Tuomiojan hallitus

Tuomiojan hallitus oli Suomen tasavallan 37. hallitus, joka toimi 170 päivän ajan 17. marraskuuta 1953 – 5. toukokuuta 1954. Se oli Sakari Tuomiojan johtama virkamieshallitus. Vaikka kyseessä olikin toimitusministeristö, monilla hallituksen jäsenillä oli vahvat kytkökset porvaripuolueisiin. Eräs näistä ministereistä oli pääministeri Tuomioja, jonka puolueella tosin ei ollut paikkoja eduskunnassa. Hallitusta pidettiinkin "naamioituna porvarihallituksena".

Tuomiojan hallitusta Seutulan lentoasemalla, oikealta Päiviö Hetemäki, Teuvo Aura, Kustaa Junttila, pääministeri Sakari Tuomioja, Tuure Junnila ja K.T. Jutila.

Kekkosen IV hallitus jätti eronpyyntönsä 4. marraskuuta 1953. Kaksi päivää myöhemmin tasavallan presidentti J. K. Paasikivi pyysi Suomen Pankin pääjohtaja Sakari Tuomiojaa muodostamaan uuden hallituksen. Tuomiojan hallitus nimitettiin 17. marraskuuta.

Tuomiojan hallituksesta on sanottu, että talouselämä oli siinä Suomen hallituksista kaikista vankimmin edustettuna pääministeristä alkaen. Tuomioja oli nimittäin Suomen Pankin pääjohtaja, ja ministerien joukossa oli muidenkin pankkien pääjohtajia sekä tärkeitä yritysjohtajia, joihin kuului muun muassa raskaan sarjan teollisuuspatruuna, vuorineuvos Erik Serlachius. Asiantuntemuksestaan huolimatta suurin osa ministereistä oli ministereinä kokemattomia, ja huomiota herätti myös monien suhteellisen nuori ikä. Toisena maatalousministerinä toiminut Henrik Kullberg kuoli kesken hallituksen toimikauden joulukuussa 1953 ja hänen tilalleen tuli Helsingin yliopiston maanviljelystalouden professori Nils Westermarck.

Tuomiojan hallituksen päätavoitteet liittyivät ennemminkin talous- kuin sisä- tai ulkopolitiikkaan. Kenties tärkein sisäpoliittinen päätös hallitukselta oli eduskuntavaalien aikaistaminen kesän sijasta järjestettäviksi jo maaliskuussa 1954. Pitkien hallitusneuvottelujen jälkeen hallituksen muodostajaksi päätyi lopulta RKP:n ulkoministeri Ralf Törngren.

Tuomiojan hallitus sai lyhytikäisyydestään huolimatta suomalaisten keskuudessa hyvän jälkimaineen siitä syystä, että taloustilanne oli sen toimikaudella kypsynyt valmiiksi vuonna 1939 alkaneen kahvin ja siten kaikkien elintarvikkeiden säännöstelyn lopulliseen purkamiseen, mikä toteutui maaliskuun 1954 alussa.

Kokoonpano

Salkku	Ministeri		Aloitti tehtävässä	Lopetti tehtävässä	Puolue
Pääministeri		Sakari Tuomioja	17.11.1953	5.5.1954	Vapaamielisten Liitto
Ulkoasiainministeri		Ralf Törngren	17.11.1953	5.5.1954	Ruotsalainen kansanpuolue
Oikeusministeri		Reino Kuuskoski	17.11.1953	5.5.1954	Ammattiministeri
Sisäasiainministeri		Heikki Kannisto	17.11.1953	5.5.1954	KP
Puolustusministeri		Päiviö Hetemäki	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
Valtiovarainministeri		Tuure Junnila	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
Opetusministeri		Arvo Salminen	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
Maatalousministeri		K. T. Jutila	17.11.1953	5.5.1954	Ammattiministeri
Ministeri maatalousministeriössä		Henrik Kullberg	17.11.1953	4.12.1953	Ruotsalainen kansanpuolue
		Nils Westermarck	18.12.1953	5.5.1954	Ruotsalainen kansanpuolue
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri		Erik Serlachius	17.11.1953	5.5.1954	Ammattiministeri
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä		Aulis Junttila	17.11.1953	5.5.1954	Ammattiministeri
Kauppa- ja teollisuusministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä		Teuvo Aura	17.11.1953	5.5.1954	Ammattiministeri
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä		T. A. Wiherheimo	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
Sosiaaliministeri, ministeri valtiovarainministeriössä		Esa Kaitila	17.11.1953	5.5.1954	KP
Ministeri sosiaaliministeriössä		Päiviö Hetemäki	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
		Irma Karvikko	17.11.1953	5.5.1954	KP