Piikkimonnit
| Piikkimonnit | |
|---|---|
 Pilkkupiikkimonni (Ictalurus punctatus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
| Heimo: |
Piikkimonnit Ictaluridae Gill, 1861 |
| Suvut[1] | |
| Katso myös | |
Piikkimonnit (Ictaluridae) on monnikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan luonnovaraisina Pohjois- ja Väli-Amerikasta makeista vesistä.
Lajit ja anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piikkimonnien heimoon kuuluu 7 sukua ja lähteestä riippuen 45–76 lajia. Pienin heimon laji Noturus stanauli jää 4,6 cm:n mittaiseksi, kun suurimmat lajit sinipiikkimonni (Ictalurus furcatus) ja lättäpiikkimonni (Pylodictis olivaris) voivat saavuttaa 160 cm:n pituuden. Tyypillisiä piirteitä ovat suomuttomuus kuonon 4 viiksisäieparia, rasvaevä, ja selkäevän ja rintaevien terävät piikit. Noturus-suvun lajeilla rintaevien piikit ovat yhteydessä myrkkyrauhaseen. Neljä piikkimonnilajia ovat silmättömiä ja elävät maanalaisissa luolissa. Pyrstöevä voi olla pyöreähkö tai haarautunut.[1][2][3][4]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piikkimonnilajien luonnollinen levinneisyysalue ulottuu Kalliovuorilta Kanadasta, Yhdysvaltojen läpi etelään aina Guatemalaan asti. Ne ovat makeavetisten jokien ja järvien kaloja.[1][2][4] Eräitä lajeja on istutettu muuallekin, esimerkiksi piikkimonnia (Ameiurus nebulus) Suomeen[5]. Heimon kalat ovat tyypillisesti yöaktiivisia. Pienimmät lajit syövät vesihyönteisiä ja tai nilviäisiä ja suuremmat lajit myös kaloja ja äyriäisiä. Piikkimonnit sietävät melko hyvin mataliakin veden happipitoisuuksia. Monet suurikokoiset piikkimonnilajit, muun muassa pilkkupiikkimonni (Ictalurus punctatus), ovat tärkeitä ruokakaloja ja vapaa-ajankalastuksen kohteita ja niitä myös viljellään kaupallisesti.[4][6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 175. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.1.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Family Ictaluridae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 4.1.2013. (englanniksi)
- ↑ Carl J. Ferraris, Jr.: Checklist of catfishes, recent and fossil (Osteichthyes: Siluriformes), and catalogue of siluriform primary types, s. 204. (Zootaxa 1418) Määritä julkaisija! ISBN 978-1-86977-059-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 4.1.2013). (englanniksi)
- ↑ a b c Stephen T. Ross,William M. Brenneman: The inland fishes of Mississippi, s. 42. Univ. Press of Mississippi, 2001. ISBN 978-1578062461 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.1.2013). (englanniksi)
- ↑ Piikkimonni Maretarium. Arkistoitu 17.6.2011. Viitattu 4.1.2013.
- ↑ Larry Page & John G. Lundberg: Ictaluridae Tree of Life. Viitattu 4.1.2013. (englanniksi)
- ↑ Catfish Family Ictaluridae Cornell University. Viitattu 4.1.2013. (englanniksi)