Talvihorros
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Talviuni kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
|
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Eläinten talvehtiminen kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Talvihorros eli hibernaatio tarkoittaa säänneltyä alilämpöisyyttä, jonka avulla eläimet voivat säästää energiaa talven ylitse. Talvihorroksen aikana eläinten aineenvaihdunta ja ruumiinlämpö laskevat, ja keho käyttää ravinnokseen lämpimän kauden aikana kerättyjä rasvavarantoja. Horrosta syvempää lepotilaa kutsutaan diapaussiksi.
Monet tasalämpöiset eläimet, kuten siili viettävät talvensa talvihorroksessa. Talvihorroksessa elimistön lämpötila pysyttelee parissa lämpöasteessa. Ennen talvihorrosta nämä eläimet tankkaavat energiaa rasvavarastoihinsa.
Vaihtolämpöiset eläimet vaipuvat kylmänhorrokseen, jossa elintoiminnot ovat lähes pysähdyksissä ja ruumiinlämpö voi laskea nollan alapuolelle. Solut eivät kuitenkaan jäädy, sillä niihin muodostuu jäätymispistettä alentavaa glyserolia (esimerkiksi sammakko, käärme, sisilisko).
Sen sijaan esimerkiksi karhu ja mäyrä vajoavat talviuneen eivätkä syvään talvihorrokseen, koska niiden ruumiinlämpö pysyy melko tasaisena.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tirri, Lehtonen, Lemmetyinen, Pihakaski, Portin: Biologian sanakirja. Helsingissä: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Esa Hohtola: Horroksen monet muodot. Natura, 2009, nro 46. Artikkelin verkkoversio. (PDF)