RDS-1

RDS-1 (ven. РДС-1, Reaktivnyi Dvigatel S/Spetsialnyi/Stalina), myös Izdelije 501 ja Ensimmäinen Salama (ven. Пе́рвая мо́лния, Pérvaya mólniya ääniasu: [ˈpʲervəjə ˈmolnʲɪjə]) oli Neuvostoliiton ensimmäinen ydinase. Yhdysvallat antoi pommille koodinimen Joe-1. Ydinase räjäytettiin Semipalatinskin ydinkoealueella (nyk. Semei, Kazakstan) 29. elokuuta 1949.

Koealue Semein ja Kurchatovin liepeillä Kazakstanin alueella.

Räjähdyksen teho oli 22 kilotonnia (kT). RDS-1 muistutti hyvin paljon, jopa ulkonäköä myöten, Yhdysvaltojen Fat Man -ydinpommia. Pommin pyrstö oli aerodynaamisempi kuin Fat Man -pommissa. Lisäksi sen kärjessä sijainneet lähisytyttimet muistuttivat suuria "kalansilmiä". Nämä olivat merkittävimmät poikkeukset Fat Maniin. Pommityypin merkittävimmät kehittelijät olivat Igor Kurtshatov sekä Pjotr Kapitsa.

Nimen "RDS" alkuperänä on koodinimi "reaktiomoottori S" (ven. Реактивный двигатель С). Myös Neuvostoliiton myöhemmät ydinpommit nimettiin kirjainyhdistelmällä RDS, mutta käyttäen eri mallinumeroita.

Maketti on Moskovan Polyteknisestä museosta, ja on Izdelije 501:n mallinen.

Pommi perustui yksivaiheiseen ydinpommisuunnitteluun (engl. single-stage nuclear bomb), jota hyödynsi useampikin ns. alkusarjan ydinase. Neuvostoliitto kehitti myöhemmin itsenäisesti, samoihin aikoihin Yhdysvaltojen kanssa, oman ratkaisunsa kaksivaiheiseen vetypommiin (nk. Tellerin-Ulamin muotoilu; Alarm Clock - herätyskello). Kolmivaiheisesta, kiihdytetystä fissiopommista (fissio-osittainen fuusio-fissio) käytettiin Neuvostoliitossa nimeä "voitaikinapasteija" (ven. слойка, slojka), kun taas Yhdysvalloissa pommin mallinnus tunnettiin nimellä "kerroskakku" (engl. layer cake).

Neuvostoliiton valmistamaan ensimmäiseen ydinpommiin, "Joe-1":een eli RDS-1:een ja sen kehittelyyn liittyvä pohjapiirros. Sen välitti David Greenglass.

Pommia seurasivat voimakkaammat RDS-2 sekä RDS-3.

Lähteet

• http://nuclearweaponarchive.org/Russia/Sovwpnprog.html (englanniksi)