kärkkä

Ingrian

Kärkkä (1).

Marjat kärkääs (2).

Alternative forms

• kärkki, kärkky

Etymology

From Proto-Finnic *kerkkä. Cognates include Finnish kerkkä and Ludian kerk.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkærkːæ/, [ˈkærkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkærkːæ/, [ˈkærkːæ]
• Rhymes: -ærkː, -ærkːæ
• Hyphenation: kärk‧kä

Noun

kärkkä

1. cone (of a conifer)
2. cluster (multiple objects together)

Declension

Declension of kärkkä (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kärkkä	kärkät
genitive	kärkän	kärkkiin
partitive	kärkkää	kärkkiä
illative	kärkkää	kärkkii
inessive	kärkääs	kärkiis
elative	kärkäst	kärkist
allative	kärkälle	kärkille
adessive	kärkääl	kärkiil
ablative	kärkält	kärkilt
translative	kärkäks	kärkiks
essive	kärkkännä, kärkkään	kärkkinnä, kärkkiin
exessive1)	kärkkänt	kärkkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• kuusenkärkkä
• kärkkälintu
• marjakärkkä
• petäjänkärkkä
• päähkänäkärkkä

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 235