Amitabha

Amitabha (Amida nyorai) Tokion kansallismuseossa, 1100–1200-luku

Amitābha (sanskritiksi अमिताभ, Amitābha, kiin. 阿彌陀佛, Āmítuófó, tiibetiksi འོད་དཔག་མེད་, Ö-pa-me) on taivaallinen buddha Mahāyāna-buddhalaisuudessa ja erityisesti itäaasialaisessa Puhtaan Maan buddhalaisuudessa. Amitābha nousi suosioon Kiinassa vuoden 650 tienoilla, ja palvonta levisi sieltä Japaniin, jossa se johti Puhtaan Maan buddhalaisuuden syntyyn 1100–1200-luvuilla. Tiibetissä ja Nepalissa hän ei ole koskaan ollut yhtä suosittu kuin Itä-Aasiassa, mutta häntä arvostetaan yhtenä viidestä Tathāgatasta, ikuisesti olemassa olleesta ”itsestään syntyneestä” buddhasta.

Kirjoitusten mukaan Amitābhalla on ääretön määrä ansioita, jotka ovat kertyneet hyvistä teoista lukemattomissa entisissä elämissä Dharmakāra-bodhisattvana.

Oppi

Äärettömän elämän sūtran mukaan Amitābha oli hyvin muinaisina aikoina ja mahdollisesti toisessa valtakunnassa Dharmakāra-niminen munkki. Joissakin sūtran versioissa Dharmakāraa kuvataan entiseksi kuninkaaksi, joka luopui kruunustaan tutustuttuaan buddhalaisiin opetuksiin Lokeṣvararāja-buddhan avulla. Sen jälkeen hän päätti tulla buddhaksi ja saadakseen buddhakṣetran ("buddhakentän", buddhan ansion tuottaman maailman) saavutti useita ideaaleja. Hänen päätöksensä ilmaistiin 48 valassa, jotka määrittelivät buddhakṣetran, jonka Dharmakāra halusi luoda, ehdot, joilla elävät olennot voisivat syntyä kyseiseen maailmaan ja sen, millaisiksi olennoiksi he sinne syntyisivät uudelleen.^lähde?

Kiinassa, Vietnamissa, Koreassa ja Japanissa laajalti tunnetuissa sūtran versioissa Dharmakāran 18. valan mukaan mikä tahansa Amitābhan puhtaaseen maahan haluava olento missä tahansa kaikkeudessa tulee varmasti syntymään uudelleen sinne, jos hän lausuu Amitābhan nimen edes kymmenen kertaa. Hänen 19. valassaan luvataan, että hän ilmestyy yhdessä muiden bodhisattvojen kanssa kuoleman hetkellä niille, jotka kutsuvat häntä. Tämä avoimuus ja kaikenlaisten ihmisten hyväksyntä on tehnyt uskosta puhtaaseen maahan yhden Mahāyāna-buddhalaisuuden merkittävistä vaikutteista. Puhtaan maan buddhalaisuus näyttää tulleen suosituksi ensin Intian ja Pakistanin luoteisosissa sekä Afganistanissa, josta se levisi Keski-Aasiaan ja Kiinaan ja sieltä Vietnamiin, Koreaan ja Japaniin.

Amitābhaa ja hänen valojaan koskevat opit on kirjattu kolmeen kanoniseen Mahāyāna-tekstiin:

• Suurempi Sukhāvatīvyūha-sūtra
• Pienempi Sukhāvatīvyūha-sūtra
• Amitāyurdhyāna-sūtra

Yritystensä kautta Amitābha loi puhtaan maan (kiin. 净土, jìngtŭ, jap. 净土, jōdo, vietn. tịnh độ), sanskritiksi Sukhāvatī ("onnen omaava"). Sukhāvatī sijaitsee äärimmäisessä lännessä, oman maailmamme rajojen ulkopuolella. Valojensa kautta Amitābha teki mahdolliseksi kaikkien häntä kutsuvien syntymisen uudelleen tähän maahan, opetuksen hänen johdollaan dharmassa ja lopulta tulemisen vuorollaan bodhisattvoiksi ja buddhiksi (Mahāyāna-buddhalaisuuden lopullinen tavoite). Puhtaasta maasta nämä bodhisattvat ja buddhat palaavat maailmaamme auttamaan muita ihmisiä.

Vajrayāna-buddhalaisuudessa

Amitābha tiibetinbuddhalaisuudessa.

Amitābha tunnetaan myös Tiibetissä, Mongoliassa ja muilla tiibetinbuddhalaisuutta harjoittavilla alueilla. Tiibetiläisessä Vajrayāna-buddhalaisuudessa Amitābhaa pidetään yhtenä viidestä Dhyāni-buddhasta (yhdessä Akṣobhyan, Amoghasiddhin, Ratnasaṃbhavan ja Vairocanan kanssa), joka yhdistetään läntiseen suuntaan ja saṃjñān skandhaan, erotuksen (tunnistuksen) kertymään ja individualiteettien syvään tietoisuuteen. Hänen kahtena oppilaanaan, kuten Gautama Buddhalla, nähdään bodhisattvat Vajrapāṇi ja Avalokiteśvara. Tiibetinbuddhalaisuudessa on useita tunnettuja rukouksia, joilla päästään puhtaaseen maahan. Tiibetiläisiä panchen-lamoja ja Sharmapoja pidetään Amitābhan inkarnaatioina.

Nimi

Oikea Amitābhan nimen nominatiivimuoto sanskritissa on Amitābhaḥ. Nimi on yhdyssana sanskritin sanoista amita ("rajaton", "ääretön") ja ābhā ("valo", "loisto"). Niinpä nimen voidaan tulkita tarkoittavan "rajattoman valon omaavaa, jonka loisto on ääretön". Nimeä Amitāyus (nimen Amitāyuḥ nominatiivi) käytetään myös. Se on yhdyssana sanoista amita ja āyus ("elämä"), joten se tarkoittaa "häntä, jonka elämä on ääretön".

Kiinassa hänen nimensä on Āmítuó Fó (kiin. 阿彌陀佛), jossa Āmítuó on kiinalainen lausuminen Amitābhasta tai Amitāyusista ja Fó kiinan buddhaa tarkoittava sana (hyvin varhainen laina). Vietnamin, korean ja japanin kielissä käytetään samoja kiinalaisia merkkejä Amitābhan nimen kirjoittamiseen, mutta ne lausutaan eri tavoilla: vietnamiksi A-di-đà Phật, koreaksi Amit'a Bul ja japaniksi Amida Butsu. Japaniksi häntä kutsutaan myös nimellä Amida Nyorai (jap. 阿弥陀如来), mikä tarkoittaa "Amitābha Tathāgata".

Tiibetin kielessä Amitābha on nimeltään 'od.dpag.med ja nimellä Amitāyus tshe.dpag.med.

Arkeologinen alkuperä

Ensimmäinen tunnettu epigrafinen todistusaineisto Amitābhasta on Govindnagarista Pakistanista löytyneen patsaan alaosa, joka sijaitsee nykyään museossa Mathurassa. Patsas on päivätty "Huviṣkan hallinnon 28. vuodelle" (eli jonnekin toisen vuosisadan jälkipuoliskolle Kušana-valtakunnan aikaan), ja sen ilmeisesti omisti Amitābha-buddhalle kauppiasperhe.^lähde?

Ensimmäinen tunnettu Amitābhan mainitseva sutra on Kušanalaisen munkin Lokakṣeman käännös kiinaksi Pratyutpanna-sūtrasta noin vuonna 180. Teoksen sanotaan aloittaneen puhtaan maan buddhalaisuuden Kiinassa. Tämäntyyppisten kirjoitusten jäänteiden löytyminen 100-luvun lopulta viittaa siihen, että Amitābhan oppi kehittyi todennäköisesti ensimmäisellä vuosisadalla ja 100-luvulla.^lähde?

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amitabha Wikimedia Commonsissa