Franciscus (paavi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Franciscus
Henkilötiedot
Koko nimi Jorge Mario Bergoglio
Syntynyt17. joulukuuta 1936 (ikä 87)
Argentiina Buenos Aires, Argentiina
Kansalaisuus Argentiina argentiinalainen
Vatikaani vatikaanilainen
Paavi
Paavius alkoi 13. maaliskuuta 2013
Edeltäjä Benedictus XVI
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Paavi Franciscuksen vaakuna. Latinankielinen motto tarkoittaa ”Armahtaen ja valiten” ja viittaa apostoli Matteuksen kutsumiseen.[1][2]

Franciscus[3] (alkup. Jorge Mario Bergoglio, esp. [ˈxorxe ˈmaɾjo βerˈɣoɣljo], s. 17. joulukuuta 1936 Buenos Aires) on argentiinalainen katolisen kirkon paavi. Hänet valittiin paavi Benedictus XVI:n seuraajaksi 13. maaliskuuta 2013. Bergoglio toimi Buenos Airesin arkkipiispana vuodesta 1998 paaviksi valitsemiseensa asti. Kardinaalin arvon hän sai vuonna 2001. Franciscus on Vatikaanin virallisten luetteloiden mukaan 266. paavi. Hän on paavina sekä ensimmäinen jesuiitta ja eteläamerikkalainen että ensimmäinen ei-eurooppalainen 700-luvulla eläneen Gregorius III:n jälkeen.

Vuonna 2014 Franciscus pyysi Argentiinan viranomaisia uusimaan hänen Argentiinan passinsa ja henkilökorttinsa, mutta siten, että hänet esitettäisiin niissä yksityishenkilönä. Paavin virkansa puolesta Franciscus on myös Vatikaanin kansalainen.[4][5]

Perhetausta ja varhaiset työkokemukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jorge Bergoglio syntyi viisilapsiseen perheeseen, jonka isä oli rautatietyöläinen Mario José Bergoglio (ital. [berˈgɔʎʎo]) ja äiti Regina María Sivori. He olivat italialaisia lähtöisin Piemontesta, Luoteis-Italiasta.[6][7][8][9] Paavi Franciscuksen perheen Argentiinaan-muuton taustalla oli italialaisen fasismin nousu.[10][11]

Nuorena Bergoglio työskenteli muun muassa yökerhon ovivahtina.[12][13]

Kirkollinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden jesuiittapapin tapaus Argentiinan sotilasjuntan aikana (1976–1983)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassaan Hiljaisuus argentiinalainen vasemmistoaktivisti ja tutkiva journalisti Horacio Verbitsky väitti silloisen Argentiinan jesuiittojen johtajan Bergoglion vetäneen suojelunsa pois, kun papit Francisco Jalics ja Orlando Yorioky kieltäytyivät lopettamasta slummeissa vierailemistaan.[14][15] Viranomaiset vangitsivat heidät sittemmin. Bergoglio kirjoitti samoihin aikoihin Francisco Jalicsin veljelle: "Olen lobannut hallitusta monta kertaa, jotta he vapauttaisivat veljesi. Toistaiseksi meillä ei ole ollut menestystä. En ole kuitenkaan vielä menettänyt toivoa siitä, että veljesi vapautettaisiin pian".[16] Heidät vapautettiin viiden kuukauden kuluttua.

Bergoglion elämäkerran kirjoittaja Serge Rubin kirjoittaa tämän tehneen paljon ihmisten suojelemiseksi juntan aikana.[17] Toimittaja Horacio Verbitsky on tunnetusti lähellä Argentiinan presidentti Cristina Fernandez de Kirchneria, joka on taistellut silloisen kardinaali Bergoglion kanssa homoliitoista ja sosiaalipolitiikasta.[18][19] Syytösten on myös väitetty olevan osa vasemmiston mustamaalauskampanjaa.[20][21]

Sotilasjuntan 1970-luvulla sieppaama ja kiduttama pappi Francisco Jalics kertoi 15. maaliskuuta 2013, että hän on vuosia sitten tehnyt sovinnon kardinaali Bergoglion kanssa. Hän on sittemmin myös toi­vot­tanut paavi Fran­cis­cuk­sel­le "Ju­ma­lan siu­naus­ta vi­ras­saan".[22]

Vuoden 2005 konklaavi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergoglio ei ollut vuoden 2005 konklaavissa ennakkosuosikki, eli niin kutsuttu papabile, vaikkakin hänet oli mainittu mahdollisena vaihtoehtona uudeksi paaviksi. Konklaavin jälkeen julkisuuteen ilmestyi kuitenkin muistikirja, jonka sanottiin olevan yhden konklaavin osallistuneen kardinaalin laatima.[23] Kirjan sisältämäksi väitettyä tekstiä julkaistiin italialaisessa Limes-lehdessä 23. syyskuuta 2005. Muistikirjan sanotaan sisältävän tietoja konklaavin kulusta ja äänestysmääristä. Mikäli kirja on aito, on sen laatinut kardinaali rikkonut konklaavin sääntöjä, jotka ankarasti kieltävät vastaavanlaiset muistiinpanot. Toisaalta tilanne ei olisi ainutlaatuinen, sillä vastaavanlaisia muistiinpanoja tunnetaan muun muassa vuoden 1914 konklaavista.[24]

Muistikirjan mukaan Joseph Ratzingerin päävastustaja konklaavissa ei ollut yleisten tietojen mukaisesti kardinaali Carlo Maria Martini, vaan Buenos Airesista konklaaviin saapunut kardinaali, jesuiittoihin kuuluva Bergoglio.[23] Muutenkin muistikirja on konklaavista esitettyjä yleisiä arvoita vastaan, sillä monien tahojen mukaan kolmannesta maailmasta tuleva kardinaali ei ollut missään vaiheessa lähelläkään paaviksi nousemista.[23] Lisäksi muistikirjassa ainakin väitetään, ettei Bergoglio olisi halunnut paavinvirkaa ja olisi ehkä saattanut kieltäytyä siitä voittaessaan konklaavin.[23]

Paavina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Franciscus konklaavin jälkeen.
Franciscus Brasiliassa maailman nuorten päivänä 2013.

Bergoglio valittiin paaviksi vuoden 2013 konklaavissa 13. maaliskuuta 2013.[25] Hän otti paavinimekseen Franciscus kunnioittaakseen Franciscus Assisilaista, keskiajalla elänyttä italialaista munkkia, joka tunnettiin erityisesti köyhien auttajana.[26] Franciscus onkin paavina puolustanut voimakkaasti heikompiosaisia. Hän on myös ottanut kantaa kansainväliseen politiikkaan, ja syyskuussa 2015 hänestä tuli ensimmäinen paavi, joka on pitänyt puheen Yhdysvaltain kongressille.[27]

Vierailullaan Yhdysvalloissa syyskuussa 2015 Franciscus ilmoitti julkaisevansa pop-rock-albumin, joka sisältää hänen puheitaan.[28] Paavi Franciscus on Twitterissä ja Instagramissa.

Paavikautensa alussa Franciscus ilmoitti toimivansa paavina vain muutaman vuoden ajan, mutta siitä huolimatta maaliskuussa 2023 juhlittiin hänen paavikautensa 10-vuotisjuhlaa.[29] Vaikka Franciscus ei ole viime aikoina enää puhunut eläköitymisestä, on hänen arveltu jäävän eläkkeelle sitten kun hänen "työnsä Vatikaanissa on tehty". Syksyllä 2023 Franciscus tulee nimittäneeksi valtaosan kirkon kardinaaleista, mikä tarkoittaa, että seuraavassa konklaavissa on todennäköistä, että hänen seuraajakseen valitaan hänen linjaansa jatkava uusi paavi.[30]

Opetukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavi Franciscus on tullut tunnetuksi yhteiskunnan hylkiöiden ja köyhien auttajana.[31] Kun hänet nimitettiin kardinaaliksi, Bergoglio sai satoja argentiinalaisia antamaan lentolippuihin tarkoitetut rahansa köyhille sen sijaan, että olisivat matkustaneet Roomaan juhlistamaan nimitystä.[32] Vuonna 2001 Bergoglio muun muassa kävi AIDS-potilaiden hoitokodissa ja suuteli ja pesi heidän jalkojaan kiirastorstai-perinteen mukaisesti. Muina vuosina hän on käynyt muun muassa vankiloissa ja sairaaloissa. [33][34][35]

Franciscus on varoittanut globalisaatiosta, joka ei kunnioita kulttuureja: "Sellainen globalisaatio, joka yhdenmukaistaa, on pohjimmiltaan imperialistinen". Hän lisäsi vielä, että kulttuurinen monimuotoisuus on säilytettävä. "[Globalisaatio] on lopultakin tapa orjuuttaa ihmisiä."[18]

Franciscus on arvostellut kapitalismia ja tuominnut Néstor Kirchnerin hallinnon "moraalittomaksi ja laittomaksi", koska se salli tuloerojen kasvaa.[36] Paaviksi tulonsa jälkeen Franciscus jatkoi kritiikkiä sanomalla vapaiden markkinoiden luoneen tyrannian, jossa ihmisiä arvostetaan heidän kulutuskykynsä mukaan. Paavin mukaan rahan tulee "palvella, ei hallita".[37]

Franciscus vastustaa aborttia,[36] eutanasiaa,[36] samaa sukupuolta olevien avioliittoa[36] sekä naispappeutta[38] ja kannattaa latinalaiseen riitukseen kuuluvien katolisten pappien naimattomuutta.[38] Heinäkuussa 2013 Franciscus julisti merkittävän kannanoton toteamalla hyväksyvänsä homopapit katolisen kirkon työntekijöiksi. Paavin mukaan homoseksuaaliset teot ovat synti, ei homoseksuaalisuus itsessään. Naispappeutta hän ei hyväksy.[39] Joulukuussa 2023 Franciscus hyväksyi samaa sukupuolta olevien parien epävirallisen siunaamisen katolisessa kirkossa.[40]

Terveydentila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavilla on median mukaan ollut useita terveyshuolia, muun muassa ennen keuhkoputkentulehdusta [41] ja sen jälkeen.

Dokumenttielokuva Franciscuksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wim Wenders on ohjannut paavista dokumenttielokuvan Pope Francis: A Man of His Word. Se sai ensi-iltansa Cannesin filmifestivaaleilla keväällä 2018.[42]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Katolinen.fi
  2. ↑ Radio Vaticana
  3. ↑ Uuden paavin nimi Viikon vinkki. 2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 27.11.2022.
  4. ↑ Pope Francis renews passport as a regular Argentine Reuters. 17.2.2014. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Pope Francis opts to remain an Argentinian The Malta Independent. 18.2.2014. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Bergoglio Card. Jorge Mario, S.I. Cenni biografici, Il Collegio Cardinalizio, Sala Stampa della Santa Sede (italiaksi)
  7. ↑ Rice-Oxley, Mark: Pope Francis: the humble pontiff with practical approach to poverty The Guardian. 13.3.2013. (englanti)
  8. ↑ Francis Ventures Out of Vatican on First Day as Pope News, Bloomberg (englanniksi)
  9. ↑ Henderson, Barney: Pope Francis elected leader of Catholic Church: as it happened The Telegraph. 14.3.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Jorge is against regimes. It is because of fascism that our father emigrated La Stampa. 17.3.2013. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 21.3.2013. (englanniksi)
  11. ↑ Squires, Nick: Pope Francis's family 'fled Italy to escape Mussolini' The Telegraph. 17.3.2013. Viitattu 21.3.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Pope Francis Was Once A Nightclub Bouncer Sky News. 3.12.2013. ”The Pope has revealed he once worked as a nightclub bouncer in his native Argentina.” Viitattu 19.7.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Similä, Ville: Paavi tunnetaan nöyryydestä ja laupeudesta – mutta hänen menneisyydessään on tahra Helsingin Sanomat. 2.7.2016 (päivitetty 4.7.2016). Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ”Hän opiskeli teknisessä opistossa ja valmistui laborantiksi, mutta työskenteli nuorena myös yökerhon portsarina.” Viitattu 19.7.2017.
  14. ↑ Did Pope Francis Do Enough To Fight Torture In Argentina? Forbes. 15.3.2013. Viitattu 22.3.2013. (englanniksi)
  15. ↑ The awkward couple The Daily Telegraph. 22.3.2013. Viitattu 22.3.2013. (englanniksi)
  16. ↑ Vasagar, Jeevan: Pope Francis pledged to fight for priest kidnapped by junta, 1976 letter reveals The Telegraph. 18.3.2013. Viitattu 19.3.2013. (englanniksi)
  17. ↑ Vatican: Pope Francis Blameless on Alleged Military Era CrimesViitattu 16.3.2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ a b Tremlett, Giles: Pope Francis's book reveals a radical progressive in the making The Guardian. 15.3.2013. (englanti)
  19. ↑ Francisco Jalics, Argentine Priest Kidnapped By Junta, Reconciled With Pope Francis (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Vatican denies Dirty War allegations against Pope BBC News. 15.3.2013. (englanti)
  21. ↑ Davies, Lizzy: Vatican condemns 'anti-clerical, leftwing' critics of Pope Francis The Guardian. 15.3.2013. (englanti)
  22. ↑ Siepattu pappi kertoi sovinnosta paavin kanssa Helsingin Sanomat. 16.3.2013.
  23. ↑ a b c d Cardinal diary details papal conclave USA Today. 23.9.2005. (englanniksi)
  24. ↑ Heininen, Simo: Ihmistä suurempi: paaviuden historia, s. 128. Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2
  25. ↑ Mehtonen, Jenni: Valkoinen savu nousi Vatikaanissa - argentiinalainen Jorge Mario Bergoglio on uusi paavi Yle Uutiset. 13.3.2013 (päivitetty 17.3.2013). Yleisradio Oy. Viitattu 26.9.2015.
  26. ↑ Pope Francis explains decision to take St Francis of Assisi's name The Guardian. 16.3.2013. Viitattu 26.9.2015.
  27. ↑ Pope Francis implores Congress to accept immigrants as their own The Washington Post. 24.9.2015. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
  28. ↑ Kreps, Daniel: Pope Francis to Release Pop-Rock Album 'Wake Up!' Rolling Stone. 25.9.2015. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
  29. ↑ Miikka Tarpeenniemi: Nähdäänkö tänä vuonna jo uusi paavi? ts.fi. 28.1.2023. Viitattu 16.4.2023.
  30. ↑ Tarpeenniemi, Miikka: Kanava: Seuraava paavi voi tulla Afrikasta tai Aasiasta Suomen Kuvalehti. 7.4.2023. Viitattu 16.4.2023.
  31. ↑ Moon, Ruth: Why Pope Francis Excites (Most) Evangelical Leaders Christianity Today. 14.3.2013. Viitattu 21.3.2013. (englanniksi)
  32. ↑ Forsberg, Tiina: Kuka on Franciscus? Yle Uutiset. 13.3.2013 (päivitetty 14.3.2013).
  33. ↑ Pope Francis' sympathy to drug addicts, AIDS victims CBS News. 13.3.2013. (englanniksi)
  34. ↑ Francis: 13 key facts about the new pontiff [vanhentunut linkki]
  35. ↑ Pääkirjoitus: Franciscus I, Kainuun Sanomat (Arkistoitu – Internet Archive)
  36. ↑ a b c d Ahola, Suvi & Kettunen, Noora: Paavin profiili: Yhteiskunnassa liberaali, teologiassa vanhoillinen Helsingin Sanomat. 13.3.2013.
  37. ↑ Pope Francis hits out at global 'cult of money' BBC News. 16.5.2013. Viitattu 17.5.2013. (englanti)
  38. ↑ a b Johtaja vaihtui, opin ydin ei (pääkirjoitus) Kaleva. 15.3.2013.
  39. ↑ Kokkonen, Yrjö: Paavi: En tuomitse homoseksuaaleja pappeja Yle Uutiset. 29.7.2013. Viitattu 29.7.2013.
  40. ↑ Freyborg, Hanna: Katolinen kirkko sallii samaa suku­puolta olevien parien siunaamisen tietyin ehdoin Helsingin Sanomat. 18.12.2023. Viitattu 22.12.2023.
  41. ↑ https://www.reuters.com/world/europe/pope-francis-has-long-history-health-problems-2023-06-07/
  42. ↑ https://www.theguardian.com/film/2018/apr/12/peter-bradshaw-cannes-2018-lineup
  43. ↑ Presidente Evo Morales distingue con el Cóndor de Los Andes al Papa Francisco 2015. presidencia.gob.bo. Arkistoitu 2015. Viitattu 21.10.2022. (espanja)
  44. ↑ Pope Francis receives Order of the Smile 26.4.2016. Polish Press Agency. Arkistoitu 2016. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Franciscus (paavi).
Edeltäjä:
Benedictus XVI 		Paavi Seuraaja:
 
Kaarle Suuren palkinnon saajat
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala · 2023 Volodymyr Zelenskyi, Ukrainan kansa · 2024 Pinchas Goldschmidt ja Euroopan juutalaisyhteisöt

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Franciscus_(paavi)&oldid=22828831”