Sairaala

Sairaala on laitos, jossa potilaat saavat lääketieteellistä hoitoa. Sairaalassa työskentelee terveydenhuollon ammattihenkilöitä kuten lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia, fysioterapeutteja ja psykologeja. Sairaalatyö on moniammatillista yhteistyötä, joten edellä mainittujen lisäksi laitoksessa toimii lukuisia muita ammattihenkilöitä, kuten sosiaalityöntekijöitä, sihteerejä, laboratoriohoitajia, laitoshuoltajia, välinehuoltajia ja teknikoita.

HYKS Meilahden sairaala Helsingissä

Historia

Tyksin U-sairaala Turussa

Varhaisimmat laitokset, joiden tarkoitus oli antaa hoitoa sairaille, olivat muinaiset egyptiläiset temppelit. Myös kreikkalaisen – ja myöhemmin roomalaisen – lääkinnän jumalan Asklepioksen temppelit ottivat vastaan sairaita henkilöitä. Sri Lankaan perustettiin mahdollisesti maailman ensimmäiset varsinaiset sairaalat noin vuonna 430 eaa., ja 200 vuotta myöhemmin kuningas Ašoka perusti 18 sairaalan ketjun Hindustaniin, Intiaan. Roomalaiset perustivat noin vuonna 100 eaa. sairaanhoitolaitoksia (valetudinaria) sairaille ja haavoittuneille sotilaille. Modernin käsityksen mukaisten sairaaloiden voidaan sanoa saaneen alkunsa keisari Konstantinuksen aikakaudelta vuodelta 331 jaa. Keskiajalla sairaaloilla oli myös muita tehtäviä, kuten toimia pyhiinvaeltajien hostellina tai köyhien asujaimistona. Monissa kielissä sairaalaa tarkoittava sana (esimerkiksi engl. hospital, ransk. hôpital) johtuu latinan sanasta hospes ’isäntä’, josta juontuvat myös sanat hotelli ja englannin kielen hospitality ’vieraanvaraisuus’.

1900-luvun alussa modernin ajan piirteen erikoistumisen myötä perustettiin myös erityisesti naisille ja lapsille suunnattuja sairaaloita.

Suomessa sairaalatoiminnan voidaan katsoa alkaneen 17. joulukuuta 1756, jolloin kuningas Aadolf Fredrik allekirjoitti Turun Lasaretin perustamiskirjan. Turun Lasaretista kehittyi vuosisatojen kuluessa Turun yliopistollinen keskussairaala. Tyks on Suomen vanhin ja Pohjoismaiden toiseksi vanhin edelleen toimiva sairaala.

Toiminta

Vanha Kiljavan sairaala Nurmijärvellä.

Sairaaloissa on muun muassa seuraavia toimintayksiköitä.

Päivystysalue

Päivystyspoliklinikka on paikka, jonne lääketieteellisesti arvioiden kiireellistä hoitoa tarvitsevat henkilöt saapuvat. Useimmat päivystyspisteet ovat auki ympäri vuorokauden. Yleensä sairaalan päivystysvastaanotolle tullaan terveyskeskuslääkärin lähetteellä, mutta esimerkiksi ensihoitopalvelu toimittaa suoraan sairaalan päivystysalueelle äkillisesti sairastuneet tai vammautuneet henkilöt, joiden arvioidaan tarvitsevan erikoissairaanhoidon palveluja. Päivystyspoliklinikka voi olla jaettu useaan yksikköön, kuten operatiiviseen (kirurginen) ja konservatiiviseen (sisätaudit) päivystykseen. Useissa kaupungeissa psykiatrian päivystys on eri toimialueella ja eri rakennuksessa kuin niin sanottu somaattinen puoli. Nykysuuntaus on, että myös perusterveydenhuollon päivystyspalveluja keskitetään erikoissairaanhoidon eli sairaalan päivystysalueiden yhteyteen. Perusterveydenhuollon päivystyksellä voi olla omat toimitilat päivystysalueella, mutta kokonaan jakamattomia päivystyspoliklinikoitakin on jo Suomessa aloittanut tai aloittamassa (tilanne 2012) toiminnan. Tällöin päivystysalueella potilaan tutkii ja pääsääntöisesti hoitaakin sama lääkäri potilaan vaivan erikoisalasta riippumatta.

Isoimmissa sairaaloissa päivystysalue sisältää myös varsinaista vuodeosastoa lyhytaikaisempaa tarkkailua tarjoavan päivystys- tai tarkkailuosaston.

Vuodeosasto

Vuodeosastoilla hoidetaan potilaita, jotka jäävät sairaalaan yhdeksi tai useammaksi yöksi hoidettaviksi tai tarkkailtaviksi. Vuodeosastoille voidaan ottaa potilaita esimerkiksi päivystysvastaanoton kautta, leikkausten jälkeen tai toisista sairaaloista lähetettyinä. Varsinkin suurissa sairaaloissa vuodeosastot on jaettu erikoisalojen mukaan esimerkiksi sisätautien, keuhkotautien ja lastentautien osastoon sekä kirurgiseen vuodeosastoon. Tarvittaessa osastot voidaan jakaa vielä suppeamman erikoistumisen mukaan, esimerkiksi sisätautien erikoisalalla sydänvalvontaosasto, jossa on mahdollisuus tehostettuun sydänpotilaiden seurantaan ja esimerkiksi jatkuvaan EKG:n monitorointiin.

Leikkausosasto

Leikkausosasto sisältää yleensä leikkaussaleja ja heräämön. Mikäli potilaalle tehdään suurehko leikkaus, hän siirtyy heräämöstä kirurgiselle vuodeosastolle. Vaativimmissa, esimerkiksi sydämen ohitusleikkauksessa, potilas viedään suoraan teho-osastolle toipumaan. Leikkaussaleissa tehdään myös päiväkirurgisia toimenpiteitä, jolloin henkilö pääsee kotiin jo samana päivänä. Leikkausosastolla työskentelee muiden muassa kirurgeja ja leikkaushoitajia.

Poliklinikka

Poliklinikka on sairaalan yhteydessä toimiva lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotto, jonne potilas voi tulla terveyskeskus- tai yksityislääkärin lähetteellä. Poliklinikat on yleensä jaoteltu erikoisalan mukaan esimerkiksi ortopedian, hematologian ja silmätautien poliklinikkoihin. Sairaaloissa voi myös olla tiettyihin sairauksiin – esimerkiksi diabetekseen – erikoistuneita poliklinikoita.

Teho-osasto

Teho-osastolla hoidetaan potilaita, joilla on yhden tai useamman elinjärjestelmän henkeä uhkaava sairaus. Teho-osastolla potilas kytketään monitoreihin, jotta vitaalielintoimintoja voidaan seurata kriittisellä silmällä. Tarvittaessa elintoimintojen avustamiseen voidaan käyttää laitteistoja, esim. hengitysvajauspotilaalla hengityskonetta. Osastosta vastaa anestesialääkäri.

Radiologi työskentelee

Synnytysosasto

Synnytysosasto hoitaa synnytykset ja niihin liittyvät tilat. Synnytysosastolla työskentelee lääkäreitä ja kätilöitä. Osaston yhteydessä saattaa olla leikkaussali, jossa suoritetaan keisarileikkaukset.

Röntgen- tai kuvantamisyksikkö

Sairaalan yhteydessä toimii kuvantamisyksikkö, joka ottaa sairaalan tarvitsemat röntgen- ja muut kuvantamistutkimukset. Yksikössä työskentelee radiologi ja röntgenhoitajia. Yksikössä tehtäviä tutkimuksia ovat muun muassa natiiviröntgenkuvat, tietokonetomografiat, magneettikuvaukset, ultraäänitutkimukset, mammografiat ja toimenpideradiologia.

Laboratorio

Laboratorio huolehtii sairaalan tarvitsemista laboratoriotutkimuksista. Tutkimukset jakaantuvat useampaan alaan, kuten kliininen kemia, patologia, mikrobiologia, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede. Kliinisen kemian laboratorio muun muassa ottaa verikokeita ja huolehtii verikeskustoiminnasta. Patologian laboratorio tutkii kudos- ja solunäytteitä sekä saattaa huolehtia ruumiinavauksista. Mikrobiologian yksikkö tekee bakteeri- ja virustutkimuksia ja -viljelyitä. Kliinisen fysiologian yksikössä tehdään muun muassa keuhkojen ja sydämen toimintaa kuvaavia tutkimuksia, kuten rasitus-EKG:itä ja spirometrioita, sekä neurofysiologisia tutkimuksia, kuten aivosähkökäyriä eli EEG:itä. Isotooppilääketiede tuottaa isotooppitutkimuksia ja -hoitoja, kuten PET- ja gammakuvauksia.

Sairaaloissa on, laitoksen koon ja erikoistumisen mukaan, usein myös muita yksiköitä. Sairaalassa voi toimia kuntoutusyksikkö, jossa kuntoutetaan henkilöitä ja parannetaan heidän toimintakykyään. Dialyysiosastolla voidaan antaa dialyysihoitoa munuaistauteja sairastaville. Lisäksi sairaaloissa toimii lääkintälaite-, apuväline- ja kiinteistöhuollon yksiköitä sekä hallinnollisia yksiköitä, kuten ensihoitokeskus, jonka tehtäviin kuuluu vastata sairaanhoitopiirin alueen ensihoitopalvelusta.

Erityyppiset sairaalat Suomessa

Kirurginen sairaala Helsingissä.

Suomen viisi suurinta ja monialaisinta sairaalaa on yliopistollisia sairaaloita. Ne ovat Helsingin seudun yliopistollinen keskussairaala, Tampereen yliopistollinen sairaala, Turun yliopistollinen keskussairaala, Kuopion yliopistollinen sairaala sekä Oulun yliopistollinen sairaala. Yliopistollinen sairaala koostuu nimessään mainittavassa kaupungissa sijaitsevasta pääsairaalasta sekä useasta pienemmästä alasairaalasta, joista osa saattaa olla sairaalan nimessä mainittavan kaupungin naapurikunnissa. Yliopistollisen sairaalan yhteydessä toimii sairaalan nimessä mainittavassa kaupungissa sijaitsevan yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, ja sairaalassa annetaan opetusta eri lääketieteen alojen ja hoitotyön opiskelijoille. Yliopistollisissa sairaaloissa ovat edustettuina kaikki tai lähes kaikki lääketieteen erikoisalat.

Keskussairaala on ei-yliopistollisen sairaanhoitopiirin keskeisin sairaala, jossa useimmat lääketieteen alat ovat edustettuina. Suurin niistä on Keski-Suomen Sairaala Nova Jyväskylässä. Keskussairaaloita on yksi jokaisessa maakunnassa, poikkeuksena Etelä-Savo ja Lappi, joissa niitä on kaksi. Sairaanhoitopiirejä on Suomessa 20, ja niiden rajat noudattelevat likimain maakuntarajoja eräin poikkeuksin. Kukin keskussairaala kuuluu jonkin yliopistosairaalan alaisuuteen, jonne potilaat voidaan tarvittaessa siirtää, mikäli keskussairaala ei voi tarjota sopivaa hoitoa. Keskussairaaloissa toimii erikoissairaanhoidon ympärivuorokautinen päivystys.

Aluesairaala on sairaanhoitopiirin pienempi sairaala, jossa yleensä toimivat vain keskeiset erikoisalat. Sairaalat voivat olla erikoistuneita johonkin alaan tai potilasryhmään. Monesti aluesairaaloissa on ainakin sisätautien, usein myös kirurgian osastot. Joskus suuret sairaalat on jaettu yksiköihin, jotka sijaitsevat fyysisesti eri rakennuksissa; esimerkeiksi sopivat lastensairaalat ja psykiatriset sairaalat. Sairaalat voivat olla myös yksityisiä; Suomessa ei toistaiseksi kuitenkaan ole yhtään yksityistä yliopistollista sairaalaa.

Suomen sairaalat
nimi	sairaalatyyppi	sijaintikunta	tiedekunta
Helsingin seudun yliopistollinen keskussairaala	yliopistollinen keskussairaala	Helsinki
Kuopion yliopistollinen sairaala	yliopistollinen keskussairaala	Kuopio
Oulun yliopistollinen sairaala	yliopistollinen keskussairaala	Oulu
Tampereen yliopistollinen sairaala	yliopistollinen keskussairaala	Tampere
Turun yliopistollinen keskussairaala	yliopistollinen keskussairaala	Turku

Katso myös

• Luettelo Suomen sairaaloista
• Parantola
• Yksilövastuinen hoitotyö

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sairaala Wikimedia Commonsissa