Jorge Videla

Jorge Videla
Virallinen muotokuva (1976).
Argentiinan presidentti
29. maaliskuuta 1976 – 29. maaliskuuta 1981
Edeltäjä	Isabel Martínez de Perón
Seuraaja	Roberto Eduardo Viola
Henkilötiedot
Syntynyt	2. elokuuta 1925 Mercedes, Argentiina
Kuollut	17. toukokuuta 2013 (87 vuotta) Marcos Paz, Argentiina
Arvonimi	kenraaliluutnantti
Puoliso	Alicia Raquel Hartridge
Lapset	Maria Cristina Jorge Horacio Alejandro Eugenio María Isabel Pedro Ignacio Fernando Gabriel Rafael Patricio
Tiedot
Uskonto	roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jorge Videla vuonna 1976.

Jorge Rafael Videla Redondo (2. elokuuta 1925 Mercedes, Buenos Aires – 17. toukokuuta 2013) oli argentiinalainen prikaatikenraali ja Argentiinan tosiasiallinen johtaja vuosina 1976–1981. Hän nousi valtaan Isabel Martínez de Perónin syrjäyttäneen kaappauksen myötä. Myöhemmin hänet tuomittiin vankeuteen valtakautensa aikana tehdyistä rikoksista.

Valtakausi

Isabel Perón oli miehensä Juan Perónin varapresidentti ja tuli valtaan hänen kuoltuaan vuonna 1975. Heikkotahtoinen Perón nimitti Jorge Videlan armeijan komentajaksi samana vuonna. Videla johti kaappausta, joka poisti Perónin vallasta ja muodosti sotilasjuntan, johon hän kuului itse maavoimien edustajana, amiraali Emilio Massera laivaston edustajana ja prikaatikenraali Orlando Ramón Agosti ilmavoimien edustajana. Kaksi päivää kaappauksen jälkeen Videla otti maan presidentin aseman.

Juntta nousi valtaan kesken epäjärjestyksen kauden. Maassa mellastivat toisaalta maanalaiset marxilaiset Ejército Revolucionario del Pueblo ja Movimiento Peronista Montonero, oikeistolaiset Alianza Anticomunista Argentina (AAA) sosiaaliministeri José López Regan johtamana ja erilaiset kuolemanpartiot. Juntta piti tätä oikeutuksena valtaannousulleen ja nimitti sitä kansallisen uudelleenjärjestelyn prosessiksi (Proceso de Reorganización Nacional). Asevoimat sai rajoittamattoman oikeuden pidättää ja tuomita terroristeiksi epäiltyjä. Kongressi ja poliittiset puolueet hajotettiin ja kaikki lainsäädäntövalta keskitettiin yhdeksänmiehiselle neuvostolle ja kaikki hallituksen paikat miehitettiin luotettavilla sotilailla.

Ihmisoikeusloukkauksista tuli arkipäivää juntan valtakaudella. Arviolta 8 960–30 000 argentiinalaista tapettiin tai katosi sen valtakaudella. Argentiinassa tätä nimitetään likaiseksi sodaksi (esp. Guerra Sucia). Ihmisoikeusloukkaukset rasittivat maan kuvaa ulkomailla, ja juntta leimasi kritiikin Argentiinan vastaiseksi kampanjaksi.

Talouspolitiikka jäi pitkälti José Alfredo Martínez de Hozin käsiin, joka pyrki liberalisoimaan taloutta. Ammattiliitot ja lakot kiellettiin.

Ulkopolitiikassa juntalle tuli kiistaa Chilen kanssa asumattomasta kolmesta saaresta, Picton, Lennox ja Nueva, Amerikan eteläkärjessä Beaglen kanaalissa ja vuonna 1977 Augusto Pinochetin Chile ja Argentiina olivat lähellä avointa sotaa. Paavi Johannes Paavali II avasi kuitenkin neuvottelukierroksen, joka esti sodan.

Myöhemmin Argentiina alkoi vihjailla YK:ssa mahdollisuudesta vallata Falklandinsaaret briteiltä. Koska britit eivät reagoineet uhkauksiin, pääteltiin etteivät he saarista välittäneet. Operaatio Rosario saarten valtaamiseksi käynnistyi 2. huhtikuuta 1982 pian Etelä-Georgian kriisin jälkeen. Hävityn Falklandin sodan jälkeen sotilasdiktatuuri kaatui pian.

Valtakauden jälkeen

Videla luovutti vallan Roberto Eduardo Violalle 29. maaliskuuta 1981. Maa palasi demokratiaan vuonna 1983, jolloin Videla asetettiin syytteeseen ja tuomittiin. Hän sai elinkautisen tuomion ja menetti sotilasarvonsa. Hän vietti vankilassa kuitenkin vain viisi vuotta, kun presidentti Carlos Menem julisti vuonna 1990 armahduksen monille sotilasdiktatuurin johtajille.

Videla palasi vankilaan vuonna 1998, kun hänet tuomittiin lasten kidnappaamisesta likaisen sodan aikana, mitä armahdus ei koskenut. Hän vietti vankilassa 38 päivää ennen siirtämistään kotiarestiin terveydentilansa vuoksi.

Néstor Kirchnerin valinnan jälkeen vuonna 2003 on tehty monia yrityksiä osoittaa Videlan hallinto laittomaksi. Häntä ei enää tunnusteta maan presidentiksi ja hänen nimensä on pyyhitty luetteloista ja kuvansa julkisista rakennuksista.

6. syyskuuta 2006 oikeus julisti Menemin myöntämän armahduksen perustuslain vastaiseksi, mikä antaa mahdollisuuden uuteen oikeudenkäyntiin. Vuonna 2010 hänet asetettiin syytteeseen ihmisoikeusrikoksista ja poliittisten vankien kuolemista. Videla tuomittiin 22. joulukuuta 2010 elinkautiseen vankeusrangaistukseen yhdessä kenraali Luciano Benjamín Menéndezin ja 28 muun kanssa UP-1 (Unidad Penitenciaria uno) -laitoksessa tehdyistä kidutuksista ja murhista.

Aiheesta muualla

• Ylen Elävä arkisto: Argentiinan juntta loi järjestystä ihmisoikeuksien hinnalla

Edeltäjä: Isabel Peron

Argentiinan johtaja 1976–1981

Seuraaja: Roberto Eduardo Viola