Kaarlen yliopisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarlen yliopisto
Univerzita Karlova
lat. Universitas Carolina
Perustettu 1348
Tyyppi Julkinen
Rehtori Tomáš Zima
Sijainti Praha, Tšekki
Yhteistyö Coimbra-ryhmä
Europaeum
Sivusto www.cuni.cz

Kaarlen yliopisto (tšek. Univerzita Karlova, lat. Universitas Carolina), aiemmin Kaarlen yliopisto Prahassa (tšek. Univerzita Karlova v Praze), on Prahassa sijaitseva Tšekin suurin ja vanhin yliopisto. Tšekin vapautuminen samettivallankumouksessa 1989 vilkastutti yliopiston toimintaa.[1] Yliopiston perusti Kaarle IV vuonna 1348, ja se on myös koko Euroopan vanhimpia yliopistoja. Nykyään Kaarlen yliopistossa on 17 tiedekuntaa.

Yksityiskohta Kaarlen yliopiston varastetuista tunnuksista. Vasemmalta: teologisen tiedekunnan ja oikeustieteellisen tiedekunnan valtikat, rehtorin valtikka, lääketieteellisen tiedekunnan ja filosofisen tiedekunnan valtikat.

Sodan päättyessä vuonna 1945 natsit varastivat Kaarlen yliopiston historialliset tunnusmerkit (rehtorin ketju, yliopiston sinetti, yliopiston yksittäisten tiedekuntien valtikat, historialliset perustamisasiakirjat, kirjat ja asiakirjat jne.) Mitään näistä historiallisista esineistä ei ole tähän päivään mennessä saatu takaisin.

Joulukuussa 2023 yliopiston filosofisessa tiedekunnassa tapahtui joukkoampuminen, jossa kuoli ainakin 15 ihmistä.

Suomi ja Kaarlen yliopisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla tunnettuja Prahassa opiskelleita suomalaisia olivat piispat Maunu Tavast ja Bero Balk. Uskonpuhdistuksen jälkeen yhteys katkesi, koska protestantit eivät halunneet opiskella katolisissa yliopistoissa. Voimakas Prahan opillinen vaikutus tuli Suomeen 1600-luvulla sen vuoksi, että suomalaiset sotilaat olivat mukana kolmikymmenvuotisen sodan aikana ryöstämässä Kaarlen yliopiston kirjastoa, mm. Francis Baconin teoksia.[2] Nykyajan tunnettuja Kaarlen yliopistossa opiskelleita ovat radiokuuluttaja Jari Aula, jazzlaulaja Vanessa Philipp, säveltäjä Jarmo Sermilä, elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo ja kirjailija Alexandra Salmela.

  1. Esa Tuominen: Samettivallankumous yliopistossa (numero 8/1996) Yliopisto-lehti. Viitattu 3.3.2013.
  2. Tuomas M. S. Lehtonen ja Timo Joutsivuo (toim.): Suomen kulttuurihistoria 1. Taivas ja maa, s. 174, 208, 370-371. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1842-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä koulutukseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.