Khaukit
Khaukit (lat. chauci) olivat Pohjanmeren rannoilla sekä Emsin ja Elben välimaastossa, friisien itäpuolella asunut germaaniheimo. Khaukien itäpuolella asuivat saksit ja koillispuolella langobardit. Khaukeista pohjoiseen asuivat angrivarit.[1] Khaukien eteläpuolella puolestaan asuivat keruskit[2]. Khaukien maa sijaitsi suunnilleen nykyisten Oldenburgin ja Hannoverin ympäristössä.[1]
Tacituksen mukaan khaukit olivat tunnetuimpia germaaniheimoja, ja heidät tunnettiin oikeudenmukaisina ja rauhaa rakastavina, mutta tarpeen tullen rohkeina sotureina. Plinius puolestaan kuvasi khaukit köyhiksi ja säälittäviksi kalastajiksi. Hänen kuvauksensa koskee kuitenkin lähinnä rannikolla asuneita khaukeja, jotka poikkesivat sisämaassa asuneista khaukeista. Khaukit olivat taitavia purjehtijoita, jotka harjoittivat myös merirosvousta. He purjehtivat ajoittain etelään, jopa Gallian rannoille saakka.[1]
Khaukit kuuluivat friisien tavoin ingaevoneihin. Tiberius alisti heidät Rooman vallan alaisiksi vuonna 5 jaa. Myöhemmin khaukit kuitenkin karkottivat roomalaiset alueiltaan. Gabinius Secundus ja sen jälkeen Corbulo onnistuivat saamaan khaukeista joitakin voittoja, mutta roomalaiset eivät enää pystyneet alistamaan khaukeja. Khaukit kuuluivat 200-luvulla saksien liittoutumaan ja hyökkäilivät Gallian rannikolle. Khaukit tunnettiin tuolloin yhtenä sotaisimmista germaaniheimoista, ja he laajensivat alueitaan Reinin rannoille saakka.[1] Khaukit sulautuivat 300–400-luvuilla sakseihin ja friiseihin.