Île d’Orléans
Île d’Orléans on Québecin provinssiin kuuluva saari, joka sijaitsee Saint Lawrencen estuaarin alkupäässä. Sitä pidetään ranskalais–kanadalaisen kulttuurin kehtona ja yhtenä Pohjois-Amerikan ranskankielisen väestön tärkeimmistä synnyinseuduista.[3]
Luonto ja maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Île d’Orléansin pituus on noin 33 kilometriä, leveys enimmillään 8 kilometriä ja pinta-ala lähes 200 neliökilometriä.[2] Se sijaitsee Saint Lawrencen joessa Kanadan kilven ja Appalakkien välissä, noin viiden kilometrin päässä Québecin kaupungista koilliseen.[3] Se on Anticostinsaaren ja Montrealinsaaren jälkeen Saint Lawrence -joen kolmanneksi suurin saari,[2][4] ja sen itäisintä kärkeä pidetään Saint Lawrencen estuaarin alkupisteenä.[3]
Île d’Orléansin pinnanmuodot ovat suhteellisen tasaiset ja maaperä erittäin hedelmällinen, minkä vuoksi se soveltuu erinomaisesti maanviljelyyn. Saaren rannat ovat jyrkät, ja sen keskiosissa kasvaa metsää. Jokia on neljä – Maheu, la Fleur, Dauphine sekä du Moulin. Pohjoisrannalla on vuonna 1935 rakennettu riippusilta, jota pitkin pääsee mantereelle lähelle Montmorencyn putouksia, Québecin korkeinta vesiputousta.[2]
Historia ja merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Île d’Orléansin ensimmäiset asukkaat olivat Kanadan alkuperäiskansoihin kuuluvia kalastajia ja metsästäjiä, jotka kutsuivat sitä nimellä Minigo eli ’lumoojatar’.[3] Ranskalainen tutkimusmatkailija Jacques Cartier löysi saaren vuonna 1535 ja antoi sille nimeksi Île de Bacchus siellä kasvavien viiniköynnösten vuoksi. Seuraavana vuonna hän kuitenkin vaihtoi nimen nykyiselleen Orléansin herttuan kunniaksi.[2]
Vuonna 1636 ranskalaiset perustivat saarelle yhden Uuden-Ranskan ensimmäisistä siirtokunnista hedelmällisen maaperän houkuttelemina.[2][3] Siirtokunnan alkuaikoina uudisasukkaiden ja irokeesien välille puhkesi verisiä yhteenottoja, mutta 1700-luvun alkuun mennessä elämä saarella oli rauhoittunut. Vuonna 1759 britit käyttivät saarta tukikohtana vallatessaan Québecin kaupungin.[2]
Saaren asukkaat elivät vuoteen 1935 asti eristyksissä mantereesta, minkä ansiosta he onnistuivat säilyttämään omaleimaisen maalaiskulttuurinsa. Nykyään saarella elää lähes 7 000 ihmistä, joista monet yhä työskentelevät maataloudessa. Saarelta viedään Québecin kaupunkiin erilaisia maataloustuotteita, esimerkiksi tuoreita hedelmiä, vihanneksia, viljaa sekä vaahterasiirappia. Saari on myös suosittu matkailukohde, jossa vierailee vuosittain yli 600 000 matkailijaa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b 2006 Community Profiles (Place name L'Île-d'Orléans) Statistics Canada. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Occhietti, Serge: Orléans, Île d' The Canadian Encyclopedia. Historica Foundation. Arkistoitu 26.9.2006. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Île d’Orléans iledorleans.com. Arkistoitu 16.8.2009. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Île de Montréal Commission de toponymie du Québec. Viitattu 31.8.2011. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Île d’Orléans Wikimedia Commonsissa
