ien

See also: -ien, iëŋ, and ἴεν

Catalan

Noun

ien m (plural iens)

1. yen (currency of Japan)

Further reading

• “ien” in Diccionari de la llengua catalana, segona edició, Institut d’Estudis Catalans.
• “ien”, in Gran Diccionari de la Llengua Catalana, Grup Enciclopèdia Catalana, 2024
• “ien” in Diccionari normatiu valencià, Acadèmia Valenciana de la Llengua.

Dutch Low Saxon

Numeral

ien

1. Alternative form of een

Elfdalian

Etymology

From Old Norse einn, from Proto-Germanic *ainaz. Cognate with Swedish en.

Article

ien (ᛁᛆᚿ) m

1. a, an

Numeral

ien (ᛁᛆᚿ) m

1. one

Usage notes

The masculine and feminine forms are used only together with a following noun. When used alone (such as when counting), the neuter form iett is used instead.

Esperanto

Etymology

ie +‎ -n

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈien]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -ien
• Hyphenation: i‧en

Adverb

ien

1. somewhither, to somewhere, ("accusative" of ie)

Related terms

• kien
• tien
• ĉien
• nenien
• ien ajn

See also

Esperanto correlatives

		Interrogative	Demonstrative	Indefinite	Universal	Negative
		ki-	ti-	i-	ĉi-	neni-
Kind of, sort of	-a	kia	tia	ia	ĉia	nenia
Reason	-al	kial	tial	ial	ĉial	nenial
Time	-am	kiam	tiam	iam	ĉiam	neniam
Place	-e	kie	tie	ie	ĉie	nenie
Motion	-en	kien	tien	ien	ĉien	nenien
Manner	-el	kiel	tiel	iel	ĉiel	neniel
Possessive	-es	kies	ties	ies	ĉies	nenies
Demonstrative pronoun	-o	kio	tio	io	ĉio	nenio
Amount	-om	kiom	tiom	iom	ĉiom	neniom
Demonstrative determiner	-u	kiu	tiu	iu	ĉiu	neniu

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *igen, from Proto-Uralic *ikene, possibly from *ike(-ne/-ńe). Cognates include Estonian ige, Komi-Permyak ан (an) and Hungarian íny.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈie̯n/, [ˈie̞̯n]
• IPA^(key): /ˈi.en/, [ˈi.e̞n]
• Rhymes: -ien
• Syllabification^(key): ien, i‧en

Noun

ien

1. (anatomy, usually in the plural) gum (flesh around the teeth)

Declension

Inflection of ien (Kotus type 32*D/sisar, k-∅ gradation)
nominative		ien	ikenet
genitive		ikenen	ikenien ienten
partitive		ientä	ikeniä
illative		ikeneen	ikeniin
		singular	plural
nominative		ien	ikenet
accusative	nom.	ien	ikenet
	gen.	ikenen
genitive		ikenen	ikenien ienten
partitive		ientä	ikeniä
inessive		ikenessä	ikenissä
elative		ikenestä	ikenistä
illative		ikeneen	ikeniin
adessive		ikenellä	ikenillä
ablative		ikeneltä	ikeniltä
allative		ikenelle	ikenille
essive		ikenenä	ikeninä
translative		ikeneksi	ikeniksi
abessive		ikenettä	ikenittä
instructive		—	ikenin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ien (Kotus type 32*D/sisar, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ikeneni ikeneni accusative nom. ikeneni ikeneni gen. ikeneni genitive ikeneni ikenieni ienteni partitive ientäni ikeniäni inessive ikenessäni ikenissäni elative ikenestäni ikenistäni illative ikeneeni ikeniini adessive ikenelläni ikenilläni ablative ikeneltäni ikeniltäni allative ikenelleni ikenilleni essive ikenenäni ikeninäni translative ikenekseni ikenikseni abessive ikenettäni ikenittäni instructive — — comitative — ikenineni second-person singular possessor singular plural nominative ikenesi ikenesi accusative nom. ikenesi ikenesi gen. ikenesi genitive ikenesi ikeniesi ientesi partitive ientäsi ikeniäsi inessive ikenessäsi ikenissäsi elative ikenestäsi ikenistäsi illative ikeneesi ikeniisi adessive ikenelläsi ikenilläsi ablative ikeneltäsi ikeniltäsi allative ikenellesi ikenillesi essive ikenenäsi ikeninäsi translative ikeneksesi ikeniksesi abessive ikenettäsi ikenittäsi instructive — — comitative — ikeninesi first-person plural possessor singular plural nominative ikenemme ikenemme accusative nom. ikenemme ikenemme gen. ikenemme genitive ikenemme ikeniemme ientemme partitive ientämme ikeniämme inessive ikenessämme ikenissämme elative ikenestämme ikenistämme illative ikeneemme ikeniimme adessive ikenellämme ikenillämme ablative ikeneltämme ikeniltämme allative ikenellemme ikenillemme essive ikenenämme ikeninämme translative ikeneksemme ikeniksemme abessive ikenettämme ikenittämme instructive — — comitative — ikeninemme second-person plural possessor singular plural nominative ikenenne ikenenne accusative nom. ikenenne ikenenne gen. ikenenne genitive ikenenne ikenienne ientenne partitive ientänne ikeniänne inessive ikenessänne ikenissänne elative ikenestänne ikenistänne illative ikeneenne ikeniinne adessive ikenellänne ikenillänne ablative ikeneltänne ikeniltänne allative ikenellenne ikenillenne essive ikenenänne ikeninänne translative ikeneksenne ikeniksenne abessive ikenettänne ikenittänne instructive — — comitative — ikeninenne third-person possessor singular plural nominative ikenensä ikenensä accusative nom. ikenensä ikenensä gen. ikenensä genitive ikenensä ikeniensä ientensä partitive ientään ientänsä ikeniään ikeniänsä inessive ikenessään ikenessänsä ikenissään ikenissänsä elative ikenestään ikenestänsä ikenistään ikenistänsä illative ikeneensä ikeniinsä adessive ikenellään ikenellänsä ikenillään ikenillänsä ablative ikeneltään ikeneltänsä ikeniltään ikeniltänsä allative ikenelleen ikenellensä ikenilleen ikenillensä essive ikenenään ikenenänsä ikeninään ikeninänsä translative ikenekseen ikeneksensä ikenikseen ikeniksensä abessive ikenettään ikenettänsä ikenittään ikenittänsä instructive — — comitative — ikenineen ikeninensä

Derived terms

compounds

• ienmätä
• ientasku
• ientulehdus

 

Further reading

• “ien”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• -ine, ein

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *igen. Cognates include Finnish ien and Estonian ige.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈien/, [ˈie̞n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈien/, [ˈie̞n]
• Rhymes: -ien
• Hyphenation: i‧en

Noun

ien

1. gum (of the mouth)

Declension

Declension of ien (type 12/tytär, k- gradation)
	singular	plural
nominative	ien	ikenet
genitive	ikenen	ikeniin
partitive	ientä	ikeniä
illative	ikenee	ikenii
inessive	ikenees	ikeniis
elative	ikenest	ikenist
allative	ikenelle	ikenille
adessive	ikeneel	ikeniil
ablative	ikenelt	ikenilt
translative	ikeneks	ikeniks
essive	ikenennä, ikeneen	ikeninnä, ikeniin
exessive1)	ikenent	ikenint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 87

Karelian

Etymology

From Proto-Finnic *igen, from Proto-Uralic *ikene, *ikeńe. Cognates include Finnish ien, Estonian ige, Komi-Permyak ан (an) and Hungarian íny.

Noun

ien

1. gums

Saterland Frisian

Etymology

Akin to German ein.

Pronunciation

• IPA^(key): /in/
• Hyphenation: ien
• Rhymes: -in

Adverb

ien

1. (of motion, chiefly in compounds) in, inside

Antonyms

• uut

Related terms

• in

References

• Marron C. Fort (2015) “ien”, in Saterfriesisches Wörterbuch mit einer phonologischen und grammatischen Übersicht, Buske, →ISBN

West Frisian

Etymology

From Old Frisian ēn.

Pronunciation

• IPA^(key): /iə̯n/

Numeral

West Frisian cardinal numbers

<  0	1	2  >
Cardinal : ien     Ordinal : earst

ien

1. one

Derived terms

• iental
• in

Further reading

• “ien (I)”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011

Noun

ien c (plural ienen)

1. one

Further reading

• “ien (I)”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011

Pronoun

ien

1. one, someone

Further reading

• “ien (II)”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011

Zhuang

Etymology

From Chinese 煙 (MC 'en).

Pronunciation

• (Standard Zhuang) IPA^(key): /ʔiːn˨˦/
• Tone numbers: ien¹
• Hyphenation: ien

Noun

ien (classifier go, 1957–1982 spelling ien)

1. tobacco (plant)

ien (classifier ci, 1957–1982 spelling ien)

1. cigarette

Derived terms

• iencaej
• iencaij