Selma Lagerlöf

Selma Ottilia Lovisa Lagerlöf  kuuntele ääntämys ^(ohje) (20. marraskuuta 1858 Mårbacka, Östra Ämtervik, Värmlanti, Ruotsi – 16. maaliskuuta 1940 Mårbacka, Värmlanti, Ruotsi) oli ruotsalainen kirjailija, jolle vuonna 1909 myönnettiin ensimmäisenä naisena Nobelin kirjallisuuspalkinto. Hänestä tuli myös vuonna 1914 Ruotsin akatemian ensimmäinen naisjäsen.

Selma Lagerlöf
Selma Lagerlöf 1909.
Henkilötiedot
Syntynyt	20. marraskuuta 1858 Östra Ämtervik, Värmlanti
Kuollut	16. maaliskuuta 1940 (81 vuotta) Östra Ämtervik, Värmlanti
Ammatti	opettaja, kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli	ruotsi
Tuotannon kieli	ruotsi
Aikakausi	1891-1938
Tyylilajit	romaanit, runot
Pääteokset	Kyösti Berlingin taru, Peukaloisen retket villihanhien seurassa, Jerusalem
Nimikirjoitus
Palkinnot
Nobelin kirjallisuuspalkinto
Aiheesta muualla
selmalagerlof.org
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Vuosina 1885–1895 Lagerlöf toimi opettajana tyttöjen lukiossa Landskronan kaupungissa. Tuolloin hän voitti viikkolehden kirjoituskilpailun otteilla Gösta Berlingin tarusta. Vuonna 1895 Akatemian ja perheen tuki rohkaisivat häntä jättämään opetustyön ja siirtymään täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Gösta Berlingin tarun lisäksi Lagerlöf on kirjoittanut muun mussa lastenkirjat Peukaloisen retket villihanhien seurassa ja Peikkoja ja ihmisiä.

Lagerlöfin kuva oli Ruotsin 20 kruunun setelissä vuosina 1997–2015. Vuonna 1928 Lagerlöfille myönnettiin kunniatohtorin arvo. Hänestä on tehty myös useita patsaita.

Lagerlöf oli Ruotsin kansalliskirjaston mukaan vilkkaassa kirjeenvaihdossa. Koottuna on noin 17 000 henkilön Selma Lagerlöfille lähettämiä kirjeitä noin 42 000 kappaletta. Joukossa ovat Juhani Aho, Albert Edelfelt, Alexandra Gripenberg, Lucina Hagman, Yrjö Hirn, Larin-Kyösti, Jean Sibelius, F. E. Sillanpää ja Matilda Wrede^lähde?. Kungliga Biblioteket muuttaa Lagerlöfin käsikirjoituksia digitaaliseen muotoon.

Elämäkerta

Kasvuvuodet

Selma Lagerlöf syntyi 20. marraskuuta 1858 Mårbackan kartanossa Länsi-Ruotsissa. Hän oli luutnantti Erik Gustaf Lagerlöfin ja Elisabet Lovisa Wallrothin tytär. Hän oli viides heidän kuudesta lapsestaan. Selma Lagerlöfin isänisä, Daniel Lagerlöf (1776–1852) oli Elias Tegnérin serkku ja hänen isänäitinsä, Lisa Maj Wennerwik (1784–1864) oli papintytär. Selma Lagerlöf oli jopa sukua Erik Gustaf Geijerille. Selma Lagerlöfillä oli synnynnäinen lonkkavika.

Lagerlöf sairastui ollessaan 3,5-vuotias, vuoden 1860 lopussa, ja hänen molemmat jalkansa halvaantuivat. Halvaus katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, mutta Lagerlöf ei lapsuudessaan kyennyt leikkimään kuten muut lapset.

Lagerlöfin sisarukset kävivät koulua kotona Mårbackassa, kuten monet muutkin porvarislapset tuohon aikaan, koska kansakoulujärjestelmä ei ollut vielä täysin valmis. Lasten opettaja tuli Mårbackaan opettamaan, ja Lagerlöf sai opetusta englanniksi ja ranskaksi.

Selma Lagerlöf oli vakavampi ja rauhallisempi kuin sisaruksensa ja kaverinsa, mikä osittain johtui hänen lonkkaviastaan. Hän oli lahjakas lapsi ja piti paljon lukemisesta. Ensimmäinen Lagerlöfin lukema romaani oli Thomas Mayne Reidin Osceola, ja hän päätti jo tuolloin, 7-vuotiaana, ryhtyä kirjailijaksi.

Lagerlöfin lapsuutta leimasivat myös isoäiti Lisa Maja Lagerlöfin (1784–1864) suulliset kertomukset.

Selman ollessa kymmenvuotias hän luki Raamatun kokonaan läpi. Hänen isänsä oli tuolloin erittäin sairas ja Selma toivoi, että Jumala parantaisi isän, jos hän lukisi Raamatun kannesta kanteen. Isä eli vielä 17 vuotta. Tällä tavalla Selma Lagerlöf tutustui aikaisin Raamatun kieleen, josta hänelle luultavasti oli iloa myöhemmin kirjailijantyössään. Kaksitoistavuotiaana Lagerlöf kirjoitti pitkän runon Mårbackasta ja jatkoi runojen kirjoittamista nuoruusiässä. Selma Lagerlöf alkoi kirjoittaa proosaa vasta Sophie Adlersparren, hyväntekijänsä, kehotuksesta.

14-vuotiaana Selma Lagerlöf vietti aikaa Tukholmassa saadakseen fysioterapiaa lonkkavikansa vuoksi. Hän kertoo matkastaan pääkaupunkiin ja tapahtumista siellä kirjassaan Dagbok för Selma Ottilia Lovisa Lagerlöf (1932). Kirjan mukaan Lagerlöf vietti muutamia kuukausia Tukholmassa saadakseen fysioterapiaa jo yhdeksänvuotiaana.

Opinnot ja työelämä

Selma Lagerlöf Carl Larssonin maalaamassa muotokuvassa.

Päätettyään kotikoulun Selma Lagerlöf vietti muutamia vuosia kotona ennen kuin aloitti opiskelun syksyllä 1882 Tukholman opettajakorkeakoulussa vastoin isänsä tahtoa. Lagerlöfin opiskeluaikana perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja Mårbacka myytiin. Lagerlöfin isä kuoli 1885, samana vuonna, jona Lagerlöf sai opettajaopintonsa päätökseen.

Kun Lagerlöf luki kirjallisuushistoriaa, hän havaitsi, että hahmot ja kohtalot, joista hän oli lapsuudessaan Värmlannissa kuullut, olivat yhtä lailla mielikuvitusta kiehtovia kuin Bellmannin ja Runebergin henkilöhahmot. Tarvittiin kuitenkin aikaa ja useita epäonnistuneita kirjoitusyrityksiä ennen kuin Lagerlöf debytoi kirjailijana.

Opintojensa jälkeen Selma Lagerlöf toimi opettajana tyttökoulussa Landskronassa vuosina 1885–1895. Hän viihtyi opettajan ammatissa ja oppilaat arvostivat häntä. Selma Lagerlöfillä oli kyky kertoa kiehtovalla tavalla niin Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan kuin jokaisesta uudesta maasta, josta oppilaat opiskelivat. Lagerlöf asui isänsä siskon Kajsa Lovisa Lagerlöfin luona Qvarteret Gamla Bryggan -nimisellä alueella Landskronassa ja hänellä oli vilkas sosiaalinen elämä.

Kirjailijantyö

Vuonna 1891 Lagerlöf debytoi romaanilla Kyösti Berlingin taru (Gösta Berlings saga) voitettuaan Idun-lehden palkintokilpailun. Lagerlöf sai kirjoitetuksi kirjan valmiiksi Fredrika-Bremer-Fördundet-yhdistyksen perustajan Sophie Adlersparren järjestämän apurahan turvin. Kyösti Berlingin taru (Gösta Berlings saga) on yksi ruotsalaisen kirjallisuuden tärkeimpiä klassikoita, runsas ja fantastinen tarina kavaljeereista ja elämästä Värmlannissa 1800-luvulla. Romaani rikkoi sen aikaista tyyli-ihannetta, realistista asiallisuutta, vastaan. Kirja sai ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta.

Vuonna 1894 Lagerlöf tapasi kirjailija Sophie Elkanin, josta tuli hänen ystävänsä ja elämänkumppaninsa.^lähde?

Vuonna 1895 Lagerlöf jätti opettajan toimensa. Siitä lähtien hän elätti itsensä täysin kirjailijantyöllään. Vuonna 1897 Lagerlöf muutti tätinsä kanssa Faluniin ollakseen lähempänä siskoaan Gerdaa.

Lagerlöf teki yhdessä Elkanin kanssa useita pitkiä matkoja Eurooppaan. Vuosina 1899–1900 tehty pitempi matka Egyptiin ja Lähi-itään toimi inspiraationa Jerusalem-nimiselle romaanille. Lagerlöf asui suurimman osan elämästään Falunissa.

Lagerlöfin kansainvälisesti tunnetuin kirja on Nils Holgerssonin ihmeellinen matka, joka oli alun perin tarkoitettu lukukirjaksi kansakouluun. Sitä ei kuitenkaan voitu käyttää lukukirjana, koska Lagerlöf oli unohtanut Hallandin maakunnan. Kirjassa lukija saa nähdä Ruotsin 14-vuotiaan pojan (Nils Holgersson) silmin hänen lentäessään hanhen selässä maan yli.

Nobel-palkinto

Vuonna 1909 Selma Lagerlöfille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Akatemian perusteluissa todettiin, että palkinto myönnettiin Lagerlöfille "hänen runotuotantoansa leimaavan ylevän ideaalisuuden, mielikuvituksen rikkauden ja ilmaisun sielukkuuden tähden". Lagerlöf oli ehdolla useita kertoja, mutta hänen ehdokkuuttaan vastusti Akatemian silloinen vakituinen sihteeri Carl David af Wirsén. Vuonna 1909 Wirsén kuitenkin hävisi äänestyksessä akatemian jäsenten enemmistölle, jotka halusivat kaikesta huolimatta myöntää kunnianosoituksen Lagerlöfille. Hän oli ensimmäinen nainen maailmassa ja ensimmäinen ruotsalainen, jolle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto. Vuodesta 1909 Lagerlöf asui ajoittain Mårbackassa, joka hänen oli onnistunut ostaa takaisin Nobel-palkinnon palkintorahoilla.

Myöhemmin Lagerlöf lahjoitti Nobelilta saamansa kultamitalin keräykseen talvisodassa kamppailevan Suomen hyväksi.

Selma Lagerlöf saavutti maailmanmaineen elämänsä aikana ja hänen kirjojansa on julkaistu monilla kielillä. Nils Holgerssonin ihmeellinen matka on käännetty noin 60 kielelle. Kyösti Berlingin taru (Gösta Berlings saga) on käännetty yli 50 kielelle.

Ruotsin akatemian jäsenyys

Vuonna 1914 Lagerlöfistä tuli ensimmäinen Ruotsin akatemian naispuolinen jäsen. Hjalmar Gullberg sanoi virkaanastujaispuheessaan 1940, kun hänestä tuli Lagerlöfin seuraaja akatemiassa, että Lagerlöf oli "kirjallisuutemme kuningatar, tunnetuin ruotsalainen nainen maailmassa sitten pyhän Birgitan."

70-vuotispäivät

Selma Lagerlöfiä juhlistettiin hänen 70-vuotispäiviensä yhteydessä 20. marraskuuta 1928 juhlanäytöksellä Ruotsin kuninkaallisessa teatterissa (nyk. Ruotsin kuninkaallinen ooppera), jossa esitettiin lyyrinen draama Kavaljererna på Ekeby, joka perustui Lagerlöfin romaaniin Kyösti Berlingin taru (Gösta Berlings saga).

Osallistuminen politiikkaan

Selma Lagerlöf osallistui taisteluun naisten äänioikeuden puolesta, muun muassa toimimalla puhujana kansainvälisessä äänioikeuskongressissa Tukholmassa 1911 ja voitonjuhlissa 1919. Hänestä tuli vapaamielisen maayhdistyksen jäsen 1916 ja hän pysyi siitä lähtien järjestäytyneenä liberaalina elämänsä loppuun saakka. Vuonna 1934 Lagerlöf oli mukana allekirjoittamassa vetoomusta kansanpuolueen perustamisesta. Hän oli jopa aktiivinen kunnallispolitiikassa Östra Ämtervikissä, jossa hänet valittiin 1919 vapaamielisten listalta kunnanvaltuuston jäseneksi neljäksi vuodeksi.

Selma Lagerlöf ei hyväksynyt 1930-luvun juutalaisvainoja Saksassa. Tämä johti siihen, että saksalaiset boikotoivat Lagerlöfiä, mutta Lagerlöf ei antanut tämän vaikuttaa mielipiteisiinsä. Hän ei myöskään osallistunut politiikkaan enempää kuin halusi, vaikka hänen osallistumistaan toivottiin. Lagerlöf auttoi Nelly Sachsia pakenemaan Ruotsiin. Journalisti ja kirjailija Bosse Schön väittää, että Lagerlöf tuki rotubiologiaa.

Kirjeenvaihto

Lagerlöfin kuoleman jälkeen on julkaistu kaksi elämäkerrallista teosta, jotka perustuvat kirjeenvaihtoon Lagerlöfin ja hänen kahden elämänkumppaninsa välillä. Du lär mig att bli fri (1992) perustuu Lagerlöfin ja Sophie Elkanin kirjeenvaihtoon ja En riktig författarhustru (2006) hänen ja Valborg Olanderin kirjeenvaihtoon. Teosten myötä Lagerlöfistä on tullut esiin uudistunut ja syvempi kuva. Kirjeissä kuvaillaan erittäin voimakasta rakkautta molempia naisia kohtaan. Lagerlöfin kahden läheisen ystävän välillä kyti ilmeisesti voimakas keskinäinen kilpailu (kilpailu, jossa kuitenkin on voinut olla kysymys sekä ystävyydestä että rakkaudesta). Myös Elin Wägner käsitteli asiaa Lagerlöfistä kirjoittamassaan elämäkerrassa (1942–1943), nojautuen Valborg Olanderin ja Lagerlöfin kirjeenvaihtoon ja keskusteluihin Olanderin kanssa kirjojen kirjoittamisen aikana. On mahdollista, että Wägner oli myös lukenut Selman kirjeitä Elkenille, jotka muutoin eivät olleet edes tutkijoiden saatavilla ennen vuotta 1990. Rakkaus kahden saman sukupuolen edustajan välillä ei ollut tuohon aikaan hyväksyttyä, mutta samaan aikaan raja ystävyyttä ja rakkautta ilmaisevien kielellisten ilmaisujen välillä oli häilyvämpi kuin nykyään. Tämä oli perintö romantiikan aikakaudesta, joka oli vaikuttanut voimakkaasti kaikkiin kolmeen naiseen.

Jopa kirjailijan kirjeet äidilleen on julkaistu vuonna 1998, nimellä Mammas Selma.

Kuolema

Torstai-iltana 7. maaliskuuta 1940 Selma Lagerlöf oli sisarensa kanssa, kun hän alkoi tuntea itsensä huonovointiseksi ja väsyneeksi. Yöllä hän sairastui rajusti ja makasi viikon sängyssä tajuttomana. Selma Lagerlöf kuoli kotonaan 16. maaliskuuta 1940 aivohalvaukseen. Hän oli kuollessaan 81-vuotias. Hänet haudattiin Östra Ämtervikissä pääsiäislauantaina. Sven Jerring selosti toimituksen radiossa.

Postuumit huomionosoitukset

Maalaukset

Carl Larsson maalasi muotokuvan Lagerlöfistä vuosina 1902 ja 1908, jälkimmäistä taulua pääsee katselemaan Mårbackassa.

Julkiset veistokset

Rottnerosin puistossa on Arvid Backlundin tekemä pronssinen patsas Selma Lagerlöfistä istumassa jalat ristissä. Toinen valanta samasta patsaasta vihittiin käyttöön American Swedish Institutessa Minneapolisissa vuonna 1955. Arvid Backlundin samannäköinen patsas istuvasta Selma Lagerlöfistä, jonka jalat eivät ole ristissä löytyy Karlstadista, Sunnesta ja Falunista. Jonas Högströmin tekemä uudempi, nuorta seisovaa Selma Lagerlöfiä esittävä patsas on Landskronassa. Rottnerosin puistossa on Astri Tauben tekemä ja Västra Vemmenhögissä entisen koulun ulkopuolella on Jón Leifssonin tekemä rintakuva Selma Lagerlöfistä.

Landskronan patsas on pronssinen ja 165 senttimetriä korkea, ja se vihittiin käyttöön vuonna 2009. Helmikuun 2. päivän aamuna 2013 havaittiin, että patsas oli varastettu. Patsas löydettiin jo samana iltapäivänä pöheiköstä lähellä sen alkuperäistä paikkaa.

Muistorahat

Selma Lagerlöfin syntymän 150-vuotisjuhlapäivänä Ruotsin valtionpankki julkaisi kaksi muistorahaa, hopeisen kahdensadan kruunun kolikon ja kultaisen kahdentuhannen kruunun kolikon. Molempien kolikoiden etupuolella on sama muotokuva Selma Lagerlöfistä. Hopeisen kolikon takapuolella on lentäviä hanhia ja kultaisessa kolikossa auringonkukka. Rahat suunnitteli Jon Holm.

Selma Lagerlöfin kuva oli Ruotsin 20 kruunun setelissä vuosina 1997–2015.

Kraatterit

Venus-planeetan suurimmat kraatterit on nimetty kuuluisien naisten mukaan. Yksi niistä on nimeltään Lagerlöf juuri Selma Lagerlöfin mukaan.

Muut

Boeing 737, jonka pyrstöön Lagerlöfin kuva oli maalattu.

Lagerlöfin kuva on ollut maalattuna yhden Norwegian Air Shuttlen sittemmin käytöstä poistetun Boeing 737-800 -koneen pyrstöön.

Suomennetut teokset

• Kyösti Berlingin taru 1–2. Suom. Aug. Andberg. Pohjois-Karjalan kirjapaino, 1902 (Gösta Berlings saga, 1891).
• Näkymättömiä siteitä: kertomuksia. Suom. Kaarin Francke. WSOY, 1905. (Osynliga länkar, 1894).
• Herraskartano ja legendoja. Suom. Maija Halonen. WSOY, 1900. (En herrgårdssägen, 1899).
• Kungahällan kuningattaria. Suom. Aarni Kouta WSOY 1905. (Drottningar i Kungahälla, 1899).
• Jerusalem 1: Taalainmaassa. Suom. Jalmari Jäntti. WSOY, 1902.
• Jerusalem 2: Pyhässä maassa. Suom. Jalmari Jäntti. WSOY, 1902.
• Aarne herran rahat: kertomus. Suom. Jalmari Jäntti. WSOY, 1903. (Herr Arnes penningar, 1904)
• Legendoja Kristuksesta. Suom. Helmi Setälä. WSOY, 1904. (Kristuslegender, 1904).
• Peukaloisen retket villihanhien seurassa: 1–2. Suom. Juhani Aho, 1907–1908. (Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige, 1–2, 1906–1907).
• Suotorpan tyttö. Suom. Maija Halonen. WSOY, 1909.(Tösen från stormyrtorpet 1907).
• Sadun satu ynnä muita satuja. Tekijättären luvalla suomennettu. WSOY 1909 (En saga om en saga och andra sagor, 1908).
• Antikristuksen ihmetyöt. Suom. Jaakko Suomalainen. WSOY, 1910. (Antikrists mirakler, 1897).
• Kultasydän. Suomennettu. Kuvitus Venny Soldan-Brofeldt. WSOY, 1910.
• Liljecronan koti. Suom. Helmi Setälä. WSOY, 1911. (Liljecronas hem, 1911).
• Ajomies. Suom. Helmi Setälä. WSOY, 1912. (Körkarlen, 1912).
• Portugallian keisari: kertomus Vermlannista. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1914. (Kejsarn av Portugallien, 1914).
• Peikkoja ja ihmisiä. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1915. (Troll och människor osat 1–2, 1915–1921).
• Kironalainen. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1918.( Bannlyst, 1918).
• Sakari Topelius. Suom. Helmi Krohn ja Tyyni Haapanen-Tallgren. WSOY, 1920. (Zachris Topelius, 1920).
• Untuvainen: nelinäytöksinen huvinäytelmä. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1922. (Dunungen 1914).
• Lapsuudenkoti. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1922. (Mårbacka 1922).
• Karoliinin sormus. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1925. (Löwenskoldska ringen, 1925).
• Pappilan kasvatti. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1926. (Charlotte Löwensköld, 1925).
• Anna Svärd. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1928. (Anna Svärd, 1928).
• Lapsen muistelmat. Suom. Esteri Paalanen. WSOY, 1930. (Ett barns memoarer, 1930).
• Kootut teokset 1. Gösta Berlingin taru, suom. Joel Lehtonen. WSOY, 1952.
• Kootut teokset 2. Näkymättömiä siteitä, suom. Lauri Hirvensalo ja Irja Malmila; Kungahällan kuningattaria ynnä muita kertomuksia, suom. Aarni Kouta ja Lauri Hirvensalo; Herraskartano, suom. Lauri Hirvensalo, 2. p. ; Aarne-Herran rahat, suom. Lauri Hirvensalo. WSOY, 1952.
• Kootut teokset 6. Sadun satu ynnä muita tarinoita, suom. Lauri Hirvensalo ja Irja Malmila; Liljecronan koti, suom. Helena Luho; Ajomies, suom. Lauri Hirvensalo. WSOY, 1952.
• Jouluruusun legenda. Suom. Lauri Hirvensalo. WSOY, 1982. (Julberättelser, 1938).
• Pyhä yö: Lasten keskuksen joulukirja. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1984.
• Joululahja ja muita kertomuksia. Suom. Mauri Hirvensalo ja Päivö Taubert, kuv. Veronica Leo. WSOY, 1986.
• Nils Holgerssonin ihmeellinen matka. Suom. Päivö Taubert, kuvitus Lars Klinting. WSOY, 1989.

Kirjallisuutta

• Ljung Svensson, Ann-Sofi: Jordens dotter: Selma Lagerlöf och den tyska hembygdslitteraturen. Göteborg: Makadam, 2011. ISBN 978-91-7061-098-1
• Vinge, Louise: I Selmas sällskap. Möklinta: Gidlunds förlag, 2013. ISBN 978-91-7844-872-2

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Selma Lagerlöfin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
• Selma Lagerlöfin tai Lagerlöfiin liittyviä teoksia Internet Archivessa (skannattuja kirjoja)
• Selma Lagerlöfin teoksia Internet Archivessa äänikirjoina
• Selma Lagerlöfin teoksia Runeberg-projektissa (ruotsiksi)
• Sveriges Radio P4 Värmland: Selma Special (ruotsiksi)
• The background to the writing of The Wonderful Adventures of Nils (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sven Karlén : Selma Lagerlöf ja Värmlanti, Suomen Kuvalehti, 17.11.1928, nro 47, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Lauri Viljanen : Selma Lagerlöf 80-vuotias, Helsingin Sanomat, 20.11.1938, nro 314, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot