Kiowat

Kiowat
Väkiluku	12 000.
Merkittävät asuinalueet Oklahoma
Kielet	kiowa, englanti
Uskonnot	Kristinusko, intiaanikirkko
Sukulaiskansat	picuris, tiwa ja taos (kielellinen yhteys)
Infobox OK

Kiowat olivat maineeltaan kaikkien aikojen sotaisimpia Yhdysvaltojen tasangoilla vaikuttaneista intiaanikansoista. He edustivat kiowa-tanoan kieliryhmää, ja heidän alkukotinaan on yleisesti pidetty Montanan keskiosia ja Yellowstone-joen maaseutua.

Kiowat omaksuivat paimentolaisten elämäntyylin, ja heidän pääelinkeinonaan oli biisonien metsästys. 1800-luvun aikana kiowien merkitys oli comanchien jälkeen suurin eteläisten tasankojen intiaanihistoriassa. Vuonna 1867 kiowat joutuivat luovuttamaan Texasissa olleet maa-alueensa Yhdysvalloille ja siirtymään heille perustettuun reservaattiin. Sodat Yhdysvaltoja vastaan päättyivät kuitenkin vasta seuraavan vuosikymmenen puolivälissä. Enimmillään kiowia on arvioitu olleen noin 3 000, mutta 1800-luvun lopulla heidän määränsä oli vain hieman yli tuhat.

1900-luvun aikana kiowat saavuttivat niin kansallista kuin kansainvälistäkin julkisuutta omaan perinteeseensä nojaavina taidemaalareina. Filologian professori N. Scott Momaday osoitti kirjallisessa tuotannossaan syvää ymmärtämystä lännen intiaaneja kohtaan ja sai vuonna 1968 Pulitzer-palkinnon teoksellaan House Made of Dawn. Oklahoman reservaatissa asuu nykyään 12 000 kiowaa, ja väestörekisteritoimisto määrittelee alueen uuden lain mukaisesti ”kiowien hallinto-alueeksi”.

Historia

Esihistoriallinen aikakausi

Kiowat tulivat oman legendansa mukaan maailmaan ontosta puunrungosta yksi kerrallaan. Eräs lasta odottava kiowa-nainen jäi vatsastaan kiinni rungon suulle ja esti näin muiden heimoveljien pääsyn ulos. Tämän vuoksi kiowia oli melko vähän. Heidän omakielinen nimensä Kwuda juonsi edellä mainitusta ja tarkoitti kiowa-historioitsija Momadayn mukaan "tulossa ulos".

Kiowien perimätieto kertoo heidän olleen lähtöisin Yellowstonen alueilta Montanasta. Useat tutkijat ovat toista mieltä. He ovat jäljittäneet kiowien muinaisen alkuperän Meksikoon. Heidän esihistoriallisessa kulttuurissaan on vaikutteita niin Rio Granden pueblo-intiaaneilta kuin Mesoamerikan varhaisilta asukkailta. Kiowien tulo Montanaan on tapahtunut ennen historiallista aikaa, viimeistään 1600-luvun aikana. Heidän naapureinaan asuivat tuolloin mustajalat, kutenait ja flatheadit. Kaikkien kulttuurista on löytynyt monia yhteisiä piirteitä. 1600-luvun lopulla kiowiin liittyi joukko athabascankielisiä Kanadasta tulleita maastamuuttajia, joista myöhemmin käytettiin kiowa-apassien nimeä.

Varhaisimmat eurooppalaisten tekemät havainnot kiowista olivat vuodelta 1682. Ne oli kirjannut ranskalainen tutkimusmatkailija Robert Cavalier la Salle. Hän käytti Mississippijoen varrella näkemistään hevosia omistavista intiaaneista nimeä Manrhroat. Tämä nimi yhdistettiin myöhemmin kiowiin.

Kiowien pyhä paikka Devils Tower.

1700-luvun alussa kiowat asettuivat crow-intiaanien luvalla Wyomingin rajoille Black Hillsin (mustat vuoret) lännenpuoleisille tasangoille. Wyomingin koillisilta alueilta löytyy kiowien pyhä paikka Bear Butte eli Devils Tower. Tämä kantoa muistuttava suuri basalttivuori oli heidän omalla kielellään Tsoia "Kalliopuu". Shoshonit asuivat kiowista länteen ja comanchet hallitsivat etelänpuoleisia alueita. Kiowat kävivät kauppaa lähettyvillä asuvien mandanien, hidatsain ja arikarain kanssa.

Hevosten mukana tullut uusi elämäntapa sai kiowat siirtymään tiipii-asutukseen ja soturiseuroihin. Ratsujen etuja hyödyntäen kiowat alkoivat tehdä ryöstöretkiä New Mexicoon, jonne levinnyt Uuden-Espanjan siirtokunta tunsi heidät nimellä caigua. Kiowat solmivat ennen 1700-luvun puoliväliä lyhyitä sotaliittoja comanchien, utein ja navajojen kanssa.

Saman vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla itäisen muuttoliikkeen tuomat siouxit ja cheyennet pakottivat kiowat siirtymään pois Black Hillsistä. Joitakin vuosia Nebraskan biisonialueita samoiltuaan kiowat joutuivat väistymään siouxien hyökkäysten alta Kansasiin ja Texasiin. Siellä hallitsevat comanchet yrittivät pakkokeinoin työntää tunkeilijat pois, mutta aselepo kansojen välillä solmittiin 1700-luvun lopulla.

Tasankojen kauppiaat ja soturit

Kiowa-soturit taisteluharjoituksissa.

Kiowat saivat espanjalaisilta kauppiailta lisää ratsuja, kiväärejä ja orjia. Niin hevoset kuin orjatkin kaupattiin useimmiten eteenpäin monille muille etelän heimolle. 1700-luvun loppupuolella kiowat solmivat kauppasuhteet St. Louisin ranskalaisiin ja lisäsivät myyntituotteidensa valikoimia. Yhdysvaltain ensimmäinen kosketus kiowiin tapahtui satunnaisia kauppiaita lukuun ottamatta Lewisin ja Clarkin tutkimusretken yhteydessä vuonna 1805. Retkikunta ilmoitti nähneensä noin 700 kiowaa leiriytyneinä North Platte -joen varrelle Nebraskaan ja käyvän kauppaa alueen muiden heimojen kanssa. 1800-luvulle siirryttäessä kiowien lukuisat ryöstöretket ylettyivät yhä etelämpään, jopa Meksikoon asti. He kävivät sotaa varsinkin Texasin alueen valkoista väestöä vastaan, ja yhdessä comanchien kanssa kiowista tuli eteläisten tasankojen sotaisin ja pelätyin intiaanikansa.

Intiaanihyökkäysten jälkiä Uudessa-Meksikossa. (Nykyään historiallinen muistomerkki).

Kolme vuosikymmentä jatkuneiden rauhattomuuksien jälkeen kiowat tekivät vuonna 1837 Yhdysvaltain kanssa ensimmäisen rauhansopimuksensa, ja 1840-luvulla he solmivat pysyvän liiton comanchien, cheyennien ja arapahojen kanssa. Yhdysvaltalaiset olivat halukkaita tekemään uusia rauhansopimuksia intiaanien kanssa mutta epäonnistuivat pyrkimyksissään. Suurena syynä tähän voidaan pitää Texasin tasavaltaa edustaneiden sotilaiden suorittamaa joukkomurhaa, jonka kohteiksi joutui useita rauhanneuvotteluihin saapuneita comanchepäälliköitä. Tämä lisäsi entisestään kiowien ja comanchien epäluuloa ja vihaa kaikkia valkoisia kohtaan. Myös pohjoiseen Meksikoon tehdyt ryöstöretket lisääntyivät. Coloradon utet ja New Mexicon navajot joutuivat alttiiksi kiowien toistuville ryöstöretkille samoin kuin kaukana etelässä sijaitsevat Jukatanin niemimaan trooppiset alueet, josta kiowat toivat ryöstösaaliinaan papukaijoja ja apinoita. Vuosien 1830 ja 1848 välisenä ajanjaksona kiowien ja comanchien on espanjalaisten raportin mukaan kerrottu surmanneen yli 2 600 meksikolaista.

Kiowien sodat Yhdysvaltain joukkoja ja meksikolaisia vastaan jatkuivat pitkälle 1860-luvulle. Vuonna 1864 allekirjoitettua Little Arkansasin sopimusta eivät noudattaneet sen enempää intiaanit kuin amerikkalaisetkaan. Asuinalueittensa rajoja rikkovat kiowat ja comanchet kieltäytyivät lopettamasta sopimuksessa kiellettyä ihmiskauppaa. Kun liittovaltion asiamiehet vaativat intiaaneja vapauttamaan vankinaan olevat valkoiset naiset he suostuivat tekemään sen vain suuria lunnaita vastaan. Tämä muodostui kannattavaksi liiketoiminnaksi niin kiowille kuin comancheillekin, ja siitä tuli hetkeksi aikaa julkinen käytäntö.

Suuri rauhanneuvottelu

Kicking Bird (Potkiva Lintu), kiowa-päällikko, noin vuonna 1870.

Vuonna 1867 Yhdysvaltain kongressi asetti erityisen komission (Indian Peace Comission) tutkimaan intiaanisotien taustalta löytyviä syitä. Kun sekä siviileistä että sotilaista koostunut komissio julkitoi raporttinsa tulokset vuotta myöhemmin käytettiin sen suosituksia uuden rauhanpolitiikan perustana. Raportti, joka oli pääosin laadittu lännen monien intiaanituntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella, kritisoi huonosti hoidettua intiaanipolitiikkaa ja piti Yhdysvaltain epäoikeudenmukaista kohtelua intiaanisotien suurimpana syynä.

Rauhankomission aloitteesta vireille pantu suuri rauhankokous pidettiin Fort Laramiessa 1868. Kiowat suostuivat comanchien tavoin siirtymään heille osoitettuun reservaattiin. Elämä siellä ei taannut pysyvää rauhaa, sillä jo seuraavan vuosikymmenen alussa erimielisyydet leimahtivat uudelleen. Reservaattielämään kyllästyneet kiowat pitivät suuren aurinkotanssin kesällä 1870 kutsuen comanchet ja cheyennet vieraikseen. Nuoret kiowa-soturit olivat valmiit palaamaan vanhan kulttuurinsa pariin tasangoille, ja ajatus herätti laajaa kannatusta vieraiden parissa.

Red Riverin sota

Palo Duron kanjonit.

Reservaateistaan biisonien perään lähteneiden intiaanien usko vanhan elämäntavan säilyttämiseksi ei toteutunut. Valkoiset metsästäjät olivat tyhjentäneet riistan tasangoilla. Vuoden 1874 aikana kiowien, comanchien, arapahojen ja cheyennien aiheuttamat levottomuudet laajenivat Texasin pohjoisosista Coloradoon ja Kansasiin. Eversti Nelson A. Milesin johtamat Yhdysvaltain sotavoimat päättivät lopullisesti tukahduttaa eteläisten tasankointiaanien kapinoinnin. Parikymmentä erillistä taistelua sisältänyt tapahtumasarja tunnetaan Red Riverin sotana. Syyskuun lopulla armeijan käyttämät tonkawa-tiedustelijat löysivät intiaanien suuren talvileirin Palo Duron kanjonista Texasista. Vaikka hyökkäys tuli yllätyksenä, ehtivät naiset ja lapset turvaan soturien suojatessa heitä. Sakean savun turvin leirinsä puolustajat pakenivat ilman hevosiaan ja omaisuuttaan. Sotilaat sytyttivät tuleen yli 200 tiipiitä tuhoten samalla valtavat määrät huopia, nahkoja ja intiaanien ruokatarvikkeita kuten kuivattua lihaa, jauhoja ja sokeria.

Jalkaisin pakenevat intiaanit hajaantuivat tasangoilla eri suuntiin ilman ruokaa, vaatteita tai suojaa. Tuhannet armeijan sinitakit ajoivat heitä takaa ja ottivat talteen ensin haavoittuneet, sen jälkeen vanhukset, naiset ja lapset. Pakoon selvinneet hajaantuivat. Vuonna 1875 intiaanit luopuivat lopullisesti vastarinnasta, ja siirtyivät heille osoitettuihin reservaatteihin. Presidentti Ulysses S. Grantin rauhanpolitiikan mukana lisääntynyt sotilaallinen voima levittäytyi tasangoille. Tämän puhdistuksen yhteydessä sotilaat tappoivat paljon kiowien hevosia ja lähettivät kaikkiaan 26 päällikköä vankeuteen Floridaan.

Sodissa Yhdysvaltoja vastaan kiowien erääksi vahvuudeksi on mainittu monet intiaanijohtajat ja sotapäälliköt kuten älykkäänä valtiomiehenä tunnettu Kicking Bird. Mainita voidaan myös Dohasan, Lone Wolf, Satanta ja Maman-ti.

1880-luvun lopulla kiowat omaksuivat Nevadan alueilta kulkeutuneen aavetanssin, jota teki tunnetuksi pohjoisten paiutein tietäjä Wovoka. Kun tanssiin kuuluvat ihmeteot paljastuivat huijaukseksi luopuivat kiowat siitä, mutta kehittivät myöhemmin comanchien kanssa aavetanssin aineksista uskonnollisen peyotismin, joka levisi laajoille alueille alkuperäisen intiaaniväestön keskuudessa.

Nykyaika

Kiowakirjailija N. Scott Momaday vastaanottamassa Humanististen tieteiden palkintoa Yhdysvaltain presidentiltä George W. Bushilta vuonna 2007.

1900-luvun alussa kiowat alkoivat integroitua yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. He halusivat jälkeläistensä oppivan uuden kielen, uusia ammatteja ja kohtaavan valoisan tulevaisuuden. Uuden ajan kiowista on tullut pieni mutta tärkeä osa modernia Amerikkaa. 1920-luvulla kiowa-viisikko Asah, Auchias, Hokeah, Mopope ja Tsakote toivat intiaanien omaa taidetta voimakkaasti esille ja nousivat kansainvälisesti tunnetuiksi kuvataiteilijoiksi. Kiowa-historioitsija ja professori N. Scott Momaday voitti vuonna 1968 Pulitzer-palkinnon teoksellaan "House Made of Dawn". 1980-luvun alussa neljä nimekästä kiowa-taiteilijaa maalasi kymmenen omaan historiaansa liittyvää näyttävää seinäpiirrosta kiowien kansalliseen kulttuurimuseoon Carnegiessa, Oklahomassa.

Oklahomassa asuu nykyään yli 12 000 kiowaa. Heidän päämajansa sijaitsee Carnegiessa, ja päämiehenä toimii Ronald D. Twohacket. Nuoren sukupolven kiowia opiskelee runsain määrin yliopistoissa. Unescon mukaan kiowan kielen taitajia oli 1900-luvun lopulla 400 ja SIL:n mukaan yli tuhat. 2000-luvulla kiowat ovat entisestään elvyttäneet omaa kulttuuriaan. Vanhoihin perinteisiin nojaava kurpitsatanssi on osa modernien kiowien pow-wow-juhlaa.

Kulttuuri

Kiowien kalenteri

Tämä kiowien kronikan kuva kertoo todennäköisesti heidän vuonna 1874 Red Riverillä Yhdysvaltojen armeijaa vastaan käymästään taistelusta.

Kiowat merkitsivät tärkeimmät kuukausien tapahtumat kahdesti vuodessa biisoninnahkaan, joka toimi eräänlaisena kuvakronikkana. Tästä kalenterista huolehti heimoneuvosto, jonka päätöksellä maalattiin yksinkertainen kuva edellisten kuukausien merkittävimmästä tapahtumasta. Kalenterista on löydetty kuvia ja mainintoja muun muassa kesällä 1833 tapahtuneesta osagien suorittamasta kiowiin kohdistuneesta joukkomurhasta. Myös seuraavana talvena tapahtunut lukuisten meteoriittien putoaminen tasangoille on merkitty muistiin. Vuonna 1849 eteläisille tasangoille tullutta koleraa kuvattiin kalenterissa kiowien historian kauheimmaksi koettelemukseksi.

Myös monet muut intiaanit ovat tunteneet tavan taltioida tapahtumia muistiin. Walam olum, delawarein "Punainen tosiasia", on tunnetuin Pohjois-Amerikan intiaanien pitämistä kuvakalentereista. Myös itäisillä siouxeilla eli dakotoilla on kalenterin käyttö ollut tunnettu vuodesta 1800 eteenpäin.

Uskonto

Kiowien tärkein seremonia oli aurinkotanssi k'ado, joka kokosi kansan yhteen kerran vuodessa. Kesäkuun puolivälissä pidetty tilaisuus kesti noin 10 päivää. Tällöin koko heimo leiriytyi ympyrän muotoon, ja jokainen ryhmä otti oman paikkansa seremoniassa. Kiowien tärkein uskonnollinen esine oli kivipäinen sulin koristeltu keppi Tai-me, joka kuvasi vanhaa yliluonnollista kulttuurisankaria "Aurinkopoikaa". Sen voidaan nähdä vahvoja voimia omaavana pyhänä nukkena, joka aurinkotanssin alkaessa kiinnitettiin lääkemajan keskisalkoon. Itse tanssi noudatteli paastoineen ja valvomisineen monien muiden tasankoheimojen toimitusta. Edellisistä poiketen kiowien aurinkotanssista puuttuivat kaikki itsensä silpomisen piirteet. Jopa satunnainen verenvuodatus katsottiin pahaksi enteeksi, ja sellaisen sattuessa koko tanssi lopetettiin siihen. Viimeisen aurinkotanssinsa kiowat pitivät 1887. Kun he 1890 yrittivät järjestää seuraavaa tanssiaan puuttui Yhdysvaltain armeija asiaan ja lopetti tapahtuman. Intiaanien uskonnolliset seremoniat oli hallituksen voimin julistettu rikolliseksi toiminnaksi, joiden harjoittaminen johti vankeuteen.

Kiowat olivat monijumalaisia ja uskoivat animismiin. Heidän alkuperäisessä kulttuurissaan ei ollut suurta henkeä kuten siouxeilla eivätkä he tunteneet taivasta tai helvettiä. Kiowat palvoivat luonnonvoimia ja rukoilivat niiden suosiollisuutta eri tilanteiden mukaan. Heillä oli myös alkukantainen uskomus sielunvaellukseen. Pöllöt ja muut yölinnut kuljettivat vainajien sielut mukanaan. Mytologiset olennot kuten kääpiöt, hirviöt, noidat ja vesien hyvät ja pahat henget herättivät pelkoa ja kunnioitusta.

Luokkajako

Kiowat jakaantuivat eri sosiaalisiin luokkiin rikkaista köyhiin, sankareista pelkureihin. Ylin luokka Onde (aristokraatit) muodostui tärkeistä päälliköistä, suurista sotureista ja mahtavista henkimiehistä. Toinen luokka odegupa käsitti pienempiä päälliköitä, parantajia ja vain rajatun omaisuuden omistajia. Kolmas luokka kaan oli suurin ja siihen kuuluivat köyhät ihmiset.Alimpana oli dapomien joukko: elämässään epäonnistuneet ihmiset, sopeutumattomat ja jopa hullut tai hullua teeskentelevät ihmiset. Kiowien sijoitukset eri luokissa vaihtelivat vuosittain. Soturi saattoi tehdä suuren urotyön ja nousta sen myötä arvostuksessa korkealle. Toinen taas saattoi epäonnistua sodassa ja pudota alemmalle sosiaaliselle tasolle. Samoin oli henkimiesten laita. Epäonnistuneet parannusyritykset pudottivat parantajan tasoa luokituksessa. Kiowien soturiseuroista koitsenko oli nimekkäin. Se koostui kymmenestä rohkeimmasta soturista, jotka oli koottu eri seurojen valioista.

Naiset ja avioelämä

Rauhan aikana, kun kiowasoturit vartioivat kyliään, naiset ahersivat monissa eri askareissa. He huolehtivat peltotöistä, ompelivat vaatteet ja valmistivat ruoat. Lisäksi heille kuului orjien johtaminen, koirien hoito, ja tiipiiden kokominen sekä purkaminen. Naiset poimivat hedelmät, juuret, marjat ja pähkinät. Lisäksi naiset olivat joka hetki valmiina nopeaan leirinmuuttoon. Hälytyksen tullessa tiipiit ja muu omaisuus pakattiin puolessa tunnissa. Näin saatettiin pelastaa koko leirikunnan henki. Hevosten ja koirien vetämät reet kuljettivat vanhukset, lapset ja pakatun irtaimiston. Usein vihollinen löysi vain tyhjän leiripaikan, jonka kaikki asukkaat oli siirretty turvaan.

Hyväksyttävä avioliittoikä oli tytöillä 14 ja pojilla 16 vuotta. Seka-avioliittoja yli heimorajojen esiintyi. Moniavioisuus oli sallittu, mutta aviovaimojen määrä ylitti harvoin kahta. Maineikkaan kiowapäällikön Dohosanin esivanhemmissa virtasi crow-intiaanien verta. Toisen suuren johtajan, Satankin, äiti oli sarcee-heimosta lähtöisin. Avioliitto järjestettiin yleisesti lahjoittamalla hevosia tytön vanhemmille. Lahjoituksen takana oli tuleva aviomies tai hänen koko sukunsa. Avioerot olivat käytännössä helppoja, mutta niihin päädyttiin harvoin. Aviorikoksesta kiinni joutunut mies saattoi maksaa teostaan luopumalla osasta omaisuuttaan. Vastaavaan tekoon syyllistynyt nainen joutui varhaisemmassa kulttuurissa maksamaan hairahduksensa nenän, joskus jopa hengen menetyksellä. Tavasta luovuttiin myöhemmin, mutta eronneen naisen asema ei ollut kadehdittava.

Ulkonäkö

”	Kiowat olivat pelottomia ja sodanhaluisia ihmisiä. He pukivat ja varustivat itsensä tyylillä, joka näyttävyydessään ja hienostuneisuudessaan voitti kaikki muut lännen heimot. Soturit olivat kookkaita, atleettisia ja hyvännäköisiä.	”
– Taidemaalari George Catlinin toteamus kiowista.

Kiowat eivät kantaneet pitkiä sulkapäähineitä, mutta käyttivät joskus turbaania muistuttavia saukonnahasta tehtyjä lakkeja. Meksikolaiset hopeakolikot olivat suosittuja kaulakoruina. 1800-luvulla kiowien vaatetukseen tuli eurooppalaisilta saatuja vaikutuksia. Ripsutetut nahkavaatteet ja tyylikkäät kuvioinnit yleistyivät. Miehet ja naiset pitivät yleisesti jakausta keskellä päätä. Vanhan kulttuurin mukaisesti osa sotureista lyhensi hiuksensa oikean korvan takaa esitelläkseen korvariipuksiaan. Vasemmalle puolelle jätettiin pitkä palmikko, joka eteläisten tasankojen muodin mukaan kiedottiin saukonnahkaan. Ihonväriltään tummat ja rakenteeltaan rotevat kiowat muodostivat vastakohdan hoikemmille ja vaaleammille pohjoisten tasankojen heimoille.

Lähteet

• Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku, Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia), Gaudeamus, 201, ISBN 978-952-495-162-3
• Brown, Dee, Bury My Heart at Wounded Knee, Vintage, 1991, ISBN 978-0-099-52640-7 (englanniksi)
• DeLay, Brian, War of a Thousand Deserts: Indian Raids and the U.S.-Mexican War (The Lamar Series in Western History), Yale Univ of Press, 2009, ISBN 978-0300158373
• Fehrenbach T.R, Comanches, The History of The People, Vintage, 2007, ISBN 978-0-099-52055-9 (englanniksi)
• Hoig, Stan, tribal war of Southetn Plains, Univ of Oklahoma Press, 1993, ISBN 0-8061-2463-6 (englanniksi)
• Hoxie, Frederick E, Encyclopedia of North American Indians, Houghton Mifflin Co, 1996, ISBN 0-395-66921-9 (englanniksi)
• Hämäläinen, Pekka, Comanche Empire, Yale University Press, 2008, ISBN 978-0-300-12654-9
• La Vere, Texas Indians, Texas A & M University Press, 192, ISBN 978-1-58544-301-7 (englanniksi)
• Lowie, Robert Harry, Indians of The Plains, University of Nebraska Pr, 1982, ISBN 9780803279070 (englanniksi)
• Mooney, James Calendar History Of The Kiowa Indians, Kessinger Publishing, 2010, ISBN 1428647953 (englanniksi)
• Thernström, Stephan, Harvard Encyclopediaof American Etnic Groups, Harvard University Press, 1980, ISBN 0-674-37512-2 (englanniksi)
• Virrankoski, Pentti, Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994, ISBN 951-717-788-7
• Waldman, Carl, Encyclopedia of Native American Tribes, Checkmark Books, 2006, ISBN 978-0816062744 (englanniksi)
• Yenne, Bill, Encyclopedia North American Indian Tribes, Bison Book, 1986, ISBN 0-600-50266-X (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiowat Wikimedia Commonsissa

• Kiowa Collection: Selections from the Papers of Hugh Lenox Scott