Lähisytytin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvan toisen maailmansodan aikainen, saksalaisvalmisteinen: ns. lentomiina, eli miinapommi, jossa lähisytytin.

Lähisytytin on sytytin, joka on suunniteltu räjäyttämään räjähteen automaattisesti, kun etäisyys kohteeseen on pienempi kuin aiemmin määritelty reuna-arvo tai kun kohde ohittaa määritellyn tason.

Yksi ensimmäistä käyttökelpoisista lähisytyttimistä oli koodinimeltään VT fuze. Sen toimintaperiaatteen olivat kehittäneet brittitutkijat, erityisesti fyysikko Samuel Curran. Niitä tuotettiin Merle A. Tuven ohjauksessa Johns Hopkinsin yliopiston Applied Physics Laboratoryssä. Lähisytyttimen katsotaan kuuluvan toisen maailmansodan merkittävimpien keksintöjen joukkoon. Myös saksalaisilla oli vastaavaa tutkimusta 1930-luvulla. Rheinmetallin kehitystyö kuitenkin keskeytettiin vuonna 1940, jotta resursseja pystyttiin keskittämään tärkeämpinä pidettyihin projekteihin.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Proximity fuze
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.