Eskatologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Albrecht Dürer, Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa, 1497–1498.

Eskatologia on uskontoihin liittyvä oppi maailman viimeisistä tapahtumista. Eskatologiaan sisältyy maailmanlopun ja pelastuksen aikakauden odotusta. Eskatologisten käsitysten merkitys vaihtelee eri uskonnoissa. Eskatologian käsite on liitetty etenkin juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin.[1]

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilöllisellä eskatologialla tarkoitetaan yksityisen ihmisen kuolemanjälkeistä kohtaloa uskontojen mukaan:[2] ylösnousemusta, viimeistä tuomiota, sielun kuolemattomuutta, taivasta tai jälleensyntymistä.[1] Kollektiivisessa eskatologiassa on kyse maailman lopputapahtumista yleisesti.[2] Joskus tehdään ero eskatologian ja apokalyptiikan välillä. Jälkimmäisessä lopun ajan odotus on tihentynyt, mikä ilmenee laskelmina maailman lopun ajankohdasta.[1]

Juutalainen eskatologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan testamentin eskatologia liittyy tunnusomaisesti historiaan ja Israelin kansan tulevaisuuteen.[2] Monissa kiertävän aikakäsityksen uskonnoissa eskatologia oli liitetty luonnon tapahtumiin ja vuotuisjuhlien rituaaleihin.[2][1] Lineaarisen aikakäsityksen uskontoja ovat juutalaisuuden lisäksi etenkin kristinusko ja islam.[1] Danielin kirjassa aika jaetaan neljään jaksoon, joita ovat kultainen, hopeinen, vaskinen ja rautainen. Käsitys liittyy mahdollisesti Persian zarathustralaisuuteen.[1]

Vanhan testamentin profeetat julistivat Jumalan tuomiota, ellei kansa tee parannusta. Tuomiota seuraisi pelastus, joka tulisi myös pakanakansoille.[2] Juutalaiseen apokalyptiikkaan kuuluivat ennustukset maailmanlopusta ja Ihmisen Pojasta, joka tulee tuomitsemaan kansoja. Tuomiopäivää edeltäisi kuolleiden ylösnousemus.[1]

Kristillinen eskatologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kristillinen eskatologia
Stefan Lochner, Viimeinen tuomio, noin 1435.

Kristinuskossa eskatologia on erityisesti uskoa Jumalan valtakuntaan, rauhan ja vanhurskauden tilaan, joka täydentyy maailman lopussa.[1] Jeesuksen ajan juutalaisuudessa oli voimakas Jumalan valtakunnan ja pelastajan, Messiaan, odotus. Kristinuskon mukaan Jeesuksen kuolema, ylösnousemus ja Pyhän Hengen saaminen helluntaina olivat eskatologisia tapahtumia, jotka merkitsivät Jumalan valtakunnan tuloa. Lopullisesti valtakunta toteutuisi Jeesuksen toisen tulemisen myötä.[2]

Raamatussa eskatologiasta kertoo erityisesti Johanneksen ilmestys, joka viittaa Vanhan testamentin Hesekielin kirjaan ja Danielin profeettakirjaan. Myös apokryfiset kirjat kuten Hermaan Paimen käsittelevät viimeisten aikojen tapahtumia.[3]

Kristinuskon piirissä on eri aikoina tehty tarkempia ennustuksia lopun ajan tapahtumista. Etenkin kriisikausina apokalyptiset mielialat ovat lisääntyneet.[2] Käsitystä, jonka mukaan Kristus perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakunnan eli millenniumin, kutsutaan messianismiksi, kiliasmiksi tai millennialismiksi.[2][1] Kristilliset teologit ovat olleet erimielisiä, onko tämänpuoleista tuhatvuotista valtakuntaa odotettava.[1] Vapaiden suuntien kristilliset kirkot näkevät usein lopun merkkien käyvän juuri nyt toteen. Raamatun teksteistä etsitään tukea oman yhteisön näkemyksille. Etenkin luterilainen suhtautuminen eskatologiaan on kuitenkin hyvin pidättyväistä.[4]

Islamilainen eskatologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islamilainen eskatologia
Enkeli Israfil puhaltaa pasuunaan Viimeisen tuomion merkiksi.

Islamiin kuuluu usko elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa maailmassa. Ihminen joutuu joko Helvettiin tai Paratiisiin sen mukaan, miten kukin tuomitaan viimeisellä tuomiolla. Koraanissa toistuvana aiheena on lupaus hurskaita odottavasta Paratiisista (Janna), joka on nautintojen ylenpalttinen tyyssija. Vielä yleisempi on varoitus uskottomia odottavasta Helvetistä (Jahannam). Islamilainen eskatologia perustuu sekä Koraaniin että islamilaiseen perimätietoon, joka löytyy 800-luvulla kirjatuista haditheista.

Sahih al-Bukhari sisältää hadithin, joka on perusteellinen luettelo lopun ajan ennusmerkeistä.[5][6] Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen (ad-Dajjal) saapuminen. Antikristuksella on vain yksi silmä, ja hänen otsaansa on kirjoitettu sana kafir (uskoton).[7] Antikristuksen ja siihen liittyneen Pedon saapumiseen liittyy yleinen moraalinen rappio. Kaikilla on rahaa ja rakennetaan korkeita taloja, mutta vallalla on tapojen turmelus ja moraalittomuus, missä sotiminen ja murhatyöt lisääntyvät ja tieto uskonnosta alkaa kadota. Taivas muuttuu verenkarvaiseksi, myrskytuulet ja sateet yltyvät, kuu katoaa, vuoret häviävät ja maa muuttuu tasaiseksi. Ajankulku nopeutuu, luonnonkatastrofit ja savu peittävät maan. Lopulta aurinko nousee lännestä.[8]

Sodan Antikristusta vastaan aloittaa Mahdi, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Šiialaiset katsovat, että hän on kätkeytynyt 12. imaami, mutta sunnit eivät ole yhtä varmoja tästä. Jeesus palaa maan päälle yhdessä Mahdin kanssa sotimaan Antikristusta vastaan ja surmaa tämän.[9][10] Hän voittaa myös Gogin ja Magogin. Jeesus kuolee ennen viimeistä tuomiota, ja hänet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.

Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria loppuu ja kuolleet nousevat haudoistaan Jumalan eteen tuomittaviksi.[11] Israfil on enkeli, joka Viimeisellä tuomiolla puhaltaa pasuunaan, ”jolloin kaikki, jotka ovat taivaassa tai maassa, vaipuvat tiedottomina maahan paitsi ne, jotka Jumala säästää” (Koraani 39:68).[12] Jokaisen osalta sekä hyvät että pahat teot on kirjattu kirjaan, jota tuomitut itse pitelevät. Tekoja vertaillaan laskemalla yhteen niiden painot enkeleiden Gabriel ja Mikael valvoessa. Tuomion toimeenpano tapahtuu niin, että kukin pannaan kävelemään Helvetin tulen yläpuolella olevaa siltaa (sirat) pitkin. Sillan kansi on terävämpi kuin miekka ja ohuempi kuin hius. Ne, joiden synnit ovat painavampia kuin hyvät teot, menettävät tasapainonsa ja syöksyvät Helvettiin. Hurskaat selviytyvät ja pääsevät Paratiisiin. Tarina sillasta on sama kuin zarathustralaisuudessa.[13]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean, Virginia: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j ”eskatologia”, Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7
  2. ↑ a b c d e f g h ”eskatologia”, Otavan suuri ensyklopedia 2, Cid–Harvey. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3
  3. ↑ Eskatologia Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 3.10.2024.
  4. ↑ Wirilander, Matti: Historian loppu? (lukijablogi, tekijä on teologian tohtori ja kirkkoherra emeritus) Kotimaa.fi. 9.9.2022. Viitattu 4.10.2024.
  5. ↑ Sookhdeo 2013, s. 249.
  6. ↑ Sahih al-Bukhari: Afflictions and the End of the World. Vol. 9, Book 88, Hadith 237 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Sunnah.com. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Sookhdeo 2013, s. 253.
  8. ↑ Sookhdeo 2013, s. 251–291.
  9. ↑ Sookhdeo 2013, s. 258–259.
  10. ↑ Al-Bukhari: (49) Chapter: The advent (descent) of ’Isa (Jesus), son of Maryam (Mary) alayhis-salam Sahih al-Bukhari, Prophets, Vol. 4, Book 55, Hadith 657. Sunnah.com. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 150–157. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  12. ↑ What is meant by the blowing of the Trumpet? Islam Question & Answer. 16.11.2003. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
  13. ↑ St. Clair-Tisdall, W.: The Sources of Islam. A Persian Treatise, s. 284. (Translated and abridged by Sir William Muir) T. & T. Clark, 1901. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lehtonen, Tuomas M. S. (toim.): Lopun leikit. Uskon, historian ja tieteen eskatologiat. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-773-0
  • Ruokanen, Miikka: Milloin maailma loppuu. Helsinki: Kirjapaja, 1999. ISBN 951-625-596-5
  • Gorenberg, Gershon: The End of Days. Fundamentalism and the Struggle for the Temple Mount. Oxford: Oxford University Press, 2002. ISBN 0-19-515205-0 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmanloppu ja lopun ajat kristillisessä eskatologiassa

Antikristus | Apokalypsi | Eskatologia | Danielin kirja | Harmageddonin taistelu | Ilmestyskirja | Jeesuksen toinen tuleminen | Pedon luku | Tuhatvuotinen valtakunta | Tuomiopäivä | Vihan ja ahdistuksen aika | Väärä profeetta | Ylöstempaus

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eskatologia&oldid=22676809”