minimi

See also: Minimi and minimi-

English

Noun

minimi

1. plural of minimus

Finnish

Etymology

Ultimately from Latin minimus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈminimi/, [ˈminimi]
• Rhymes: -inimi
• Hyphenation^(key): mi‧ni‧mi

Noun

minimi

1. minimum

Declension

Inflection of minimi (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		minimi	minimit
genitive		minimin	minimien minimeiden minimeitten
partitive		minimiä	minimeitä minimejä
illative		minimiin	minimeihin
		singular	plural
nominative		minimi	minimit
accusative	nom.	minimi	minimit
	gen.	minimin
genitive		minimin	minimien minimeiden minimeitten
partitive		minimiä	minimeitä minimejä
inessive		minimissä	minimeissä
elative		minimistä	minimeistä
illative		minimiin	minimeihin
adessive		minimillä	minimeillä
ablative		minimiltä	minimeiltä
allative		minimille	minimeille
essive		miniminä	minimeinä
translative		minimiksi	minimeiksi
abessive		minimittä	minimeittä
instructive		—	minimein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of minimi (Kotus type 6/paperi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative minimini minimini accusative nom. minimini minimini gen. minimini genitive minimini minimieni minimeideni minimeitteni partitive minimiäni minimeitäni minimejäni inessive minimissäni minimeissäni elative minimistäni minimeistäni illative minimiini minimeihini adessive minimilläni minimeilläni ablative minimiltäni minimeiltäni allative minimilleni minimeilleni essive miniminäni minimeinäni translative minimikseni minimeikseni abessive minimittäni minimeittäni instructive — — comitative — minimeineni second-person singular possessor singular plural nominative minimisi minimisi accusative nom. minimisi minimisi gen. minimisi genitive minimisi minimiesi minimeidesi minimeittesi partitive minimiäsi minimeitäsi minimejäsi inessive minimissäsi minimeissäsi elative minimistäsi minimeistäsi illative minimiisi minimeihisi adessive minimilläsi minimeilläsi ablative minimiltäsi minimeiltäsi allative minimillesi minimeillesi essive miniminäsi minimeinäsi translative minimiksesi minimeiksesi abessive minimittäsi minimeittäsi instructive — — comitative — minimeinesi first-person plural possessor singular plural nominative minimimme minimimme accusative nom. minimimme minimimme gen. minimimme genitive minimimme minimiemme minimeidemme minimeittemme partitive minimiämme minimeitämme minimejämme inessive minimissämme minimeissämme elative minimistämme minimeistämme illative minimiimme minimeihimme adessive minimillämme minimeillämme ablative minimiltämme minimeiltämme allative minimillemme minimeillemme essive miniminämme minimeinämme translative minimiksemme minimeiksemme abessive minimittämme minimeittämme instructive — — comitative — minimeinemme second-person plural possessor singular plural nominative miniminne miniminne accusative nom. miniminne miniminne gen. miniminne genitive miniminne minimienne minimeidenne minimeittenne partitive minimiänne minimeitänne minimejänne inessive minimissänne minimeissänne elative minimistänne minimeistänne illative minimiinne minimeihinne adessive minimillänne minimeillänne ablative minimiltänne minimeiltänne allative minimillenne minimeillenne essive miniminänne minimeinänne translative minimiksenne minimeiksenne abessive minimittänne minimeittänne instructive — — comitative — minimeinenne third-person possessor singular plural nominative miniminsä miniminsä accusative nom. miniminsä miniminsä gen. miniminsä genitive miniminsä minimiensä minimeidensä minimeittensä partitive minimiään minimiänsä minimeitään minimejään minimeitänsä minimejänsä inessive minimissään minimissänsä minimeissään minimeissänsä elative minimistään minimistänsä minimeistään minimeistänsä illative minimiinsä minimeihinsä adessive minimillään minimillänsä minimeillään minimeillänsä ablative minimiltään minimiltänsä minimeiltään minimeiltänsä allative minimilleen minimillensä minimeilleen minimeillensä essive miniminään miniminänsä minimeinään minimeinänsä translative minimikseen minimiksensä minimeikseen minimeiksensä abessive minimittään minimittänsä minimeittään minimeittänsä instructive — — comitative — minimeineen minimeinensä

Synonyms

• (lower bound): alaraja
• (in mathematics): pienin arvo

Antonyms

• maksimi

Derived terms

• minimoida

 

compounds

• minimiaika
• minimiarvo
• minimiehto
• minimikanta
• minimikoko
• minimikorkeus
• minimimäärä
• miniminopeus
• minimipalaute
• minimipalkka
• minimipari
• minimipolynomi
• minimisuurennus
• minimivaatimus
• minimivarianssi
• sivuminimi
• toimeentulominimi

 

Further reading

• “minimi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Italian

Adjective

minimi m

1. masculine plural of minimo

Noun

minimi m

1. plural of minimo

Anagrams

• immini

Latin

Adjective

minimī

1. inflection of minimus:
   1. nominative/vocative masculine plural
   2. genitive masculine/neuter singular

References

• minimi in Charles du Fresne du Cange’s Glossarium Mediæ et Infimæ Latinitatis (augmented edition with additions by D. P. Carpenterius, Adelungius and others, edited by Léopold Favre, 1883–1887)