Çatal Hüyük

Kaivauksia Çatal Hüyükin eteläosassa.

Çatal Hüyük (turk. Çatal Höyük, /ʧɑtɑl højyk/, ”haarukkakumpu”) oli vuosina 7400–6200 eaa. kukoistanut kivikautinen asutuskeskus Turkin Anatoliassa Konyan maakunnassa Konyan tasangolla.

Tätä suurta kylää kutsutaan monesti protokaupungiksi. Se enteili myöhempää kaupungistumista, mutta myöhemmille kaupungeille tyypilliset julkiset rakennukset puuttuivat.

Çatal Hüyükin asutus koostui yhteen liitetyistä neliömäisistä taloista. Alueen asukkaat harjoittivat elinkeinonaan muun muassa obsidiaanin (laavalasin) kauppaa, metsästystä ja maanviljelyä ja palvoivat härkää. Sen asutushistoria alkoi yli 9 000 vuotta sitten, ja ennen kuin paikka autioitui, siellä asui enimmillään ainakin 5 000, jopa 10 000 ihmistä.

Paikka

Çatal Hüyük sijaitsee kuivalla Konyan ylätasangolla.

Çatal Hüyük sijaitsee Konyan tasangolla, noin 35 km Konyan kaupungista kaakkoon, noin 11,5 km Gumrasta suunnilleen pohjoiseen. Lähellä ovat Alemdarin ja Kucukköyn kylät. Seutu on viljavaa, savista tulvatasankoa. Juuri tällä alueella on muinainen jokisuisto. 140 km:n päässä on kaksihuippuinen tulivuori Hasan Dağı, jonka kuvan väitetään olevan eräässä paikan seinämaalauksessa.

Nimitys ”haarukkakumpu” tulee siitä, että Çatal Hüyükissa on kaksi kumpua. Vanhempi on itäinen, nuorempi läntinen kumpu. Kumpujen läpi virtaa Çarşamban joki. Itäisen kummun ala on 13,5 hehtaaria ja korkeus 21 metriä. Çatal Hüyükin asutuskeskuksesta on löydetty yli 18 kerrostumaa. Läntisen kummun ala 8,5 hehtaaria. Koko kohteen pinta-ala on 37 hehtaaria. Idässä lähellä on myös pieni Bysantin aikainen asumus.

Asutuskeskuksen nimi voidaan kirjoittaa myös muodoissa Çatalhöyük ja Çatalhüyük. Se on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2012.

Historia

Alkuvaihe

Konyan tasanko oli jääkaudella järvi noin 25 000 vuotta sitten. Suunnilleen 13 000–11 500 vuotta sitten järvi kuivui, mutta seutu oli yhä kylmää, kuivaa ja viljelylle sopimatonta. Vuodesta 9 500 eaa. ilmasto lämpeni ja kostui luoden maanviljelylle otolliset olot.

Lähi-idän PPNA-kulttuuri levisi alueelle. Sen tuoneen isälinjan haploryhmä lienee ollut G2a. Lähistön Boncukluun syntyi asutusta noin 8 300 eaa.

Radiohiiliajoitus näyttäisi ensimmäisen metsästäjä-keräilijä-yhteisön asettuneen asumaan noin 7 400 eaa. Çatalhöyükin kukkuloille. Seutu oli kosteaa, ja siellä oli paljon hyttysiä, joten asuinpaikan valinnan syytä voi vain arvailla. Sinne vähitellen syntynyttä asutuskeskusta pidetään maailman vanhimpana kaupunkina.

Itäinen kumpu

Arkeologeja on eniten kiinnostanut suuri itäinen kumpu, jonka historia ulottuu PPNB-kaudelta myöhäisneoliittiselle kaudelle.

On joskus väitetty, ettei Çatal Hüyükissa juuri kehitystä tapahtunut. Tämä ei pidä paikkaansa.

Keramiikka saapui jo alussa, ehkä ennen XIII., välillä 7300-6800 eaa. kerrostumaa Obsidiaanin työstö hienostui. Leimasinetit otettiin käyttöön kerrostumassa VI 6500-6400 eaa. Varallisuuserot lisääntyivät. Talot muuttuivat aikaa myöten itsenäisemmiksi. Pienoispatsaiden tyyli muuttui. Kuparia alettiin sulattaa kerrostumassa IX, noin 6400 eaa. Kussakin kerrostumassa asuttiin noin 80 vuotta.

Asutuskeskuksessa arvioidaan asuneen vuonna 6 700-6 500 eaa. 13 hehtaarin alalla 3 500–8 000 ihmistä. Suurin asutustiheys saavutettiin VII-kaudella noin 6 550–6 500 eaa.

Tällöin asukasluku saavutti huippunsa. Noin 6 400–6 250 eaa. kausien V-III välillä taidetyyli muuttui: ilmestyi metsästystä esittäviä seinämaalauksia.

Kaudella V ilmestyivät myös obsidiaanipeilit ja leopardi-äitijumalatar. Metsästysaiheet sekä talot eriytyivät toisistaan. Kivifiguureja ei enää tehty.

Kerrostumassa III n. 6 200 eaa. on löydetty ”äitijumalattaren” tai ”leopardijumalattaren” patsas.

Kulttuurin hiipuminen

Joskus noin 6 400–6 300 eaa. väkiluku kääntyi laskuun. Oletettavasti Çatal Hüyükiin kohdistunut muuttoliike pysähtyi ja ihmisiä lähti sieltä perustamaan pienempiä yhteisöjä muualle. Çatal Hüyükiin jääneet asukkaat rakensivat talonsa väljemmin ja ne olivat yksinkertaisempia sekä vähemmän koristeellisia kuin aiemmin. Tarkkaa syytä tälle kehityskululle ei tiedetä, mutta on mahdollista, että pienemmät yhteisöt olivat sittenkin tuohon aikaan ihmisten toimeentulon kannalta onnistuneempi ratkaisu, minkä seurauksena Çatal Hüyükin väkiluku laski lopulta varsin nopeasti tavanomaisemmalle tasolle verrattuna muihin aikakauden yhteisöihin.

Eräs mahdollinen asutuksen pienenemisen syy on ilmaston kylmeneminen ja/tai kuivuminen joksikin aikaa. Tällainen tapahtui noin 6 295–6 110 eaa. Vuohen osuus kasvoi nautakarjan sijaan. Tämä kielii joko luonnonvarojen vähenemisestä tai uuden kansan saapumisesta.. Tämä kansa voisi olla Syyriasta saapuneet Amuqin kulttuurin "pelasgit", jotka levittäytyivät myöhemmin Kreikkaan ja Välimerelle.

Çatal Hüyükin pääasutus hylättiin noin 5 950 eaa. Kuparikausi alkoi itäisen Çatal Hüyükin hylkäämisen jälkeen.

Läntinen kylä

Pääasutuksen lähellä oli joen takana lännessä hieman pienempi kylä. Se oli asuttuna 6 200–5 200 eaa.

Läntisen kylän kulttuuri oli toisenlaista kuin itäisen: hautaukset lattian alle, seinämaalaukset ja häränpääveistokset/patsaat, ns. bucraniat, puuttuivat. Myös rakennettiin toisella tavalla.

Talot

Rekonstruoitu pyhäkkö Çatal Hüyükissa

Talo Çatal Hüyükissa luultavasti muistutti tätä mallia.

Çatal Hüyükin talot olivat aivan vieri vieressä, välissä oli korkeintaan roskakuiluja. Yksi mahdollinen syy talojen yhteen liittämiseen oli tarve linnoittautua.

Taloissa ei ollut ovia, vaan niiden sisäänkäynti oli katolla puolustautumiskeinona joko ihmisiltä tai eläimiltä. Talot oli rakennettu melko yhtenäisen kaavan mukaan. Niissä oli olohuone, varastohuone ja keittiö. Talojen ala oli noin 25 m², ja niihin mahtui 5–10 ihmistä.

Esinelöydöissä on pieniä savi- ja kivipatsaita, luukahvaisia tikareita, obsidiaania, piikiveä ja keramiikka-astioita.

Rakennusten seinissä oli härkien, lintujen, metsästyskohtausten ja muiden tapahtumien kuvia ja myös tulivuorenpurkauksen kuva (joka saattaa esittää kaksihuippuista Hasan-vuorta Kappadokian lähellä). Seinissä oli myös komeroita, koristeellisia pilareita sekä häränpäitä ja pieniä nurkkahyllyjä. Lattioissa oli pyöreitä syvennyksiä.

Uskonto

Metsästykseen lienee liittynyt jonkinlainen kultti. Äitijumalatarpatsaita on löydetty.

Jotkut paikat näyttävät jonkinlaisilta härkäjumalan palvonta-alttareilta, sillä ne on koristeltu häränsarvi- ja häränpääveistoksin. Lattioilla oli korkeampia suorakaiteen muotoisia kohtia ja suorakaiteita, joita reunustivat härän sarvet. Seinissä olevat haaskalintujen kuvat liittyvät kuolleiden palvontaan tai ehkä uhrikulttiin.

Çatal Hüyükin asukkaat hautasivat vainajansa talojen lattioiden alle. Hautapaikat ovat kaivausten perusteella keskittyneet ainoastaan muutamien, suurimpien rakennusten alle. Todennäköisesti näillä rakennuksilla on ollut asukkaille erityinen merkitys. Talot, joiden alle on haudattu eniten vainajia, ovat tutkimuksen mukaan rakennettu aina uudelleen täsmälleen samalle paikalle ja niistä on löydetty enemmän symboliikkaa ja taideteoksia kuin Çatal Hüyükin rakennuksista keskimäärin.

Talous

Varsinkin asutuksen alussa metsästys ja kasvien keräily olivat pääelinkeinot.

Kaivauksissa on löytynyt jäänteitä lampaista, vuohista, nautakarjasta ja hevosista, mutta vain vähän sikojen tai villisikojen jäänteitä. Siitepölyanalyysistä tiedetään, että alueella viljeltiin vehnää ja ohraa.

Kuparia ja lyijyä osattiin sulattaa. Koreihin varastoitiin viljaa, manteli- ja pistaasipähkinöitä sekä hedelmiä. Çatal Hüyükissa saattoi olla jonkinlaista kasteluviljelyä.

Kauppa ulottui Mesopotamiaan asti: sieltä tuotiin taatelipalmusta tehtyjä koreja. Çatal Hüyük itse lienee ollut merkittävä obsidiaanikaupan keskus.

Yhteiskunta

Çatal Hüyükia on joskus kutsuttu vanhimmaksi tunnetuksi kaupungiksi. Se oli aikoinaan Lähi-idän nopeimmin kasvanut asutuskeskus. Suuresta koostaan huolimatta Çatal Hüyük näyttää kuitenkin olleen ”ylikasvanut” maanviljelijäkylä: siellä ei ole merkkejä ammattien erikoistumisesta, jota pidetään yhtenä kaupunkien tunnusmerkkinä. Tällöin Çatal Hüyükia voidaan kutsua vaikkapa protokaupungiksi, kaupungin esiasteeksi.

Julkisia rakennuksia ei ole löydetty, jos temppeleitä ei lasketa. Käsityöt ja uskonnon harjoittaminen näyttää tapahtuneen kodeissa, ei erillisissä tiloissa.

Yhteiskunnallinen yksikkö lienee ollut suurperhe.

Çatal Hüyükista on mitä ilmeisimmin ollut tasa-arvoinen yhteiskunta, eikä sieltä ole löytynyt toistaan koristeellisempia tai parempia taloja, jotka kuuluisivat kuninkaallisille tai uskonnollisille johtajille. Ei ole myöskään havaittu merkkejä sukupuolten välisistä sosiaalisista eroista: miehet ja naiset saivat yhtä paljon ravintoa ja ne olivat sosiaalisesti täysin tasa-arvoisia, mikä eroaa muista paleoliittisista kulttuureista. Hautaustavoissa eri ihmisten ja sukupuolten välillä ei ollut eroa.

Lapset vahtivat kotialueita. Ne oppivat suorittamaan rituaaleja sekä rakentamaan ja korjaamaan taloja katsomalla, kuinka aikuiset tekevät patsaita, helmiä ja muita esineitä. Çatal Hüyükin lähekkäin rakennetut talot saattavat johtua asukkaiden läheisistä sukusuhteista. Asemakaavasta voidaan nähdä, että asukkaat oli jaettu kahteen eri ryhmään, jotka asuivat vastakkaisilla puolilla kylää rotkon erottamana. Lisäksi, koska lähellä ei ollut kyliä, joista aviokumppanit voitaisiin löytää, tämä vastakkainjako on todennäköisesti toiminut jakamassa kahta keskenään avioituvaa sukuryhmää, joka auttaisi selittämään kuinka asutuskeskus kykeni laajenemaan niinkin nopeasti niin aikaisin.

Väestö

Väestö oli muinaiselle Lähi-idälle Euroopalle tyypillistä. Geenitutkimuksissa on löydetty tyypillisiä paleoliittisia ja neoliittisia äitilinjan haplotyyppejä, U5b2, X2b4, K1a17, U3b, N, H, W1c.

Galleria

• 
  Çatal Hüyükista löydettyjä obsidiaanipeilejä
• 
  Istuva äitijumalatarpatsas
• 
  Ennallistettu metsästysnäkymää esittävä seinämaalaus
• 
  Leimasinetti.
• 
  Korppikotkia esittävä seinämaalaus, ennallistettu
• Çatal Hüyük, ennallistusanimaatio

Katso myös

• Neoliittinen
• Neoliittinen Lähi-itä
• Neoliittinen Anatolia

Lähteet

• Stine Overbye: Vanhin kaupunki syntyi savesta, Tieteen kuvalehti, s. 60–65, nro 15/2008
• Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959
• Scarre, Christopher, The Human Past: World Prehistory & the Development of Human Societies: London: Thames & Hudson, s. 223, 2005, ISBN: 9780500285312.

Aiheesta muualla

• Çatalhöyük Excavations of a Neolithic Anatolian Höyük kaivausten kotisivut