Juudas Iskariot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Giotto di Bondone: Juudaksen suudelma, 1304–1306.

Juudas Iskariot (hepr. ‏יהודה איש־קריות‎‎; "Juuda, mies Keriotista") oli kristinuskon pyhän kirjan Raamatun mukaan yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Synoptisista evankeliumeista on päätelty hänen kuolleen pääsiäisenä. Kanonisissa evankeliumeissa hänet esitetään kavaltajana, jonka teon Jeesus tiesi ennalta. Evankeliumien kirjoittajat viittaavat häneen lisämääreellä "se, joka hänet kavalsi". Sen sijaan gnostilaisten parista löytyi myös toisenlaisia näkemyksiä, joista tunnetuin on Juudaksen evankeliumi.

Juudas kanonisoitujen evankeliumien mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juudas opetuslapsena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synoptisten evankeliumien mukaan Juudas valittiin opetuslapseksi yhdessä muiden opetuslasten kanssa. Jeesus kutsui omasta halustaan Juudaksen opetuslapseksi.[1] Opetuslapset kutsuttiin olemaan Jeesuksen seurassa, saarnaamaan ja karkottamaan saastaisia henkiä.

Johanneksen evankeliumin mukaan Juudas oli opetuslasten rahakukkaron haltija. Marian voidellessa Jeesuksen jalkoja kalliilla voiteella nardusöljyllä Juudas esitti voiteen myynti-idean. Myymisestä saadut rahat olisi jaettu köyhille. Tätä hän esitti Johanneksen mukaan tosiasiassa siksi, että oli varas, joka otti osan yhteisistä rahoista itselleen.[2] Voiteen hinta 300 denaria vastasi silloin työmiehen vuoden palkkaa.

Gustave Doré, Juudaksen suudelma, 1866.
Nikolai Ge, Juudas Iskariot 1891.

Raamatun mukaan opetuslapset olivat ennen kavallusta yhteisellä aterialla. Jeesus sanoi osallistuville opetuslapsille, että yksi heistä kavaltaa hänet. Monet opetuslapset kyselivät häneltä: "en kai se ole minä?"[3] Jeesuksen annettua leivänpalan Juudakselle Saatana meni häneen ennen kavaltamista.[4] Juudas palasi Jeesuksen seuraan mukanaan kiinniottajia. Juudas antoi Jeesukselle suudelman merkiksi kiinniottajille, kenet heidän pitäisi vangita.

Matteuksen evankeliumin mukaan Juudas sai kavalluksesta palkkioksi kolmekymmentä hopearahaa. Kolme muuta kanonista evankeliumia ei mainitse rahapalkkiota.

Juudaksen kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kavalluksen jälkeen Juudas katui tekoaan kuultuaan, että Jeesus oli tuomittu kuolemaan. Apostolien teoissa Juudas "suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos"[5] ja Matteuksen evankeliumissa "hän paiskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi".[6] Johanneksen evankeliumissa ei Juudaan kuolemaa mainita.

Koska Juudaan kuolema kuvataan eri tavoilla eri raamatunkohdissa, saattaa niissä Thomas Mannfred Carlssonin mukaan objektiivisen, uskonnollisesti sitoutumattoman henkilön silmissä olla ristiriitaisia piirteitä.[7]

Myöhempi näkemys Juudaasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gnostilaisessa Juudaksen evankeliumissa esitetään, ettei Juudas olisikaan kavaltanut Jeesusta vaan luovutti hänet Jeesuksen pyynnöstä.[8]

Juudasta on yleensä pidetty kielteisenä hahmona kristillisessä kulttuurissa, esimerkiksi Danten Jumalaisessa näytelmässä Juudas on sijoitettu helvetin alimpaan osaan Saatanan hampaisiin jatkuvasti pureskeltavaksi.

Suomalaisessa nykykirjallisuudessa Juha-Pekka Koskinen antaa kirjassaan Viisi todistajaa Juudakselle puheenvuoron, jossa tämän toiminta ja motiivit saavat uuden näkökulman.selvennä

Sanana "Juudas" on vakiintunut yleiseen kielenkäyttöön merkitsemään petturia, hylkääjää ja kavaltajaa. Sanaan ei liity läheskään aina uskonnollista merkitystä. Näin on esimerkiksi suomen ja englannin kielissä.

  1. Mark 3:13
  2. Joh. 12:6
  3. Matt. 26:20–22
  4. Joh. 13:27
  5. Ap.t. 1:18
  6. Matt. 27:5
  7. Carlsson, Thomas Mannfred: Raamatun ristiriidat. Löytyykö Raamatusta ristiriitaisia selontekoja? Vapaa-ajattelijat.
  8. Marjanen, Antti ja Dunderberg, Ismo (toim.): Juudaksen evankeliumi. WSOY: Helsinki, 2006. ISBN 951-0-32399-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]