Larry Carlton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Larry Carlton
Larry Carlton esiintymässä vuonna 1987.
Larry Carlton esiintymässä vuonna 1987.
Henkilötiedot
Syntynyt2. maaliskuuta 1948 (ikä 76)
Muusikko
Aktiivisena 1968–
Tyylilajit jazz, smooth jazz
Soittimet Gibson ES-335
Yhtyeet The Crusaders, Fourplay, Steely Dan
Levy-yhtiöt GRP, MCA, Warner, Bluebird
Aiheesta muualla
larrycarlton.com

Larry Carlton (s. 2. maaliskuuta 1948 Kalifornia) on yhdysvaltalainen jazzkitaristi. Hän on voittanut kolme Grammy-palkintoa levytyksistään ja sävellyksistään. Yksi hänen kuuluisimmista levytyksistään on kitarasoolo televisiosarja Hill Street Bluesin tunnusmusiikissa[1]. Carlton otti ensimmäiset kitaratuntinsa kuusivuotiaana. Hänen esikuviaan ovat olleet Joe Pass, Wes Montgomery, Barney Kessel ja B. B. King. Myös saksofonisti John Coltrane on tehnyt häneen syvän vaikutuksen.lähde?

Uran alkuajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla Carlton oli haluttu studiomuusikko Los Angelesissa. Hän soitti yli 500 äänitteellä vuodessa, yhteistyökumppaneinaan muiden muassa Steely Dan, Joni Mitchell ja Quincy Jones. Hänen kitarasoolonsa Steely Danin kappaleessa ”Kid Charlemagne” albumilta The Royal Scam (1978) on listattu kolmanneksi parhaaksi kitarasooloksi Rolling Stone -lehdessä. Vuosina 1971–1976 Carlton soitti jazz-rock-yhtyeessä The Crusaders.[1][2][3]

Soolotuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 Carlton sai levytyssopimuksen Warner Brothers Recordsille omasta soolotuotannostaan. Hän tuotti kuusi albumia vuosina 1978–1984, mukaan lukien oma versionsa Santo Farinan kappaleesta ”Sleepwalk”, joka kipusi listoille. Vuonna 1983 hänen albuminsa Friends sai Grammy-ehdokkuuden.lähde?

Vuonna 1985 Carlton teki sopimuksen MCA Master Recordsin kanssa akustisesta jazz-albumista. Tuloksena oli levy Alone/But Never Alone, jolta löytyy myös hänen tulkintansa kappaleesta ”The Lord’s Prayer”. Vuodesta 1985 vuoteen 1990 Carlton teki sooloprojekteja ja voitti toisen Grammy-palkintonsa Michael McDonaldin Minute By Minute -coverilla, joka löytyy albumilta Discovery.

Vuonna 1989 Carlton loukkaantui joutuessaan harhaluodin uhriksi[1] yksityisstudionsa (Room 335) ulkopuolella Etelä-Kaliforniassa. Luoti osui häntä kaulaan ja vahingoitti hänen äänihuuliaan ja aiheutti elinikäisen vamman. Carlton toipui kuitenkin nopeasti ja valmisteli tekeillä olleen albumin On Solid Ground loppuun samana vuonna. Hän jatkoi työskentelyä sähkökitaralla 1991, kun hän alkoi nauhoittaa omaa blues-albumiaan, mutta levyn valmistuminen viivästyi muiden projektien ja tarjouksien takia, ja jazz-levy Kid Gloves ilmestyi ennen southern-blues-vaikutteista albumia Renegade Gentleman, joka julkaistiin 1993selvennä. Levyllä vierailee kuudella raidalla nashvilleläinen huuliharpisti Terry McMillan.lähde?

Vuodesta 1994 vuoteen 1997 Carlton teki muutamia kiertueita ja julkaisi albumin kitaristi Lee Ritenourin kanssa. Levyllä oleva kappale Remembering J.P. on kunnianosoitus edesmenneelle Joe Passille. Pian tämän jälkeen 1997 Carlton pääsi Ritenourin paikalle smooth jazz -kvartettiin Fourplay Ritenourin lähdettyä yhtyeestä. Muut soittajat Fourplayssa ovat Bob James (koskettimet), Nathan East (basso) ja Harvey Mason (rummut).

Vuonna 2000 Carlton jatkoi soolotuotantoaan Fingerprints -albumillaan. Seuraavana vuonna hän soitti konserttitaltioinnissa kitaristi Steve Lukatherin kanssa. No Subtitutions: Live At Osaka toi hänelle kolmannen Grammy-palkinnon.

Carltonin myöhempiä albumeja ovat mm. akustinen Deep Into It (2001), jazz-blues-vaikutteinen levy Sapphire Blue (2003) ja Firewire (2005).


Carlton Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensivierailullaan Suomessa Larry Carlton esiintyi yhdessä kitaristi Robben Fordin kanssa 24. marraskuuta 2008 Helsingin Kulttuuritalolla ja seuraavana päivänä Turun Caribiassa.[1][3]

Vuonna 2009 Larry Carlton Trio esiintyi 31. lokakuuta – 2. marraskuuta Tampere-talolla, Espoossa ja Turussa. Vuonna 2014 Carltonin kvartetti vieraili Pori Jazz -festivaaleilla.[4]

Kitara

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Larry Carlton soittamassa Gibson ES-335 -kitaraansa Blue Note -jazzklubilla New Yorkissa vuonna 2006.

Carlton soittaa pääasiassa Gibsonin ES-335-kitaralla,[1] mistä juontuu hänen lempinimensä ”Mr.335”.[5] Gibson valmistaa nykyään Carltonin nimikkomallia, joka perustuu Carltonin omaan vuoden 1968 ES-335-kitaraan.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • CD
    • With A Little Help 1968 (Uni)
    • Singing / Playing 1973 (Blue Thumb)
    • Larry Carlton 1977 (Warner Brothers)
    • MR.335 Live In Japan (Japan Only) 1977
    • Strikes Twice 1980 (Warner Brothers)
    • Sleepwalk 1982 (Warner Brothers)
    • Eight Times Up 1982 (Warner Brothers)
    • Friends 1983 (MCA)
    • Alone / But Never Alone 1985 (MCA)
    • Last Nite 1986 (MCA)
    • Discovery 1987 (MCA)
    • On Solid Ground 1989 (MCA)
    • Christmas At My House 1989 (MCA)
    • Collection 1990 (GRP)
    • The Best Of Mr.335 1992 (Warner Brothers)
    • Kid Gloves 1992 (GRP)
    • Renegade Gentleman 1993 (GPR)
    • Larry & Lee 1995 (GRP)
    • The Gift 1996 (GRP)
    • Collection Vol.2 1997 (GRP)
    • Fingerprints 2000 (Warner Brothers)
    • No Substitution Favored Nations 2001 (Favored Nations)
    • Deep Into It 2001 (Warner Brothers)
    • Sapphire Blue 2003 (JVC Music)
    • The Very Best of Larry Carlton 2005 (GRP)
    • Firewire 2005 (Bluebird)
  • Video
    • Larry Carlton Live 1987
    • Star Licks Larry Carlton 1989
    • Star Licks Larry Carlton Vol.2 1992
    • Larry Carlton Live At Montreal International Jazz Festival 1997
  • DVD
    • Larry Carlton - Live In Concert 1984
    • Carlton Lukather Band – The Paris Concert 2001

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Lehtonen, Matti: Kitaristi Larry Carlton konsertoi Turussa Turun Sanomat. 3.11.2008. Viitattu 29.7.2018.
  2. ↑ Hauru, Jukka: Auringon nousua ja laskua. (Carltonin albumin Friends arvostelu.) Helsingin Sanomat, 17.6.1983, s. 22. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. ↑ a b Kitaristi Larry Carlton ensi kertaa Suomeen Helsingin Sanomat. 23.11.2008. Viitattu 29.7.2018. (Tilaajille.)
  4. ↑ Festivaalivuosi 2014: Larry Carlton Quartet Pori Jazz History. Pori Jazz. Arkistoitu 29.7.2018. Viitattu 29.7.2018.
  5. ↑ Lehtonen, Matti: Herra 335 visiitillä Turussa Turun Sanomat. 25.11.2008. Arkistoitu 29.7.2018. Viitattu 29.7.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Larry_Carlton&oldid=22339921”