René Char
René Char (14. kesäkuuta 1907 L'Isle-sur-la-Sorgue, Vaucluse, Ranska – 19. helmikuuta 1988 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen runoilija ja surrealistiryhmän jäsen.[2]
| René Char | |
|---|---|
 René Char ja kissa 1941 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. kesäkuuta 1907 L'Isle-sur-la-Sorgue, Vaucluse, Ranska |
| Kuollut | 19. helmikuuta 1988 (80 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Kirjallinen suuntaus | surrealismi |
| Pääteokset | Hypnoksen muistikirja |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Charin teos Hypnoksen muistikirja (Feuillets d'Hypnos, 1946) on valittu vuoden aforismikirjaksi.[3]
Elämäkerta
muokkaaChar oli Emile Charin ja Marie-Therese Rouget'n neljästä lapsesta nuorin. Hänen isänsä oli L'Isle-sur-la-Sorguen pormestari ja Vauclusen kipsitehtaan johtaja. Char asui lapsuutensa Névonsissa, jonne perheen talo valmistui hänen syntyessään. Hän kävi sisäoppilaitosta koulussa Avignonissa ja sen jälkeen meni 1925 opiskelemaan Marseillen kauppakouluun, jossa hän luki Plutarkhosta, François Villonia, Racinea, saksalaisia romantikkoja, Alfred de Vignya, Gérard de Nervalia ja Charles Baudelaireia. Hän oli pitkä (192 cm) ja innokas rugbyn pelaaja. Työskenneltyään lyhyen aikaa Cavaillonissa hän suoritti 1927 asepalveluksen tykistössä Nîmes'ssä.lähde?
Charin ensimmäinen teos oli 1928 ilmestynyt runokokoelmaCloches sur le cœur,[4] jonka hän oli kirjoittanut 1922–1926. Alkuvuodesta 1929 hän perusti Andre Cayatten kanssa lehden Méridiens, jota ehti ilmestyä kolme numeroa. Elokuussa hän lähetti 26 kappaletta Nîmesissä ilmestynyttä kirjaansa Arsenal Paul Éluardille, joka tuli syksyllä käymään hänen luonaan L'Isle sur la Sorguessa. Marraskuun lopussa Char muutti Pariisiin,lähde? missä hän tutustui Louis Aragoniin, André Bretoniin[4] ja René Creveliinlähde? ja liittyi surrealisteihin vuosiksi 1929–1937[2]. Hänen kirjoituksensa "Profession de foi du sujet" ilmestyi joulukuussa La Révolution surréalisten numerossa 12. Hän toimi aktiivisesti surrealismin piirissä koko 1930-luvun alun mutta etääntyi siitä vähitellen 1930-luvun puolivälistä alkaen.lähde?
Char liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen 1940 ja käytti tehtävässään salanimeä kapteeni Alexandre[2][4] toimiessaan komentajana Durancen laskuvarjohyppyvyöhykkeellälähde?. Hän kirjoitti tapahtumista proosarunoissaan Hypnoksen muistikirja[4] hyvin poikkeuksellisella tavalla. Hänellä oli lyhyitä ja onnettomia teatteri- ja elokuvakokemuksia 1950- ja 1960-luvulla,lähde? mutta parhaimmillaan hän oli tuolloin runoilijana, kun hän kirjoitti filosofista ja aforistista runoutta.[2] 1960-luvulla hän osallistui ydinaseiden vastaiseen toimintaan[4], joka vastusti suunnitelmaa, että Provenceen olisi tuotu ydinaseita{{Lähde}. Hän kuoli vuonna 1988 Pariisissa Val-de-Gracen sotilassairaalassa sydänkohtaukseen[4]. L'Isle sur la Sorguessa sijaitsevassa Hotel Campredonissa eli Maison René Charissa on julkinen kokoelma hänen käsikirjoituksiaan, piirroksiaan, maalauksiaan ja taide-esineitään.lähde?
Charin Œuvres complètes (Kootut teokset) ilmestyivät vuonna 1983[5] Gallimardin arvostetussa Bibliothèque de la Pléiadessa, ja niihin on liitetty Jean Roudaut'n kirjoittama johdanto. Laajennettu postuumi laitos ilmestyi 1995.lähde?
Charin ystäviä ja läheisiä työtovereita olivat kirjailijoista Albert Camus,[6] Georges Bataillen ja Maurice Blanchot,lähde? taidemaalareista Pablo Picasso,[4] Joan Miró[5] ja Victor Brauner.lähde?
Säveltäjä Pierre Boulez on säveltänyt kolme Charin runoa, Le Soleil des eaux, Le visage nuptial ja Le Marteau sans maître. Myöhemmin Char ystävystyi myös Martin Heideggerin kanssa, joka kuvaili Charin runoja "sanoinkuvaamattomaksi voimannäytteeksi" ja kävi usein hänen vieraanaan La Thorissa Vauclusessa.[7]
Kunnianosoituksia
muokkaa- Lähde[4]
- vastarintaliikkeen mitali
- Croix de Guerre
- Kunnialegioonan jäsen
Teokset (valikoima)
muokkaa
|
Suomennettu tuotantomuokkaa
Suomennettuja runojamuokkaa
|
Lähteet
muokkaa- ↑ René Char, BnF 8.12.2001, viitattu 15.2.2021 (ranskaksi)
- ↑ a b c d Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Char, René”, Otavan kirjallisuustieto, s. 139. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Yleisradio, kulttuuriuutiset
- ↑ a b c d e f g h i René Char Poetry Foundation. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b René Char, Britannica, viitattu 15.2.2021 (englanniksi)
- ↑ Citedulivre-aix.com, juin_juill: Mise en page 1
- ↑ Rüdiger Safranski, Ein Meister aus Deutschland. Heidegger und seine Zeit, 1994. Ch. 23.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta René Char Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta René Char Wikisitaateissa (englanniksi)- Rene Charin uusia käännöksiä, Nancy Naomi Carlson, Guernica Magazine (englanniksi)
- Conge au Vent, käännös (englanniksi)
- Mary Ann Chaws, René Char - Resistance in Every Way Brooklynrai.org] Dec 07-Jan 08 (Char-kääntäjän kirjoitus)
