Suárez ends Uruguay career in emotional farewell ESPN. 7.9.2024. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
  57. ↑ Barça-tähden jaettu rakkaus – Luis Suárez nimesi tyttärensä Liverpoolin kotistadionin mukaan iltalehti.fi. Viitattu 1.5.2019.
  58. ↑ Prasad M, Krishna: Meet Luis Suarez’s ‘Footballer’ Brothers- Paolo, Maximiliano & Diego, Taking a Quick Glance at His ‘Less-Popular’ Siblings EssentiallySports. 19.2.2024. Viitattu 23.10.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uruguayn joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2010

1 Muslera | 2 Lugano | 3 Godín | 4 Fucile | 5 Gargano | 6 Victorino | 7 Cavani | 8 Eguren | 9 Suárez | 10 Forlán | 11 Á. Pereira | 12 Castillo | 13 Abreu | 14 Lodeiro | 15 Pérez | 16 M. Pereira | 17 Arévalo | 18 González | 19 Scotti | 20 Á. Fernández | 21 S. Fernández | 22 Cáceres | 23 Silva | valmentaja Tabárez

Uruguayn joukkue – Maanosaliittojen cup 2013

1 Muslera | 2 Lugano | 3 Godín | 4 Coates | 5 Gargano | 6 Hernández | 7 Rodríguez | 8 Eguren | 9 Suárez | 10 Forlán | 11 Á. Pereira | 12 Castillo | 13 Aguirregaray | 14 Lodeiro | 15 Pérez | 16 M. Pereira | 17 Arévalo | 18 Ramírez | 19 Scotti | 20 González | 21 Cavani | 22 Cáceres | 23 Silva | valmentaja Tabárez

Uruguayn joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2014

1 Muslera | 2 Lugano | 3 Godín | 4 Fucile | 5 Gargano | 6 Á. Pereira | 7 Rodríguez | 8 Hernández | 9 Suárez | 10 Forlán | 11 Stuani | 12 Muñoz | 13 Giménez | 14 Lodeiro | 15 Pérez | 16 M. Pereira | 17 Arévalo | 18 Ramírez | 19 Coates | 20 González | 21 Cavani | 22 Cáceres | 23 Silva | valmentaja Tabárez

Uruguayn joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2018

1 Muslera | 2 Giménez | 3 Godín | 4 Varela | 5 Sánchez | 6 Bentancur | 7 Rodríguez | 8 Nández | 9 Suárez | 10 De Arrascaeta | 11 Stuani | 12 Campaña | 13 G. Silva | 14 Torreira | 15 Vecino | 16 Pereira | 17 Laxalt | 18 Gómez | 19 Coates | 20 Urretaviscaya | 21 Cavani | 22 Cáceres | 23 M. Silva | Valmentaja Tabárez

Uruguayn joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2022

1 Muslera | 2 Giménez | 3 Godín | 4 Araújo | 5 Vecino | 6 Bentancur | 7 De la Cruz | 8 Pellistri | 9 Suárez | 10 De Arrascaeta | 11 Núñez | 12 Sosa | 13 Varela | 14 Torreira | 15 Valverde | 16 Olivera | 17 Viña | 18 Gómez | 19 Coates | 20 Torres | 21 Cavani | 22 Cáceres | 23 Rochet | 24 Canobbio | 25 Ugarte | 26 Rodríguez | Valmentaja Alonso

Englannin Valioliigan Kultainen kenkä

1993: Teddy Sheringham • 1994: Andy Cole • 1995: Alan Shearer • 1996: Alan Shearer • 1997: Alan Shearer • 1998: Chris Sutton, Dion Dublin, Michael Owen • 1999: Michael Owen, Dwight Yorke, Jimmy Floyd Hasselbaink • 2000: Kevin Phillips • 2001: Jimmy Floyd Hasselbaink • 2002: Thierry Henry • 2003: Ruud van Nistelrooy • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry • 2006: Thierry Henry • 2007: Didier Drogba • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Nicolas Anelka • 2010: Didier Drogba • 2011: Carlos Tévez, Dimităr Berbatov • 2012: Robin van Persie • 2013: Robin van Persie • 2014: Luis Suárez • 2015: Sergio Agüero • 2016: Harry Kane • 2017: Harry Kane • 2018: Mohamed Salah • 2019: Pierre-Emerick Aubameyang, Sadio Mané, Mohamed Salah • 2020: Jamie Vardy • 2021: Harry Kane • 2022: Mohamed Salah, Son Heung-min • 2023: Erling Braut Haaland • 2024: Erling Braut Haaland

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luis_Suárez&oldid=22856840”