Jakki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo eläimestä. Jakki on myös jakkiliittimen puhekielinen nimitys.
Jakki
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Nautaeläimet Bovidae
Alaheimo: Naudat Bovinae
Suku: Naudat Bos
Laji: grunniens
Kaksiosainen nimi

Bos grunniens
Linnaeus, 1766

Katso myös

  Jakki Wikispeciesissä
  Jakki Commonsissa

Jakki (Bos grunniens tai Bos mutus[1]) on aasialainen nautaeläin, joka elää luonnonvaraisena eteläisen Keski-Aasian ylängöillä ja vuoristoissa. Jakki elää jopa Tiibetin ylätasangolla erittäin ankarassa ympäristössä, jossa on talvisin kylmää ja niukasti ravintoa. Jakkihärkä painaa jopa 1 000 kg. Piirteiltään jakki on leveäpäinen ja pitkäsarvinen, häntä on pitkäjouhinen, ja kupeilla pitkät, alasriippuvat jouhet. Kesytetty jakki on yleinen hyötyeläin Aasian ylängöillä ja vuoristoissa. Kesytettyjä jakkeja arvioidaan olevan yli 15 miljoonaa yksilöä. Täysin villejä jakkeja arvioidaan olevan jäljellä alle tuhat yksilöä, mutta lähes villeinä pidettyjä yli 10 000.

Nimitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakin tieteellinen nimi on Bos grunniens. Muissa kuin tiibetin kielessä ”jakki” tarkoittaa sekä urosta että naarasta, kesyä ja villiä muotoa.

Jakin nimi tulee tiibetinkielisestä sanasta gyag (གཡག་, g.yag). Gyag tarkoittaa tiibetin kielessä vain urosta: naaraista käytetään Tiibetissä nimeä dri tai nak. Villi jakki Bos grunniens mutus tai Bos mutus on Tiibetin kielessä (འབྲོང་,brong).

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Märehtijöihin kuuluva alkuhärän tai biisonin sukuinen[2][3] jakki on vuoristoissa elävä kookas ja vahva nautaeläin. Jakin jalat ovat lyhyet, samoin niska. Sarvet ovat pitkät ja kaartuvat. Jakki on 3,2 m[4] pitkä, vanha sonni on jopa 4 m:n pituinen. Jakkiuroksen säkäkorkeus saattaa olla jopa 2,2 m. Villi jakkisonni painaa 820–1000 kg[5]. Lehmä painaa noin 2/3 sonnin painosta[2]. Kesytetyt jakit ovat paljon kevyempiä. Kesy jakkiuros painaa vain 350–580 kg, ja kesy jakkinaaras 225–255 kg. Sekä uroksilla että naarailla on sarvet. Koostaan ja painostaan huolimatta jakki liikkuu ketterästi vuorilla. Jakilla on hyvä näkö ja kuulo. Jakkia saalistavat sudet, lumileopardit[6] ja karhut.

Elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakkeja on tutkittu melko vähän, koska ne elävät vaikeapääsyisessä Tiibetissä. Sonnit saattavat joskus kulkea noin kymmenen yksilön laumoina. Lehmät, näiden vasikat jne. saattavat kokoontua mm myrskyllä ja muun vaaran niitä uhatessa 100-1000 jakin laumoiksi, jotka kuitenkin hajaantuvat etsimään ravintoa niukasta ympäristöstä[2]. Jakit myös suojautuvat yöpakkasilta kerääntymällä yhteen niin että kylmää vähiten sietävät vasikat ovat keskellä.

Kylmänsietokyky

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakki vaihtaa mustan-ruskean turkkinsa joka vuosi kesällä. Kesyllä jakilla on myös valkoista turkkia. Turkissa on kylmää pitävä tiheä aluskarva ja pitkä päällyskarva[6]. Sen avulla jakki sietää –40 °C[7], ehkä jopa –50 °C pakkasta[8]. Jakki ei elä lämpimässä, koska sen lisääntymiskierto häiriintyy silloin ja mahdollisesti sairaudet iskevät helpommin. Jakin elinalueella on keskimäärin vuodessa –5 °C – +5.5 °C ja lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on alle 13 °C[9]. Yli 16 asteessa jakin sydämen syke ja ruumiin lämpötila alkavat nousta. Yli 20 asteessa jakki hakeutuu veden äärelle tai varjoon, jos mahdollista[9]. Elinympäristön korkeus merenpinnasta ei ole jakille niin tärkeä kuin lämpötila. Jakki elää normaalisti alle 5 500 metrin korkeudessa, mutta sitä käytetään kuljetuksissa jopa 7 200 metrin korkeudessa[9].

Siitä huolimatta jakki kestää hellettä varjossa. Jakki ääntelee harvoin, esim. vaaran uhatessa murisee ja puhisee. Jakki sopeutuu kylmään vuoristoympäristöön mm. suurin keuhkoin ja sydämin sekä hyvän veren hapenottokyvyn avulla. Jakin veressä on enemmän ja pienempiä punasoluja kuin esim. lehmän veressä. Jakilla on paksu rasvakerros vararavinnoksi, ja joka suojaa myös hieman kylmältä. Jakilta puuttuvat hikirauhaset lähes täysin.

Elinympäristö, ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakkeja Garan laaksossa.
Jakkeja Ladakhissa.

Jakit elävät muun muassa Kiinan ja Intian aroilla sekä Tiibetin ylängön ja ympäröivien vuorien tundramaisilla vuoristoniityillä ja kylmillä aroilla. Villijakin alue on kutistunut merkittävästi parin viime vuosisadan aikana. Jakin karussa, Tiibetin ylätasangon niukassa, suurelta osin kasvittomassa elinympäristössä kasvaa siellä täällä kitukasvuista heinää, ruohokasveja ja jäkälää[10]. Jakki syö myös heinää, saraa ja matalia pensaita. Se saattaa syödä pelkkiä heinien juuriakin.

Tiibetin jakki elää 3 200–6 100 metrin[11] korkeudessa ylätasangolla, jossa ei ole juurikaan puita ja pensaita[6] mutta soita ja järviä kylläkin[2]. Jakin elinseuduilla on kovia hiekka- ja lumimyrskyjä[2]. Jakki elää mieluiten veden lähellä soisilla paikoilla tai purojen varsilla[6]. Kesällä jakit vaeltavat ylös vuoristoon vuorten pohjoisrinteiden varjoon, rotkoihin tai lumisille alueille. Niinpä jakki talvehtii laaksossa[6]. Jakki etsii vettä jäätymättömistä puroista ja lähteistä[2]. Seudulla ei sada paljon, ja pintavedet ovat niukkoja ja suolaisia. Jakki sammuttaakin usein janonsa syömällä lunta. Jakin mahan bakteerikannan aiheuttama käyminen lämmittää jakkia keskuslämmityksen tavoin[12].

Eniten Tiibetin jakkeja on tunturisarakkeen sukuista Kobresiaa kasvavilla niityillä, jotka ovat monesti ohutturpeisia soistumia. Tiibetin kylmien arojen jakkilaumat ovat pienempiä, ja vain erittäin harvoin jakkeja tavataan aavikoilla[13][14]. Tiheimmillään jakkeja lienee noin yksi jakki/3 km², mutta karuimmilla alueilla vain 30–100 km²/jakki[15][16]. Näiden väliin jäävillä keskiharvoilla-tiheillä jakki alueilla, jotka ovat 12 % Chang Tangista, on noin 1 jakki/13 km²[15]. Jakin elinympäristössä eläimen saama ravinto vaihtelee huomattavasti vuosikierron mukaan. Jakki syö 2,7–4,6 kg kasviainesta päivässä[17]. Tämä on noin prosentin jakin elopainosta, tosin kuin lehmä syö kolme prosenttia elopainostaan päivässä. Jakin lehmän verkkomahaa suurempi verkkomaha mahdollistaa huonolaatuisen ravinnon pitkän sulamisajan.

Suurin laitumen ruohon tms. saatavuus on elokuussa, alle 1000 kg/ha, mutta huhtikuussa alle 100 kg/ha[18]. Tämä aiheuttaakin joidenkin jakkien kuolemisia nälkään talvella.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urokset liikkuvat yleensä naaraiden ja poikasten kanssa ryhmissä, joiden koko on yli 10 yksilöä. Mutta vanhemmat urokset liikkuvat joskus erillään naaraista 2-5 jakin ryhminä[19]. Ne hajaantuvat kiima-aikana. Se on monesti heinä-syyskuussa ympäristöstä riippuen. Urokset myös tällöin kieriskelevät kuivassa maassa biisonien tavoin. Ne myös merkitsevät maastoa virtsalla tai ulosteilla. Kiimassa jakkiurokset hakeutuvat naaraslaumoihin pariutuakseen. Härät taistelevat oikeudesta paritella naaraiden kanssa. Ne kamppailevat keskenään syöksyen toisiaan päin sarvet ojossa. Kiima-aikana naaraasta irtoaa munasolu keskimäärin neljä kertaa noin 20 päivän välein. 3/4 naaraista tulee tiineeksi jo ensimmäisellä ovulaatiokerralla[20]. Naaras on ovulaatiossa vastaanottavainen vain muutaman tunnin kerrallaan.

Yhdeksän kuukauden kantoajan päätteeksi jakkinaaras synnyttää yhden jälkeläisen. Vasikka on emonsa hoivissa vuoden ajan. Naaras synnyttää joka toinen vuosi luultavasti saatavissa olevan ravinnon mukaan. Jakkinaaras voi synnyttää 4-vuotiaana, ja jakki kasvaa täyskokoiseksi noin 6-vuotiaaksi tultaessa[21]. Jakki elää noin 25-vuotiaaksi[22].

Risteymät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi jakkia kyntömiehen apuna Tiibetissä

Jakkia on risteytetty kesyjen nautojen kanssa muun muassa Nepalissa ja Kiinassa.[23] Urokset (kutsutaan nimellä 'dzo') ovat lisääntymiskyvyttömiä, ja näitä käytetään usein juhtina. Risteytymästä syntyneet naaraat pystyvät lisääntymään kummankin lajin kanssa. Himalajalla monissa naudoissa on hieman jakin perintöainesta, ja kesyissä jakeissa vastaavasti usein naudan. Jakki risteytyy samalla tavoin kuin nauta myös Amerikan biisonin[24], gaurin ja bantengin kanssa[25].

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakit kesyyntyvät helposti nuorina. Niinpä jakkia on käytetty pitkään Keski-Aasian eteläosan vuorilla vetoeläimenä, ratsuna sekä lihan, maidon ja villan lähteenä. Noin 1,65 miljoonan km² laajuisella Tiibetin arolla elää 12 miljoonaa kesyjakkia. Jotkut paimenten leirit ovat jopa 5100 m korkealla[26].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maailma tänään - Kiina ja Taiwan, Pater Haggett (päätoimittaja), Tieteen kuvalehden kirjasto, Bonnirs 1996, ISBN 97-437-0914-1 (maailma tänään osa 20) s. 95

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  1. ↑ a b Harris, R.B. & Leslie, D.: Bos mutus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Zoo 2, Suuri eläinkirja 2, WSOY 1977, ISBN 951-0-08246-5, s. 335
  3. ↑ Guo, S.; et al. (2006). "Taxonomic placement and origin of yaks: implications from analyses of mtDNA D-loop fragment sequences". Acta Theriologica Sinica 26 (4): 325–330.
  4. ↑ Maailman uhanalaiset eläimet osa 4 - Nisäkkäät matelijat, Ilkka Koivisto, Weilin+Göös 1992, ISBN 951-35-4689-6, "Nautaeläimet", s. 134
  5. ↑ Yak
  6. ↑ a b c d e Koivisto 1992, s. 133
  7. ↑ Tibet, 5th edition, Bradley Mayhew Monique Choy ..., May 2002, Lonely Planet Publications Py Ltd, ISBN 1 86450 162 6, s. 31
  8. ↑ Koivisto 1992, s. 134
  9. ↑ a b c 4 THE YAK IN RELATION TO ITS ENVIRONMENT
  10. ↑ Zoo 2, s. 334
  11. ↑ Yak (Science.jrank.org)
  12. ↑ Haggett 1996, s. 104
  13. ↑ Wild Yak
  14. ↑ Encyclopedia of Animal Facts and Pictures, Wednesday, 12 October 2011
  15. ↑ a b Bos grunniens (B. g. mutus, B. mutus) (Other Names: 野牦牛, 野嫠(牛代女)牛, 犛牛, ヤセイヤク, Dong, Grunzochse, Yaque selvagem, Wildyak)
  16. ↑ alkup Schaller 1998
  17. ↑ YAK FACTS Yampa Valley Yaks
  18. ↑ Study on the relation between yak performance and ecological protection. He An Xiang and Li Liang 2004 Published in IVIS with the permission of the editors, International Livestock Research Institute
  19. ↑ Yak (Bos mutus)
  20. ↑ Leslie, D. M., Schaller, G. B., 2009. Bos grunniens and Bos mutus (Artiodactyla: Bovidae). Mammalian Species, 836, 1-17.
  21. ↑ Jakki (Bos grunniens)
  22. ↑ JAKKI Bos mutus grunniens
  23. ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 104. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
  24. ↑ Zhang, R.C. (14 December 2000). "Interspecies Hybridization between Yak, Bos taurus and Bos indicus and Reproduction of the Hybrids". In: Recent Advances in Yak Reproduction, Zhao, X.X.; Zhang, R.C. (eds.). International Veterinary Information Service.
  25. ↑ Leslie, D.M.; Schaller, G.B. (2009). "Bos grunniens and Bos mutus (Artiodactyla: Bovidae)". Mammalian Species 836: 1–17. doi:10.1644/836.1
  26. ↑ Danien J. Miller, The Tibetan Steppe

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jakki&oldid=22782053”