Wikipedia

Susanna Mälkki

suomalainen kapellimestari ja sellisti

Susanna Ulla Marjukka Mälkki (s. 13. maaliskuuta 1969 Helsinki) on suomalainen kapellimestari ja sellisti.[1] Hän on toiminut muun muassa pariisilaisen Ensemble InterContemporainin musiikillisena johtajana vuosina 2006–2013.

Susanna Mälkki
Susanna Mälkki johtaa Ensemble InterContemporainia Torinon Palavelassa vuonna 2008.
Susanna Mälkki johtaa Ensemble InterContemporainia Torinon Palavelassa vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt13. maaliskuuta 1969 (ikä 55)
Ammatti kapellimestari
muusikko
Muusikko
Aktiivisena 1995–
Tyylilajit klassinen
Soittimet sello
Aiheesta muualla
Kotisivut

Kun Mälkki aloitti Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina syksyllä 2016, hän oli virassa ensimmäinen nainen. Vuoden kuluttua hän aloitti kolmivuotisen kauden Los Angelesin filharmonikoiden päävierailijana. Orkesterin musiikillinen ja taiteellinen johtaja Gustavo Dudamel kuvailee Mälkkiä yhdeksi lahjakkaimmista tuntemistaan kapellimestareista.[2]

Elämä ja ura

muokkaa

Mälkki valmistui ylioppilaaksi vuonna 1988.[1] Hän aloitti muusikonuransa sellistinä. Hän opiskeli sellonsoittoa vuosina 1989–1993 Tukholman lähellä Edsbergin musiikki-instituutissa Frans Helmersonin johdolla sekä lukuvuoden 1993–1994 Lontoossa Royal Academy of Musicissa David Strangen ja Lynn Harrellin johdolla. Hän suoritti sellonsoiton diplomin Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa vuonna 1995 muun muassa Seppo Laamasen ja Erkki Raution johdolla.[3]

Mälkki voitti Turun sellokilpailun vuonna 1994 ja soitti ensikonserttinsa vuonna 1995. Hän toimi vuosina 1995–1998 sellon äänenjohtajana Göteborgin sinfoniaorkesterissa. Mälkki opiskeli vuosina 1995–1998 orkesterinjohtamista Sibelius-Akatemiassa Jorma Panulan, Atso Almilan, Eri Klasin ja Leif Segerstamin johdolla.[3] Hän suoritti kapellimestaridiplomin vuonna 2000.[1]

Mälkin ura kapellimestarina sai nostetta menestyksekkäästä orkesterinjohdosta Thomas Adèsin oopperan Powder Her Face Suomen kantaesityksessä vuonna 1999. Adès näki konsertin ja kutsui Mälkin Englantiin avustamaan häntä teoksen muiden esitysten kanssa.[4] Mälkki on johtanut vierailevana kapellimestarina muun muassa Berliinin, Münchenin, Los Angelesin ja New Yorkin filharmonikkoja[4], Concertgebouw-orkesteria, Bostonin, Chicagon ja NHK:n sinfoniaorkesteria sekä Philadelphian ja Clevelandin orkesteria.[1][4]

Vuosina 2002–2005 Mälkki toimi Stavangerin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana ja Oulun kaupunginorkesterin päävierailijana. Vuosina 2006–2013 hän oli Ensemble InterContemporain musiikillinen johtaja Pariisissa. Vuodesta 2013 Mälkki on ollut lissabonilaisen Orquestra Gulbenkianin päävierailija.[1] Syyskuussa 2014 hänet nimitettiin Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestariksi kolmivuotiskaudelle alkaen syksystä 2016.[5] Hänet valittiin jatkokaudelle kesällä 2019.[6] Joulukuussa 2021 Mälkki ilmoitti jättävänsä Helsingin kaupunginorkesterin kesällä 2023.[7]

Mälkki on julkaissut useita levytyksiä, joissa hän johtaa muun muassa kamariorkesteri Avantia ja Stavangerin sinfoniaorkesteria.

Mälkki sai vuonna 2005 Suomi-palkinnon.[1] Hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 2008[8] ja Royal Academy of Music -korkeakoulun jäseneksi kesäkuussa 2010.[9] Vuonna 2011 Mälkille myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[10] Klassisen musiikin lehti Musical America on valinnut Mälkin vuoden 2017 kapellimestariksi.[11] Vuonna 2023 hänelle myönnettiin SLS:n Pacius-palkinto.[12] Elokuussa 2024 Mälkki vihittiin Taideyliopiston promootiossa kunniatohtoriksi.[13]

Susanna Mälkin isä on Pentti Mälkki.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g Kuka kukin on 2015, s. 589. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Koivuranta, Esa: Kapellimestari Susanna Mälkki Los Angelesin filharmonikoiden päävierailijaksi Yle Uutiset. 6.4.2016. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 7.4.2016.
  3. ↑ a b Mälkki, Susanna hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  4. ↑ a b c Woolfe, Zachary: Susanna Malkki’s Wide Appeal on Both Sides of the Atlantic The New York Times. 15.5.2015. New York: The New York Times Company. Viitattu 29.9.2015. (englanniksi)
  5. ↑ Puukka, Päivi: Susanna Mälkistä Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari Yle Uutiset. 1.9.2014 (päivitetty 2.9.2014). Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 24.9.2015.
  6. ↑ Mattila, Matias: Susanna Mälkille jatkokausi Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina Yle Uutiset. 4.6.2019. Viitattu 10.12.2021.
  7. ↑ Sirén, Vesa: Kapellimestari Susanna Mälkki jättää Helsingin kaupungin­orkesterin keväällä 2023 Helsingin Sanomat. 10.12.2021. Viitattu 10.12.2021.
  8. ↑ Kungl. Musikaliska Akademiens Årsskrift 2008 (PDF) (s. 75) 3.7.2009. Kunglika Musikaliska Akademien. Viitattu 29.9.2015. (ruotsiksi)
  9. ↑ Musikfest berlin 10: Susanna Mälkillä keskeinen rooli festivaaliohjelmassa 1.9.2010. Berliini: Suomen suurlähetystö. Viitattu 29.9.2015.
  10. ↑ Pro Finlandia -mitali 13 taiteilijalle MTV Uutiset. 1.12.2011 (päivitetty 16.1.2012). Helsinki: MTV Oy. Arkistoitu 4.9.2014. Viitattu 24.9.2015.
  11. ↑ Salin, Elina: Susanna Mälkistä vuoden kapellimestari Rondo Classic. 18.10.2016. Helsinki: Classicus Oy. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 29.12.2016.
  12. ↑ Lönnqvist, Niclas: Susanna Mälkki får Paciuspriset. Hufvudstadbladet, 20.1.2023, s. 23. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Tai­dey­li­opis­ton kun­nia­toh­to­reik­si ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti Alexan­der Stubb, Susan­na Mälk­ki, Hil­ja Grön­fors, Han­na He­la­vuo­ri sekä nel­jä muu­ta tai­dea­lan vai­kut­ta­jaa Taideyliopiston verkkosivut. 20.5.2024. Viitattu 167.8.2020.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Haapakoski, Martti ym.: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 157. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4
  • Sirén, Vesa: Suomalaiset kapellimestarit: Sibeliuksesta Saloseen, Kajanuksesta Franckiin, s. 867–872. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21303-1

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Susanna_Mälkki&oldid=22579660”