Kryptokalvinistit
Kryptokalvinistit ovat luterilaisuuden alkuvaiheessa syntynyt ryhmä. Sitä on kutsuttu myös uuszwingliläisyydeksi. Kreikan kielen sana kryptein on suomennettuna kätkeä. Heitä siis pidettiin salakalvinisteina, jotka yrittivät tuoda luterilaisuuteen erityisesti kalvinistien ehtoollisoppia. Erityisesti aitoluterilaiset taistelivat kryptokalvinismia vastaan. Suomessa kalvinismia vastusti esimerkiksi Marcus Henrici Helsingius.
Saksassa suuntausta levitettiin innolla ja sen johdosta Bremen ja Pfalz siirtyivät vähitellen kalvinilaisuuteen. Ruotsissa tämän pyrkimyksen suosijana oli Kaarle IX. Kiivain taistelu kryptokalvinismin ja "aitoluterilaisuuden" välillä käytiin Saksissa. Kryptokalvinismia edustivat siellä filippistit, kuten Philipp Melanchthon, Kaspar Peucer ja heidän hengenheimolaisensa. Vaaliruhtinas, joka oli ankara luterilainen, esiintyi ankarasti ja jyrkästi filippistejä vastaan. Taistelun lopetti luterilaisten tunnustuskirjojen sovintokaava eli Yksimielisyyden ohje (Formula concordiae) luterilaisuuden voitolla.[1]