Bartolomé Mitre
Bartolomé Mitre | |
---|---|
Mitre valokuvattuna vuonna noin 1890. |
|
Argentiinan presidentti | |
12. lokakuuta 1862 – 12. lokakuuta 1868
|
|
Varapresidentti | Marcos Paz |
Edeltäjä | Juan Esteban Pedernera |
Seuraaja | Domingo Faustino Sarmiento |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. kesäkuuta 1821 Buenos Aires |
Kuollut | 19. tammikuuta 1906 (84 vuotta) Buenos Aires |
Puoliso | Delfina Vedia |
Tiedot | |
Nimikirjoitus |
|
Bartolomé Mitre (26. kesäkuuta 1821 Buenos Aires – 19. tammikuuta 1906 Buenos Aires) oli argentiinalainen Argentiinan sisällissotien sotilasjohtaja, valtiomies ja kirjailija. Hän toimi Argentiinan presidenttinä vuosina 1862–1868 ja oli yksi nykymuotoisen Argentiinan liittotasavallan perustajista.[1][2]
Tausta ja yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mitre syntyi vuonna 1821 Buenos Airesissa. Hänen perheensä oli kreikkalaista alkuperää ja alkujaan perheen sukunimi oli Mitropoulos. Mitre itse osasi sujuvaa kreikka.[3]
Vuonna 1841 Mitre meni naimisiin urugualaisen Delfina Vedian kanssa. Parin ensimmäinen lapsi kaksi vuotta myöhemmin.[4]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Buenos Airesissa Juan Manuel de Rosasin diktatuurin aikana varttunut Mitre lähti 15 vuoden maanpakoon vuonna 1837. Vuonna 1852 hän palasi Argentiinaan Uruguayn joukkojen johtajana Caserosin taistelussa, joka johti Rosasin kukistumiseen. Seuraavana vuonna Mitrestä tuli liittovaltiosta separatistisen Buenos Airesin maakunnan johtaja. Hän toimi useissa tehtävissä maakunnan hallituksessa ja oli kuvernöörinä, kun maakunta kukisti Justo José de Urquizan johtamat liittovaltion joukot vuonna 1861. Mitre valittiin sitten yhdistyneen Argentiinan tasavallan presidentiksi. Hän kehitti maan hallinntoa, tukahdutti maaseudun separatistit, laajensi posti- ja lennätinlinjoja, järjesti julkisen talouden ja perusti uusia tuomioistuimia, edisti ulkomaankauppaa ja maahanmuuttoa. Kun Paraguay julisti sodan Argentiinalle vuonna 1864 (Kolmoisliiton sota), Mitre johti menestyksekkäästi maansa sotatoimia.[2][1]
Presidenttikautensa päätyttyä vuonna 1868 Mitre valittiin senaattiin. Vuonna 1874 hän pyrki uudelleen presidentiksi, mutta väitti tappiotaan vilpilliseksi ja johti epäonnistunutta kapinaa voittajaa Nicolás Avellanedanaa vastaan. Tappion jälkeen hän joutui hetkeksi maanpakoon Eurooppaan, asui kirjailijana Buenos Airesissa ja yritti vuonna 1892 epäonnistuneesti tulla valituksi presidentiksi uudelleen. Mitre oli Argentiinan yhtenäisyyden symboli ja taloudellisen kehityksen puolestapuhuja.[2][1]
Mitre on haudattu La Recoletan hautausmaalle Buenos Airesissa.[3]
Toiminta kulttuurialalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1870 Mitre perusti sanomalehden nimeltä La Nación, joka ilmestyy edelleen.[5]
Mite kirjoitti runsaasti runoutta ja proosaa. Tämän lisäksi hän käänsi myös ulkomaalaista kirjallisuutta (mm. Dantea). Mitre oli myös mukana perustamassa Argentiinan historiallisen akatemian.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Mitre, Bartolomé Nordisk familjebok. 1913. Viitattu 11.09.2022.
- ↑ a b c Bartolomé Mitre Encyclopedia.com. 2022. Viitattu 11.09.2022.
- ↑ a b The First President of Argentina Was Greek GreekReporter.com. 18.12.2022. Viitattu 23.1.2023. (englanti)
- ↑ Women and Independence in Latin America nottingham.ac.uk. 2023. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Buenos Aires Times | 'La Nación' director Bartolomé Mitre dies aged 79 Buenos Aires Times. 26.3.2020. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Bartolome Mitre | Biography & Facts Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]