Clas von Collan

Clas Herman von Collan (vuoteen 1874 Collan; 11. lokakuuta 1862 Pietari – 1. marraskuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen virka- ja valtiopäivämies, joka toimi Suomen Pankin pääjohtajana vuosina 1907–1918.

Clas von Collanin isä oli keisarillisen hovin henkikirurgi, salaneuvos Alexander von Collan, joka aateloitiin vuonna 1874. Historiantutkija Fabian Collan ja säveltäjä Karl Collan olivat hänen setiään. Pietarissa syntynyt Collan kävi Helsingin normaalilyseon ja valmistui 1880 ylioppilaaksi, 1882 filosofian kandidaatiksi, 1886 filosofian maisteriksi ja molempien oikeuksien kandidaatiksi sekä sai 1889 varatuomarin arvon. Collan tuli vuonna 1889 ylimääräiseksi kopistiksi senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskuntaan ja hänet nimitettiin saman toimituskunnan kanslistiksi 1891. Hän työskenteli 1891–1893 senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan sihteerinä, 1893–1895 Suomen Pankin sihteerinä ja vuodesta 1895 Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä vastuualueenaan pankin haarakonttorien tarkistaminen.

Von Collan nimitettiin vuonna 1907 Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajaksi eli pääjohtajaksi. Suomenmielinen lehdistö arvosteli ruotsinkielisen von Collanin nimitystä, mutta Suomen Pankin sisäisessä hallinnossa siirryttiin kuitenkin ruotsin kielestä suomen kielen käyttöön vuoden 1908 alusta. Von Collan osasi myös venäjää ja saattoi neuvotella henkilökohtaisesti venäläisten viranomaisten kanssa. Hän oli hyvissä väleissä amiraalisenaatin kanssa ja saattoi sovittelevalla esiintymisellään jarruttaa venäläistämishankkeita. Suunnitelmat Suomen itsenäisen rahalaitoksen lakkauttamisesta eivät lopulta toteutuneet toisen sortokauden aikana, mutta ensimmäisen maailmansodan aikana markan ruplaan sidottu kurssi toi valtavan inflaation myös Suomeen. Vuonna 1917 hallitukseen noussut vasemmisto arvosteli von Collanin valuuttapolitiikkaa, jolloin hän harkitsi eron pyytämistä, mutta jäi vielä tehtäväänsä. Suomen sisällissodan puhjetessa hän oli virkamatkalla Ruotsissa. Hän oli järjestänyt vuodenvaihteessa 1917–1918 Suomen Pankin kultavarannon siirtämisen pois Helsingistä, ja käyttämällä sitä vakuutena Vaasan senaatti saattoi saada sisällissodan aikana luottoa Ruotsista. Suomen taloustilanteen heikennyttyä entisestään von Collan erosi lopulta marraskuussa 1918 Suomen Pankin johdosta. Hän oli sen jälkeen yksityisen Suomen Kiinteistöpankin toimitusjohtajana 1918–1933 ja hallintoneuvoston puheenjohtajana 1918–1939 sekä Siviilivirkakunnan leski- ja orpokassan johtokunnan puheenjohtajana 1922–1929. Von Collan oli lisäksi vakuutusyhtiö Kalevan, Helsingin Pantti Oy:n ja Suomen Teollisuushypoteekkipankin johtokuntien jäsenenä.

Von Collan oli sukunsa edustajana aatelissäädyssä valtiopäivillä 1891, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906. Lisäksi hän toimi 1894–1907 Ritarihuoneen sihteerinä ja laati tässä ominaisuudessa ritariston ja aatelin valtiopäiväpöytäkirjat. Hän oli vielä vuosina 1919–1928 Ritarihuoneen johtokunnan jäsen.

Von Collan edusti Suomea Brysselin kansainvälisessä taloudellisessa kongressissa 1920. Samana vuonna hän kävi Helsingin pörssikomitean toimekaiannosta tutustumassa Tukholman, Oslon, Kööpenhaminan ja Amsterdamin valuuttapörsseihin. Von Collan harrasti musiikkia ja hän kuului muun muassa Helsingin Konservatorion johtokuntaan.

Von Collan hoiti Grotenfelt-sukuisen äitinsä perintöön kuulunutta Frugårdin kartanoa Joroisissa ja lunasti sen myöhemmin kokonaan itselleen.

Virka- ja valtiopäivämies, laamannin arvon saanut juristi ja isänsä kaima Alexander von Collan oli Clas von Collanin veli.

Lähteet

Edeltäjä: Theodor Wegelius

Suomen Pankin pääjohtaja 1907–1918

Seuraaja: Otto Stenroth