Espanjan jalkapallomaajoukkue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Espanja
Lempinimi La Furia Roja (Punainen raivo)
La Furia (Raivo)
La Furia Española (Espanjan raivo)
La Roja (Ainoa punainen)
Liitto Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto (RFEF)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Valmentaja Espanja Luis de la Fuente
Kapteeni Álvaro Morata
Eniten otteluita Sergio Ramos (180)
Eniten maaleja David Villa (59)
FIFAn maakoodi ESP
FIFA-ranking 3 (18.7.2024) [1]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

 Tanska 0–1 Espanja 
(Bryssel, Belgia; 28. elokuuta 1920)

Suurin voitto

 Espanja 13–0 Bulgaria 
(Madrid, Espanja; 21. toukokuuta 1933)

Suurin tappio

 Italia 7–1 Espanja 
(Amsterdam, Alankomaat; 4. kesäkuuta 1928)
 Englanti 7–1 Espanja 
(Lontoo, Englanti; 9. joulukuuta 1931)

MM-kilpailut
Esiintymiset 16 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus kultaa (2010)
EM-kilpailut
Esiintymiset 12 (ensimmäiset 1964)
Paras sijoitus 1. (1964, 2008, 2012, 2024)
Mitalit
Maa:  Espanja
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Etelä-Afrikka 2010
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Saksa 2024
Kultaa Kultaa Puola/Ukraina 2012
Kultaa Kultaa Itävalta/Sveitsi 2008
Kultaa Kultaa Espanja 1964
Hopeaa Hopeaa Ranska 1984
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Barcelona 1992 jalkapallo
Kultaa Kultaa Pariisi 2024 jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Tokio 2021 jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Sydney 2000 jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920 jalkapallo
Maanosaliittojen cup
Hopeaa Hopeaa Brasilia 2013
Pronssia Pronssia Etelä-Afrikka 2009

Espanjan miesten jalkapallomaajoukkue (esp. Selección de fútbol de España) edustaa Espanjaa miesten jalkapallon arvokilpailuissa. Sitä hallinnoi Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto.

Joukkueen suurimmat saavutukset ovat maailmanmestaruus vuodelta 2010 ja Euroopan-mestaruudet vuosilta 1964, 2008, 2012 ja 2024. Olympiajalkapallossa Espanja on voittanut kultaa vuosina 1992 ja 2024 sekä saavuttanut hopeaa vuosina 1920, 2000 ja 2021.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen ensiesiintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja teki jalkapallossa kansainvälisen ensiesiintymisensä valmentaja Paco Brun johdolla Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920. Ensimmäisen, Tanskaa vastaan pelatun ottelunsa joukkue voitti 1–0 Patricion maalilla. Puolivälierissä isäntämaa Belgia pudotti Espanjan maalein 3–1, mutta sekään ei estänyt joukkueen nousemista lopulta hopealle.

Belgian ja Tšekkoslovakian välisessä loppuottelussa jälkimmäinen joukkue poistui kentältä 2–0-tappiotilanteessa 40 minuutin pelin jälkeen kyllästyttyään englantilaisen tuomarikolmikon työskentelyyn. Belgia voitti kultaa automaattisesti, mutta hopea- ja pronssimitalin kohtalosta järjestettiin uusi ”lohdutusturnaus”. Tšekkoslovakia suljettiin kilpailusta ja kun suurin osa välieriin yltäneestä Ranskan joukkueesta oli jo lähtenyt kotimatkalle, neljä puolivälierissä hävinnyttä joukkuetta pelasivat paikasta hopeaottelussa toista välieräjoukkuetta Alankomaita vastaan. Espanja voitti Ruotsin 2–1, Italian 2–0 ja lopulta Alankomaat 3–1, ja palasi kotimaahan hopeamitalit kaulassaan.

Vuoden 1920 rikkonaisesta Ruotsi-ottelusta sai alkunsa lempinimi La furia española (suom. Espanjan raivo, aikaisemmin termi oli liitetty espanjalaisten kahdeksankymmenvuotisessa sodassa vuonna 1576 suorittamaan Antwerpenin ryöstöön). Hopeajoukkueen tunnetuimpia pelaajia olivat Zamora, Samitier, Pichichi, Acedo ja kapteeni Belauste.

EM-kulta kotikentällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Real Madridia ja Atlético de Madridia menestyksekkäästi valmentanut José Villalonga nimitettiin maajoukkueen valmentajaksi vuonna 1962. Villalongan johdolla joukkue selviytyi Chilessä järjestettyihin vuoden 1962 MM-kilpailuihin, mutta joutui vaikeaan lohkoon Brasilian, Tšekkoslovakian ja Meksikon kanssa ja putosi jo ennen jatkokierroksia.

Kaksi vuotta myöhemmin Espanja voitti Euroopan-mestaruuden, joka oli vuoteen 2008 asti joukkueen suurin saavutus arvokilpailuista. Karsintakierroksilla Espanja pudotti Romanian, Pohjois-Irlannin ja Irlannin ja sai järjestääkseen välierästä, pronssiottelusta ja loppuottelusta koostuneen lopputurnauksen. Välierässä Espanja sai vastaansa karsintavaiheessa vakuuttavasti esiintyneen Unkarin ja voitti jatkoajan jälkeen 2–1 Peredan ja Amancion maaleilla. Loppuottelussa joukkue kohtasi hallitsevan mestarin Neuvostoliiton. Neljä vuotta aiemmin historian ensimmäisten EM-kilpailuiden karsinnoissa Espanja luovutti oikeistolaisen hallitsijansa Francisco Francon käskystä joukkueen saatua vastaansa Neuvostoliiton, mutta tällä kertaa Franco antoi joukkueen pelata. Madridin Santiago Bernabéulla 79 000 katsojan edessä pelatussa loppuottelussa Pereda vei isännät johtoon vain kuuden minuutin pelin jälkeen, mutta Husainovin tasoitettua vapaapotkusta tarvitsi Espanja vielä Marcelinon viime minuuteilla tekemän puskumaalin voittaakseen lopulta 2–1. Mestaruusottelussa joukkueen kokoonpanoon kuuluivat myös Iribar, Rivilla, Olivella, Calleja, Zoco, Fusté, Amancio, Luis Suárez ja Lapetra.[2]

MM-kilpailut Espanjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 Espanja valittiin vuoden 1982 MM-kilpailuiden isäntämaaksi. Lopputurnauksessa oli ensimmäistä kertaa mukana 24 maata aikaisemman 16 sijaan.[3]

José Santamarían valmentamalta Espanjan joukkueelta odotettiin paljon. Lohkovaiheessa Espanja arvottiin samaan lohkoon Pohjois-Irlannin, Jugoslavian ja Hondurasin kanssa. Isännät aloittivat turnauksen kehnosti pelaamalla 1–1-tasapelin Hondurasia vastaan. Toisessa ottelussa Espanja otti hienon 2–1-voiton Jugoslaviasta, mutta kolmannessa ottelussa tuli 1–0-tappio Pohjois-Irlannille. Tästä huolimatta joukkue selvitti vaivoin tiensä jatkoon. Jatkolohko B:ssä Espanja hävisi Länsi-Saksalle 2–1 ja pelasi maalittoman tasapelin Englannin kanssa, mikä tiesi ennenaikaista putoamista ja potkuja Santamaríalle.

Turnauksen voitti lopulta Italia, joka kukisti loppuottelussa Länsi-Saksan maalein 3–1.

EM-hopea Ranskassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-kotikilpailuiden pettymyksen jälkeen Espanjan valmentajaksi palkattiin Miguel Muñoz, joka oli toiminut tehtävässä väliaikaisesti jo vuonna 1969. Vuoden 1984 EM-kilpailuihin joukkue karsi lohkossa, jossa pelasivat myös Alankomaat, Irlanti, Islanti ja Malta. Espanja selviytyi Ranskassa pelattuun lopputurnaukseen lopulta hieman yllättäenkin. Joukkue tarvitsi Maltaa vastaan pelatusta karsintojen viimeisestä ottelusta vähintään 11 maalin voiton, jonka se saavutti numeroin 12–1. Santillana ja Poli Rincón tekivät molemmat neljä maalia, Maceda kaksi, Sarabia yhden ja Señor vielä ratkaisevan maalin ottelun 84 minuutilla.

Lopputurnauksen alkulohkossa Espanja pelasi 1–1-tasapelin sekä Romaniaa että Portugalia vastaan ennen 1–0-voittoa Länsi-Saksasta, mikä toi joukkueelle lohkovoiton. Välierässä Espanja kukisti turnauksen mustan hevosen Tanskan rangaistuspotkuilla 5–4 (1–1 ja.) Preben Elkjærin epäonnistuttua omalla vuorollaan. Loppuottelussa Espanja sai vastaansa isäntäjoukkueen Ranskan, jonka kapteenina toimi turnauksen maalikuningas Michel Platini. Maalittoman ensimmäisen jakson jälkeen isännät marssivat mestaruuteen Platinin ja Bruno Bellonen maaleilla, ja Espanjan oli tyytyminen hopeamitaleihin.[4]

EM-kulta Itävallassa ja Sveitsissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan joukkue juhlii Euroopan-mestaruutta Madridissa.

Ranskan EM-kilpailuiden 1984 jälkeen Espanja joutui suurista odotuksista huolimatta pettymään kerta toisensa jälkeen eikä selviytynyt arvokilpailuissa puolivälieriä pidemmälle yli 20 vuoteen. Puolivälierätappio oli kohtalona myös vuoden 2006 MM-kilpailuissa Saksassa, jossa joukkuetta valmensi Luis Aragonés.

Vuoden 2008 EM-kilpailuiden karsinnat alkoivat Aragonésin Espanjalta heikosti, mutta joukkue onnistui lopulta voittamaan lohkonsa, jossa pelasivat myös Ruotsi, Pohjois-Irlanti, Tanska, Latvia, Islanti ja Liechtenstein. Suurta huomiota herätti maajoukkueen kapteenin ja historian parhaan maalintekijän Raúlin pudottaminen joukkueesta kesken karsintojen.

Itävallassa ja Sveitsissä pelatussa lopputurnauksessa Espanja mursi ”kirouksensa” ja eteni arvokilpailuiden loppuotteluun 24 vuoden tauon jälkeen. Alkulohkossaan joukkue kohtasi Venäjän, Ruotsin ja Kreikan, ja selviytyi jatkoon lohkovoittajana menettämättä pistettäkään. Joukkueen hahmoja oli neljä maalia tehnyt hyökkääjä David Villa, joka lopulta voitti näillä maaleilla myös turnauksen maalikuninkuuden.

Puolivälierä hallitsevaa maailmanmestaria Italiaa vastaan päättyi maalittomana varsinaisen peliajan ja jatkoajan jälkeen. Ratkaisua haettiin rangaistuspotkukilpailussa, jonka Espanja voitti 4–2. Ratkaisevan maalin teki Cesc Fàbregas, mutta suurin sankari oli maalivahti Iker Casillas, joka torjui Italian neljästä yrityksestä kaksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1920 olympialaisten, kun Espanja voitti Italian arvo-ottelussa. Alkulohkosta tuttua Venäjää vastaan pelatun välierän Espanja selvitti vaivatta maalein 3–0. 29. kesäkuuta 2008 Wienin Ernst-Happel-Stadionilla pelatussa loppuottelussa joukkue kukisti Saksan 1–0 Fernando Torresin ensimmäisen jakson maalilla, ja voitti näin arvokilpailuhistoriansa toisen Euroopan-mestaruuden 44 vuoden odotuksen jälkeen.[5] Joukkueen keskikenttämies Xavi valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi,[6] ja hänen ohellaan turnauksen 23 pelaajan tähdistöjoukkueeseen valittiin espanjalaisista Casillas, Fàbregas, Andrés Iniesta, Carlos Marchena, Carles Puyol, Marcos Senna, Torres ja Villa.[7] Mestaruuden myötä Espanja nousi heinäkuussa 2008 Kansainvälisen jalkapalloliiton maajoukkuerankingin kärkipaikalle ensimmäistä kertaa rankingin historiassa.[8]

Maanosaliittojen cupin pronssi ja maailmanmestaruus Etelä-Afrikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan kapteeni Iker Casillas esittelee MM-kilpailuiden mestaruuspokaalia pääministeri Zapaterolle.

Hallitsevana Euroopan-mestarina Espanja pääsi osallistumaan ensimmäistä kertaa Maanosaliittojen cupiin Etelä-Afrikassa kesällä 2009. Aragonésin seuraajaksi pian kesän 2008 EM-kilpailuiden jälkeen palkattu Vicente del Bosque jatkoi Aragonésin aloittamaa hyvää työtä ja johti Espanjan ennätykselliseen 15 ottelun voittoputkeen. Australian, Brasilian ja Ranskan jakaman aikaisemman 14 peräkkäisen voiton ennätyksen Espanjan rikkoi kesäkuussa 2009 Maanosaliittojen cupin ottelussa isäntämaa Etelä-Afrikkaa vastaan. Samalla Espanjan peräkkäisten tappiottomien otteluiden määrä nousi 35:een, joka sivuaa Brasilian aikaisempaa ennätystä.[9][10] Molemmat putket tulivat kuitenkin päätökseensä seuraavassa välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Pronssiottelussa Espanja voitti toistamiseen Etelä-Afrikan.[11]

Vuoden 2010 MM-kilpailuihin Espanja karsi samassa lohkossa Armenian, Belgian, Bosnia ja Hertsegovinan, Turkin ja Viron kanssa. Joukkue voitti kaikki kymmenen otteluaan ja pääsi lohkovoittajana suoraan lopputurnaukseen.[12]

Kesän 2010 MM-lopputurnaukseen Etelä-Afrikassa Espanja lähti suurimpana ennakkosuosikkina. Kaikkien suureksi pettymykseksi se kuitenkin hävisi ensimmäisen pelinsä Sveitsille, vaikka pyörittelikin komeasti palloa täydet 90 minuuttia. Espanja kuitenkin voitti jälkimmäisissä lohkopeleissään Hondurasin 2–0 ja Chilen 2–1 edeten täten lohkoykkösenä jatkoon. Valmentaja Del Bosquen taktiikka sai jyrkkää kritiikkiä tylsyydestään. Neljännesvälierissä Espanja sai vastaansa naapurimaa Portugalin, joka ei ollut siihen mennessä päästänyt maaliakaan kisoissa. Ottelun ratkaisi 56. minuutilla David Villa, jonka Barcelonan pallotaiturit Xavi ja Andrés Iniesta järjestivät maalipaikkaan. Myöhemmin huomattiin Villan olleen niukasti paitsiossa tilanteessa. Espanja kuitenkin pääsi jatkoon neljännesvälieristä ja sai vastaansa Paraguayn puolivälierissä. Ottelusta tuli Espanjalle yllättävän tiukka, mutta lopulta David Villa ratkaisi senkin ottelun loppuminuuteilla ja maa oli ensimmäistä kertaa historiassaan MM-välierissä. Finaaliin edetäkseen Espanjan oli kaadettava Saksa, joka oli siihen mennessä tehnyt kisoissa 13 maalia ja päästänyt kaksi. Saksa oli tunnettu kovasta vastahyökkäyspeleistään, jolla se oli jo kaatanut suurinumeroisesti niin Australian, Englannin kuin Argentiinankin. Valmentaja Del Bosquen taktiikka nollasi kuitenkin täydellisesti Saksan vastahyökkäykset ja 76. minuutilla Carles Puyol puski kulmatilanteesta Espanjan finaaliin. Johannesburgin Soccer Cityllä pelatussa loppuottelussa Espanja kohtasi Hollannin, joka tuli täydet 120 minuuttia kovaa ja säälimättä päälle rikkoen täten Espanjan pelin. Lopulta Andrés Iniesta ratkaisi mestaruuden Espanjalle, kun jatkoaikaa oli vain neljä minuuttia jäljellä.[13] Vahvaan pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin pohjannut Espanja teki turnauksen seitsemässä ottelussaan vain kahdeksan maalia ja päästi kaksi. Joukkueen paras maalintekijä oli edellisen EM-turnauksen tapaan David Villa viidellä maalillaan. Hän oli myös koko turnauksen paras maalintekijä Thomas Müllerin, Wesley Sneijderin ja Diego Forlánin ohella, mutta FIFA:n Kultainen -kenkä palkinto myönnettiin Müllerille, joka antoi eniten maalisyöttöjä. Espanjan maalivahti Iker Casillas palkittiin Kultainen hanska -palkinnolla ja Espanjan joukkue Reilu peli -palkinnolla.[14]

Alueellisuus, kansallistunne ja maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Espanjan huippupelaajat tulevat Kataloniasta ja Baskimaasta, joiden oma kansallistunne on voimakas. Tästä huolimatta kiihkomielisimmätkään baskit tai katalaanit eivät ole kieltäytyneet Espanjan maajoukkueessa pelaamisesta, vaikka heille kyseessä ei usein ole ollut kansallinen sydämenasia, vaan mahdollisuus jalkapalloilla korkeimmalla kansainvälisellä tasolla. Kansallisen epäyhtenäisyyden ei ole katsottu olleen pelaajien panoksen osalta haitaksi maajoukkue-esityksille, mutta sen sijaan kannattajien suhteen asian on katsottu olevan toisin. Jalkapallomaajoukkue ei herätä vastaavanlaista kiihkoa kuin monissa muissa suurissa jalkapallokulttuurimaissa, vaan näiltä osin merkittävämpiä ovat seurajoukkueet. Esimerkiksi Barcelonan kapteeni ja puolustajaikoni Carles Puyol on todennut olevansa katalaani, mutta haluavansa pelata MM-kilpailuissa, ja hänen on sinne mentävä Espanjan maajoukkueessa. Omat, Fifaan tai Uefaan kuulumattomat joukkueensa on myös Katalonialla, Galicialla, Baskimaalla ja Andalusialla (ks. Katalonian jalkapallomaajoukkue, Galician jalkapallomaajoukkue, Baskimaan jalkapallomaajoukkue ja Andalusian jalkapallomaajoukkue).

Maajoukkueella ei ole varsinaista kansallisstadionia, mutta eniten otteluita se on pelannut Madridin Santiago Bernabéulla. Katalaanien ja baskien voimakkaasta kansallistunteesta johtuen maajoukkue ei pelaa kotiotteluitaan Kataloniassa tai Baskimaassa, ja Madridissakin nykyään vain harvoin, koska silloin katalaanit ja baskit saattaisivat osoittaa mieltään. Maajoukkueen kotikenttinä toimivat Valencia, Sevilla ja muutamat pienemmät kaupungit.[15]

Tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Espanjan jalkapallomaajoukkueen otteluista
Päivämäärä Pelipaikka Kaupunki Vastustaja Tulos Kilpailu
  5. maaliskuuta 2014 Estadio Vicente Calderón Espanja Madrid  Italia 1–0 Ystävyysottelu
  30. toukokuuta 2014 Estadio Ramón Sánchez Pizjuán Espanja Sevilla  Bolivia 2–0 Ystävyysottelu
  7. kesäkuuta 2014 FedEx Field Yhdysvallat Washington DC  El Salvador 0–2 Ystävyysottelu
  13. kesäkuuta 2014 Arena Fonte Nova Brasilia Salvador  Alankomaat 1–5 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  18. kesäkuuta 2014 Maracanã Brasilia Rio de Janeiro  Chile 0–2 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  23. kesäkuuta 2014 Arena da Baixada Brasilia Curitiba  Australia 0–3 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  4. syyskuuta 2014 Stade de France Ranska Pariisi  Ranska 0–1 Ystävyysottelu
  8. syyskuuta 2014 Estadi Ciutat de València Espanja Valencia  Pohjois-Makedonia 5–1 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  9. lokakuuta 2014 Štadión pod Dubňom Slovakia Žilina  Slovakia 1–2 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  12. lokakuuta 2014 Stade Josy Barthel Luxemburg Luxemburg  Luxemburg 0–4 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  15. marraskuuta 2014 Estadio Nuevo Colombino Espanja Huelva  Valko-Venäjä 3–0 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  18. marraskuuta 2014 Balaídos Espanja Vigo  Saksa 0–1 Ystävyysottelu
  27. maaliskuuta 2015 Estadio Ramón Sánchez Pizjuán Espanja Sevilla  Ukraina 1–0 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  31. maaliskuuta 2015 Amsterdam Arena Alankomaat Amsterdam  Alankomaat 0–2 Ystävyysottelu

Sijoitukset arvokilpailuissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmanmestaruuskilpailut Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
Uruguay 1930 Ei osallistunut Ei osallistunut
Italia 1934 Puolivälierät 5. 3 1 1 1 4 3 2 2 0 0 11 1
Ranska 1938 Luovutti karsinnoissa Luovutti
Brasilia 1950 Neljäs sija 4. 6 3 1 2 10 12 2 1 1 0 7 3
Sveitsi 1954 Ei selviytynyt karsinnoista 3 1 1 1 6 4
Ruotsi 1958 4 2 1 1 12 8
Chile 1962 Lohkovaihe 13. 3 1 0 2 2 3 4 3 1 0 7 4
Englanti 1966 10. 3 1 0 2 4 5 3 2 0 1 5 2
Meksiko 1970 Ei selviytynyt karsinnoista 6 2 2 2 10 6
Länsi-Saksa 1974 5 2 2 1 8 6
Argentiina 1978 Lohkovaihe 10. 3 1 1 1 2 2 4 3 0 1 4 1
Espanja 1982 2. kierros 12. 5 1 2 2 4 5 Valittu isäntämaaksi
Meksiko 1986 Puolivälierät 7. 5 3 1 1 11 4 6 4 0 2 9 8
Italia 1990 Neljännesvälierät 10. 4 2 1 1 6 4 8 6 1 1 20 3
Yhdysvallat 1994 Puolivälierät 8. 5 2 2 1 10 6 12 8 3 1 27 4
Ranska 1998 Lohkovaihe 17. 3 1 1 1 8 4 10 8 2 0 26 6
Etelä-Korea Japani 2002 Puolivälierät 5. 5 3 2 0 10 5 8 6 2 0 21 4
Saksa 2006 Neljännesvälierät 9. 4 3 0 1 9 4 12 6 6 0 25 5
Etelä-Afrikka 2010 Mestari 1. 7 6 0 1 8 2 10 10 0 0 28 5
Brasilia 2014 Lohkovaihe 23. 3 1 0 2 4 7 8 6 2 0 14 3
Venäjä 2018 Neljännesvälierät 17. 4 1 3 0 7 6 10 9 1 0 36 3
Qatar 2022 Neljännesvälierät 13. 4 1 2 1 9 3 8 6 1 1 15 5
Kanada Meksiko Yhdysvallat 2026 Päätetään myöhemmin Päätetään myöhemmin
Marokko Portugali Espanja 2030 Valittu isäntämaaksi
Saudi-Arabia 2034 Päätetään myöhemmin
Yhteensä 16/22 67 31 17 19 108 75 125 87 26 12 291 81

Maanosaliittojen cup

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maanosaliittojen cup
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM
Saudi-Arabia 1992 Ei selviytynyt karsinnoista
Saudi-Arabia 1995
Saudi-Arabia 1997
Meksiko 1999
Etelä-Korea Japani 2001
Ranska 2003
Saksa 2005
Etelä-Afrikka 2009 Pronssia 3. 5 4 0 1 11 4
Brasilia 2013 Hopeaa 2. 5 3 1 1 15 4
Venäjä 2017 Ei selviytynyt karsinnoista
Yhteensä 2/10 10 7 1 2 26 8

Euroopan-mestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan-mestaruuskilpailut Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
Ranska 1960 Luovutti karsinnoissa 2 2 0 0 7 2
Espanja 1964 Mestari 1. 2 2 0 0 4 2 6 4 1 1 16 5
Italia 1968 Ei selviytynyt karsinnoista 8 3 2 3 7 5
Belgia 1972 6 3 2 1 14 3
Jugoslavia 1976 8 3 4 1 11 9
Italia 1980 Lohkovaihe 7. 3 0 1 2 2 4 6 4 1 1 13 5
Ranska 1984 Hopeaa 2. 5 1 3 1 4 5 8 6 1 1 24 8
Länsi-Saksa 1988 Lohkovaihe 6. 3 1 0 2 3 5 6 5 0 1 14 6
Ruotsi 1992 Ei selviytynyt karsinnoista 7 3 0 4 17 12
Englanti 1996 Puolivälierät 6. 4 1 3 0 4 3 10 8 2 0 25 4
Belgia Alankomaat 2000 5. 4 2 0 2 7 7 8 7 0 1 42 5
Portugali 2004 Lohkovaihe 10. 3 1 1 1 2 2 10 7 2 1 21 6
Itävalta Sveitsi 2008 Mestari 1. 6 5 1 0 12 3 12 9 1 2 23 8
Puola Ukraina 2012 Mestari 1. 6 4 2 0 12 1 8 8 0 0 26 6
Ranska 2016 Neljännesvälierät 10. 4 2 0 2 5 4 10 9 0 1 23 3
2020 Välierät 3. 6 2 4 0 13 6 10 8 2 0 31 5
Saksa 2024 Mestari 1. 7 7 0 0 15 4 8 7 0 1 25 5
Yhdistynyt kuningaskunta Irlanti 2028 Päätetään myöhemmin Päätetään myöhemmin
Italia Turkki 2032
Yhteensä 12/17 53 28 15 10 83 46 133 96 18 19 339 96

Kesäolympialaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäolympialaiset
Vuosi Isäntämaa Kierros Sija O V T H TM PM
1920 Belgia Antwerp Hopeaa 2. 5 4 0 1 9 5
1924 Ranska Pariisi 1. kierros 17. 1 0 0 1 0 1
1928 Alankomaat Amsterdam Puolivälierät 6. 3 1 1 1 9 9
1936 Natsi-Saksa Berliini Luovutti karsinnoissa
1948 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Ei selviytynyt karsinnoista
1952 Suomi Helsinki
1956 Australia Melbourne
1960 Italia Rooma
1964 Japani Tokio
1968 Meksiko México Puolivälierät 5. 4 2 1 1 4 2
1972 Länsi-Saksa München Ei selviytynyt karsinnoista
1976 Kanada Montreal Lohkovaihe 13. 2 0 0 2 1 3
1980 Neuvostoliitto Moskova Lohkovaihe 10. 3 0 3 0 2 2
1984 Yhdysvallat Los Angeles Ei selviytynyt karsinnoista
1988 Etelä-Korea Soul
1992 Espanja Barcelona Mestari 1. 6 6 0 0 14 2
1996 Yhdysvallat Atlanta Puolivälierät 6. 4 2 1 1 5 7
2000 Australia Sydney Hopeaa 2. 6 4 1 1 12 6
2004 Kreikka Ateena Ei selviytynyt karsinnoista
2008 Kiina Peking
2012 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Lohkovaihe 14. 3 0 1 2 0 2
2016 Brasilia Rio de Janeiro Ei selviytynyt karsinnoista
2020 Japani Tokio Hopeaa 2.
2024 Ranska Pariisi Mestari 1.
Yhteensä 5 mitalia 12/24 37 19 7 10 56 39

Välimeren kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1951  Egypti Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
1955  Espanja Hopeaa 2. 3 2 1 0 6 2 +4
1959  Libanon Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
1963  Italia Pronssia 3. 5 3 2 0 15 5 +10
1967  Tunisia Pronssia 3. 5 2 2 1 7 5 +2
1971  Turkki Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
1975  Algeria Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
1979  Jugoslavia Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
1983  Marokko Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
1987  Syyria Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
1991  Kreikka Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
1993  Ranska Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
1997  Italia Neljäs sija 4. 4 1 1 2 2 4 –2
2001  Tunisia Ei selviytynyt karsinnoista – – – – – – – –
2005  Espanja Mestari 1. 4 3 1 0 9 1 +8
2009  Italia Mestari 1. 4 3 1 0 9 4 +5
2013  Turkki Ei osallistunut – – – – – – – –

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpailu Yhteensä
Kesäolympialaiset 1 2 0 3
Maanosaliittojen cup 0 1 1 2
Maailmanmestaruuskilpailut 1 0 0 1
Euroopan-mestaruuskilpailut 4 1 0 5
Universiade 1 0 0 1
Välimeren kilpailut 2 1 2 5
Kansojen liiga 1 1 0 2
Yhteensä 10 6 3 19
Maailmanmestaruuskilpailut
Mestari (1): 2010
Euroopan-mestaruuskilpailut
Mestari (4): 1964, 2008, 2012, 2024
Hopeaa (1): 1984
Maanosaliittojen cup
Hopeaa (1): 2013
Pronssia (1): 2009

Kesäolympialaiset

Mestari (1): 1992
Hopeaa (2): 1920, 2000

Välimeren kilpailut

Mestari (2): 2005, 2009
Hopeaa (1): 1955
Pronssia (2): 1963, 1967

Kansojen liiga

Mestari (1): 2023
Hopeaa (1): 2021

Voitettujen ja tappiottomien otteluiden putket

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja pelasi vuosina 2007–2009 ennätykselliset 35 ottelua peräkkäin ilman tappioita, ja sivusi täten Brasilian aikaisemmin tekemää ennätystä. Ennätysputki sai alkunsa 15. marraskuuta 2006 ystävyysottelussa Romanialle kärsityn 1–0-tappion jälkeen. 35 ottelusta 32 päättyi Espanjan voittoon, ja vain kolme päättyi tasapeliin. Samalla Espanja voitti 15 peräkkäistä ottelua, mikä on myös ennätys. Italiaa vastaan vuoden 2008 EM-kilpailuissa pelattu puolivälieräottelu, jonka Espanja voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen, lasketaan tilastossa tasapeliksi. Kaiken kaikkiaan Espanja teki otteluissa yhteensä 73 maalia ja päästi 11. Kreikka oli ainoa joukkue, joka onnistui tekemään enemmän kuin yhden maalin Espanjaa vastaan.[9][10]

Putket saivat päätöksensä 24. kesäkuuta 2009 vuoden 2009 Maanosaliittojen cupin välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Espanja hävisi ottelun maalein 2–0.

Vastustaja Ottelumuoto Päivämäärä Tulos
 Englanti Ystävyysottelu 7. helmikuuta 2007 1–0
 Tanska 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 24. maaliskuuta 2007 2–1
 Islanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 28. toukokuuta 2007 1–0
 Latvia 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 2. kesäkuuta 2007 2–0
 Liechtenstein 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 6. kesäkuuta 2007 2–0
 Kreikka Ystävyysottelu 22. elokuuta 2007 3–2
 Islanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 8. syyskuuta 2007 1–1
 Latvia 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 12. syyskuuta 2007 2–0
 Tanska 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 13. lokakuuta 2007 3–1
 Suomi Ystävyysottelu 17. lokakuuta 2007 0–0
 Ruotsi 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 17. marraskuuta 2007 3–0
 Pohjois-Irlanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 21. marraskuuta 2007 1–0
 Ranska Ystävyysottelu 6. helmikuuta 2008 1–0
 Italia Ystävyysottelu 26. maaliskuuta 2008 1–0
 Peru Ystävyysottelu 31. toukokuuta 2008 2–1
 Yhdysvallat Ystävyysottelu 4. kesäkuuta 2008 1–0
 Venäjä 2008 EM-kilpailut 10. kesäkuuta 2008 4–1
 Ruotsi 2008 EM-kilpailut 14. kesäkuuta 2008 2–1
 Kreikka 2008 EM-kilpailut 18. kesäkuuta 2008 2–1
 Italia 2008 EM-kilpailut 22. kesäkuuta 2008 0–0 (4–2 rp.)
 Venäjä 2008 EM-kilpailut 26. kesäkuuta 2008 3–0
 Saksa 2008 EM-kilpailut 29. kesäkuuta 2008 1–0
 Tanska Ystävyysottelu 20. elokuuta 2008 3–0
 Bosnia ja Hertsegovina 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 6. syyskuuta 2008 1–0
 Armenia 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 10. syyskuuta 2008 4–0
 Viro 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 11. lokakuuta 2008 3–0
 Belgia 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 15. lokakuuta 2008 2–1
 Chile Ystävyysottelu 19. marraskuuta 2008 3–0
 Englanti Ystävyysottelu 11. helmikuuta 2009 2–0
 Turkki 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 28. maaliskuuta 2009 1–0
 Turkki 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 1. huhtikuuta 2009 2–1
 Azerbaidžan Ystävyysottelu 9. kesäkuuta 2009 6–0
 Uusi-Seelanti Maanosaliittojen cup 2009 14. kesäkuuta 2009 5–0
 Irak Maanosaliittojen cup 2009 17. kesäkuuta 2009 1–0
 Etelä-Afrikka Maanosaliittojen cup 2009 20. kesäkuuta 2009 2–0

Pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat on valittu Espanjan joukkueeseen Kansojen liigan otteluihin Serbiaa ja Sveitsiä vastaan 5. ja 8. syyskuuta 2024.[16]

Ottelut ja maalit on päivitetty 8. syyskuuta 2024 Sveitsiä vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun jälkeen.[17]

# Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura
1 M David Raya 15. syyskuuta 1995 (ikä 29) 8 0 Englanti Arsenal
13 M Álex Remiro 24. maaliskuuta 1995 (ikä 29) 1 0 Espanja Real Sociedad
23 M Robert Sánchez 18. marraskuuta 1997 (ikä 27) 2 0 Englanti Chelsea
2 P Dani Carvajal 11. tammikuuta 1992 (ikä 32) 51 1 Espanja Real Madrid
3 P Robin Le Normand 11. marraskuuta 1996 (ikä 28) 19 1 Espanja Atlético Madrid
4 P Pau Torres 16. tammikuuta 1997 (ikä 27) 24 1 Englanti Aston Villa
5 P Dani Vivian 5. heinäkuuta 1999 (ikä 25) 5 0 Espanja Athletic Bilbao
12 P Alejandro Grimaldo 20. syyskuuta 1995 (ikä 29) 8 0 Saksa Bayer Leverkusen
14 P Aymeric Laporte 27. toukokuuta 1994 (ikä 30) 37 1 Saudi-Arabia Al-Nassr
21 P Óscar Mingueza 13. toukokuuta 1999 (ikä 25) 1 0 Espanja Celta Vigo
22 P Marc Cucurella 22. heinäkuuta 1998 (ikä 26) 11 0 Englanti Chelsea
6 KK Martín Zubimendi 2. helmikuuta 1999 (ikä 25) 12 0 Espanja Real Sociedad
8 KK Fabián Ruiz 3. huhtikuuta 1996 (ikä 28) 31 6 Ranska Paris Saint-Germain
10 KK Pepelu 11. elokuuta 1998 (ikä 26) 0 0 Espanja Valencia
10 KK Dani Olmo 7. toukokuuta 1998 (ikä 26) 40 11 Espanja FC Barcelona
16 KK Rodri (Kapteeni) 22. kesäkuuta 1996 (ikä 28) 57 4 Englanti Manchester City
18 KK Aleix García 28. kesäkuuta 1997 (ikä 27) 3 0 Saksa Bayer Leverkusen
20 KK Pedri 25. marraskuuta 2002 (ikä 22) 26 2 Espanja FC Barcelona
7 H Yeremi Pino 20. lokakuuta 2002 (ikä 22) 13 2 Espanja Villarreal
9 H Joselu 27. maaliskuuta 1990 (ikä 34) 15 6 Qatar Al-Gharafa
11 H Ferran Torres 29. helmikuuta 2000 (ikä 24) 48 21 Espanja FC Barcelona
15 H Ayoze Pérez 29. heinäkuuta 1993 (ikä 31) 3 1 Espanja Villarreal
17 H Nico Williams 12. heinäkuuta 2002 (ikä 22) 22 4 Espanja Athletic Bilbao
19 H Lamine Yamal 13. heinäkuuta 2007 (ikä 17) 16 3 Espanja FC Barcelona
21 H Mikel Oyarzabal 21. huhtikuuta 1997 (ikä 27) 38 12 Espanja Real Sociedad

Muut nimetyt pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Unai Simón Loukkaantunut 11. kesäkuuta 1997 (ikä 27) 46 0 Espanja Athletic Bilbao  Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
M Kepa Arrizabalaga 3. lokakuuta 1994 (ikä 30) 13 0 Englanti AFC Bournemouth  Norja, 15. lokakuuta 2023
P Nacho Fernández 18. tammikuuta 1990 (ikä 34) 29 1 Saudi-Arabia Al-Qadsiah  Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P Jesús Navas ERO 21. marraskuuta 1985 (ikä 39) 56 5 Espanja Sevilla  Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P Pau Cubarsí 22. tammikuuta 2007 (ikä 17) 3 0 Espanja FC Barcelona  Andorra, 5. kesäkuuta 2024
P Pedro Porro 13. syyskuuta 1999 (ikä 25) 3 0 Englanti Tottenham Hotspur  Brasilia, 26. maaliskuuta 2024
P José Gayà Loukkaantunut 25. toukokuuta 1995 (ikä 29) 22 3 Espanja Valencia  Georgia, 19. marraskuuta 2023
P Íñigo Martínez 17. toukokuuta 1991 (ikä 33) 21 1 Espanja FC Barcelona  Georgia, 19. marraskuuta 2023
P David García 14. helmikuuta 1994 (ikä 30) 3 0 Qatar Al-Rayyan  Georgia, 19. marraskuuta 2023
P Fran García 14. elokuuta 1999 (ikä 25) 2 0 Espanja Real Madrid  Norja, 15. lokakuuta 2023
P Alfonso Pedraza 9. huhtikuuta 1996 (ikä 28) 1 0 Espanja Villarreal  Norja, 15. lokakuuta 2023
P Alejandro Balde 18. lokakuuta 2003 (ikä 21) 7 0 Espanja FC Barcelona  Skotlanti, 12. lokakuuta 2023
P César Azpilicueta 28. elokuuta 1989 (ikä 35) 44 1 Espanja Atlético Madrid  Kypros, 12. syyskuuta 2023
KK Mikel Merino Loukkaantunut 22. kesäkuuta 1996 (ikä 28) 28 2 Englanti Arsenal  Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK Álex Baena 20. heinäkuuta 2001 (ikä 23) 5 1 Espanja Villarreal  Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK Fermín López Loukkaantunut 11. toukokuuta 2003 (ikä 21) 2 0 Espanja FC Barcelona  Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK Marcos Llorente 30. tammikuuta 1995 (ikä 29) 19 0 Espanja Atlético Madrid  Andorra, 5. kesäkuuta 2024
KK Oihan Sancet 25. huhtikuuta 2000 (ikä 24) 4 1 Espanja Athletic Bilbao  Brasilia, 26. maaliskuuta 2024
KK Gavi Loukkaantunut 5. elokuuta 2004 (ikä 20) 27 5 Espanja FC Barcelona  Georgia, 19. marraskuuta 2023
H Álvaro Morata Loukkaantunut 23. lokakuuta 1992 (ikä 32) 80 36 Italia AC Milan  Englanti, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
H Pablo Sarabia 11. toukokuuta 1992 (ikä 32) 27 9 Englanti Wolverhampton Wanderers  Brasilia, 26. maaliskuuta 2024
H Gerard Moreno 7. huhtikuuta 1992 (ikä 32) 18 5 Espanja Villarreal  Brasilia, 26. maaliskuuta 2024
H Rodrigo Riquelme 2. huhtikuuta 2000 (ikä 24) 2 0 Espanja Atlético Madrid  Georgia, 19. marraskuuta 2023
H Ansu Fati Loukkaantunut 31. lokakuuta 2002 (ikä 22) 10 2 Espanja FC Barcelona  Norja, 15. lokakuuta 2023
H Bryan Zaragoza 9. syyskuuta 2001 (ikä 23) 1 0 Espanja CA Osasuna  Norja, 15. lokakuuta 2023
H Abel Ruiz 28. tammikuuta 2000 (ikä 24) 2 0 Espanja Girona FC  Kypros, 12. syyskuuta 2023
Huomautukset
  • Loukkaantunut Pelaaja on loukkaantunut
  • ERO Pelaaja päättänyt maajoukkueuransa

Edelliset kokoonpanot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen kokoonpanot
Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen kokoonpanot
Maanosaliittojen cupin kokoonpanot

Eniten otteluita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sergio Ramos on eniten otteluita Espanjan maajoukkueessa pelannut pelaaja 180 ottelullaan.

Päivitetty 20. joulukuuta 2022.[18]

# Nimi Ura Ottelut Maalit
1. Sergio Ramos 2005–2021 180 23
2. Iker Casillas 2000–2016 167 0
3. Sergio Busquets 2009–2022 143 2
4. Xavi 2000–2014 133 12
5. Andrés Iniesta 2006–2018 131 14
6. Andoni Zubizarreta 1985–1998 126 0
7. David Silva 2006–2018 125 35
8. Xabi Alonso 2003–2014 114 16
9. Fernando Torres 2003–2014 110 38
Cesc Fàbregas 2006–2016 110 15

Eniten maaleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 16. heinäkuuta 2024.[19]

David Villa on eniten maaleja Espanjan maajoukkueessa tehnyt pelaaja 59 maalillaan.
# Nimi Ura Maalit Ottelut Keskiarvo
1. David Villa 2005–2014 59 98 0,60
2. Raúl 1996–2006 44 102 0,43
3. Fernando Torres 2003–2014 38 110 0,35
4. Álvaro Morata 2014– 36 80 0,45
5. David Silva 2006–2018 35 125 0,28
6. Fernando Hierro 1989–2002 29 89 0,33
7. Fernando Morientes 1998–2007 27 47 0,57
8. Emilio Butragueño 1984–1992 26 69 0,38
9. Alfredo di Stéfano 1957–1962 23 31 0,74
Sergio Ramos 2005–2021 23 180 0,13

Tummennetut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.

Päävalmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ball, Phil: Morbo: The Story of Spanish Football, s. 207–232. Lontoo: WSC Books, 2001. ISBN 0954013468.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Men's Ranking inside.FIFA.com. 18.7.2024. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Spain gain home comforts UEFA. Viitattu 29.6.2008.
  3. ↑ 1982 FIFA World Cup Spain (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 29.6.2008.
  4. ↑ Platini shines for flamboyant France[vanhentunut linkki] UEFA. Viitattu 29.6.2008.
  5. ↑ Torres strike ends Spain’s long wait[vanhentunut linkki] UEFA. Viitattu 30.6.2008.
  6. ↑ Xavi emerges as EURO’s top man (Arkistoitu – Internet Archive) UEFA. Viitattu 2.7.2008.
  7. ↑ Spain dominate Team of the Tournament 30.6.2008. UEFA. Arkistoitu 3.5.2009. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Spain the new leaders (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 2.7.2008.
  9. ↑ a b Sweet fifteen for La Roja (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  10. ↑ a b Spain and Brazil: for the record (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  11. ↑ Spain edge the supersub show (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  12. ↑ Group 5 FIFA. Arkistoitu 17.9.2014. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  13. ↑ Matches FIFA. Arkistoitu 8.6.2010. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Awards FIFA. Arkistoitu 2.7.2010. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  15. ↑ Estadios donde ha jugado la selección española (Arkistoitu – Internet Archive) Fútbol en la Red. Viitattu 29.6.2008.
  16. ↑ OFICIAL | Lista de convocados para los encuentros frente a Serbia y Suiza RFEF. Viitattu 7.9.2024. (espanjaksi)
  17. ↑ Spain - Detailed squad 23/24 Transfermarkt. Viitattu 27.5.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Record players Transfermarkt. Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)
  19. ↑ All-time top goalscorers Transfermarkt. Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalkapallon Euroopan-mestarit
1960  Neuvostoliitto 1964  Espanja 1968  Italia 1972  Saksa 1976  Tšekkoslovakia 1980  Saksa 1984  Ranska 1988  Alankomaat
1992  Tanska 1996  Saksa 2000  Ranska 2004  Kreikka 2008  Espanja 2012  Espanja 2016  Portugali 2020  Italia
Jalkapallon maailmanmestarit
1930  Uruguay 1934  Italia 1938  Italia 1950  Uruguay 1954  Saksa 1958  Brasilia 1962  Brasilia 1966  Englanti 1970  Brasilia 1974  Saksa
1978  Argentiina 1982  Italia 1986  Argentiina 1990  Saksa 1994  Brasilia 1998  Ranska 2002  Brasilia 2006  Italia 2010  Espanja 2014  Saksa
2018  Ranska 2022  Argentiina
Jalkapallon olympiavoittajat
1900 Iso-Britannia Upton Park FC 1904 Kanada Galt FC 1908  Iso-Britannia 1912  Iso-Britannia 1920  Belgia 1924  Uruguay
1928  Uruguay 1936  Italia 1948  Ruotsi 1952  Unkari 1956  Neuvostoliitto 1960  Jugoslavia
1964  Unkari 1968  Unkari 1972  Puola 1976  Itä-Saksa 1980  Tšekkoslovakia 1984  Ranska
1988  Neuvostoliitto 1992  Espanja 1996  Nigeria 2000  Kamerun 2004  Argentiina 2008  Argentiina
2012  Meksiko 2016  Brasilia 2020  Brasilia
Espanja
Espanjan jalkapallo

Lajiliitto: Espanjan jalkapalloliitto
Sarjat: Primera División | Naisten mestaruussarja | Segunda División | Primera División RFEF | Segunda División RFEF | Tercera División RFEF | Espanjan jalkapallon aluesarjat
Cup-kilpailut: Copa del Rey | Copa de la Reina (Espanjan naisten cup)
Maajoukkueet: Espanjan maajoukkue | Espanjan naisten maajoukkue | Alle 21-vuotiaiden maajoukkue

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Espanjan_jalkapallomaajoukkue&oldid=22708482”