Hengityskone

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hengityskone

Hengityskone eli respiraattori on lääketieteellinen laite, jonka avulla turvataan potilaan hengitys silloin, kun tämä ei itse pysty hengittämään. Hengityskonetta voidaan tarvita tapaturmien seurausten (esimerkiksi kooman) tai sairauksien hoidossa, sekä keskosilla. Hengityskone kuuluu sairaaloiden teho-osastojen varustukseen.

Useimmat hengityskoneet toimivat syöttämällä letkujen välityksellä ilmaa potilaan keuhkoihin ja poistamalla uloshengitysilman hiilidioksidin. Laite tarkkailee hapen määrää, potilaan hengitystä ja muita elintoimintoja, ja se voi säätää annetun hapen määrää. Hengityskoneen tehtävä on turvata riittävä hapen saanti silloin, kun potilas ei voi itse hengittää, johtuen esimerksi lihasten hallinnan puutteesta. Hengityskoneen tyypistä riippuen potilas voi hengittää ulos itse. Esimerkiksi CPAP-laite syöttää jatkuvaa positiivista painetta, eikä hoida uloshengitystä potilaan puolesta.

CPAP laitteen käyttö maskilla

Potilas kytketään hengityskoneeseen yleensä intuboiden, maskilla tai pitempiaikaisesti käytettynä kanyylillä trakeostomiassa tehtyyn reikään henkitorvessa. Erilaisten hengityskoneiden käyttämät hengitysmuodot voidaan luokitella invasiivisiin ja noninvasiivisiin muotoihin. Non-invasiivisissa hengitysmuodoissa, kuten CPAPissa, ei tehdä keinoilmatietä, vaan potilas hengittää laitteeseen liitetyn maskin avulla.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.