Wikipedia

Tbilisi

Georgian pääkaupunki ja suurin kaupunki

Tbilisi (georg. თბილისი, aiemmin georg. ტფილისი, Tpilisi, joissakin kielissä Tiflis) on Georgian pääkaupunki ja suurin kaupunki. Se sijaitsee historiallisella Kartlin alueella Mtkvari-joen varrella maan itäosassa. Vuoden 2014 väestönlaskennan mukaan kaupungin asukasluku oli 1 108 717. Tbilisi muodostaa oman hallintoalueensa, jonka pinta-ala on 1 384[1] neliökilometriä.

Tbilisi
(თბილისი)
Tbilisin rakennuksia
Tbilisin rakennuksia
lippu
lippu		 Sinetti
Sinetti

Tbilisi

Koordinaatit: 41°43′N, 44°47′E

Valtio  Georgia
Hallintoalue Tbilisi
Perustettu 455
Hallinto
 – Pormestari Kakha Kaladze
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 384 km²
Väkiluku (2014) 1 108 717
Aikavyöhyke UTC+4








Historia

muokkaa

Perustaminen ja varhaiskeskiaika

muokkaa

Arkeologiset todisteet kertovat asutuksesta Tbilisin alueella jo neljännellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua. Perimätiedon mukaan kaupungin perusti Iberian kuningas Vakhtang I Gorgasali 400-luvun jälkipuoliskolla. Legenda kertoo, että kuningas oli metsästämässä alueella, kun hänen haukkansa sai kiinni fasaanin. Fasaani putosi kuumaan lähteeseen. Toisen version mukaan kuningas haavoitti peuraa, joka joutui kuumaan veteen, parani ja pääsi pakoon. Vakhtang hämmästyi veden parantavista vaikutuksista ja päätti perustaa paikalle kaupungin. Se sai nimekseen ″Tbilisi” (suom. lämmin paikka, vanh. ″Tpilisi”) kuumien lähteiden mukaan. Vanhin maininta paikasta on kuitenkin 300-luvun puolivälistä, kun kuningas Varaz-Bakur I rakennutti paikalle linnoituksen, ja kaupungista tuli vuosisadan loppupuolella Persian varakuninkaan hallituspaikka. Kun se joutui Iberian haltuun 400-luvulla, Vakhtang rakennutti sen uudelleen, minkä vuoksi häntä pidetään kaupungin perustajana.[2][3]

Vakhtangin työtä jatkoi hänen seuraajansa Datši, joka sai kaupungin muurit valmiiksi ja siirsi valtakuntansa pääkaupungin Mtskhetasta Tbilisiin isänsä tahdon mukaan. Kaupungin vanhin asutus syntyi rikkipitoisten lähteiden alueelle. Kaupungin kasvua vauhditti sen sijainti: merkittävät Keski-Aasiaan johtavat kauppatiet kulkivat sen kautta.[3]

Pitkä kamppailu kaupungin hallinnasta alkoi 500-luvun loppupuolella. Persia hallitsi kaupunkia 570–580-luvuilla, Bysantin ja kasaarien armeijat tuhosivat sitä vuonna 627 ja vuosina 736–738 sen valtasi arabivalloittaja Marwan II. Arabit perustivat Tbilisin emiraatin, joka hallitsi kaupunkia 1100-luvulle saakka. Kaupunki joutui kuitenkin jälleen kasaarien tuhoamaksi vuonna 764, ja arabijohtaja Bugha al-Turki valtasi sen vuonna 853 vahvistaakseen kalifaatin valtaa. Georgian kuningas Bagrat IV yritti vallata kaupunkia 1000-luvun alkupuolella useaan otteeseen siinä kuitenkaan onnistumatta, mutta seldžukit miehittivät kaupunkia vuonna 1068 Alp Arslanin johdolla.[4][3]

Keskiaika

muokkaa
 
Kaupungin vanhinta osaa: kylpylä Abanotubanin kaupunginosassa.
 
Mtkvari-joki 1800-luvun valokuvassa.

Vuonna 1121 yhdistyneen Georgian kuningas Davit IV voitti seldžukit Didgorin taistelussa ja palautti Tbilisin georgialaisten haltuun useiden vuosisatojen arabihallinnon jälkeen. Tbilisistä tehtiin nyt kuninkaallinen pääkaupunki, ja se nousi paitsi Georgian keskukseksi myös koko Kaukasian alueen politiikan ja kulttuurin keskuspaikaksi. 1100–1200-luvuilla Georgian kulta-aikana kaupungissa oli noin 80 000 asukasta, ja se kasvoi muuriensa ulkopuolelle. Maan hallitsijoiden politiikan avulla kaupungin talous ja sosiaalinen elämä kukoistivat.[3][4]

Kuitenkin vuonna 1226 Kovaresmian joukot valtasivat Tbilisin ja tuhosivat sen maan tasalle. Suuri osa kaupungin asukkaista sai surmansa. Seuraavaksi kaupunkiin saapuivat mongolit 1240-luvulla, mutta he eivät tuhonneet maan valtarakenteita vaan tekivät Georgiasta vasallivaltionsa, jonka pääkaupunkina Tbilisi pysyi. Vuonna 1259 kaupunkilaiset kapinoivat mongoleja vastaan kuningas Davit VI:n johdolla ja uudelleen vuonna 1260 kuningas Davit VII:n johdolla. Mongolit kukistivat vaivoin molemmat kapinat. 1330-luvulla Giorgi V:n valtakaudella Georgia vapautui mongolivallasta, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi: vuonna 1366 rutto tappoi puolet kaupungin väestöstä ja vuonna 1386 Timur Lenk saapui kaupunkiin. Hänen armeijansa valtasivat maan yhteensä kahdeksan kertaa ja tuhosivat Tbilisin kahdesti. Aleksandre I yritti korjata kaupunkia 1400-luvun alussa, mutta vieraat armeijat polttivat ja ryöstivät sitä ajoittain ja sen merkitys taantui.[3][4]

1400–1600-luvuilla Georgiaa koettelivat osmanien ja persialaisten hyökkäykset. Valtakunta jakautui osiin, ja Tbilisi pysyi vain Kartlin kuningaskunnan pääkaupunkina. Yhteys Eurooppaan katkesi vuosisatojen ajaksi. Persialaiset valtasivat kaupungin vuonna 1522, mutta kuningas Davit X vapautti sen kaksi vuotta myöhemmin. Vuoteen 1541 saakka kaupunki kehittyi ja kasvoi, kauppa elpyi ja rakennuksia korjattiin, mutta šaahi Tahmasp I tuhosi kaupungin jälleen. Kartlin kuningas Simon I ei onnistunut vapauttamaan kaupunkia ja sitä koettelivat persialaisten jatkuvat hyökkäykset 1600-luvun alussa. Rauhallisempi kausi alkoi vuonna 1632, kun kaupungin hallitsijaksi (mouravi) nimitettiin Rostom. Vuonna 1700 Tbilisissä oli 20 000 asukasta, joista suurin osa oli palvelijoita, maalta muuttaneita ja kerjäläisiä; pienempiä ryhmiä olivat niin sanotut kaupungin kansalaiset, kauppiaat ja feodaaliaristokratia. Vuonna 1709 kaupunkiin perustettiin ensimmäinen kirjankustantamo ja vuonna 1755 seminaari.[3][4]

Osmanit valtasivat Tbilisin vuonna 1725 ja kymmenen vuotta myöhemmin se joutui jälleen Persian haltuun. Siitä tuli kuitenkin uuden Kartli-Kakhetin kuningaskunnan pääkaupunki vuonna 1762. Kaupunkiin syntyi vuosisadan lopussa pienteollisuutta, vaikka käsityö säilyikin edelleen vallitsevana tuotantomuotona. Tbilisiä kohtasi kuitenkin jälleen katastrofi: vuonna 1783 Georgia ja Venäjä solmivat Georgijevskin sopimuksen, joka teki maasta Venäjän protektoraatin. Tästä raivostunut Persian šaahi Aga Muhammad Khan tuhosi kaupungin Krtsanisin taistelussa vuonna 1795.[3][4]

Venäjän valta ja moderni Tbilisi

muokkaa
 
Näkymä Tbilisiin 1870-luvun postikortissa.
 
Neuvostoajan elementtirakentamista Tbilisissä.

Kartli-Kakhetin kuningaskunta liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuonna 1801. Tbilisistä tuli samalla oman kuvernementtinsä pääkaupunki ja Venäjän Kaukasian-armeijan komentajan hallintopaikka. 1800-luvulla kaupunki laajeni nopeasti, se sai runsaasti uusia eurooppalaistyylisiä rakennuksia ja kaupungin järjestelmällinen suunnittelu aloitettiin. Kaupunki myös teollistui vähitellen: maaorjuus lakkautettiin vuonna 1866 ja maan ensimmäinen rautatie Tbilisin ja Potin välille avattiin vuonna 1872. Uusien tehtaiden myötä työläisväestö kasvoi. Vuosisadan loppupuolella kaupungissa toimi värjäämö, tupakkatehdas ja muita teollisuuslaitoksia, joista suurin oli Transkaukasian rautatien konepaja, vaikka teollisuustoiminta olikin vielä suhteellisen pienimuotoista. Kaupungissa oli vuonna 1897 jo yhteensä 187 000 asukasta ja se sai uusia pääväyliä: Golovin-kadun (nykyinen Rustaveli-katu) ja Mikheili-kadun (nykyinen Aghmašenebeli-katu).[3][5]

Myös Tbilisin asema maan kulttuurin keskuksena vahvistui. Kaupunkiin syntyi tiedotusvälineitä, Georgian teatterielämä alkoi elpyä vuodesta 1850 alkaen ja uusia koulutuslaitoksia avattiin. Vuonna 1887 avattiin merkittävä vesijohto Avtšalasta, puhelinliikenne käynnistyi vuonna 1893 ja vuodesta 1897 lähtien Tbilisiä valaistiin sähkövaloin. Georgian kansallisen heräämisen ajan kirjailijat ja taiteilijat hakivat inspiraatiota boheemista kaupungista, jossa yhdistyivät eurooppalaiset ja aasialaiset piirteet.[3][5] Vielä 1800-luvulla alle neljännes Tbilisin asukkaista oli georgialaisia: suurin osa oli armenialaisia tai venäläisiä.[6]

Venäjän keisarikunnan hajotessa syntyi 23. helmikuuta 1918 Transkaukasian federaatio, jonka pääkaupunkina Tbilisi toimi. Federaatio hajosi kuitenkin vain muutaman kuukauden kuluttua, ja Tbilisistä tuli itsenäistyneen Georgian pääkaupunki. Puna-armeija hyökkäsi maahan vuonna 1921 ja miehitti sen, minkä jälkeen Tbilisi julistettiin uuden Transkaukasian SFNT:n pääkaupungiksi. Siitä tuli Georgian vastarintaliikkeen keskus: liike huipentui vuoden 1924 kansannousuun, joka kuitenkin kukistettiin verisesti. Georgian SNT erotettiin omaksi alueekseen 1930-luvun puolivälissä, ja Tbilisi jatkoi sen pääkaupunkina.[3][7]

Neuvostokaudella oli huomattava vaikutus Tbilisiin sekä hyvässä että pahassa. Kaupunki kasvoi voimakkaasti: sen alue laajeni yhdeksänkertaiseksi ja väkiluku kasvoi yli miljoonaan. Tbilisi jaettiin kymmeneen hallinnolliseen piirikuntaan vuonna 1985.[3] Suhteellisesta vauraudesta ja kasvusta huolimatta kaupunki pysyi jokseenkin syrjäisenä. Vuosisadan jälkipuoliskolla siitä tuli neuvostovastaisen toiminnan keskus: suurmielenosoitukset kukistettiin väkivalloin vuonna 1956 Tbilisin joukkomurhassa, kaupunki toimi georgian kielen asemaa puolustaneiden mielenosoitusten näyttämönä vuonna 1978 ja viimein huhtikuun 9. päivän tragediassa vuonna 1989 neuvostoarmeija surmasi mielenosoittajia Georgian parlamentin edustalla. Georgia julistautui itsenäiseksi päivälleen kaksi vuotta myöhemmin.[7][6]

1990-luku oli Tbilisille ja koko Georgialle traagista aikaa. Talousromahdus, sisällissota ja sekasorto jättivät jälkensä kaupunkiin: kaupungissa on edelleen raunioituneita rakennuksia taisteluiden jäljiltä. Vaikka sisällissota päättyi vuonna 1993, kaupunkiin virtasi pian joukoittain pakolaisia Abhasiasta, jossa Abhasian sota pakotti lukuiset georgialaiset jättämään kotinsa. 1990-luvulla kaupunki kärsi korkeasta rikollisuudesta: monet pitivät pakolaisten suurta määrää osin syyllisenä rikosongelmiin. Kuitenkin 2000-luvulla kaupungin tilanne on parantunut huomattavasti, rikollisuus on vähentynyt ja kaupunkiin on virrannut ulkomaisia investointeja.[6] Ruusujen vallankumouksessa vuonna 2003 tuhannet ihmiset kerääntyivät Tbilisin kaduille ja kaatoivat Eduard Ševardnadzen korruptoituneena pidetyn hallinnon.

Maantiede

muokkaa
 
Mtkvarin korkea rantatörmä Avlabarin kaupunginosassa.

Tbilisi sijaitsee Georgian itäosassa historiallisella Kartlin alueella. Kaupunki rajautuu pohjoisessa Mtskheta-Mtianetin hallintoalueen Mtskhetan piirikuntaan ja etelässä Kvemo Kartlin hallintoalueen Gardabanin piirikuntaan. Tbilisin hallintoalueen pinta-ala on yhteensä 1 384 neliökilometriä.[1] Kaupunki on rakennettu Mtkvari-joen laaksoon, ja joki jakaa sen kahteen osaan. Joen pohja on kaupungin alueella 200 metrin korkeudella merenpinnasta.[8]

Tbilisin alueen topografia on huomattavan monimuotoinen: alueen geologinen rakenne on monimutkainen ja sitä on muokannut eroosio. Kaupunki rajautuu idässä Kakhetin ylänköön ja idässä Trialetin vuorijonon reunakukkuloihin. Pohjoisessa on Saguramon vuorijono ja etelässä Teletin vuorijono. Mtkvarijoen vasen ranta on kaupungin alueella oikeaa rantaa korkeammalla ja se on jyrkempi. Joki virtaa kaupungin alueella yhteensä 33 kilometrin matkan ja siihen liittyy nelisenkymmentä pikkujokea tai pääosan vuodesta kuivana säilyvää uomaa. Verejoki yhtyy Mtkvariin Tbilisin keskustassa. Joen eteläpuolella kaupungin maisemaa hallitsee Mtatsmindan vuorijono, joka on yhteydessä Trialeti-vuoriin. Ero korkeimpien ja matalimpien alueiden välillä on noin 500 metriä.[8][9] Vaihtelevien pinnanmuotojen vuoksi kaupunki on nauhanmuotoinen ja rakentaminen on keskittynyt joen varrelle. Suurimmat lähiöt sijaitsevat keskustan itä- ja pohjoispuolilla, ja tärkeimmät nähtävyydet ovat keskittyneet Mtkvarin oikealle rannalle. Vasen ranta on uudempi ja siellä sijaitsevat päärautatieasema ja lentoasema.[10] Keskustan pohjoispuolella on suuri Tbilisin tekoallas.

Ilmasto

muokkaa

Tbilisi sijaitsee Itä-Georgian mannerilmaston ja lännen subtrooppisen meri-ilmaston rajalla. Kaupungin ilmasto onkin hyvin vaihteleva. Kaupungin länsipuolen korkeat vuoret estävät länsituulen pääsyn kaupunkiin, minkä vuoksi kaupungissa ei sada runsaasti. Sademäärät kukkuloilla ovat suurempia kuin Mtkvarin laaksossa. Kun kaupunkiin tuulee kylmää ilmaa idästä, lämpötila voi laskea hyvinkin nopeasti. Tbilisin keskustassa keskimääräinen vuosittainen sademäärä on 510 millimetriä, ja kaupungin itäosa on yleensä länsiosaa kuivempi. Enimmillään keskustassa sataa toukokuussa 88 millimetriä, mutta myös syyskuussa sademäärät kohoavat usein lähes samalle tasolle. Kuivimmat kuukaudet ovat tammikuu ja elokuu.[8]

Vuoden keskimääräinen lämpötila Tbilisissä vaihtelee 10,8–12,6 asteen välillä, ja laaksossa se on korkeampi kuin kukkuloilla. Kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin lämpötila laskee 0,5 asteeseen laaksossa ja −0,7 asteeseen kukkuloilla. Lämpimimmillään heinäkuussa elohopea kohoaa laaksossa keskimäärin 21,5–24,2 asteeseen celsiusta, mutta vuorilla elokuu on heinäkuuta lämpimämpi. Matalin kaupungissa koskaan mitattu lämpötila on −20 astetta. Toisessa ääripäässä lämpötila voi nousta 38 asteeseen.[8]

Tbilisin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 5 6 10 17 21 26 29 29 25 18 11 7 ka. 17
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −1 −1 2 7 12 16 19 18 15 9 4 0 ka. 8,3
Vrk:n keskilämpötila (°C) 1 2 6 12 17 21 25 24 20 13 7 3 ka. 12,6
Sademäärä (mm) 10 20 30 50 80 70 40 40 40 30 30 20 Σ 460
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
5
−1
6
−1
10
2
17
7
21
12
26
16
29
19
29
18
25
15
18
9
11
4
7
0
S
a
d
a
n
t
a 		10
20
30
50
80
70
40
40
40
30
30
20


Lähde: Tbilisi, Georgia Weatherbase. Viitattu 7.8.2009.

Hallinto ja politiikka

muokkaa

Tbilisi on Georgian pääkaupunki maan perustuslain 10:nnen artiklan mukaan.[11] Tbilisiä johtavat pormestari ja kaupunginvaltuusto (georg. საკრებულო, sakrebulo). Nykyinen pormestari on Kakha Kaladze.[12] Varapormestarina toimii Irakli Khmaladze.[13] Kaupunginvaltuustossa on 50 jäsentä ja se valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. 25 jäsentä valitaan enemmistövaalitavalla piirikunnista ja loput jäsenet suhteellisella vaalitavalla koko Tbilisin alueelta.[14][15] Valtuustolla on muun muassa oikeus päättää kaupungin budjetista.[11] Myös kaikilla kaupungin piirikunnilla on oma paikallishallintonsa.

Vuoden 2010 kunnallisvaaleissa maan valtapuolue Yhdistynyt kansallinen liike sai vaalivoiton ja yhteensä 39 paikkaa kaupunginvaltuustoon. Puolue sai äänistä 52,48 prosenttia ja kaikki enemmistövaalitavalla valittavat paikat. Oppositiolle jäävät 11 paikkaa jakautuivat usean puolueen kesken.[14] Kaupungin pormestari valittiin nyt ensimmäistä kertaa suorilla vaaleilla ja Gigi Ugulava sai 55,23 prosenttia äänistä. Seuraavaksi eniten ääniä kerännyt ehdokas oli opposition Irakli Alasania, jonka äänisaalis jäi 19,06 prosenttiin.[16]

Aluejako

muokkaa
 
Vanhan Tbilisin taloja joen rannalla

Tbilisi jaetaan kuuteen piirikuntaan, joilla on kullakin oma paikallishallintonsa.[17] Suurin osa piirikunnista on nimetty historiallisten kaupunginosien mukaan. Kaupungissa on myös runsaasti pienempiä, epämuodollisia kaupunginosia, joilla ei ole tarkkoja hallinnollisia rajoja. Lisäksi Mtkvari-joki jakaa Tbilisin kahteen osaan, oikeaan ja vasempaan rantaan. Tbilisin hallintoalueeseen kuuluu myös Tsqnetin kaupunki, joka sijaitsee piirikuntajaon ulkopuolella.[11]

Symbolit

muokkaa
 
Tbilisin sinetti

Tbilisin sinetti on georgialainen kilpi, jossa on tyylitelty varpushaukka ja/tai fasaani. Ne muodostavat sanan ″Tbilisi” georgialaisin aakkosin (georg. თბილისი). Kilven reunalla on seitsemän seitsensakaraista tähteä, ja tammenlehvät symboloivat voimaa ja ikuisuutta. Alaosassa on aaltokuvio ja kaupungin nimi asomtavruli- ja nuskhuri-aakkosilla. Sinetti perustuu kaupungin perustamislegendaan.[18]

 
Tbilisin lippu

Tbilisin lipussa on sininen, kultareunuksinen risti valkealla taustalla. Keskellä on kaupungin sinetti punaisella pohjalla ja seitsemän kultaista seitsensakaraista tähteä.[18]

 
Tbilisin avain

Tbilisin kaupungin avaimen kruunussa on kaksi jousta muistuttavaa kaarta, jotka ympäröivät keskiosaa, johon on kuvattu varpushaukka tai fasaani. Ne symboloivat kaupungin perustamista. Ylempään kaareen on kirjoitettu sana ″Tbilisi” ja alemmassa on tammenlehviä. Avaimen varren pää on granaattiomenan, runsauden symbolin, kannan muotoinen. Varsi on Tbilisin vanhassa kaupungissa yleisten parvekkeiden pinnojen kaltainen.[18]

Väestö

muokkaa

Vuoden 2014 väestönlaskennan mukaan koko Tbilisin hallinnollisen alueen asukasluku oli 1 108 717.[19] Aiemman vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan sama asukasluku oli 1 081 679.[20]

Vuonna 2014 Tbilisin asukkaiden enemmistö oli etniseltä taustaltaan georgialaisia, mutta kaupungissa asuu myös monia muita etnisiä ryhmiä. Georgialaisia oli 996 804, armenialaisia 53 409, azereja 15 187, venäläisiä 13 359, jesidejä 11 194, osseetteja 4 313, ukrainalaisia 3 239, kreikkalaisia 1 861 ja assyrialaisia 972. 7 828 kuului muihin ryhmiin.[21]

Uskonnolliselta taustaltaan Tbilisin asukkaista 1 024 931 oli ortodokseja, 29 368 armenialaisortodokseja, 16 268 muslimeja, 8 124 jesidejä, 3 979 jehovantodistajia, 1 662 katolilaisia, 1 174 protestantteja ja 1 016 juutalaisia.[22] Tbilisi on ollut uskonnollisesti suvaitsevainen kaupunki, jonka keskustassa kirkko, moskeija ja synagoga sijaitsevat vierekkäin.[23]

Vielä vuonna 1989 kaupungissa asui yhteensä 1 246 936 ihmistä.[1] Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttama taloudellinen romahdus ja poliittinen epävakaus saivat 1990-luvun alussa aikaan voimakkaan muuttoliikkeen ulkomaille ja maaseudulle. Eniten ihmisiä muutti kaupungista pois vuonna 1993. Viime vuosina tilanne on kuitenkin vakautunut ja myös kaupungin väkiluku on kääntynyt kasvuun.[23]

Nähtävyydet ja kaupunkikuva

muokkaa

Uskonnolliset rakennukset

muokkaa

Tbilisissä on lukuisia historiallisia kirkkoja. Vanhimpiin kirkkoihin kuuluvat Šavtelin alueella sijaitseva Antšiskhatin kirkko, jonka historia ulottuu 500-luvulle ja jonka rakennutti kuningas Vakhtang I:n poika Datši, ja Sionin katedraali, joka rakennettiin alun perin 500–600-luvuilla mutta jonka nykyiset osat ovat pääosin 1000–1100-luvuilta. Se toimii Georgian patriarkan kirkkona. Mtkvarin oikealla rannalla sijaitsevat myös viime aikoina uudelleen rakennettu Pyhän Nikolaksen kirkko Nariqalan linnoituksessa ja Džvarismaman kirkko vanhassakaupungissa. Jälkimmäisen paikalla oli kirkko jo 400-luvulla. Alueella on myös armenialaisia kirkkoja, kuten Armenialainen Pyhän Yrjön katedraali Gorgasali-aukiolla ja Norašenin kirkko 1700-luvun lopusta. Armenialaisalueella joen toisella rannalla Avlabarissa on Etšmiadzinin katedraali, mutta alueen tärkein nähtävyys on georgialainen Metekhin kirkko, joka rakennettiin legendan mukaan alun perin 400-luvulla; nykyinen rakennus on kuitenkin 1200-luvulta. Avlabarissa sijaitsee myös vuonna 2003 valmistunut Sameban katedraali, joka on koko Georgian suurin kirkko.[24][25]

Myös Rustaveli-kadun alueella uudessa kaupungissa on muutamia merkittäviä kirkkoja. Kašvetin kirkko sijaitsee parlamenttia vastapäätä ja se rakennettiin 1900-luvun alussa keskiaikaisen Samtavisin kirkon mallin mukaan. Sininen luostari on vuorostaan peräisin 1800-luvun loppupuolelta ja se sijaitsee Mtkvarin rannalla. Mamadavitin kirkko kohoaa Mtatsminda-vuorella ja se on rakennettu 1800-luvun puolivälin jälkeen. Georgialaisten ja armenialaisten kirkkojen lisäksi kaupungissa on katolinen Neitsyt Marian ylösnousemuksen katedraali 1800-luvun alusta, Pietarin ja Paavalin katedraali 1870-luvulta ja useita venäläisiä kirkkoja. Tbilisissä on myös vuonna 1910 valmistunut synagoga, jonka yhteydessä on juutalaisväestön historiaa esittelevä museo. Samalla alueella vanhassakaupungissa on Tbilisin moskeija, joka on ainoa jäljelle jäänyt Stalinin ja Berijan 1930-luvun puhdistusten jälkeen. Moskeija, syngagoga, georgialainen ja armenialainen kirkko sijaitsevat aivan toistensa lähellä.[24][25]

Museot

muokkaa

Tbilisissä on lukuisia museoita, joista tärkeimmät kuuluvat Georgian kansallismuseon piiriin. Niitä ovat esimerkiksi Simon Džanašian Georgian museo, jossa on nähtävillä esimerkiksi esikristillisen kauden kultaesineitä Georgian alueelta, vuonna 1920 perustettu Georgian taidemuseo, joka esittelee georgialaista taidetta kahden vuosituhannen ajalta, ja Ioseb Grišašvilin Tbilisin historiallinen museo, joka kertoo kaupungin historiasta. Hieman kauempana keskustasta Kus tba -järvellä sijaitsee Tbilisin etnografinen ulkomuseo, joka esittelee perinteistä kansanrakentamista ympäri Georgiaa. Uusimpiin museoihin lukeutuu neuvostokauden historiaa esittelevä, vuonna 2006 avattu Neuvostomiehityksen museo. Kansallismuseo hallinnoi myös useita kaupungissa työskennelleiden merkittävien georgialaisten talomuseoita (Elene Akhvlediani, Mose Toidze, Iakob Nikoladze ja Utša Džaparidze) ja arkeologista museota. Lisäksi Georgian taidemuseosta erillään toimii Georgian kansallisgalleria Rustaveli-kadulla. Museossa on esillä pääosin uudempaa georgialaista taidetta.[26]

Kansallismuseon hallinnoimien museoiden lisäksi kaupungissa toimii useita muita eri alojen museoita. Kirjallisuutta esittelee Giorgi Leonidzen Georgian kirjallisuuden museo, jossa on esillä esimerkiksi käsikirjoituksia ja joka pitää yllä myös kahden georgialaisen kirjailijan (Titsian Tabidze ja Nodar Dumbadze) talomuseoita. Esittävästä taiteesta kertoo Georgian teatterin, musiikin, elokuvan ja koreografian museo, joka on perustettu vuonna 1927, ja kansantaidetta esittelee yli satavuotias Georgian kansan- ja käyttötaiteen museo. Musiikkiin keskittyy Georgian kansanlaulujen ja soitinten museo. Vastaavia erikoisaloihin keskittyviä museoita on runsaasti: niistä huomattavimpiin kuuluvat esimerkiksi jo vuonna 1887 perustettu Valtion silkkimuseo, joka on rakennuksineen hieno esimerkki 1800-luvun museoarkkitehtuurista, ja uudehko Georgian pankin ylläpitämä Rahamuseo. Kaupungissa on myös suuri määrä muita georgialaisten merkkihenkilöiden talomuseoita.[26]

Muut nähtävyydet

muokkaa
 
Nariqalan linnoitus ja Abanotubanin kylpylöitä.
 
Rustaveli-teatteri yöllä.

Matkailijoille kiinnostavin alue kaupungissa on Vanha Tbilisi vanhoine taloineen, puuparvekkeineen, hämyisine kujineen ja kirkkoineen. Sen yllä kohoaa Nariqalan linnoitus, jonka varhaisimmat osat ovat 300-luvulta. Linnoituksen yhteydessä sijaitsee suuri, 1960-luvulla pystytetty Kartlis deda -niminen (suom. Georgian äiti) veistos, jolla on miekka toisessa ja viinilasi toisessa kädessä. Myös Tbilisin kasvitieteellinen puutarha on linnoituksen vieressä. Sen alapuolella oleva vanhakaupunki rakentuu Gorgasali-aukion ympärille ja sen henkinen keskus on Abanotubanin eli rikkikylpylöiden alue; kylpylöistä tunnetuin on keskiaasialaiseen tyyliin rakennettu Orbeliani-kylpylä. Tärkeä Leselidze-katu kulkee vanhastakaupungista Vapaudenaukiolle, mutta historiallisesti Šavteli- ja Sioni-kadut olivat tärkeämpiä. Ne on muutettu kävelykaduiksi. Mtkvarin toisella rannalla jyrkän rantakallion yllä sijaitsee Avlabarin alue, joka oli aiemmin armenialaisten asuttama. Varhaisin joen ylittävä silta yhdisti Avlabarin muuhun kaupunkiin ja sen yläpuolella entisen siltaa vartioineen linnoituksen paikalla kohoavat Metekhin kirkko ja Vakhtang Gorgasalin patsas.[25]

Kaupungin tärkein katu on Vapaudenaukiolta Tasavallanaukiolle kulkeva Rustaveli-katu. Sen varrella sijaitsee esimerkiksi useita museoita, vuonna 1807 rakennettu kuvernöörin palatsi, Georgian parlamentti, Rustaveli-teatteri ja Paliašvili-ooppera. Tasavallanaukiolta avautuu näkymä Kaukasukselle. Viereiseltä Rustaveli-aukiolta alkaa Kostava-katu, joka jatkuu Veran puistoon. Veran kaupunginosan vieressä sijaitsee Tbilisin rikkain alue, Vake, jossa on lukuisia baareja, kahviloita ja kauppoja ja Tbilisin valtionyliopiston päärakennus.[25] Sen ja jo mainittujen Rustaveli-kadun rakennusten lisäksi 1800-luvun kertaustyylejä ja 1900-luvun alun arkkitehtuuria edustavia rakennuksia on muuallakin; niihin kuuluvat TBC-pankin talo, Georgian kansalliskirjasto, Tbilisin kaupungintalo Vapaudenaukiolla, Tbilisi Marriott -hotelli, Georgian korkein oikeus, Georgian kirjailijaliiton talo, Georgian kansallisgalleria ja Mardžanišvili-teatteri.[27]

Puistot ja viheralueet

muokkaa

Kaupungin tärkeimpiin puistoihin kuuluu Vaken puisto, joka perustettiin vuonna 1946 ja joka sijaitsee Mtatsminda-vuoren rinteellä. Pohjoisessa puisto yhdistyy Tšavtšavadze-katuun leveän portaikon avulla, joka jatkuu puiston pääakselina suihkulähteineen ja päättyy tuntemattomalle sotilaalle rakennettuun muistomerkkiin. Puistossa on ulkoilmaelokuvateatteri, kahviloita, ravintoloita ja baareja. Tbilisin kasvitieteellinen puutarha on vuorostaan huomattavasti vanhempi: sen paikalla oli kuninkaallinen puutarha jo keskiajalla, ja se avattiin nykyisessä muodossaan vuonna 1845. Puutarha on 128 hehtaarin suuruinen ja siellä on 3 500 eri kasvilajia. Tbilisin eläintarha on hiljattain remontoitu. Kaupungissa on myös lukuisia pienempiä puistoja, kuten Puškinin aukio suihkulähteineen aivan kaupungin sydämessä, Alievin aukio vanhassa Tbilisissä ja hieman suurempi Aleksandren aukio Kašvetin kirkon takana.[28]

Tbilisin alueella sijaitsee useita järviä, jotka ovat suosittuja virkistysalueita. Pieni Kilpikonnajärvi sijaitsee Vaken puiston alueella ja sinne kulkee köysirata.[29] Pitkään tbilisiläisten suosiossa ollut järvi saa vetensä maanalaisista virroista. Sen rannalla on hiekkaranta ja kahviloita. Toinen pieni, kaupungin lähistöllä sijaitseva järvi on Lisin järvi, joka sijaitsee Mtkvari-joen laaksossa keskustan länsipuolella. Näitä suurempi on Tbilisin tekoallas keskustan pohjoispuolella. Tekoallas on ollut toiminnassa vuodesta 1953 lähtien ja se on pisimmillään 8,75 kilometrin pituinen. Matka keskustasta järvelle kestää vartin.[30]

Liikenne

muokkaa
 
Tbilisin metro.
 
Tbilisin linja-auto.

Tbilisin metro on suosittu kulkuväline kaupungissa. Metrossa on kaksi linjaa ja yhteensä 22 asemaa. Metroa käyttää päivittäin 300 000 henkeä ja se liikennöi kello kuudesta aamulla keskiyöhön saakka. Metron ensimmäinen, kuusi asemaa käsittänyt osuus avattiin liikenteelle 11. tammikuuta 1966 ja toinen linja avattiin vuonna 1979. Viimeisin asema verkostoon lisättiin vuonna 2002 ja yksi asema on rakenteilla.[31][32] Pidempi linjoista, punainen Akhmeteli–Varketili-linja, on 19,6 kilometrin pituinen ja kulkee luoteesta kaakkoon. Lyhyempi, vihreä Saburtalo-linja yhtyy siihen Vagzlis moedanin metroasemalla ja on 6,7 kilometrin pituinen.[33] Metroasemia ja -vaunuja on viime vuosina uusittu ja metron turvallisuus on samalla kohentunut.[31]

Tbilisissä on kattava linja-autoverkosto. Sitä on uusittu viime vuosina huomattavasti, ja kaupunkiin ostettiin samalla tuhat uutta linja-autoa. Käyttöön otettiin myös uusi matkakorttijärjestelmä, ja teille asennettiin yli kaksi tuhatta uutta liikennemerkkiä turvallisuuden lisäämiseksi. Linja-autot ovat keltaisia.[34] Kaupunkia palvelevat myös maršrutkat: ne voi pysäyttää missä tahansa ja kyydistä voi jäädä missä tahansa. Maršrutkareittejä on useita ja niiden käyttö on halpaa.[35] Kaupungissa on kolme pitkän matkan linja-autoasemaa: Didube, Ortatšala ja Vagzlis moedani. Tärkein näistä on Didube, josta lähtee linja-autoja ympäri maata, Ortatšala palvelee Armeniaa, Azerbaidžania ja Turkkia ja Vagzlis moedanilta lähtee vuoroja Länsi-Georgiaan.[36]

Tbilisin liikennettä on sanottu kaoottiseksi ja tiet ovat olleet huonossa kunnossa, mutta tilanne on viime aikoina kohentunut.[37] Taksit ovat nopein keino liikkua kaupungilla, ja ne palvelevat kellon ympäri. Kaupungissa toimii useita taksiyhtiöitä.[38] Georgian rautatiet liittää kaupungin maan muihin osiin ja Armeniaan ja Azerbaidžaniin. Tbilisissä on neljä rautatieasemaa: Avtšala, Didube, Navtlughi ja Tbilisin päärautatieasema.[39] Tbilisistä on säännöllinen rautatieyhteys kotimaassa Akhalkalakiin, Kutaisiin, Makhindžauriin (Adžariaan), Potiin, Ozurgetiin ja Valeen[40] sekä ulkomaille Bakuun ja Jerevaniin.[35]

Tbilisiä palvelee yksi lentoasema, Tbilisin kansainvälinen lentoasema. Se sijaitsee 18 kilometrin päässä kaupungin keskustasta itään. Lentoasema uusittiin täysin vuonna 2006 ja siellä on viisi porttia kansainvälisille lennoille ja yksi kotimaisille. Se on suunniteltu käsittelemään 2 800 000 matkustajaa vuodessa.[41] Kaupungin keskustaan lentoasemalta pääsee bussilla, taksilla ja junalla.[42] Lentoaseman yhteydessä oleva rautatieasema on uusi ja matka lentoasemalta keskustaan kesää 20 minuuttia.[43] Tbilisin lentoasema toimii Georgian Airways -yhtiön kotikenttänä ja sieltä on suoria lentoja useisiin kaupunkeihin Euroopassa.

Koulutus

muokkaa

Tbilisissä on useita julkisia ja yksityisiä yliopistoja, jotka tarjoavat kaupunkilaisille ja muille georgialaisille korkean asteen koulutusta. Suurin niistä on vuonna 1918 perustettu Ivane Džavakhišvilin valtionyliopisto, jolla on kuusi tiedekuntaa ja useita haaraosastoja ympäri maata. Muihin kaupungissa toimiviin korkeakouluihin lukeutuvat esimerkiksi Tbilisin lääketieteellinen valtionyliopisto, Caucasus School of Business, Georgian amerikkalainen yliopisto, Georgian tekninen yliopisto, Ilian valtionyliopisto, Tbilisin teatteri- ja elokuvakorkeakoulu, Mustanmeren kansainvälinen meriyliopisto ja Georgian kuvataideakatemia.[44]

Urheilu

muokkaa

Kaupungissa on kaksi suurta jalkapalloseuraa: Tbilisin Dynamo ja FC Lokomotivi Tbilisi. Tbilisin Dynamon suurin saavutus on Cup-voittajien cupin voitto kaudelta 1980–1981.[45] Lisäksi seura voitti kaksi Neuvostoliiton mestaruutta.[46] Tbilisin Dynamo pelaa ottelunsa 54 549-paikkaisella Boris Paitšadzen stadionilla. Stadion toimii myös Georgian jalkapallomaajoukkueen kotiareenana.[47] Koripallossa kaupunkia edustaa BC Dinamo Tbilisi, joka on voittanut yhden Euroliigan mestaruuden.[48]

Sisarkaupungit

muokkaa
 
Tbilisin aukion katukyltti Saarbrückenissä.

Tbilisillä on yksitoista sisarkaupunkia. Ensimmäinen sisarkaupunki oli Saksan Saarbrücken, jonka kanssa Tbilisi solmi yhteistyösopimuksen vuonna 1975. Tbilisissä on Saarbrückenin aukio ja Saarbrückenissä vastaavasti Tbilisin aukio (saks. Tbilisser Platz). Yhteistyötä sisarkaupunkien kanssa tehdään esimerkiksi kulttuurin, urheilun, talouden, tieteen ja ympäristön aloilla.[49]

Lähteet

muokkaa
  • Plunkett, Richard & Masters, Tom: Georgia, Armenia & Azerbaijan. Lonely Planet, 2004. ISBN 1-74059-138-0

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c GeoHive: Georgia
  2. ↑ Tbilisi is One of the Oldest Cities in the World Tbilisin kaupunki. Arkistoitu 12.12.2007. Viitattu 13.8.2009.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Historic background CEROI. Arkistoitu 30.6.2008. Viitattu 13.8.2009.
  4. ↑ a b c d e Tbilisi in the Feudal Age Tbilisin kaupunki. Arkistoitu 11.12.2007. Viitattu 13.8.2009.
  5. ↑ a b Tbilisi in the XIXth Century: The Bourgeois Town Tbilisin kaupunki. Arkistoitu 11.12.2007. Viitattu 14.8.2009.
  6. ↑ a b c Lonely Planet: Georgia, Armenia & Azerbaijan, s. 33
  7. ↑ a b The Soviet Epoch Web Archive (Tbilisin kaupunki 2007). Arkistoitu 11.11.2007. Viitattu 30.11.2016.
  8. ↑ a b c d Physical geography CEROI. Arkistoitu 18.5.2008. Viitattu 18.8.2009.
  9. ↑ Water Resources CEROI. Arkistoitu 16.5.2008. Viitattu 18.8.2009.
  10. ↑ Lonely Planet: Georgia, Armenia & Azerbaijan, s. 35.
  11. ↑ a b c The Law on the Capital of Georgia Euroopan komissio. Viitattu 19.8.2009.
  12. ↑ Mayor of Tbilisi City Tbilisi City Hall. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  13. ↑ Deputies of Mayor of Tbilisi City Tbilisi City Hall. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  14. ↑ a b Distribution of Seats in Tbilisi City Council Civil.ge. Viitattu 13.6.2010.
  15. ↑ Tbilisi City Assembly Mission Tbilisin kaupunginvaltuusto. Viitattu 19.8.2009.
  16. ↑ Result of Mayoral Race Civil.ge. Viitattu 13.6.2010.
  17. ↑ a b c d e f g Urban Area Tbilisin kaupunki. Arkistoitu 1.3.2012. Viitattu 12.8.2009.
  18. ↑ a b c Symbols Tbilisin kaupunki. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 8.8.2009.
  19. ↑ Total population by self-governed units and urban/rural distribution and by sex (xls) 2014 General Population Census. National Statistics Office of Georgia. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  20. ↑ Ethnic Groups Georgian tilastokeskus. Viitattu 8.8.2009.
  21. ↑ Total population by regions and ethnicity (xls) 2014 General Population Census. National Statistics Office of Georgia. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  22. ↑ Population by regions and religion (xls) 2014 General Population Census. National Statistics Office of Georgia. Viitattu 11.7.2018. (englanniksi)
  23. ↑ a b Population Tbilisin kaupunki. Viitattu 8.8.2009.
  24. ↑ a b Churches Tbilisin kaupunki. Viitattu 26.8.2009.[vanhentunut linkki]
  25. ↑ a b c d Lonely Planet: Georgia, Armenia & Azerbaijan, s. 38–42
  26. ↑ a b Tbilisi Georgian museums. Viitattu 20.8.2009.[vanhentunut linkki]
  27. ↑ Tbilisi Historical Buildings Tbilisin kaupunki. Viitattu 28.8.2009.[vanhentunut linkki]
  28. ↑ Tbilisi Green Spots Tbilisin kaupunki. Arkistoitu 30.9.2012. Viitattu 17.8.2009.
  29. ↑ Lonely Planet: Georgia, Armenia & Azerbaijan, s. 42
  30. ↑ Tbilisi Lakes Tbilisin kaupunki. Viitattu 17.8.2009.
  31. ↑ a b Tbilisi Subway Tbilisin kaupunki. Viitattu 7.8.2009.[vanhentunut linkki]
  32. ↑ History of Tbilisi Subway Tbilisin kaupunki. Viitattu 7.8.2009.[vanhentunut linkki]
  33. ↑ Tbilisi Metro Urbanrail.net. Viitattu 7.8.2009.
  34. ↑ Bus Tbilisin kaupunki. Arkistoitu 6.2.2015. Viitattu 8.8.2009.
  35. ↑ a b Lonely Planet: Georgia, Armenia & Azerbaijan, s. 50
  36. ↑ Lonely Planet: Georgia, Armenia & Azerbaijan, s. 49
  37. ↑ Eistein Guldseth: Taking driving lessons in Tbilisi gotocaucasus.com. 2004. Viitattu 8.8.2009.
  38. ↑ Taxi Tbilisin kaupunki. Viitattu 7.8.2009.
  39. ↑ Railway functions in Georgia more than a century Tbilisin kaupunki. Arkistoitu 6.2.2015. Viitattu 7.8.2009.
  40. ↑ Train Schedule Georgian rautatiet. Viitattu 8. elokuuta 2009.[vanhentunut linkki]
  41. ↑ Tbilisi International Airport Tbilisin kaupunki. Viitattu 7.8.2009.
  42. ↑ Tbilisi International Airport: Transport Tbilisin kaupunki. Viitattu 7.8.2009.
  43. ↑ Shuttle Tbilisin kaupunki. Viitattu 7.8.2009.[vanhentunut linkki]
  44. ↑ Higher Education Tbilisin kaupunki. Arkistoitu 1.3.2012. Viitattu 19.8.2009.
  45. ↑ European Cup Winners' Cup rsssf. Viitattu 14.6.2010.
  46. ↑ USSR (Soviet Union) - Final Tables 1924-1992 rsssf. Viitattu 14.6.2010.
  47. ↑ SAKHARTVELO - GEORGIEN - GÉORGIE - GEORGIA fussballtempel. Viitattu 14.6.2010.
  48. ↑ European club champions: 1958-2010 Euroliiga. Viitattu 14.6.2010.
  49. ↑ Sister Cities Tbilisin kaupunki. Viitattu 15.6.2010.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Georgian hallinnolliset alueet
Tasavallat: Abhasia | Adžaria
Alueet: Guria | Imereti | Kakheti | Kvemo Kartli | Mtskheta-Mtianeti | Ratša-Letškhumi ja Kvemo Svaneti | Samegrelo ja Zemo Svaneti | Samtskhe-Džavakheti | Šida Kartli
Kaupunki: Tbilisi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tbilisi&oldid=22814641”