Syvännenilkat
| Syvännenilkat | |
|---|---|
 Bathymaster signatus |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Kivinilkkakalat Zoarcoidei |
| Heimo: |
Syvännenilkat Bathymasteridae Jordan & Gilbert, 1883[1] |
| Suvut[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Syvännenilkat (Bathymasteridae) on ahvenkaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kylmistä vesistä Tyynenmeren pohjoisosista.
Lajit ja anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syvännenilkkojen heimoon kuuluu 3 sukua ja 7 lajia, muun muassa syvännenilkka (Bathymaster derjugini). Syvännenilkat ovat ruumiinrakenteeltaan pitkulaisia kaloja ja suurimmat niistä voivat saavuttaa 38 cm:n pituuden, mutta yleensä ne jäävät alle 30 cm pitkiksi. Kalojen selkä- ja peräevät ovat pitkät ja rintaevät ovat pyöreät ja suurikokoiset. Kylkiviiva kulkee lajien ruumiin yläosassa. Syvännenilkkalajit ovat väriltään tyypillisesti ruskehtavia ja ruumiissa on kirkkaampia sinisiä, keltaisia, oransseja, punaisia tai valkoisia juovia, täpliä tai muita kuvioita. Heimon kaloilla ei ole uimarakkoa.[2][3][4]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syvännenilkkalajeja tavataan kylmistä vesistä Tyynenmeren pohjoisosista. Ne elävät tyypillisesti kivikkopohjilla lähellä rannikkoa yleensä alle 150 metrin syvyydessä. Poikkeuksena on Bathymaster signatus, joka elää jopa yli 300 metrin syvyydessä.[2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bathymasteridae itis.gov. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 397. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.3.2012). (englanniksi)
- ↑ a b Family Bathymasteridae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Roger Tory Peterson,Earl S. Herald,William N. Eschmeyer: A Field Guide to Pacific Coast Fishes, s. 238. Houghton Mifflin Harcourt, 1999. ISBN 978-0618002122 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2012). (englanniksi)