käänne

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kääntää +‎ -e

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkæːnːeˣ/, [ˈk̟æːnːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -æːnːe
  • Hyphenation(key): kään‧ne

Noun

[edit]

käänne

  1. (especially figuratively) turn, twist
    Asiat saivat mielenkiintoisen käänteen.
    The things took an interesting turn.
  2. lapel, revers (each of the two triangular pieces of cloth on a jacket or coat)

Declension

[edit]
Inflection of käänne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative käänne käänteet
genitive käänteen käänteiden
käänteitten
partitive käännettä käänteitä
illative käänteeseen käänteisiin
käänteihin
singular plural
nominative käänne käänteet
accusative nom. käänne käänteet
gen. käänteen
genitive käänteen käänteiden
käänteitten
partitive käännettä käänteitä
inessive käänteessä käänteissä
elative käänteestä käänteistä
illative käänteeseen käänteisiin
käänteihin
adessive käänteellä käänteillä
ablative käänteeltä käänteiltä
allative käänteelle käänteille
essive käänteenä käänteinä
translative käänteeksi käänteiksi
abessive käänteettä käänteittä
instructive kääntein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of käänne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]