Tian
Tian (天, suom. 'taivas') on perinteisessä kiinalaisessa uskonnossa ylin voima, joka hallitsee jumalia ja ihmisiä. Tian voi viitata jumaluuteen, persoonattomaan luontoon, tai molempiin.[1]
Tian ja Shangdi käsitetään usein samaksi jumaluudeksi. Alun perin Tian viittasi ilmeisesti taivaaseen ja Shangdi taivaassa asuvaan ylimpään esi-isään. Tian ja Shangdi olivat muinaisille kiinalaisille tärkeitä siksi, että niillä uskottiin olevan vaikutus klaanin hedelmällisyyteen ja satoihin. Tianille uhrasivat vain kuninkaat ja keisarit, ja hallitsijoihin viitattiin "Taivaan poikina", joiden auktoriteetti oli "Taivaan mandaatti".[1]
Tiania pidettiin moraalilain luojana. Kiinalaiset filosofit väittelivät siitä, vastasiko Tian ihmisten pyyntöihin ja palkitsi tai rankaisi ihmisiä, vai tapahtuivatko asiat vain Tianin luomien järjestyksen ja periaatteiden mukaan.[1]