Siimakrotit
| Siimakrotit | |
|---|---|
 Gigantactis-suvun laji |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Krottikalat Lophiiformes |
| Heimo: |
Siimakrotit Gigantactinidae Boulenger, 1904 |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Siimakrotit (Gigantactinidae) on krottikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista lämpimistä ja lauhkeista meristä syvistä vesistä.
Lajit ja anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siimakrottien heimoon kuuluu kaksi sukua ja 20–22 lajia, muun muassa siimakrotti (Gigantactis macronema). Heimon lajien naaraat poikkeavat kooltaan huomattavasti koiraista. Naaraat voivat saavuttaa 40 cm:n pituuden, kun koiraat jäävät korkeintaan 2,2 cm pitkiksi. Siimakrottinaaraiden ruumis on pitkulainen ja selkäevän ruoto on pidentynyt siimamaiseksi ja sen päässä on valoa tuottava elin. Tämän ruodon pituus voi olla jopa nelinkertainen kalan ruumiinpituuteen verrattuna. Aikuisilta kaloilta puuttuu vatsaevät. Siimakrottilajien silmät ovat pienet ja suu sekä hampaat kookkaat. Aikuiset koiraat kiinnittyvät naaraaseen, mutta niistä ei tule naaraiden loisia. Väriltään siimakrotit ovat tumman punaruskeita tai mustia.[1][2][3]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siimakrotteja tavataan Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä. Pohjoisimpana niitä on tavattu Grönlannin läheisyydestä. Heimon kalat elävät tyypillisesti 1 000–2 500 metrin syvyydessä yleensä yksittäin. Ne houkuttelevat valoelimellään saaliseläimiä ja mahdollisesti uivat pää alaspäin saalistaessaan.[1][2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Family Gigantactinidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Family Gigantactinidae (PDF) FAO. Viitattu 21.10.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Theodore W. Pietsch: Gigantactinidae Tree of Life web project. Viitattu 21.10.2012. (englanniksi)
- ↑ David J. Randall, Anthony P. Farrell: Deep-sea fishes, s. 66. Academic Press, 1997. ISBN 9780123504401 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.10.2012). (englanniksi)