Kirsty MacColl
| Kirsty MacColl | |
|---|---|
 Kirsty MacColl Chicagossa 22. maaliskuuta 1995. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. lokakuuta 1959 |
| Kuollut | 18. joulukuuta 2000 (41 vuotta) |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1978–2000 |
| Tyylilajit | popmusiikki ja uusi aalto |
| Levy-yhtiöt | Stiff Records |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kirsty MacColl (10. lokakuuta 1959 – 18. joulukuuta 2000) oli brittiläinen laulaja-lauluntekijä. Hänet tunnetaan muun muassa duetostaan Shane MacGowanin kanssa The Poguesin kappaleessa ”Fairytale of New York”.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirsty MacCollin vanhemmat olivat folkmuusikko Ewan MacColl ja tanssija-koreografi Jean Newlove, joskin Kirstyn syntyessä hänen isänsä oli jo mennyt uusiin naimisiin. Hän vietti lapsuutensa äitinsä kanssa Croydonissa, Etelä-Lontoossa. Vuonna 1978 MacColl lauloi Mandy Doubt -taiteilijanimellä punkyhtyeessä Drug Addix kiinnittäen Stiff Records -levy-yhtiön huomion. Hän pääsi levyttämään debyyttisinglensä, kesäkuussa 1979 ilmestyneen ”They Don’t Know’n”. Single ei menestynyt, mutta muutamaa vuotta myöhemmin kappale saavutti suosiota Tracey Ullmanin coveroimana.[1]
MacCollin ensimmäinen menestys oli vuonna 1981 julkaistu ”There’s a Guy Works Down the Chip Shop Swears He’s Elvis”, joka sijoittui Britannian singlelistan kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Seuraava menestys oli vuonna 1985 ilmestynyt cover Billy Braggin kappaleesta ”A New England”. MacColl esiintyi myös taustalaulajana useilla puolisonsa Steve Lillywhiten tuottamilla levyillä muun muassa Simple Mindsilta, The Smithsiltä ja Talking Headsiltä.[1] Lillywhiten kautta MacColl päätyi myös ”Fairytale of New Yorkin” laulajaksi. Kappaleesta on tullut moderni jouluklassikko.[2] MacColl ja Lillywhite erosivat 1990-luvun puolivälissä.[1]
MacCollin viimeiseksi julkaisuksi jäi vuonna 2000 ilmestynyt kriitikoiden kehuma albumi Tropical Brainstorm, joka sisältää vaikutteita Etelä-Amerikan ja Karibian musiikkityyleistä.[1]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joulukuussa 2000 MacColl lomaili Cozumelin saarella Meksikossa kahden poikansa kanssa. Sukellusretkellä Chankanaabin koralliriutalla pikavene ajoi hänen ylitseen tappaen hänet välittömästi. Sukeltajille rauhoitetulle alueelle tunkeutunut vene kuului miljonääri Guillermo González Novalle, joka oli perheensä kanssa veneessä turman sattuessa. Jälkeenpäin turmahetken kuljettajaksi esitettiin kuitenkin apupoika José Cen Yam. MacCollin äidin johtama ja useiden julkisuuden henkilöiden tukema Justice for Kirsty -kampanja ajoi vuosien ajan tapauksen kunnollista tutkintaa kiinnittäen huomiota lukuisiin epäselvyyksiin ja laiminlyönteihin. José Cen Yamin – joka ei ollut koskaan aiemmin ohjannut venettä – uskottiin ottaneen syyn harteilleen ja veneen kuljettajana olleen tosiasiassa joku muu.[3] Kampanja lakkautettiin vuonna 2009 Meksikon viranomaisten suljettua tutkinnan.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Desperate Character (1981)
- Kite (1989)
- Electric Landlady (1991)
- Titanic Days (1993)
- Tropical Brainstorm (2000)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Sweeting, Adam: Kirsty MacColl (muistokirjoitus) The Guardian. 20.12.2000. Viitattu 3.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Lynskey, Dorian: Fairytale of New York: the story behind the Pogues’ classic Christmas anthem The Guardian. 6.12.2012. Viitattu 2.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Thorpe, Vanessa: ’Who really killed my Kirsty?’ asks mother The Guardian. 2.2.2003. Viitattu 3.5.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- MacColl, Jean: Sun on the Water – The Brilliant Life and Tragic Death of Kirsty MacColl. London: John Blake, 2008. ISBN 978-1-84454-549-0 (englanniksi)
- O’Brien, Karen: Kirsty MacColl – The One and Only. London: Andre Deutsch, 2004. ISBN 0-233-00070-4 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
