Johannes Khrysostomos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhä Johannes Khrysostomos
Ἰωάννης ὁ Χρυσόστομος
Johannes Krysostomos, mosaiikki Hagia Sofiasta 1000-luvulta
Johannes Krysostomos, mosaiikki Hagia Sofiasta 1000-luvulta
Henkilötiedot
Muut nimet Johannes Antiokialainen, Kultasuu, Suurin kreikkalaisista isistä
Syntynytn. 347
Antiokia, Vähä-Aasia
Kuollut14. syyskuuta 407 (60 vuotta)
Comana Pontica
Kansalaisuus roomalainen
ArvonimiKirkonopettaja
Vanhemmat Secundus (isä)
Anthusa (äiti)
Osa artikkelisarjaa
Kristillinen mystiikka
Teologia • Filosofia
Käytäntöjä
Luostarilaitos, sääntökunnat ja mystiset liikkeet
Mietiskely
Askeesi
Tavoitteita
Ihmisiä
(aikakauden tai vuosisadan mukaan)

Antiikki


Aavikkoisät
Sydänkeskiaika
Myöhäiskeskiaika
Englantilaisia mystikkoja


Alankomaalaisia mystikkoja
Saksalaisia mystikkoja
Naismystikkoja
Renessanssi ja uusi aika


Moderneja mystikkoja

Pyhä Johannes Khrysostomos (Ἰωάννης ὁ Χρυσόστομος, n. 347 Antiokia, Vähä-Aasia – 14. syyskuuta 407 Comana Pontica) oli munkki, saarnaaja ja pappi, josta tuli lopulta arkkipiispa ja Konstantinopolin patriarkka. Häntä on kutsuttu suurimmaksi kreikkalaisista kirkkoisistä ja saarnojensa takia kultasuuksi (m.kreik. Χρυσόστομος). Johannes Khrysostomosta kuvataan ampiaisilla, kyyhkysellä ja kynällä, ja hän on seuraavien aiheiden suojeluspyhimys: epileptikot, puhujat, luennoitsijat, Italian Asola, Konstantinopoli ja Turkin Istanbul.[1] Khrysostomos julistettiin kirkonopettajaksi vuonna 451.[1] Hänen reliikkejään säilytetään nykyisin Istanbulin Pyhän Gregorioksen patriarkaalisessa katedraalissa.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus sekä erämaavuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes syntyi noin vuonna 347 Antiokiassa Secundus-nimiselle roomalaiselle upseeri-isälle sekä tämän Anthusa-nimiselle vaimolle. Johanneksen isä kuoli varhain, ja Anthusa jäi vain 20-vuotiaana Johanneksen ja tämän vanhemman siskon yksinhuoltajaksi.[3] Anthusa ei mennyt uusiin naimisiin, vaan onnistui järjestämään lapsilleen korkeatasoisen koulutuksen. Johanneksesta odotettiin lakimiestä, ja hän opiskeli puhetaitoa kuuluisan pakanareettori Libanioksen opissa. Libanios arvosti tätä, ja totesi: ”Jos kristityt eivät olisi varastaneet häntä meiltä”.[3] Johannes aloitti lakimiehen uran ja kävi myös innokkaasti teatterissa.lähde?

Noin 20 vuoden ikäisenä Johannes alkoi kiinnostua enemmän kristinuskosta, mihin vaikutti erityisesti Meletios Antiokialaisen kohtaaminen. Johannes otti kasteen parin vuoden katekumeenikauden jälkeen, ja Meletios vihki hänet lukijaksi vuonna 371. Johannes meni äitinsä vastustuksesta huolimatta Antiokian lähellä toimineeseen asketerioniin, raamattukoulun kaltaiseen luostariyhteisöön. Tätä asketerionia johti Diodoros Tarsolainen, jota voidaan pitää antiokialaisen raamatuntulkintakoulukunnan isänä. Tällä oli suuri vaikutus Johannekseen sekä hänen kilvoittelijatovereihinsa, Maksimos Seleukialaiseen ja Teodoros Mopsuestialaiseen.[3]

Johannes opiskeli tiiviisti Raamattua, teki käsitöitä ja harjoitti rukoussääntöä. Kun Anthusa-äiti oli kuollut, Johannes siirtyi Antiokian eteläpuolisiin erakkoyhteisöihin, mistä hän neljän vuoden jälkeen siirtyi kilvoittelemaan täysin erakkona. Johannes kirjoitti myös tänä aikana joitakin teoksia, kuten Luostarielämän vastustajia vastaan. Paasto, valvominen ja erämaan kylmät yöt kuitenkin vahingoittivat hänen terveyttään niin, että hän joutui vetäytymään erakkoelämästä ja palaamaan maailmaan toimien lukijana kirkossa.[3]

Diakonina ja pappina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 381 arkkipiispa Meletios vihki 33-vuotiaan lukija Johanneksen diakoniksi, ja hän palveli Antiokiassa viisi vuotta jumalanpalveluksissa ja köyhien ja sairaiden palvelemisessa. Johannesta ahdisti, miten 3 000 köyhän elämä riippui kirkon avusta, kun rikkaat eivät piitanneet näistä ollenkaan.[3] Johanneksen teos Pappeudesta sijoittuu tähän ajanjaksoon.

Meletioksen seuraaja Flavianos vihki Johanneksen papiksi vuonna 386. Vanha ja heikko Flavianos antoi Johanneksen tehtäväksi saarnata. Johannes saarnasi joka sunnuntai liturgiassa sekä usein lauantai-illan vigiliassa ja Suuren paaston aikaan joka päivä. Johannes sai tänä aikana lisänimen Kultasuu. Johannesta on pidetty koko kirkon kaikkien aikojen parhaana julistajana.[3] 21 homilian saarnakokoelma Patsaista sijoittuu tähän kauteen kuten suurin osa hänen Raamattua käsittelevistä teoksista.

Konstantinopolin arkkipiispana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Konstantinopolin arkkipiispa Nektarios kuoli vuonna 379, hänen seuraajastaan syntyi Konstantinopolissa valtataistelu. Tästä syystä keisari Arcadius päätti neuvonantajansa, eunukki Eutropioksen ohjeesta kutsua Konstantinopolin arkkipiispaksi Johanneksen, eikä ennakkosuosikkia, Aleksandrian vallanhimoista arkkipiispaa Teofilosta. Keisarin sotilaat toivat Johanneksen Konstantinopoliin, jossa arkkipiispa Teofilos vihki hänet useiden muiden piispojen kanssa Konstantinopolin arkkipiispaksi 26. helmikuuta 398.

Vastavihitty piispa kohtasi useita haasteita. Nektarioksen aikana Konstantinopolin kirkossa esiintyi välinpitämättömyyttä, ja yläluokan yltäkylläistä elämää pidettiin tavoiteltavana. Johannes puhui myös Konstantinopolin areiolaisia vastaan. Myös papiston seassa oli rappiota.[3] Ensi töikseen Johannes lopetti yläluokalle tarkoitettujen piispallisten kutsujen järjestämisen eikä suostunut osallistumaan vastaaviin tilaisuuksiin. Johannes möi edeltäjilleen kerääntyneet juhlapuvut ja taide-esineet ja rakennutti säästyneillä varoilla köyhille tarkoitetun sairaalan jo ensimmäisenä piispavuotenaan, vaatien saarnoissaan myös maallikkojen antavan almuja köyhille.[3] Johannes erotti kirkon sääntöjä rikkoneita papiston jäseniä ja vihki uusia, kuten esimerkiksi Cassianus Roomalaisen diakoniksi. Krysostomoksen aikana kiellettiin areiolaisten ristisaatot ja jumalanpalvelukset kaupungissa. Näistä useat olivat gootteja, ja Johannes vastuuta tuntien saarnasi heille gootin kielen tulkin välityksellä. Johannes lähetti myös lähetyssaarnaajia Tonavan alueelle goottien ja skyyttien luo, kuten myös Beirutin eteläpuolisille alueille, missä Baalin ja Atargatiksen palvojia kääntyi kristinuskoon.


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Karkotus ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johannes Krysostomos kohtaa keisarinna Eudoksian. Jean-Paul Laurensin antiklerikalistinen maalaus vuodelta 1893.

Keisari erotti hänet virasta useita kertoja. Hänet karkotettiin vuonna 404 valtakunnan itäosiin Cucusukseen (nykyinen Göksun Turkissa) ja määrättiin vuonna 407 siirtymään Pitsundaan Mustanmeren rannalle, jonne matkalla hän kuoli.[4]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanneksen kirjallinen tuotanto oli erittäin laaja. Häneltä on säilynyt opetuspuheita useista Raamatun kirjoista, oraatioita, kirjeitä, teos pappeudesta, katekeesejä sekä useita muita teoksia. Patrologia Graecan niteisiin 47–64 on koottu Johanneksen säilyneet teokset.

Hän laati 17 tutkielmaa, yli 700 saarnaa, Matteuksen ja Paavalin kommentaareja sekä 241 kirjettä.[5]

Muisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänet tunnetaan muun muassa hänen nimeään kantavasta ortodoksisen kirkon liturgiasta, jälkeen jääneistä useista saarnoistaan ja kirjeistään.

Muun muassa W. A. Mozart on nimetty Johannes Khrysostomoksen mukaan (koko nimi Joannes Chrysostomos Wolfgangus Theophilus Mozart).

Pyhää Khrysostomosta lainataan pyhän Tuomas Akvinolaisen laatimassa Raamatun kommentaarissa Catena Aurea.[6]

Pyhimystä on muistettu roomalaiskatolisessa messussa seuraavanlaisella latinankielisellä kollehtarukouksella:[7]

»Orémus. Ecclésiam tuam, quǽsumus, Dómine, grátia coeléstis amplíficet: quam beáti Ioánnis Chrysóstomi Confessóris tui atque Pontíficis illustráre voluísti gloriósis méritis et doctrínis. Per Dominum nostrum Iesum Christum, Filium tuum: qui tecum vivit et regnat in unitate Spiritus Sancti Deus, per omnia saecula saeculorum. R. Amen.»

Pyhä Khrysostomos tunnetaan latinankielisestä rukouksesta ”Oratio Sancti Ioannis Chrysostomi” ja hänet mainitaan Kaikkien pyhien litaniassa.[8][9]

Khrysostomoksen muistopäivää vietetään 13. syyskuuta, 14. syyskuuta, 13. marraskuuta, 27. tammikuuta ja 30. tammikuuta.[1]

Pyhäköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhällä Johannes Khrysostomoksella on seuraavia pyhäkköjä maailmalla:

  • Church of St. John Chrysostom, Andros, Bahamas[10]
  • Church of St. John Chrysostom, New Boston, Indiana, USA[11]
  • Church of St. John Chrysostom, Houston, Texas, USA[12]
  • Church of St. John Chrysostom, Atlanta, Georgia, USA[13]
  • Church of St. John Chrysostom, West Roxbury, Massachusetts, USA[14]
  • Church of St. John Chrysostom, Newmarket, Ontario, Kanada[15]

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Johannes Krysostomos: Kuusi kirjaa pappeudesta. Suomentanut sisar Kristoduli (Helena Lampi). Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1981. ISBN 951-9071-52-0
  • Johannes Krysostomos: Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista I. Suomentanut Serafim Seppälä. Jyväskylä: Valamon luostari, 2001. ISBN 951-9468-88-9
  • Johannes Krysostomos: Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista II. Suomentanut Serafim Seppälä. Jyväskylä: Valamon luostari, 2003. ISBN 951-9468-97-8
  • Johannes Krysostomos: Puhe siitä, kun Eutropios kirkon ulkopuolelle mentyään vangittiin sekä puutarhasta ja kirjoituksista, ja asioista “kuningatar seisoo oikealla puolellasi". (Teoksessa Erga 2005: Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja, Orthodox theology year book in the University of Joensuu, toimittaja, editor: Pekka Metso) Suomentanut Johannes Seppälä. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2005. ISBN 952-458-756-4

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Saint John Chrysostom CatholicSaints.Info. 16.8.2010. Viitattu 7.7.2019. (englanti)
  2. ↑ Vatican returns relics of saints to Istanbul NBC News. Viitattu 9.4.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h ”Johdanto – Pyhän Johannes Krysostomoksen elämä”, Johannes Krysostomos – Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista I, s. 7–34. Suomentanut Serafim Seppälä. Heinävesi: Valamon luostari, 2001. ISBN 951-9468-88-9
  4. ↑ St. John Chrysostom Catholic Encyclopedia. 1910. Viitattu 13.2.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Library : Saint John Chrysostom catholicculture.org. Viitattu 9.4.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Catena Aurea: Commentary on The Four Gospels Collected out of the Works of The Fathers: Volumes 1 to 4 Sensus Fidelium. 24.10.2018. Viitattu 9.4.2021. (englanti)
  7. ↑ Sancta Missa divinumofficium.com. Viitattu 7.7.2019.
  8. ↑ Oratio Sancti Ioannis Chrysostomi preces-latinae.org. Viitattu 9.4.2021.
  9. ↑ Litaniae Sanctorum preces-latinae.org. Viitattu 9.4.2021. (latinaksi)
  10. ↑ Church of St. John Chrysostom GCatholic. Viitattu 9.4.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Church of St. John Chrysostom GCatholic. Viitattu 9.4.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Church of St. John Chrysostom GCatholic. Viitattu 9.4.2021. (englanniksi)
  13. ↑ Church of St. John Chrysostom GCatholic. Viitattu 9.4.2021. (englanniksi)
  14. ↑ Church of St. John Chrysostom GCatholic. Viitattu 9.4.2021. (englanniksi)
  15. ↑ Church of St. John Chrysostom GCatholic. Viitattu 9.4.2021. (englanniksi)
Merkittävimmät apostoliset isät ja kirkkoisät

Klemens I · Ignatios · Polykarpos · Papias · Hermas · Justinos Marttyyri · Irenaeus · Klemens Aleksandrialainen · Tertullianus · Origenes · Cyprianus · Eusebios Kesarealainen · Athanasios Suuri · Efraim Syyrialainen · Basileios Suuri · Gregorios Nazianzilainen · Gregorios Nyssalainen · Kyrillos Jerusalemilainen · Epifanios · Johannes Khrysostomos · Kyrillos Aleksandrialainen · Ambrosius · Hieronymus · Augustinus · Leo Suuri · Pseudo-Dionysios Areopagita · Gregorius Suuri · Maksimos Tunnustaja · Johannes Damaskolainen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johannes_Khrysostomos&oldid=22319171”