Johanna Mielipuoli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johanna I Kastilialainen
Kastilian ja Aragonian kuningatar
Johanna Kastilialainen, Juan de Flandesin maalaama muotokuva 1490-luvun lopulta.
Kastilian kuningatar
Valtakausi 26. marraskuuta 1504 – 12. huhtikuuta 1555
Edeltäjä Isabella Katolilainen
Ferdinand Katolilainen
Seuraaja Kaarle V
Aragonian kuningatar
Valtakausi 23. tammikuuta 1516 – 12. huhtikuuta 1555
Edeltäjä Ferdinand II
Seuraaja Kaarle I
Syntynyt Juana de Castilla
6. marraskuuta 1479
Toledo, Kastilian kruunu
Kuollut 12. huhtikuuta 1555 (75 vuotta)
Tordesillas, Kastilian kruunu
Hautapaikka Capilla Real, Granada
Puoliso Filip Komea
Lapset Eleonoora
Kaarle V
Elisabet
Ferdinand I
Maria
Katariina
Suku Trastámara
Isä Ferdinand Katolilainen
Äiti Isabella Katolilainen
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Johanna I Kastilialainen, Johanna Mielipuoli (esp. Juana I de Castilla, Juana la Loca); (6. marraskuuta 1479 Toledo – 12. huhtikuuta 1555 Tordesillas, Valladolidin maakunta, Kastilian kuningaskunta) oli Kastilian kuningatar vuosina 1504–1555 ja Aragonian kuningatar vuosina 1561–1555. Hänen lisänimensä johtuu väitetyistä mielenterveysongelmista.[1]

Ferdinand ja Isabella Katolilainen ja tytär, infanta Johanna (Juana)

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna (Juana) oli Espanjan kuningasparin, Ferdinand ja Isabella Katolilaisen toiseksi vanhin tytär. Hänellä oli seitsemän sisarusta. Hänen vanhimmasta sisarestaan Isabella Aragonialaisesta (1470–1498) tuli Portugalin kuningatar Emanuel I:n puolisona, nuorempi sisar Maria Aragonialainen (1482–1517) oli myös Portugalin kuningatar naituaan sisarensa lesken Manuel I:n ja nuorin sisar Katariina Aragonialainen (1485–1536) oli Englannin kuningatar Henrik VIII:n ensimmäisenä puolisona. Ainoa aikuiseksi elänyt veli, Asturian ruhtinas Juan (1478–1497) kuoli ennen vanhempiaan eikä hänestä koskaan tullut kuningasta.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna oli koulutettu ja muodollisesti valmennettu merkittävää avioliittoa varten, joka kuninkaallisena perheliittona laajentaisi valtakunnan valtaa ja turvallisuutta sekä sen vaikutusvaltaa ja rauhanomaisia ​​suhteita muihin hallitseviin maihin. Hänen ei odotettu olevan Kastilian eikä Aragonian valtaistuimen perillinen, vaikka hän myöhemmin peri kahden sisaruksensa ja heidän jälkeläistensä kuoleman vuoksi molemmat valtaistuimet.[2]

Johannan akateeminen koulutus koostui kirkollisesta ja siviilioikeudesta, sukututkimuksesta ja heraldiikasta, kieliopista, historiasta, kielistä, matematiikasta, filosofiasta, lukemisesta, oikeinkirjoituksesta ja kirjoittamisesta. Hänen lukemaansa klassista kirjallisuutta olivat kristityt runoilijat Juvencus ja Prudentius, kirkkoisät Ambrosius, Augustinus, Gregorius ja Hieronymus sekä roomalainen valtiomies Seneca.[2]

Kastilian hovissa Johannan pääopettajia olivat dominikaanipappi Andrés de Miranda ja Beatriz Galindo la Latina (n. 1465-1535), joka oli kuningattaren seuranainen ja latinanopettaja. Beatriz Galindo opetti myös kaikkia Johannan sisaria. Hänen äitinsä kuningatar Isabella yritti muokata Johannan omaan uskonnolliseen muottiinsa. Johannan kuninkaalliseen koulutukseen sisältyi hovietiketti, tanssi, piirtäminen, ratsastustaidot, musiikki sekä kirjonta, erilaiset koristepistot ja ompelu.[2] [3] Hän opiskeli iberoromaanisia kieliä kastiliaa, leonia, galicia-portugalia ja katalaania sekä puhui sujuvasti ranskaa ja latinaa. Hän oppi harrastamaan ulkoilmalajeja, kuten haukkametsästystä ja jousimetsästystä "amatsooni tyyliin". Hän oli taitava tanssissa ja musiikissa, koska oli soittanut klavikordia, kitaraa ja monokordia (klavikordin esimuotoa).[3]

Jo vuonna 1495 Johanna osoitti 17-vuotiaana merkkejä skeptisyydestä uskontoa kohtaan ja vähäisestä kiinnostuksesta rukoilemiseen ja messussa käymiseen. Tämä seikka huolestutti hänen äitiään, joka määräsi sen pidettäväksi salassa.[4][5]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filip Komea ja Johanna Mielipuoli Brysselin linnan puutarhassa, Affigemin mestari, 1505–1506 ja 1495–1506.

Johanna kihlattiin 16-vuotiaana vuonna 1496 Filip Komealle, tulevan keisari Maksimilian I:n ja Burgundin herttuatar Marian pojalle. Hän solmi avioliiton välittäjän avulla Palacio de los Viverossa Valladolidissa. Matkalle kohti Flanderia Johanna lähti 22. elokuuta 1496 Laredon satamasta Biskajanlahdella yhdellä monista genovalaiseista karakeista, joissa oli yhteensä 3 500 miehen miehistö, joka liittyi vielä 60 kastilialaista villaa kuljettavan kauppalaivan saattueeseen.[6]

Johanna Kastilian prinsessa ja Filip Burgundin herttua vihittiin virallisesti 20. lokakuuta 1496 Lierissä lähellä Brysseliä. Filipin sisar Margareeta ja Johannan veli infante, kruununprinssi Juan (1478–1497) naitettiin myös toisilleen vuonna 1497. Helmikuussa 1500 hän synnytti Gentissä tulevan keisari Kaarle V:n. Hän synnytti kaikkiaan kuusi lasta, ja kaikista tuli eurooppalaisia hallitsijoita, joko keisareina tai kuningatarpuolisoina.[7]

He asuivat Flanderissa. Esikoinen Eleonoora syntyi Leuvenissa, keskimmäinen lapsi Isabella syntyi Brysselissä, kuten myös nuorempi tytär Maria. Avioliitto oli aluksi onnellinen, mutta Filipin jatkuvat puolisoaan alistavat valtapyrkimykset ja uskottomuus vaikuttivat Johannaan masentavasti.[1]

"Kastilian ja Aragonian Don Felipe ja Doña Juana, cortes ruhtinaalliset kuninkaallisten seuraajat" (miniatyyrikuva käsikirjoituksesta Granadan valloituksesta), tuntematon taiteilija, 1502 jälkeen. Vas. tod.näk. Ferdinand ja Isabella, polvistumassa Filip ja Johanna.

Johanna ja Filip tekivät matkan ilman lapsiaan Espanjaan vuonna 1502. Matka maitse kesti seitsemän kuukautta. Kastilian säätykokous cortes Torossa ja Aragonia cortes Zaragozassa vannoivat uskollisuudenvalansa ja tunnustivat Johannan lailliseksi perijäksi, kruununprinsessaksi ja Filipin kanssahallitsijaksi.[8][9] Muut perijät veli Juan ja tämän pieni tytär olivat kuolleet vuonna 1497, samoin Johannan vanhempi sisar Isabella Aragonialainen vuonna 1498 ja tämän alaikäinen poika Miguel La Paz vuonna 1500. Tällä matkalla Johanna osoitti raivokasta mustasukkaisuutta miehensä uskottomuuden tähden. Hän jäi vanhempiensa tahdosta Espanjaan tutustumaan tulevaan valtakuntaansa ja synnytti maaliskuussa 1503 Madridissa poikansa Ferdinandin. Paluumatka maitse takaisin puolison ja lasten luokse Flanderiin osoittautui vaikeaksi Ranskassa käytävän sodan vuoksi.[10]

Vaikka Johanna oli syvästi rakastunut Filipiin, heidän avioelämänsä teki hänestä äärimmäisen onnettoman aviomiehen uskottomuuden ja poliittisen epävarmuuden vuoksi. Filip yritti jatkuvasti anastaa puolisonsa laillisen perimysoikeuden. Tämä johti suurelta osin huhuihin Johannan mielenvikaisuudesta, mihin vaikuttivat tiedot masennuksesta tai neuroottisista teoista, joita Johanna oli tehnyt ollessaan vangittuna tai aviomiehensä pakottamana.[1] Huhut hyödyttivät Filipiä poliittisesti. Useimmat historioitsijat ovat nykyisin samaa mieltä siitä, että Johanna oli tuolloin vain kliinisesti masentunut, eikä mielipuoli, kuten yleisesti uskotaan.[11][12][8] Ennen Johannan äidin kuolemaa vuonna 1504, aviomies ja vaimo asuivat jo erillään.lähde?

Kuningatar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isabella Katolilaisen ainoan pojan, kruununperijä Juanin, ja vanhimman tyttären, Portugalin kuningattaren Isabellan ja hänen poikansa kuoltua, Johannasta tuli Espanjan kuningaskuntien perijä. Vuonna 1502 Kastilian ja Aragonian säätykokous eli cortes tunnustivat hänet ja hänen aviomiehensä kruununperijöiksi ja tuleviksi hallitsijoikseen.[9][8]

Johanna I Kastilialainen, Affligemin mestari, 1500-luvun loppu.

Johannassa alkoi näkyä merkkejä henkisestä tasapainottomuudesta, kun äiti, kuningatar Isabella kuoli marraskuussa 1504. Äitinsä kuoltua Johannasta tuli Kastilian kuningatar. Helmikuun 1505 paikkeilla, cortes säätykokous sai tiedon Johannan määrittelemättömästä "vammasta", oletettavasti isänsä Ferdinandin antamana, ja laillisti Ferdinandin oikeuden hallita Kastiliaa. Kesäkuussa 1506 isä ja aviomies Filip Komea mainitsivat "vammoja ja kärsimyksiä, joita hänen kunniansa vuoksi ei ilmaista" sopimuksessa, joka jätti Kastilian hallitsemisen Filipille. Myöhemmin samana päivänä Ferdinand peruutti tämän hänen eduilleen haitallisen ja hänen mukaansa väkisin hankitun sopimuksen.[12]

Tammikuussa 1506 Johanna purjehti Filip Komean, lastensa, hovinsa ja taloutensa kanssa 40 laivalla Flanderista Espanjaan, jossa Filipin oli määrä ottaa vastaan kuninkaan asema Johannan puolisona. Laivat kuitenkin haaksirikkoutuivat Englannin rannikolla ja pari päätyi Englannin Henrik VII:n vieraiksi Windsorin linnaan. Johanna vieraili myös sisarensa Katariina Aragonialaisen luona. He pääsivät viimein jatkamaan matkaa Espanjaan huhtikuussa 1506.[10] Johannan isä Ferdinand väitti Filipin pitävän tytärtään vankina ja vaati itselleen valtionhoitajan asemaa, mikä johti maan lähes sisällissotaan. Filip kuoli lavantautiin[12] 25. syyskuuta 1506, ja Johannan mielenterveys järkkyi.[1][13] Hän ei suostunut jättämään puolisonsa balsamoitua ruumista, vaan pysyi sen vierellä ja kohteli sitä kuin elävää. Tämä voi olla myös Ferdinandin keksimä tarina.[12]

Tammikuun 14. päivänä 1507 hän synnytti nuorimman tyttärensä Katariinan, eikä ole viitteitä siitä, että häntä olisi rajoitettu lapsen hoidossa. Hän vieraili sisarensa Katariina Aragonilaisen luona Englannissa noin lokakuussa 1507, jolloin mielenterveysongelmista ei puhuta. Ferdinand erotti hänen palvelijansa ja nimitti huoltajan, joka oli vastuussa vain hänelle: Johanna eristettiin, hänet petettiin, riistettiin, kidutettiin ja hän joutui kauhistuttaviin olosuhteisiin. Johanna ei koskaan ilmaissut kiinnostusta vierailla miehensä haudalla Santa Clarassa. [12]

Ferdinandin tie kuninkaaksi lujittui, kun hän painosti Johannan antamaan hänelle kanssahallitsijan aseman ja sulki hänet helmikuussa 1509 Tordesillasin linnaan. Ferdinandin kuoltua vuonna 1516 kanssahallitsijan asema siirtyi Johannan pojalle Kaarle V:lle, joka piti äitiään yhä vankeudessa. Virallisesti Johanna oli perinyt isänsä kuoltua myös Aragonian kruunun. Comunerosien kapinoidessa vuonna 1520 Johannalla olisi ollut mahdollisuus nousta jälleen hallitsijaksi, mutta hänen yrityksensä epäonnistui. Kapinan aikana hänen vartijansa väittivät, että häntä oli sorrettu, pidätetty väkisin ja vangittu 14 vuodeksi ikään kuin hän ei olisi ollut järkevä ihminen ja hän ilmeisesti pystyi puhumaan vaivatta, vapaasti ja harkiten.[12]

Kaarle V:n kukistettua kapinan Johanna lukittiin Tordesillasin linnan ikkunattomaan huoneeseen, jossa hän eli viimeiset 35 vuottaan. Kastilian ja Aragonian kuningatar Johanna kuoli 75-vuotiaana pitkäperjantaina 12. huhtikuuta 1555.[1]

Johanna miehensä arkun ääressä. Francisco Pradilla Ortizin maalaus vuodelta 1877.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna Kastilialainen oli viimeinen alkuperältään espanjalainen kuninkaallinen, sillä hänen jälkeensä valtaistuimelle nousseet tulivat ulkomaisista suvuista. Historioitsijat uskovat hänen kärsineen skitsofreniasta tai masennuksesta mitä hänen isänsä, aviomiehensä ja veljensä käyttivät häikäilemättä hyväkseen. Hänellä ei ollut aitoja ja lojaaleja ystäviä tai uskottuja, vaan hänen mielentilastaan yritettiin hyötyä oman edun tavoittelemiseksi.[14][11][12]

Johanna I Kastilialainen on haudattu Granadan Capilla Realiin ('Kuninkaallinen kappeli') vanhempiensa ja aviomiehensä viereen.[15][12]

Johanna I Kastilialainen poikiensa Ferdinandin ja Kaarlen kanssa, Hans Mair ennen 1520

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannalle ja Filipille syntyi kuusi lasta, jotka ajalle poikkeuksellisesti kaikki elivät aikuisiksi asti.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Joan. Catholic Queen, Iberian Union, Ferdinand II britannica.com. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Gelardi, Julia P. ; In Triumph's Wake: Royal Mothers, Tragic Daughters, and the Price They Paid for Glory. St. Martin's Griffin, 2009
  3. ↑ a b González García, Juan Luis: «Saturno y la reina "impía". El oscuro retiro de Juana I en Tordesillas». Teoksessa: Miguel Ángel Zalama Rodríguez, (toim.) Juana I en Tordesillas: su mundo, su entorno. Ayuntamiento de Tordesillas, 2010. ISBN 978-84-932810-9-0.
  4. ↑ Zalama Rodríguez, Miguel Ángel: Vida cotidiana y arte en el palacio de la reina Juana en Tordessillas. Secretariado de Publicaciones e Intercambio Editorial, Universidad de Valladolid, 2000. ISBN 84-9768-348-X. Arkistoitu 5.1.2010
  5. ↑ Boada González, Francisco Javier: «Ars Aurificis: laus Deo, sumptus hominibus». Teoksessa: Miguel Ángel Zalama Rodríguez (toim.) Juana I en Tordesillas: su mundo, su entorno. Valladolid: Ayuntamiento de Tordesillas, 2010. ISBN 978-84-932810-9-0.
  6. ↑ Armada y provisiones para llevar a Flandes a doña Juana, Teoksessa: Colección de documentos inéditos para la historia de España, vol. VIII, s. 548-550.
  7. ↑ Donna Sue Berry: The Tragic Daughters of Isabella Regina Magazine. Viitattu 24.4.2018. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Aram, Bethany: "Juana 'the Mad's' Signature: The Problem of Invoking Royal Authority, 1505–1507" Sixteenth Century Journal 1998, 29(2), 331–358. doi:10.2307/2544520 Aram, Bethany: (käänn. Susana Jákfalvi-Leiva; tieteellinen tarkastus: Santiago Cantera Montenegro) La reina Juana: gobierno, piedad y dinastía. Marcial Pons Historia, 2001. ISBN 9788495379313. https://books.google.es/books?id=0p6U1GmQBKoC&lpg=PA179&dq=&hl=es&pg=PA174#v=onepage&q&f=false
  9. ↑ a b Colmeiro, Manuel: Cortes de los antiguos reinos de León y de Castilla. Madrid: Rivadeneyra 1883.
  10. ↑ a b Zalama Rodríguez, Miguel Ángel: «Colón y Juana I». Revista de estudios colombinos. Valladolid, 2009. ISSN 1699-3926. Arkistoitu 28.6.2017.
  11. ↑ a b Nämä historioitsijat ovat julkaiseet asiasta tutkimuksia: Poeta, Salvatore: "The Hispanic and Luso-Brazilian World: From Mad Queen to Martyred Saint: The Case of Juana La Loca Revisited in History and Art on the Occasion of the 450th Anniversary of Her Death". Hispania maaliskuu 2007. 90 (1): 165–172. JSTOR 20063477. Gómez, María A. Santiago, Juan-Navarro; Zatlin, Phyllis: Juana of Castile: history and myth of the mad queen (illustrated ed.), Associated University Presse 2008, ss. 9, 12–13, 85, ISBN 9780838757048
  12. ↑ a b c d e f g h Greg Wilkinson: Juana la Loca/‘Joanna the Mad’ (1479–1555): Queen of Castile and of Aragon – and necrophiliac? – psychiatry in history. The British Journal of Psychiatry, 2020-08, 217. vsk, nro 2, s. 449–449. doi:10.1192/bjp.2020.71 ISSN 0007-1250 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  13. ↑ Philip I. Spanish Monarchy, Reconquista, Isabella I britannica.com. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Medievalists.net: The Tragic Story of Joanna the Mad Medievalists.net. 8.12.2015. Viitattu 1.1.2024. (englanti)
  15. ↑ The royal mausoleums and the crypt – Royal Chapel of Granada capillarealgranada.com. Viitattu 1.1.2024. (englanti)
Kastilia ja León Edeltäjä:
Isabella Katolilainen
Ferdinand Katolilainen (Aragonia) 		Kastilian ja Leónin kuningatar
1504–1555 (nimellisesti), Aragonian vuodesta 1516
Filip Komea (kanssahallitsija)
Ferdinand Katolilainen (kanssahallitsija) 		Seuraaja:
Kaarle V
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johanna_Mielipuoli&oldid=22718255”